isin uusi tyttöystävä

olis jo pitänyt päästä yli tuosta. Kuusi vuotta on pitkä aika haikailla mennyttä, jos isäkään ei yhtään välitä.

vaikka sinua harmittaa, että ex vietti uuden vuoden naisystävän ja lastenne kanssa yhdessä, mielestäni aika nopeeta tutustumista..olisi voinut odotella vielä, lastenkin tähden..yritä nyt ottaa rauhallisesti, tiedän, että tunsit itsesi yksinäiseksi ja hylätyksi, mutta kyllä elämä voittaa ja aurinko paistaa vielä sinullekin.

mutta "opit vielä hyväksymään exäsi uuden". Ei tarvitse. Ei tosiaankaan tarvitse. Jos nainen on sellaista tyyppiä, jota ei haluaisi omaan tuttavapiiriinsä, niin edes "sivistyksen" nimissä ei tarvitse olla tekemisissä - vain koska ex on hänet halunnut.

Viestiketjun aloittajalle: vuoristorataa tulee olemaan, tunteet vaihtelevat. Anna kaikkien tunteittesi olla totta. Hyväksy viha, suru, kyyneleet. Sinä olet maailman paras mahdollinen Sinä. Jätä ex taaksesi, älä yritä väkisin olla kaveria tai ystävää, älä suostu näyttelemään.

Hoida itseäsi, anna lapsille kaikki se rakkaus, mikä heille kuuluu, nauti niistä hetkistä, kun lapset ovat isänsä kanssa ja Sinulla omaa aikaa. Siitä uudesta naisesta ei tule lapsille äitipuolta tai varaäitiä. Sinä olet lasten ainoa äiti - paras - ja ex on heidän isänsä. Älä pakota itseäsi mihinkään, mitä et oikeasti halua tehdä. Ja toisaalta: tee asioita, joita oikeasti haluat tehdä. Itke, kun itkettää, lyö vaikka tyynyä, kun raivostuttaa, löydä oma arvosi, jos/kun katkeruus yrittää saada vallan.

Kaikella on tarkoituksensa, tai kuten Einstein sanoi: "Jumala ei heitä noppaa maailmankaikkeudella." Päivä kerrallaan - kun kahtakaan ei saa.

se, viiltää syvältä, kirjoitti:

mutta "opit vielä hyväksymään exäsi uuden". Ei tarvitse. Ei tosiaankaan tarvitse. Jos nainen on sellaista tyyppiä, jota ei haluaisi omaan tuttavapiiriinsä, niin edes "sivistyksen" nimissä ei tarvitse olla tekemisissä - vain koska ex on hänet halunnut.

Viestiketjun aloittajalle: vuoristorataa tulee olemaan, tunteet vaihtelevat. Anna kaikkien tunteittesi olla totta. Hyväksy viha, suru, kyyneleet. Sinä olet maailman paras mahdollinen Sinä. Jätä ex taaksesi, älä yritä väkisin olla kaveria tai ystävää, älä suostu näyttelemään.

Hoida itseäsi, anna lapsille kaikki se rakkaus, mikä heille kuuluu, nauti niistä hetkistä, kun lapset ovat isänsä kanssa ja Sinulla omaa aikaa. Siitä uudesta naisesta ei tule lapsille äitipuolta tai varaäitiä. Sinä olet lasten ainoa äiti - paras - ja ex on heidän isänsä. Älä pakota itseäsi mihinkään, mitä et oikeasti halua tehdä. Ja toisaalta: tee asioita, joita oikeasti haluat tehdä. Itke, kun itkettää, lyö vaikka tyynyä, kun raivostuttaa, löydä oma arvosi, jos/kun katkeruus yrittää saada vallan.

Kaikella on tarkoituksensa, tai kuten Einstein sanoi: "Jumala ei heitä noppaa maailmankaikkeudella." Päivä kerrallaan - kun kahtakaan ei saa.

Lue lisää

Osaan kuvitella ap:n tunteen. Minua ei enää satuta yhtään. Erosta on jo niin monta vuotta aikaa.

Päivä kerrallaan kun kahtakaan ei saa/Jumala ei heitä noppaa Einsteinin sanomana. Olen kirjoitellut lähiaikoina Einsteinista Elleissä.

Kirjoitin äsken pitkän viestin Ellien parisuhdepalstalle eronmerkit-viestiketjuun.

Katsoimme eilen Meidän kahden tarina-elokuvan.
Pidin kovasti tuosta happy end jutusta.
Liekö lajissaan ainut elokuva, joka kritisoi terveesti avioliittoterapeutteja ja kannusti avioliiton terveydyttämiseen.

Toivottavasti mahdollisimman moni perheensä jättänyt katsoi elokuvan vaihtelematta kanavia.

En suosittele ottamaan sairaslomaa eron takia.
Kyllä kivun kestää. Kun oikein vaikea paikka tulee eteen, mene vessaan ja pese kasvot kylmällä vedellä. Valitse netistä vain terveimmät kirjoitukset. Hengitä syvään ja rauhallisesti. Mene nukkumaan ajoissa, syö hyvin, liiku paljon ulkona. Puhu ihmisten kanssa, piirrä, maalaa, kirjoita. Soita palvelevaan puhelimeen. Itke kun itkettää.
Selvisin kaikesta ihan itse. En tarvinnut yhtään olkapäätä tueksi. Olen vahva nainen tai sitten heikoista heikoin. Selvisin kuitenkin.

Onnellista Uutta Vuotta kaikille palstalaisille.
Minä ja perheeni voimme erittäin hyvin. Isi pitää lapsistaan hyvää huolta. Tämän paremmin asiat eivät voisi olla. Jos olisin Einstein, niin keksisin teorian, jolla estettäisiin turhat avioerot. Täysin joutavaa touhua.

se, viiltää syvältä, kirjoitti:

mutta "opit vielä hyväksymään exäsi uuden". Ei tarvitse. Ei tosiaankaan tarvitse. Jos nainen on sellaista tyyppiä, jota ei haluaisi omaan tuttavapiiriinsä, niin edes "sivistyksen" nimissä ei tarvitse olla tekemisissä - vain koska ex on hänet halunnut.

Viestiketjun aloittajalle: vuoristorataa tulee olemaan, tunteet vaihtelevat. Anna kaikkien tunteittesi olla totta. Hyväksy viha, suru, kyyneleet. Sinä olet maailman paras mahdollinen Sinä. Jätä ex taaksesi, älä yritä väkisin olla kaveria tai ystävää, älä suostu näyttelemään.

Hoida itseäsi, anna lapsille kaikki se rakkaus, mikä heille kuuluu, nauti niistä hetkistä, kun lapset ovat isänsä kanssa ja Sinulla omaa aikaa. Siitä uudesta naisesta ei tule lapsille äitipuolta tai varaäitiä. Sinä olet lasten ainoa äiti - paras - ja ex on heidän isänsä. Älä pakota itseäsi mihinkään, mitä et oikeasti halua tehdä. Ja toisaalta: tee asioita, joita oikeasti haluat tehdä. Itke, kun itkettää, lyö vaikka tyynyä, kun raivostuttaa, löydä oma arvosi, jos/kun katkeruus yrittää saada vallan.

Kaikella on tarkoituksensa, tai kuten Einstein sanoi: "Jumala ei heitä noppaa maailmankaikkeudella." Päivä kerrallaan - kun kahtakaan ei saa.

Lue lisää

"olla tekemisissä" ja "hyväksyä" ovat kaksi eri asiaa. Oman mielenterveyden ja elämän kannalta (sekä myös lapsien kannalta) kannattaa opetella hyväksymään toisen uudet suhteet. Tekemisissä ei tarvitse olla ellei tule toimeen. Se, ettei suostu hyväksymän toisen uutta kumppania ei ole mitään muuta kuin sen tosiasian kieltämistä itseltään, ettei hyväksy itseään ja tosiasioita.

Minun mieheni on rakastunut toiseen ja muuttaa hänen luo pian. Totta helvetissä se sattuu!! Mutta mitä järkeä on kostaa hänelle se, ettei hän rakasta minua? Ei mitään. Välitän hänestä joka tapauksessa niin paljon, että annan mennä ja vieläpä sovussa jos hän haluaa. Ainakin nyt vaikuttaa että hyvä tästä tulee. Jos minä, ex, muodostun jossain vaiheessa uhkaksi hänen uudelle suhteelleen, niin tietenkään en ole hänen kanssaan sen kummemmin tekemisissä kuin lapsiin liittyvissä asioissa. Nuorempi lapsi on jo sanonutkin, että hän ei sitten halua että me riidellään niinkuin Joonaksella (nimi muutettu), Joonas on hänen kaverinsa jonka vanhemmat kokivat riitaisan eron.

En tiedä miten tulen suhtautumaan hänen uuteen naiseensa, mutta mies ymmärtää etten kovin pian ainakaan halua edes nähdä. Minun on saatava käsitellä ensin ero, opeteltava elämään yksin, ja muutenkin nämä uudet rutiinit. Vasta sitten uskon että jopa haluan nähdä millaisen ihmisen kanssa lapseni viettävät aikaansa. Toivottavasti hän on mieheni arvoinen ja kunnollinen. Minun on pakko luottaa mieheni valintaan. En halua, että hän vaihtaa minut ainakaan huonompaan, sillä sittenhän ei kannattaisi lähteä lainkaan. Sen verran tiedän, että mikään hetken huuma tämä ei ole. Arvelen kyllä milloin meidän suhteemme lähti vinoon. Meistä ei kummastakaan ollut nostamaan kissa pöydälle ja se sitten ajoi miehen muualle. Olisihan se saattanut sattua minullekin. Mutta nyt meni näin.

eroava jätetty kirjoitti:

"olla tekemisissä" ja "hyväksyä" ovat kaksi eri asiaa. Oman mielenterveyden ja elämän kannalta (sekä myös lapsien kannalta) kannattaa opetella hyväksymään toisen uudet suhteet. Tekemisissä ei tarvitse olla ellei tule toimeen. Se, ettei suostu hyväksymän toisen uutta kumppania ei ole mitään muuta kuin sen tosiasian kieltämistä itseltään, ettei hyväksy itseään ja tosiasioita.

Minun mieheni on rakastunut toiseen ja muuttaa hänen luo pian. Totta helvetissä se sattuu!! Mutta mitä järkeä on kostaa hänelle se, ettei hän rakasta minua? Ei mitään. Välitän hänestä joka tapauksessa niin paljon, että annan mennä ja vieläpä sovussa jos hän haluaa. Ainakin nyt vaikuttaa että hyvä tästä tulee. Jos minä, ex, muodostun jossain vaiheessa uhkaksi hänen uudelle suhteelleen, niin tietenkään en ole hänen kanssaan sen kummemmin tekemisissä kuin lapsiin liittyvissä asioissa. Nuorempi lapsi on jo sanonutkin, että hän ei sitten halua että me riidellään niinkuin Joonaksella (nimi muutettu), Joonas on hänen kaverinsa jonka vanhemmat kokivat riitaisan eron.

En tiedä miten tulen suhtautumaan hänen uuteen naiseensa, mutta mies ymmärtää etten kovin pian ainakaan halua edes nähdä. Minun on saatava käsitellä ensin ero, opeteltava elämään yksin, ja muutenkin nämä uudet rutiinit. Vasta sitten uskon että jopa haluan nähdä millaisen ihmisen kanssa lapseni viettävät aikaansa. Toivottavasti hän on mieheni arvoinen ja kunnollinen. Minun on pakko luottaa mieheni valintaan. En halua, että hän vaihtaa minut ainakaan huonompaan, sillä sittenhän ei kannattaisi lähteä lainkaan. Sen verran tiedän, että mikään hetken huuma tämä ei ole. Arvelen kyllä milloin meidän suhteemme lähti vinoon. Meistä ei kummastakaan ollut nostamaan kissa pöydälle ja se sitten ajoi miehen muualle. Olisihan se saattanut sattua minullekin. Mutta nyt meni näin.

Lue lisää

"Hyväksyä tosiasiat" on eri asia kuin "hyväksyä" se ihminen. Tosiasiat on myönnettävä todeksi, elämän realiteetit tunnustettava, mutta "hyväksyä" exän uusi? Ei tule tapahtumaan (oma vikansa, siis sen uuden, ei exän). "Hyväksyä" on positiivisesti värittynyt sana, "tunnustaa" tai "myöntää todeksi" sopii tähän aiheeseen paremmin.

Sairaslomaa tarvitset, jos työssä tunnet, ettet selviä tehtävistäsi kuten pitäisi. Jos ei ole työkykyinen, ei kannata olla sotkemassa asioita. Toisaalta työ voi olla hyvää terapiaa. Siinä on se vaara, että todelliset tunteet jää käsittelemättä jos siirtää ne muiden tunteiden alle. itse ajan kanssa tiedät miten sinulla menee. Tsemppiä :)

tarvitsevasi sairaslomaa, niin hae. Mutta työ saattaa pitää sinut arjessa kiinni, kun et käperry itseesi koko päiväksi. Oletko kertonut työkavereille tilanteen? Joskus voisi olla paikallaan, riippuen tietysti porukasta. Kun ei tarvitse enää olla varpaillaan, että "huomaavatko nuo nyt, että minulla on jotain pielessä". niin silloin sinun on helpompi olla. Avoimuus ja rehellisyys saattaa antaa sinulle voimia jaksaa. Mutta itse tunnet työkaverisi parhaiten, päätä itse.

etkä eroa edeltäneitä olosuhteita tai miehen tapoja. Eikä kiroilu muutenkaan vaikuta fiksulta, varsinkaan otsikossa.

taustoja kirjoitti:

etkä eroa edeltäneitä olosuhteita tai miehen tapoja. Eikä kiroilu muutenkaan vaikuta fiksulta, varsinkaan otsikossa.

juu varmaan vähän hyvä valottaa taustoja jottei tule ylläolevia kohtauksia...
Avioliittomme huonoihin aikoihin kuuluu alkoholia,väkivaltaa (itsekki tähän syyllistyin kun en anään alistunut)pojan syntymän jälkeen elämä rauhottui.
Ja tämä "isi uusi" on ollut avioliitossamme 3.pyöränä viimeisen 4 vuotta tai sen ajan minä olen ollut hänestä tietoinen.
luulen sairastavani hyvinkin yleistä sairautta nimeltä "läheisriippuvuus"....
Ja mitä tulee lähtemiseeni,oli se ainoa ratkaisu ja tein sen kaikille niin helpoksi kuin suinkin.Jätin entisellemiehelleni ihan kaiken mukaani otin lasten sekä omat vaatteet juurikin sen takia ettei minua ainakaan syyllistetä tai parjata kun itse lähdin ja vein tuhkatkin pesästä tyyliin...jos tämä nyt yhtään valottaa tilannetta ettei tarvitsisi keuhkota,suunnattoman kipeita asioita kun minulle ainakin on...

ensimmäinen kirjoitti:

juu varmaan vähän hyvä valottaa taustoja jottei tule ylläolevia kohtauksia...
Avioliittomme huonoihin aikoihin kuuluu alkoholia,väkivaltaa (itsekki tähän syyllistyin kun en anään alistunut)pojan syntymän jälkeen elämä rauhottui.
Ja tämä "isi uusi" on ollut avioliitossamme 3.pyöränä viimeisen 4 vuotta tai sen ajan minä olen ollut hänestä tietoinen.
luulen sairastavani hyvinkin yleistä sairautta nimeltä "läheisriippuvuus"....
Ja mitä tulee lähtemiseeni,oli se ainoa ratkaisu ja tein sen kaikille niin helpoksi kuin suinkin.Jätin entisellemiehelleni ihan kaiken mukaani otin lasten sekä omat vaatteet juurikin sen takia ettei minua ainakaan syyllistetä tai parjata kun itse lähdin ja vein tuhkatkin pesästä tyyliin...jos tämä nyt yhtään valottaa tilannetta ettei tarvitsisi keuhkota,suunnattoman kipeita asioita kun minulle ainakin on...

Lue lisää

En tiedä onko se sairaus. Kaipa nuo mielen "epänormaalit" tilat voidaan sairauksiksi lukea, lievissäkin muodoissa. Ymmärrän läheisriippuvuuden niin, että ihminen pelkää yksinjäämistä. Jostain syystä. Lapsuuden traumoja kai sekin? Siitä ei kai voi "parantua" muuten kuin ymmärtämällä ja sisäistämällä itse, että ihmisen pitää seistä omilla jaloillaan, eikä hakea tukea muista, tai ei ainakaan niistä ihmisistä jotka eivät tukea halua antaa. Niitä ovat usein exät, joilla nousee niskakarvat pystyyn kun "läheisriippuvainen" vain roikkuu kimpussa eikä suostu ymmärtämään että ero on ero. Tilanne on ikävä varmasti molemmille. Kumpikin haluaisi päästä toisesta eroon, mutta toinen ei osaa irrottaa, ja toinen ei tiedä keinoja millä ravistaa toisen irti. Ääritapauksissa, jos menee häiriköinnin puolelle niin lähestymiskielto voi auttaa. "Normaali"tila lienee paljon lievempi eikä aiheuta rikosprosesseja, ainoastaan ärtymystä puolin ja toisin.

Tsemppiä vaan, ja vahvaa tahtoa sekä avaraa mieltä. Siitä se lähtee. Parempi tulevaisuus on pitkälle tahdon asia.

en siksi etten rakastaisi, vaan siksi että miehen alkoholismi raastaa suhdetta ja perhetämme niin kovasti, etten halua loppuelämääni näin elää, enkä lapsille tälläistä perhettä halua, epäluotettava isä ja surullinen äiti. En kuitenkaan voi väittää että riemusta kiljun kun mies ehkä piankin ihastuu ja aloittaa suhteen, ei se minulle enää kuulu, mutta kun on vuosien avioliitto takana, eikä suhde edes pääty rakkauden puutteeseen, on mahdotonta olla tuntematta näin. Kestän paremmin sen että miehellä on joku uusi mutta se että mies viettää "perhe elämää" silloin tällöin tuon uuden ja lasten kanssa. Mies ei taatusti halua lapsia arkeensa, ei ole halunnut avioliiton aikanakaan, vaan pelkkkiin huippuhetkiin, jotka ovatkin olleet ihania, ne hetket lapseni viettävät tulevaisuudessa uuden naisen kanssa eikä minun(tai tietenkin myös minun täällä kotona, mutta se ei liity näihin tuntemuksiin), ainakin aluksi, uutuuden viehätystä lopulta viimeistään kun tekevät yhteisiä lapsia, ovat varmasti nuo isommat lapset uuden mielestä pelkkä rasite. Se ei tunnu mukavalta, se raastaa sydäntä ja se on myönnettävä, muuten siitä ei koskaan pääse yli.