Voisitteko kertoa omista kokemuksistanne tuosta sektiosta?
Itselläni saattaa se olla edessä ja olen ns."kauhusta kankeana"....
Miltä se tuntui,kestikö kauan, miten olet toipunut siitä? Tuliko tulehduksia yms.?
Onko se niin ,että jos on sektio tehty,niin uuden lapsen hankkiminen siirtyy kahden vuoden päähän,ennenkuin sellaista voi edes ajatella?
Kiitos kaikille ja hyvää uutta vuotta =)
Itselläni saattaa se olla edessä ja olen ns."kauhusta kankeana"....
Miltä se tuntui,kestikö kauan, miten olet toipunut siitä? Tuliko tulehduksia yms.?
Onko se niin ,että jos on sektio tehty,niin uuden lapsen hankkiminen siirtyy kahden vuoden päähän,ennenkuin sellaista voi edes ajatella?
Kiitos kaikille ja hyvää uutta vuotta =)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tyttömme syntyi keväällä kiireellisellä/hätäsektiolla, lääkäritkin ovat eri mieltä kumpi loppujen lopuksi tehtiin... Kuitenkin se oli täysin odottamaton mutta välttämätön toimenpide.
Leikkaus tehtiin nukutuksessa, eikä siis isäkään päässyt mukaan synnytykseen. Pari päivää oli hölmistynyt olo, kun kumpikaan ei ollut nähnyt tytön syntymää mutta siinä se nyt oli vieressämme. Kauan oli myös riittämätön olo, kun en ollut "pystynyt" synnyttämään, mutta tiesin sektion pelastaneen ainakin tytön, jollei minunkin hengen.
Toipuminen oli melko hidasta, mutta alkupäivien vaikeudet johtuivat enimmäkseen nukutuksesta ja univelasta. Haava (20 cm leveä) oli kipeä n. kuukauden, mutta siihen tottui kun opetteli oikeat liikkeet mm. sängystä noustessa, eikä se tulehtunut. Mieheni oli suurena apuna pari ekaa viikkoa.
Useat lääkärit suosittelivat meille vuoden taukoa ennen seuraavan yrittämistä, myös puoli vuotta on joidenkin mielestä hyvä raja. Varmaan riippuu sektiotyypistä ja kohdun kunnosta. Meillä toisen yritys saattaa alkaa esikon ollessa 10-11 kk...
Ensimmäinen lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla epiduraalipuudutuksella. Kipuja tai tuntemuksia leikkauksen aikana ei ollut. Leikattiin viideltä aamulla ja olin jalkeilla saman päivän iltana. Kipuja oli jonkin verran, mutta toivuin todella nopeasti. Toinen lapsi leikattiin suunniteltuna, lantion ahtauden vuoksi. Puudutuksena käytettiin epiduraali ja spinaalipuudutusta. Verenpaineen ja pulssilaskuja tapahtui, jonka vuoksi oli aika huono olo koko ajan.Kiinniommeltaessa aloin tulla myöskin tosi kipeäksi. Leikkauksen jälkeen laitettiin kipupumppu, joten en ollut kipeä.Omasta pyynnöstäni pumppu poistettiin seuraavana aamuna jolloin alkoi todella kovat kivut. En ollut osannut valmistautua siihen, koska ensimmäisestä ei ollut mitään vastaavia kipuja. Sisulla hoidin kuitenkin vauvaani vierihoidossa ja söin kipulääkkeitä. Vielä kotonakin olin aika kipeä, haava tulehtui, vaikka annoin ilmakylpyjä ja suihkuttelin. Sain lääkekuurin siihen ja haava parani.Minulle lääkäri sanoi, että ihan turvallista on leikata 3-5 lasta. Ensimmäisen ja toisen lapseni aikaväli on 6 vuotta. Olen kuullut, että minimiaikaväli sektioiden välillä on ainakin 1 vuosi. Onnea leikkaukseen!
Kiireellinen sektio. Meni erittäin hyvin, en tuntenut mitään missään vaihessa. Havaan tuli vain 4 tikkiä. Leikkauksesta 5 vuotta aikaa ja arpi nyt näkymätön. Leikkauksen jälkeen en tuntenut missään vaiheessa mitään kipua, en tarvinnut lääkkeitä tai mitään apua sängystä ylös noustessa tms. Lapsi oli pienikokoinen, joten ehkä siksi niin vähän tikkejä ja pieni haava.
Luulen, että riippuu aika paljon tapauksesta, että miten kipeäksi tulee vai tuleeko ollenkaan. Jos olet kipeä, niin ota sitten ihan rauhallisesti ja lepäile. Sinulla on siihen oikeus.
Kaikki menee aika varmasti todella hyvin!
Minulle tehtiin suunniteltu sektio kolme vuottta sitten. (synnytyspelon vuoksi) Ensimmäinen synnytys alakautta oli niin hirveä kokemus, että pyysin ja sain sektion.
Kuulin kaikenlaisia kauhutarinoita, että kuinka kipeä on jälkeen ym. Minun kokemukseni oli tosi mahtava.
Kaikki sujui tosi nopeasti ja kivuttomasti. Haava aristi pari päivää. Kun pääsin liikkeelle, ei ollut mitään ongelmia. En ollut kipeä enää kotona. Eli minun kohdalla kaikki meni paljon paremmin kuin osasin odottaa. Olen tosi kiitollinen, että minua kuunneltiin ja sain sektion. Ja nyt lapset on minun osaltani tehty.
Onnea kovasti ja tsemppiä !!!!
Ilmeisesti sektio olisi suunniteltu, jolloin useimmiten toipuminen on melko nopeaa. Minut on leikattu kolmesti, kaksi hätäsektiota, ja viimeinen suunniteltu. Hätäsektiot on tehty nukutuksessa, myös mieheni pääsi mukaan tuohon toiseen sektioon jostain syystä.
Suunniteltu sektio on ihan eri asia kuin hätäsektio, kotiuduin kolmen päivän päästä melko hyväkuntoisena, ja lenkille lähdin koiran kanssa varovasti jo ennen tikkien poistoa. Särkylääkkeitä käytin vajaan viikon ihan säännöllisesti.
Joka kerta on leikkauksen jälkeen sanottu, että kyllä vielä yhden lapsen teko onnistuu. Eli minulla on "lupa" neljänteenkin. Tuo varoaika suositus vaihtelee lääkäreittäin, itselläni puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Kudoksen paraneminen on kuitenkin hyvin yksilöllistä, eikä aika kerro kaikkea. Minulla oli raskauksien väli lähes neljä vuotta, mutta kuitenkin kohtuni ei kestänytkään, vaan repesi arven kohdalta supistusten vuoksi.
Haaveissa on vielä tuo neljäskin pikkuinen, mutta ei ihan lähivuosina kuitenkaan...
siis kerroit että sinun arpesi repesi supistusten takia, niin oliko ne jo synnytys supistuksia vai vaan harjoitussupistuksia? ja missä vaiheessa raskautesi oli kun tämä repeäminen tapahtui? Ja oliko se vaarallinen sinun kohdallasi ja missä olit kun se repeäminen tapahtui sairaalassa vai kotona?
Minulla on kaksi lasta leikattu ja seuraavassa raskaudessa ei saisi kuulemma kauheasti supistella ettei vaan kohtu repeä...sen takia kiinnotaa toi sun kohdun repeäminen.
Ajankohta ei ole ihan tarkkaan tiedossa, mutta ilmeisesti salissa. Asiaa ei mitenkään huomioitu kätilöiden puolesta, ihmeteltiin vaan, että miten voit olla niin kipeä, vaikka olet saanut jo paljon lääkitystä. Asiaa ainakin pahensi oksitosiini synnytyksen vauhdittajana, vaikkakin annos oli hyvin pieni. Lapsen kunto romahti, ja sektiossa vatsanpeitteet avattuaan vasta lääkäri huomasi, että lapsen toinen käsi ja hartia olivat "väärällä puolella". Lapsi on kuitenkin ilmeisesti selvinnyt vähin vaurioin, vaikka olikin todella huonokuntoinen synnyttyä (1/1/6).
Onneksi siis olimme sairaalassa, ja leikkaus järjestyi todella nopeasti. Ennuste öiseen aikaan olisi ollut huonompi lääkärien mukaan, koska käytettävissä oleva leikkaussalikapasiteetti on silloin paljon pienempi.
Mutta kolmas raskaus (tai oikeastaan neljäs, välissä oli yksi keskenmeno) olikin otettava hyvin varovaisesti, supistukset alkoivat aikaisin, ja sairaslomalle oli jäätävä 20 rv:lla. Sektio tehtiin suunnitellusti hyvissä ajoin, ettei synnytys vaan ehdi käynnistyä spontaanisti. Seuranta raskausaikana oli tarkkaa. Alussa kerran kuussa äitipolilla, ja pidemmällä kahden viikon välein. Näihin väleihin normaalit neuvolat. Raskaus menikin melko hyvin, vaikka kiinnikkeet aiheuttivatkin melkoisia kipuja vatsan alueella sen kasvaessa.
Ilmeisesti sinunkin kohdallasi tuo sektio tehdään suunnitellusti. Kuitenkin käsittääkseni tuo kohdun repeäminen on aika harvinaista, ja riski on suurin ihan loppuraskaudessa, ja kovien supistusten aikana. Itselläni oli repeämisaikana viikkoja jo 42 1. Viimeinen sektio tehtiin, kun 37 viikko alkoi, silloin oli ohut pyöreä kohta kohdussa, jonka paksuus oli n. 1mm-1,5mm, eli viime tippaan meni. Kuitenkin on kuulemma mahdollista vielä neljäskin saada, tosin tietysti tarkassa seurannassa, ja samoin eväin kuin kolmaskin. Sektiokin tehtäisiin tuolloin jo aikaisemmilla viikoilla.
kun jaksoit vastata! Mulle ei edellisen sektion aikaan sanottu mitään että mahdollinen seuraava vauva leikataan ennen laskettua aikaa, vaikka mulla onkin kohdun repeämisvaara, yhdestä kohtaa on todella ohut. Nyt sittten jännittää todella jos että missä vaiheessa ne leikkaa että kerkeekö repeämään...en edes odota vielä,mut yritystä on kovasti=) Eihän sitä voi tietää että alanko ikinä enää odottamaan, mutta jos alan...
Jotta asiasta voit kysellä. Olisi ehkä mukavampi tuo raskausaika, jos asioista olisi puhuttu. Täällä on käytäntö, että jos takana on useita sektioita, suunniteltu sektio tehdään ennen laskettua aikaa. Tuskin tarkkoja viikkoja määritellään milloin leikataan, minulla oli tuo ajankohta sovittu niin, että varaudutaan n. 32 viikolla, mutta viivytetään mahdollisimman pitkään. Tuo 37 oli takarajaksi määritelty. Sehän riippuu myös vauvan koosta, meillä poika oli syntyessään 3160 grammaa. Tuota kohdun kudoksen paksuutta yrittivät seurata mm. ultralla, mutta se ei ole täysin luotettava menetelmä. Tuo 1,5 milliä oli kuulemma se raja, josta ei ohuemmaksi saisi enää mennä, silloin on riski jo suuri, jos raskaus jatkuu.
Joissakin sairaaloissa on asiasta enemmän kokemuksia, minun raskaudessani konsultoivat oysin lääkäreiden kanssa.
Kyllä minua pelotti koko raskauden ajan, ja se vaan paheni loppua kohden. Yhtään ei kaduta kuitenkaan, sainhan terveen pojan vielä hännänhuipuksi.
ovat olleet tosi isoja, toinen n.4kiloa ja toinen n.5kiloa(ja molemmat siis leikattu) että senkin takia hiukan pelottaa mahdollinen seuraava raskaus...voi kun täälläkin varautuisivat jo 32 viikolla leikkaukseen, mutta hiukan epäilen, kai se repeäminen pitäisi olla jo kerran tapahtunut että varautuisivat sitten=) Täälläpäin ollaan sitä mieltä että ennen 37 viikkoa vauva ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt,että luulen että sinne venyttäsivät jos odotan vielä joskus.
kaksi sektiota, kummatkin suunniteltuja. Leikkausten aikana en ole tuntenut muuta kun sellasta jännää "myllerrystä" mahassa kun siellä on kaiveltu.
Ensimmäisen leikkauksen jälkeen olin jonkin verren kipeä, seuraavana päivänä pääsin sen verran ylös että kävin vessassa, tosi huterasti kyllä. Viikon ajan söin aika tehokkaita kipulääkkeitä, jotka eivät ihan kaikkija kipuja pois vieneet, mutta melkein. Kun tikit poistettiin niin kivutkin loppuivat lähes kokonaan. Mulla oli muistaakseni joku 15 tikkiä tossa mahan päällä ja kohdussa sitten tietenkin niitä itsesään sulavia. Arpi aika pitkä, johtuisiko siitä että ensimmäinen lapseni painoi n.5 kiloa.
Toisen leikkauksen jälkeen olin todella kipeä, ei särkylääkkeetkään auttanut,en tiedä johtuiko siitä kun multa poistettii leikkauksessa arpikudosta samalla, joka oli tullut edellisen leikkauksen jälkeen arven ympärille. Mutta toisellakin kerralle kivut loppuivat melkein kokonaan tikkien poiston jälkeen, eli viikon päästä leikkauksesta. Kuukauden ajan oli kuitenkin pientä kipua ja ei vielä uskaltanut kauheesti rehkiä.
Minulle tehty leikkausviilto pystyyn, tosta navasta alaspäin, olen kuullut että jos viilto tehdään näin olisi paljon kipeämpi kun vaakaan tehty viilto, mutta en tiedä.
Minun lapsillani on ikäeroa(siis sama kuin sektioiden väli) 1v ja 9kk, elioli vuoden ikäinen. Mulle ei sillon ekan saadessani sanottu mitään aikaa millon voisin alkaa uudestaan odottaa ja aloitimme sitten yrittämisen heti=)
mutta onneksi ei tärpännyt heti, koska kohtuni olikin aika ohut yhdestä kohtaa.
mulla meni kiireelliseksi sektioksi ja kaikki meni ok...haava parani hyvin ja pystyin istumaankin paremmin mitä alatiesynnytyksen jälkeen...Meikä kyllä toipuu aina tossi hyvin leikkauksista ym...et eiköhän se oo aika yksilöllistä...ainoastaan 3pv:nä leikkauksesta tuli tunneryöppy ja itkin koko päivän...Leikkauksen jälkeen tuli sellainen kylmähorkka,mutta se kuuluu asiaan,mutta mulle se oli yllätys,kun kukaan sitä ei kertonut etukäteen eikä koko tilanteessa....
kaikilta kolmelta suunniteltu cektio ahtaan lantion vuoksi.
En tiedä onko se sen kummempaa, kuin alatie synnyttäminenkään. Tosin ensimmäisen cektion aikana oksensin koko cektion ajan, kun verenpaineet pääsivät laskemaan liian alas.
Mutta toinen ja kolmas menivät ihan hyvin.
Itselläni kaksi ensimmäistä cektiota tehtiin epiduraalipuudutuksella. Ja silloin minusta oli aivan kauheata, kun jalat eivät liikkuneet yhtään heti leikkauksen jälkeen. Ja se lisäsi huonoa oloa. Ja jotenkin haavakipuunkaan ei ollut osannut varautua ensimmäisellä kerralla.
Mutta kolmas syntyi spinaalipuudutuksella ja itse koin sen miellyttävämmäksi. Jo sen takia, että halvaantumisen tunne ei ole siinä niin paha, kun jalat pääsevät liikkumaan.
Ensimmäinen kerta on varmasti jonkin sortin järkytys. Mutta seuraavat eivät oikeastaan, kun tietää mitä se on. Aika tuntuu leikkauspöydällä tosi pitkältä. Varsinkin ompeluvaiheessa.
Itselläni haavat parantuivat tosi hyvin. Kunhan muistat, että et saa nostella aluksi mitään vauvaa painavampaa.
On luonnollista, että jännittää ja pelottaa, mutta ole rohkealla mielellä. On hyvä, että nykyaikana on myös cektio mahdollisuus. Koska se pelastaa sinun ja lapsen hengen. Ja sen avulla voit synnyttää. Nykyaikana cektiot ovat rutiinia ja sen tekevät aina ammattilaiset.
Se on siis sektio tai sectio tai keisarileikkaus.
Siis kirjoitin sen koko ajan väärin ;-) Myönnän. Vaikka minun jos jonkun pitäisi osata kirjoittaa se oikein. Nyt nolottaa. No virheitä sattuu ja onneksi nyt vain täällä netissä.
Ei nyt ollut niin vakava asia. Lukekaapas netistä hassuja lääkärien lausuntoja ;-)
;-) No hassua että hoitaja kirjoitti väärin, mutta mitä väliä. Kyllä kaikki kumminkin tajusivat. Voi, kun itseni virheet olisivat noin pieniä, kuin kirjoitusvirheet.
Ensimmäinen lapseni leikattiin kiireellisenä sektiona 17tunnin synnytysyrityksen jälkeen. Lapsi painoikin melkein 5kiloa. Käynistyksellä supistukset olivat olleet niin kovia että leikkauksessa kohtu ei enää itsestään lähtenyt supistumaan jonka vuoksi lääkäri joutui antamaan paljain käsin kohtuhierontaa jonka vuoksi kohtu tulehtui pahasti leikkauksen jälkeen ja oli todella kipeä. Sairaalassa olin 10päivää ja haava/maha todella kipeä. Kotiin päästyä paraneminen alkoi sujua jo paremmin vaikka liikkuminen sänkyyn ja takaisin ym.oli hieman hankalaa muta nopeasti tottui. Sektiosta on nyt 1v.4kk ja muutaman viikon päästä on taas laskettu aika ja synnytystapaarviossa sanottiin että yritetään alateitse seuraavaa.
Onnea leikkaukseen!!