Minulle tehdään huomenna lääkkeellinen keskeytys ja haluaisin tietää, vaikka keskusteluja siitä on jo monia, että alkaako veren vuoto jo suun kautta otettavien pillereiden jälkeen vai vasta sitten niiden toisten? ja kuinka paljon vuotoa on odotettavissa? vaikka sekin on yksilöllistä tietenkin...ja oksettaako yms? Pelkään ihan kauheesti lääkkeellistä keskeytystä koska olen kuullut siitä enemmän huonoa kuin kaavinnasta. Kyselin hoitsulta että saanko valita itse keskeytystavan, mutta sanoi että se ei ole mahdollista koska olen vasta noin 5rv:llä...
Enkä kiitos tarvitse kenenkään "älä tapa lastasi" kommentteja koska olen päätökseni tehnyt jo ennenkuin sain varmuuden raskaudestani. Muutenkin mielestäni sellaiset moralisoinnit yms eivät kuulu tälle palstalle.
Enkä kiitos tarvitse kenenkään "älä tapa lastasi" kommentteja koska olen päätökseni tehnyt jo ennenkuin sain varmuuden raskaudestani. Muutenkin mielestäni sellaiset moralisoinnit yms eivät kuulu tälle palstalle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
keskustelut ne juuri kuuluvatkin tälle palstelle sensijaan jos haluat neuvoja ota yhteys neuvolantätiin hän kyllä tietää parhaiten mitä sun on tehtävä! tai sossun täti vieläkin paremmin mikäli saat sinne yhteyden.
Miten neuvolantädillä pitäisi olla omakohtaista kokemusta, miltä lääkkeellinen keskeytys tuntuu? Tai varsinkaan sossun tädillä? Enkä ymmärrä, miten ne sinusta pitäisi tähän asiaan sotkea, kun ei kumpaakaan heistä tässä tilanteessa tarvita.
Mutta ketjun aloittajalle: Itsellä oli ensimmäisten pillerien jälkeen vain aivan pientä tiputtelua, mutta näiden emättimeen laitettujen jälkeen vuotoa olikin todella reippaasti. Ja jatkui viitisen viikkoa (johtuen kai osaltaan samanaikaisesta pillereiden aloittamisesta). Kivut olivat aika kovia, mutta eivät minusta mitenkään ylivoimaisia. Kuin kuukautiskivut, mutta ainakin minulla monta kertaa voimakkaammat. Ehkä ne kivut kesti sen takia niin "hyvin", että tiesi niillä olevan syyn ja että ne olisivat kohtuu pian ohi. Olenpahan kokenut pienimuotoisen synnytyksen ja tiedän miltä supistukset tuntuvat. Ei siis kaduta yhtään lääkkellisen keskeytyksen valinta. Minulle se olikin koko ajan ykkösvaihtoehto, koska en halunnut nukutukseen. Pahinta kai abortissa oli, ettei oikein tiennyt mitä odottaa. Siinä mielessä toinen kerta olisi helpompi, vaikken siihen haluaisikaan :) Eikä ole ollut minkäänlaisia omantunnon tuskia. Mutta minulle myös abortti olikin selkeä valinta jo ennen raskauden varmistumista.
Voitko ystävällisesti lopettaa tuon inhottavan syyttelyn, juuri ketjun aloittaja sanoi, että ei jaksa kuunnella moralisointia. Ja kyllä varmaan on kiva kuulla abortintekijöiltä omia kokemuksia, kuin neuvoloantädiltä.
..tuo lääkkeellinen keskeytys ...ainakaan minulle mutta minulla oli tuulimunaraskaus ja ensin sain vain cytotecit ja mitään ei kunnolla tapahtunut ja sitten uusi kuuri nyt myös se mifegyne..eikä meinannut mitään vieläkään tapahtua mutta sitten tuli kuin normaalit menkat eli kaikki ok ilman kaavintaa..lääkkeellinen on turvallisempi kuin kaavinta koska siihen liittyy tulehdusriski tietääkseni..eli kyllä se ihan hyvin menee kun on vielä tuo kiputaplettikin..:)
Mulla alkoi heikko vuoto noin vuorokausi sen ekan tabletin jälkeen. Kipuja ei ollut minkäänlaisia. Sairaalassa laitettujen 4 tabun jälkeen alkoi melkein heti oksettaa ja noin reilun puolen tunnin jälkeen supistuttaa aivan tolkuttomasti. Vuoto alkoi myös, muttei mitenkään kovin runsaana; ikäänkuin kuukautiset. Näiden kipujen määrä on hyvin yksilöllinen, mutta mulla ne oli todella kovat. Sain monenlaista kipupiikkiä, myös morfiinia. Piikillä sain myös pariin otteeseen pahoinvointilääkettä. Sairaalassa mulla meni aika kauan, noin 8 tuntia, koska olin melkein tolkku pois. Yötä kohden olo parani ja oksetuskin oli mennyt ohi. Tän jälkeen mitään raskausoireita tai kipuja ei juuri ollutkaan. En tarvinnut edes ainoatakaan särkylääkettä tän jälkeen. Vuotoa kesti noin reilut 5 viikkoa - välillä se loppui kokonaan mutta alkoi taas parin päivän päästä pienen mahakivun "säestyksellä". Vuodon määrässä oli hurjia eroja - välillä tavallista kuukautisvuotoa, välillä oikein runsasta ja klimppistä, jolloin sidettä sai olla jatkuvasti vaihtamassa.
Kamala kokemus se oli, enkä myöskään saanut keskeytystapaa itse valita (6. viikko ja paikkana TAYS). Mutta kokemukset on tosiaan hyvin yksilöllisiä. Ja se mikä auttoi suunnattomasti, oli sairaalahenkilökunnan ymmärtäväisyys ja auttavaisuus. Todella ihania ihmisiä!