Sain jokin aika sitten toisen epileptisen kohtauksen ja vaikka mitään normaalista poikkeavaa ei mistään (eeg, unieeg, magneettikuvat)löytynytkään aloitettiin lääkitys ja sain vuoden ajokiellon. Tarvitsen kuitenkin työssäni päivittäin autoa, joten en tiedä mitä nyt teen. Olen vielä sairaslomalla, mutta kohta pitäisi palata töihin. Töissä en ole asiasta puhunut vaan ajattelin sairaloman jälkeen hoitaa työni kuten ennenkin eli ajaa normaalisti.
Mitä mieltä te olette? Mitä minun pitäisi tehdä?
Mitä mieltä te olette? Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen sanonut mielipiteeni aikaisemmassa keskustelussa. Lue sieltä.
ja eipä tuo mua liikuta miten nää ittes tapat.En vaan tajua mikset ymmärrä että ajokielto on ajokielto eikä se siitä miksikään muutu.Ota pyörä tai hyppää bussin kyytiin.Alkaa pikku hiljaa vituttaan teidän laiset idiootit jotka ajattelee vaan omaa napaansa "kuhan mä vaan pääsen töihin" eikä ajattele että siinä voi joltakin muulta lähtä henki!!!!
Jos en saa vuoteen ajaa niin minulta menee työpaikka. Olen ollut vuosia pätkätöissä ja vihdoin saanut vakituisen työn. Ette voi uskoa kuinka vaikeaa nuoren naisen on saada vakituinen työ. Kyllä työn menetys pistää mielen aika matalaksi. Ihan niinkuin tämä sairaus itsessään ei olisi jo tarpeeksi.
Ja en todellakaan elä jos saan KELAsta vain 60% palkasta, jos joudun jatkamaan sairaslomaani.
Kyllä vituttaan vallan sairaasti! Ja jo epilepsiliiton esitteesä sanotaan, että epilepsia on pienempi riski liikenteessä kuin esimerkiksi nuori ikä. Joten kaikki alle 25-vuotiaat pois liikenteestä!
Niin, jos sääntöjä rikot ja jonkun tapat, niin valtio takaa täyshoidon pitkäksi aikaa ja sitten ei tarvitse työmatkaakaan murehtia.
Ok, se mitä on sulta nyt pois, menee jollekin toiselle. Joku muu, tosin terve, saa siis sun vakiduunisi ja ilahtuu varmasti!
Yritä hyväksyä se tosiasia, ettei epileptikko voi riittävän luotettavasti toimia autonkuljettajana. Vaihda alaa.
mäkin Kelan rahoilla ja s-loma sen kuin jatkuu... Samalla voisit etsiskellä muuta tai samaa duunia jossa et tarvitse autoa. Jos liikenteessä tapat jonkun sitten vasta kusessa olet.
Eli mun pitäisi nyt vaan hakea lisää sairaslomaa ja yrittää löytää uusi työ?
Voin kyllä taas tehdä aikaisempaa työtäni. Joten pitäisi vaan yrittää pärjätä KELAn rahoilla siihen asti ja sitten taas palata töihin.
ja avoimesti olen Epistäni kertonut ja työni olen saanut mitä olen hakenutkin.
Aikoinaan, kun en kertonut niin sain siltikin pitää työni ja kaikki olivat hyvin ymmärtäväisiä Epini suhteen vaikka sainkin isoja kohtauksia.
Yhdessä paikassa jatkoin töitä siirryin vain parityöhön eli enään en työskennellyt yksin. Olisiko se sinulla mahdollista ? Tai voisitko siirtyä työpaikallasi muihin tehtäviin ilman, että tarvitsisi ajaa autoa ?
Ehkä voisin siirtyä toisiin tehtäviin, mutta minun tehtäviini tarvitsisi joka tapauksessa palkata toinen henkilö. Eli jos en vuoteen saa ajaa, niin joku on tilalleni palkattava. Jos en saa kenkää, niin työnantajani joutuu maksamaan minulle palkkaa, vaikka en voi hoitaa kun 30% töistäni. Kyllä se työnantajan kannalta vaikuttaa vähän huonolta.
henki kultas lähtee ja samalla ehkä jonku toisenki henki!Sinuna en ajais!Itte en oo koskaan ajanut autolla ja tiedän että että en tuu koskaan ajamaankaan vaikka saisinkin lääkäriltä ajoluvan.Siis turha ainakaan mulle puhua mistään 25- vuotiaista.
Menet kuule työnantajan luokse juttelemaan epistäsi.
Oliko Sinulla epilääkitys ennen työhön menoa, jos oli niin työnantaja voi oikeastaan antaa lopputilin heti.
Kysele työnantajalta olisiko mahdollisesti muita töitä joita voisit tehdä.
Kovasti ihmettelen Sinunkin suhtautumistasi liikenneturvallisuuteen -haluatko todella olla eräs vaaratekijä liikenteessä??
Kun aloitin nykyisen työni, niin ei ollut ollut mitään epilepsiaan viittaavia oireita. Miten voitte olla noin julmia? Yksikin oli sitä mieltä, että pitäisi vaan olla iloinen sen puolesta, joka työni saa. Kyllä tässä alkaa pudota pohja koko elämältä.
Olen todella pahoillani puolestasi kun olet sairastunut. Saat kaiken sympatiani sen vuoksi. On todella kurjaa, että joudut kaiken kukkuraksi miettimään mahdollista työsi menetystä juuri kun olet saanut vakituisen työn. On myönteistä, että olit terve työsuhteen alkaessa. Nyt sinua ei voi kukaan syyttää huijaamisesta. Et voinut sairastumisellesi mitään, et myöskään voi mielestäni poistaa sen tuomia rajoituksia kuten ajokieltoa. Jos liikenneturvallisuuden vaarannat, silloin et sympatioitani saa. Toivon, että et tee niin. Yritä miettiä vaihtoehtoisia järjestelyjä mm. taksikortti, kimppakyyti, julkiset, pyörä, kaverit, tilapäinen muutto tai mitä vaan keksit.
Toivon myös, että rohkenet ottaa asia puheeksi työnantajasi kanssa. Ja toivon, että hän on järkevä ja ymmärtäväinen ihminen, joka tarvittaessa järjestää sinulle vaihtoehtoisia töitä. Toivottavasti pelkosi työn menetyksestä osoittautuu turhaksi.
Jos menetät työsi, uskon että löydät uuden työpaikan. Jos joutuu vasten tahtoaan joko muuttamaan tai/ja vaihtamaan työpaikkaa, tuntuu se hieman kohtuuttomalta. Erityisesti nyt sairastumisen lisäksi. Toivon kuitenkin sinulle voimia, sillä kuten täältä sivuilta olet lukenut moni on saanut elämänsä järjestymään epilepsiasta huolimatta. Ja aina on mahdollista, että se muuttuu jopa kivempaan suuntaan. Älä vaivu epätoivoon, kyllä ne asiat järjestyvät.
En usko, että kenelläkään oli tarkoituksena olla julma. Ainakin minä halusin vaan estää sinua tekemästä sellaista virhettä, joka sekottaisi sinun ja muiden elämää vielä enemmän.
En halua olla mitenkään julma tässä asiassa, mutta faktat on otettava faktoina.
Jos syylistyt kolariin ja selville tulee ajokieltosi, niin sittenhän vasta k...ssa olet.
Työnantajasi ei voi Sinua "sairauden" takia eroittaa, vaan sen tulee yrittää järjestää Sinulle joku muu työ.
Ei epilepsia haittaa elämää, jos saat oikean lääkityksen.
Ainoa laissa määrätty este epileptikolle, minkä minä tiedän on ammatti- autoilu (tarkoittaako ihmisten kuljetusta vai pakettien kuljetusta, niin siitä saat itse ottaa selvää) -saattaa olla myös muita rajoituksia.
Minulle sanottiin, kun tehtiin epi diagnoosi, etten saisi nousta keittiön jakkaraa korkeammalle, mutta silti tein työni rautarakenne-asentajana ja nousin korkemmalle kuin jakkara.
Kävinpä jopa Otaniemen vesitornin katolle hitsaamassa lentokoneita varten lampunpidikkeet.
Joten ei se epi ole minua haitannut työnteossa ja varmaan Sinullekkin löytyy töitä, joissa epi ei haittaa.
Ja mietihän nyt tarkkaan asennoitumistasi liikenteeseen -haluatko todella olla yksi vaaratekijä liikenteessä??
Saattaapi moni vammautua ja Sinulle ei tule kuin naarmu otsaan -kannattaako??
Kuten alussa mainitsin julma en ole, mutta faktat faktoina.
"miten voitte olla noin julmia?"...no ehkä siksi että oot niin itsekäs että ajatteletkin edes autolla ajamista.Nyt pitää sitte ruveta sääliä kerjään.
Koska nyky-yhteiskunnassa säästetään vammaisten asioissa ja tuloerot kasvavat, jos joku sairastuu, näen vähemmän moraalisesti velvollisuudeksi ottaa muita ihmiä huomioon, kun kerta muutkaa ei sitä tee.
Elämisen kannalta työ on monesti välttämätön ja jos se menettää sairauden takia, niin paska juttu. En voi todellakaan kehottaa ajamaan, jos ei ole ajolupaa. mutta ymmärrän ongelman, kun tämä yhteiskunta on mennyt tähän.
Tilanne, että kortti lähtee kohtauksen takia on kohtuuton ja salaamalla kohtaukset saa pitää kortin on huono yhdistelmä. Otan osaa ja en osaa neuvoa.
Itseänikin vituttaa nyt kaikki.
Kiitos Hugo myötätunnostasi. Ymmärrän kyllä muidenkin kannan, mutta silti oma tilanne harmittaa. Onko sinulla Hugo sähköpostia, jossa voisimme mailailla kahden tai pääsisitkö nyt/kohta johonkin chattiin juttelemaan?
mutta löytyisikö täältä??http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=3000000000000011&posting=22000000011567229
Yritän vastata parhaani mukaan.
Hieno väliintulo. Ihmettelin jo itsekin, että olinpas kirjoittanut asiaa kirjeeseen. Taitaa olla tämä joulunvietto vienyt muistin. Ehkä olisi aika alkaa nukkumaa. *Kun aamu sarastaa, on aika uinahtaa*.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=3000000000000011&posting=22000000009052815#22000000009052815
Auttaisiko päätöksen tekoon???
Olen päättänyt kärsiä "tuomioni" ei voi mitään. Vituttaa kyllä, mutta ehkä elämä jatkuu...
Hattua nostelisin, jos olisi hattu päässä.
Teit sen ainoan oikean ratkaisun ja tiedän sen v... jne.
En olisi pystynyt ajamaan, vaikka ensin ajattelin niin. Olen aina ollut niin vastuuntuntoinen kaikista asioista, että en vaan olisi pystynyt, vaikka asialla spekoloinkin. Selviän miten selviän ja työn kanssa käy miten käy...