Mitä mieltä olette seuraavasta.
Vanhemmat eronneet useita vuosia sitten. Vanhempien yhteinen tyttölapsi (9v) on alkanut käyttäytyyn oudosti. Viimeaikoina on tapahtunut toistuvasti seuraavaa:
Kun tyttö palaa takaisin etävanhemman luota ja on ruoka-aika, niin hän ei syö kun muutaman murusen ja poistuu vessaan useaksi minuutiksi???
Asiaa kuulusteltaessa niin meni vaan vessaan pissalle. Vessareissun jälkeen kyllä menee ruokapöydän ääreen mutta pyörittelee vaan haarukkaa lautasella eikä syö. Menee ehkä myöhemmin vielä uudestaan vessaan "viettään aikaa". Mitä se tekee vessassa?? Outoa käytöstä kasvavalta lapselta!?! Nyt tämä tyttö oli joulupäivästä uudenvuoden aattoon asti etävanhemmalla, jota tyttö siis näkee joka toinen viikonloppu ja oireet edellämainitut mutta jopa vielä pahemmat. Lautaselle laitettiin 5 lihapullaa ja 2 perunaa. Vessaanmenon jälkeen tarkastin lautasen ja ruokaa oltiin syöty 1,5 lihapullaa ja 2 haarukallista perunaa. Enempää ei suostunut syömään, kun oli kuulemma maha kipee. (Uskokaa, että maha ei ole oikeesti kipeä).
Kun kuulustelen onko kaikki menny etävanhemmalla hyvin ja että oliko kiva viikonloppu niin tyttö on tosi vaitinainen ja on jopa sanonut, että ei tykkää olla siellä.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta oireilusta? Mitäköhän siellä etävanhemmalla tapahtuu??
:..(
Vanhemmat eronneet useita vuosia sitten. Vanhempien yhteinen tyttölapsi (9v) on alkanut käyttäytyyn oudosti. Viimeaikoina on tapahtunut toistuvasti seuraavaa:
Kun tyttö palaa takaisin etävanhemman luota ja on ruoka-aika, niin hän ei syö kun muutaman murusen ja poistuu vessaan useaksi minuutiksi???
Asiaa kuulusteltaessa niin meni vaan vessaan pissalle. Vessareissun jälkeen kyllä menee ruokapöydän ääreen mutta pyörittelee vaan haarukkaa lautasella eikä syö. Menee ehkä myöhemmin vielä uudestaan vessaan "viettään aikaa". Mitä se tekee vessassa?? Outoa käytöstä kasvavalta lapselta!?! Nyt tämä tyttö oli joulupäivästä uudenvuoden aattoon asti etävanhemmalla, jota tyttö siis näkee joka toinen viikonloppu ja oireet edellämainitut mutta jopa vielä pahemmat. Lautaselle laitettiin 5 lihapullaa ja 2 perunaa. Vessaanmenon jälkeen tarkastin lautasen ja ruokaa oltiin syöty 1,5 lihapullaa ja 2 haarukallista perunaa. Enempää ei suostunut syömään, kun oli kuulemma maha kipee. (Uskokaa, että maha ei ole oikeesti kipeä).
Kun kuulustelen onko kaikki menny etävanhemmalla hyvin ja että oliko kiva viikonloppu niin tyttö on tosi vaitinainen ja on jopa sanonut, että ei tykkää olla siellä.
Onko kellään kokemuksia vastaavasta oireilusta? Mitäköhän siellä etävanhemmalla tapahtuu??
:..(
Vastaukset 6
Vanhimmat
keksiä tuo juttu? Tuohonko joululomasi käytit? Että keksisit taas jonkin 'kivan' provon, jonka voit spammata joka paikkaan.
Niinkuin olen monta kertaa aikaisemminkin sanonut: HANKI ELÄMÄ!
Just joo.
Kiitos kannanotostasi idiootti!
Toi auttoikin paljon!!
On niin helppoo täällä terrorisoida toisia, kun luulee tietävänsä mistä puhuu!
Jos lapsi on vasta 9v niin täytyyhän sulla olla keskusteluyhteys toiseen puoleen olemassa, tehän siitä sovitte millon lapsi menee ja kuinka pitkäksi aikaa. Oletko kysynyt miten syö sen toisen luona miten käyttäytyy? Ja meillä lasta ei koskaan ole pakotettu lähtemään toisen luo ja just tuossa alkavan murrosiän kynnyksellä käynnit yleensä vähenee muutenkin. Kyllähän se toinen suuttuu tod.näk., mutta jos se haluu lapsen pakottaa niin saa tehdä sen itse, minä en siihen ruvennut.
Jos tämä ei ole nyt provo. Vaikka itse epäilen, että on, kun lapsesi on kuin suoraan oppikirjasta..
Lapselta hätähuuto ?
Monet tuon ikäiset jo puhuvat laihduttamisesta yms ! Etköhän itsekin tajua mistä on kyse. Todennäköisesti bulimiasta. Ja sitä todellakin voi esiintyä jo tuonkin ikäisillä tytöillä. Vaikka se on todella harvinaista noin nuorilla. Yleensä se alkaa noin 14 vuotiaana.
Ota yhteys lapsen toiseen vanhempaan. Kipin kapin kouluterveydenhoitajan puheille. Tai koulukuraattorin luokse. Jos epäilet , että jokin on vikana.
Koska tuon ikäinen tyttö on todellakin kasvuiässä, niin pitäisi toimia mahdollisimman nopeasti. Bulimiaan ja muihin syömishäiriöihin on puututtava mahdollisimman nopeasti. Silloin ne saadaan paremmin hallintaan.
Jos oli provo, niin siitäkin huolimatta on ihan terveellistä puhua välillä syömishäiriöistä.
Bulimia
muotilehtien mallit ovat langanlaihoja
Bulimia nervosa eli ahmimishäiriö on ruumiinkuvan häiriö, jolle on ominaista toistuvat ylensyömiskohtaukset, sekä liiallinen keskittyminen painontarkkailuun, mikä johtaa liikasyömiseen ja sitä seuraavaan oksentamisen ja ulostuslääkkeiden käytön vuorotteluun. Bulimiaan liittyy huoli ruumiin muodosta ja painosta. Monet bulimia nervosa -potilaista ovat aiemmin sairastaneet anoreksia nervosaa eli laihuushäiriötä. Bulimiasta kärsivät ovat itse tietoisia syömistottumuksiensa epänormaaliudesta. Hoitoon hakeutuminen on kuitenkin vaikeaa häpeän ja syyllisyyden tunteiden vuoksi.
Oireet:
Ahmimishäiriö ei näy päällepäin. Potilaat ovat yleensä normaalipainoisia, mutta kokevat itsensä lihaviksi ja haluaisivat laihtua. Toistuva oksentaminen johtaa elimistön elektrolyyttitasapainon häiriöihin ja lisätauteihin. Veren happo-emästasapaino on bulimiapotilailla usein järkkynyt ja ahmimishäiriöisillä tytöillä esiintyy kuukautishäiriöitä. Bulimiapotilaat valittavat usein ummetusta tai toiminnallisia vatsaoireita.
Hapan oksennus vahingoittaa hammaskiillettä ja hammasoireet ovatkin tavallisia pitempään bulimiaa sairastaneilla. Ensin hampaan pinta muuttuu epätavallisen sileäksi luonnollisten uurteiden tasoittuessa ja myöhemmin hampaat rapistuvat enemmän kiilteen syöpyessä.
Masennus on bulimiapotilaan yleisin psyykkinen ongelma; sen esiintyvyys on arviolta kolminkertainen normaaliväestöön verrattuna. Myös ahdistuneisuus, pakko-oireet ja sosiaalisten tilanteiden pelko ovat tavallisia, samoin kuin persoonallisuushäiriöt.
Aiheuttaja
Bulimia on monitekijäinen sairaus, johon vaikuttavat yksilödynaamiset, geneettiset ja sosiokulttuuriset tekijät. Bulimian yleisin ilmaantumisikä on 19.-20. ikävuosi, jolloin nuori on usein jo selvinnyt pahimmasta puberteetista, mutta joutuu kohtaamaan aikuisuuteen liittyviä asioita ja ottamaan yhä enemmän vastuuta. Bulimiaa sairastavat saattavat kuitenkin salata sairautensa vuosia ennen sen esille tulemista, joten todellisuudessa bulimiaa sairastanevat usein jo ainakin 14-vuotiaista eteenpäin olevat nuoret. Kamppailu kehittyvää ja muuttuvaa vartaloa sekä mieltä vastaan saattaa altistaa syömishäiriölle.
Länsimaisessa teollistuneessa kulttuurissa on laihuutta ja ulkonäköä korostava kauneuskäsitys. Bulimiaa sairastavan perheessä voi olla vuorovaikutushäiriöitä tai alkoholismia. Ystäväpiirin kiusaaminen tai mallikäyttäytyminen voi myös altistaa bulimialle. Minkään yksittäisen tekijän, kuten lapsuuden onnettomuuden, vanhempien persoonallisuuden rakenteen tai lapsen erityisominaisuuden, ei ole voitu todistaa olevan yksiselitteisesti bulimian taustalla.
Diagnoosi
On arvioitu, että vain kuudesosa bulimiaa sairastavista tunnistetaan perusterveydenhuollossa. Nuoret salailevat oireitaan ja käyvät valitettavan usein lääkärissä vain bulimiasta seuraavien oireiden, kuten gynekologisten ongelmien tai vatsavaivojen vuoksi.
Ahmimishäiriön diagnostiset kriteerit:
- potilaalla esiintyy toistuvia (vähintään 2 kertaa/viikko ainakin 3 kuukauden ajan) ylensyömisjaksoja
- ajattelua hallitsee syöminen
- potilas pyrkii estämään ruuan lihottavat vaikutukset (oksentamalla, lääkkeillä, paastolla)
- potilaalla on lihomisen pelko tai käsitys, että hän on liian lihava
Veri- tai muista laboratoriokokeista ei ole suuremmalti apua diagnoosin varmistamisessa. Kiillevauriot hampaissa ovat usein todettavissa, mutta pelkästään niiden perusteella ei bulimian diagnoosia voi tehdä.
Paras avain bulimiadiagnoosiin on luottamuksellinen hoitosuhde ja potilas-lääkärisuhteen kehittyminen, jolloin potilas uskaltaa itse kertoa avoimesti oireistaan.
Hoito
Bulimian hyvä hoito on usein yhdistelmä ravitsemusneuvontaa, psykoterapiaa ja lääkehoitoa. Pysyvästi toipuu noin puolet hoidetuista, ja hoidetun sairauden uusiutumiset ovat yleisiä. Bulimiaoireiden vuoksi hoitoon hakeutuva on yleensä hyvin motivoitunut.
Terapiamuodoista erilaiset kognitiivis-behavioraaliset psykoterapiat ja interpersoonallinen psykoterapia on todettu tehokkaiksi ahmimishäiriössä. Kognitiivis-behavioraalinen terapia kestää yleensä 3-6 kuukautta, jona aikana potilaalla ja terapeutilla on 10-20 tapaamista. Terapeutin tehtävä on antaa tietoa syömisestä ja hän neuvoo, tukee ja rohkaisee. Potilas saa tietoa bulimiasta ja oppii itsetarkkailun kautta hallitsemaan paremmin ahmimiskohtauksiaan. Bulimiapotilaan ajatuksia ja asenteita pyritään ohjaamaan terveeseen suuntaan. Terapian loppuvaiheeseen kuuluu saatujen tuloksien tekeminen pysyviksi ja uusiutumisen ehkäisy.
Interpersoonallisen terapian kesto sovitaan potilaan kanssa yksilöllisesti. Erona kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan on syömisasioiden pitäminen taustalla ja keskittyminen ihmissuhteisiin sekä niiden ongelmiin. Syömisongelmien laatu ja kesto selvitetään kuitenkin myös interpersoonallisessa terapiassa ja potilaalla on mahdollisuus saada tietoa syömishäiriöiden luonteesta sekä sairauden kulusta.
Potilaiden vanhempien muodostamat ryhmät ja tukijärjestöt ovat merkityksellisiä, sillä ne tukevat sairastunutta paranemisprosessissa. Ruoka- ja syömispäiväkirjat ovat tehokkaita henkilöillä, jotka ovat motivoituneita käyttämään niitä. Erilaisilla fysioterapian muodoilla voidaan pyrkiä löytämään rentouttava tapa olla oman ruumiin kanssa ja helpottamaan pakonomaista liikkumista.
Muun hoidon tukena on käytettävissä eräitä psyykenlääkkeitä, jotka lievittävät hallitsematonta ahmimista ja oksentelua. Erityisesti fluoksetiinin on todettu tehoavan noin 60-70 %:lle bulimiapotilaista ja se onkin tällä hetkellä käytetyin bulimialääke. Fluoksetiini estää aivoissa välittäjäaineena toimivan serotoniinin takaisinoton hermosolujen päätteisiin ja vähentää ahmimisen lisäksi masentuneisuutta sekä ahdistuneisuutta.
Seuranta
Ahmimishäiriö on etenkin nuorten naisten yleinen mielenterveyden häiriö, jonka kesto on yleensä useita vuosia. Hoitoa ja seurantaa on syytä jatkaa pitkään välittömän toipumisen jälkeen.
Periytyvyys
Periytyvyyttä yksittäisenä tekijänä bulimian syntyyn ei ole voitu osoittaa.
Yleisyys
Valtaosa bulimiaan sairastuneista on nuoria tyttöjä, mutta pojatkin voivat sairastua. Monien tutkimusten mukaan ahmimishäiriön esiintyvyys nuorten naisten keskuudessa on 1 %:n luokkaa. Suomessa tehdyssä tutkimuksessa 14-16-vuotiailla nuorilla bulimiaa todettiin 1,8 %:lla tytöistä ja 0,3 %:lla pojista. Ahmimishäiriöisiä lienee kuitenkin todellisuudessa huomattavasti enemmän, sillä sairauteen liittyy paljon häpeilyä ja salailua.
Ennuste
Ahmimishäiriön ennusteesta ei ole pitkän aikavälin seurantatutkimuksia, mutta tautitila kestää usein vuosia. Psyykkisinä lisäsairauksina bulimiaan voi liittyä masennusta, itsetuhoisuutta ja päihteiden väärinkäyttöä, mikä saattaa huonontaa ennustetta.
Alkuperäinen teksti täällä:
http://www.mtv3.fi/poliklinikka/Psykiatria.shtml/143925?Bulimia
kovasti mahaan, on myös vaikea syödä. Tai sitten toisessa perheessä lapsen painosta tms. huomautellaan. Puhu vielä lapsesi kanssa. Jos ei suostu puhumaan, niin sano, että sitten lähdetään hakemaan apua ulkopuoliselta. Hanki apua.