..rakastunut erääseen mieheen,että toivon jo, ettei kyseinen ihminen olis ikinä tullutkaan, hetkeksikään minun elämääni. Tämä on sairaan raastavaa ja tuskallista.. Olen aviossa, enkä ajatellut erota tämän tunteen takia..onpa järjetöntä!!!
Olen niin
aaah
121667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En usko että ero on taaskaan oikea vastaus. On vain ihastus joka luultavasti menee ohi ja vaikkei menisi niin mietihän joutuisikos hänen kanssaan samaan tilanteeseen? Tunteeko hän sinua kohtaan jotain, ja jos tuntisi niin kuinka kauan? Mitä oikeastaan tiedät ihastuksestasi??
..hänestä melkein kaiken..oltiin samassa duunissa pari vuotta. Se oli sellaista ns. henkistä yhteyttä ja rakkautta..aahh..miten tunne olikaan ihana! Hän vaihtoi työpaikkaa, oli monia syitä siihen vaihtoon, mutta ollaan täs jo jonkin aikaa ikävöity toisiamme puolin ja toisin.. Mutta olen edelleen sitä mieltä, ettei todellakaan ero ole ratkaisu. Ehkä aika tekee tässäkin asiassa tehtävänsä, kun vaan jaksaa aikansa kärvistellä...
Se olikin sitten pari vuotta, jaahas. Et siis ennen tuntenut niin, etpä kai. Aika mielenkiintoista että tunne tulee niin jälkeen päin. Tätä en usko mutta (ehkä se on jonkin laista kaipuutta ja ilmeisesti voimakasta).
Tässä vaan jahkailen :)
Hän tietää tunteistasi vai, hmm mitä mieltä hän on?
..näihin edellisiin..Tunne alkoi jo silloin pari vuotta sitten, kun tämä mies tuli samaan duuniin. Minä ajattelin kaikkien parasta ja olin kertomatta tunteistani, silloin, kun hän vielä oli samas duunissa minun kanssani. Luulin, että tunne olis johonkin "hävinnyt", kun hän lähti, vaan niinpä ei käynyt ja ajattelin, että kerron omista tunteistani nyt, kun hän lähti, jotta saisin jonkinlaisen sydämen rauhan- turhaan.. Kummallista maallista elämää...
..eipä muuten sanallakaan vastannut viestiini, kun avauduin. Toki ollaan oltu viestien välityksellä yhteydessä ns.ystävyyden tasolla.
Onhan tuossakin mahdollisuuksia monia mutta tuo vaikuttaa aika selvältä että kaverinä hän haluaa olla ja pysyä. Mutta tunteet harvoin ovat yksin kertaisia, näen kaksi mahdollisuutta (positiivista). Eli haluaa mutta hänellä on jokin syy ettei kehtaa tai uskalla vastata, toinen taas että ei nyt tunne mitään kun vasta kuuli tuosta ja usko pois että varmaan hämmentyi. Hän tuskin tietää oikein mitä tekisi tuollaisessa tilanteessa, epäilisin että aikas monen ihmisen kohdalla voi hiljaisuus hänet vallata.
Jos jotain joskus ihastuu sinuun niin luultavasti vasta jälkeen päin, en sano kuinka kauan koska voi olla että ehkei ollenkaan. Ja mistä minä tietäisin ihmiset ovat erillaisia. Olet kai kysynyt miksei vastaa tunteisiisi..
..uskaltanut kysyä, miksei vastaa minun tunne paljastukseeni. Vaikeita asioita, eikö totta..
..olet "miehiäsi" Gore?..sinulta saa todella hyviä kannanottoja asiaani, joka askarruttaa edelleenkin minua..
Niin kysyisit jos vain "voisi". Olet varmaan miettinytkin jo että kannattaakohan edes kysyä.
..mieheeni kohtaan ovat ristiriitaiset. Matkanvarrella on tullut niin paljon loukkauksia, joita on vaikea unohtaa, anteeksi voin kyllä antaa ja anteeksiantohan onkin tämän suhteen jatkuvuuden perusta. Toisaalta on siis hyvä, kun tapasin tämän toisen miehen, johon rakastuin korviani myöten, onhan se lämmin ajatus auttamassa vaikeiden asioiden yli.
Provo vaikuttais siltä, että sulla ei ole tarpeeksi faktaa takataskussa. Voi voi, mistäs sitä saisit.
..niin välttämättä olekaan, ja mistähän sitä sais..hmm..ehkä pettymisen pelko on vielä pahempaa kuin tämä ikävän tunne..