En tiedä mitä tekisin tai tiedän että olisi parempi olla tekemättä mitään, mutta kärsin sellaisista tunteista mieheni parasta ystävää kohtaan, joita en saisi edes tuntea.Me kuulutaan kaikki samaan kaveriporukkaan ja ollaan tunnettu toisemme jo useita vuosia.Olen hyvää ystävää tämän miehen vaimonkin kanssa.Joskus aikoinaan tämä vaimo oli hyvinkin mustasukkainen enkä olisi saanut olla missään tekemisissä hänen miehensä kanssa.Mutta se oli sitä aikaa,kun tämä, sanotaan nyt vaikka Timo, oli pelkkä ystävä.Tai vielä enemmän mieheni ystävä.Eikä siis mihinkään mustasukkaisuuteen ollut aihettakaan.
Me ollaan Timon kanssa tultu aina hyvin toimeen keskenämme,meillä on aivan samanlainen huumorintaju ja samanlaiset jutut.Monesti toinen aloittaa lauseen,jonka toinen päättää ellei sitten satuta sanomaan samaa asiaa yhtä aikaa.Meitä on useasti monessa asiassa verrattu toisiimme ja sanottu samanlaisiksi.Mutta me olemme myös kovia väittelemään keskenämme ja muutaman kerran ollaan melkein riideltykin.
Rakastan todella miestäni ja meillä on aivan ihana toimiva perhe eikä nämä tunteeni liity pätkääkään mihinkään parisuhdeongelmiin tms.En haluaisi lyödä hynttyitä yhteen tuon Timon kanssa enkä koskaan haluaisi jättää miestäni.Mutta en voi sille mitään, että erityisesti yhteisissä bileissä ja krapulassa haaveilen Timosta ja hakeudun Timon seuraan.Joskus tunteeni tuntuvat aivan kipuna rinnassa,kun haluaisin niin kovaa suudella Timon huulia ja kaivautua Timon kainaloon ja kuitenkin joudun kätkemään tunteeni.
Olemme joskus jutelleet meidän välisestä jännitteestä kahden kesken ja olemme myös päätyneet suutelemaan pari kertaa.Kumpikin meistä tuntee meidän väliset sähköiskut ja kumpaakin kiinnostaa toinen.Mutta olemme niin sitoutuneita omiin suhteisiimme ja niin uskollisia,että nuo parit suutelutkin on saanu kauheita omantunnontuskia aikaan ja välillä välttelemme toisiamme.Näistä asioista meillä ei ole koskaan tilaisuutta kaksisteen jutella,koska olemme aina porukalla emmekä halua kenenkään aavistavan mitään.Emmekä ole toistaiseksi ainakaan sortuneet salatapaamisiin,vaikka mieli tekisikin.
Mieheni huomaa kans,että tulemme Timon kanssa erityisen hyvin juttuun,mutta hän ei koe Timoa mitenkään uhkaksi itselleen.Ja totta puhuen,mieheni on paljon paljon komeampi ja monessa asiassa parempi,ettei hänellä pitäisikään olla syytä tuntea uhkaa.Mutta mutta...Tunteet ei kysy järjen ääntä.
En tiedä mitä tekisin,kun haluaisin niin kovaa tuota miestä,edes yhden kerran.Mutta sen jälkeen mikään ei olisi niin kuin ennen.Jos joskus rakastelisimme (mitä ei uskalla edes ajatellakaan)niin toivoisin,että se olisi meille kummallekin suuri pettymys ja jutun voisi jättää siihen.Mutta juuri sitä varten kokeilimme suudellakin ja jo silloin totesimme,että se oli aivan liian hyvää ollakseen totta,liian tunteita herättävää ja ihanaa.
Mutta voiko sitä unohtaa ja kätkeä tunteensa ja elää niin kuin mitään ei olisikaan,vaikka sydäntä raastaa?Eikö elämä ole liian lyhyt siihen,että ajattelee aina vain järjellä?Äh en tiedä,en saisi edes ajatella tällaisia!En halua rikkoa kenenkään ystävyyssuhteita enkä varsinkaan kenenkään perhettä.Mutta mutta...
Kertokaa mielipiteitä,ajatuksia ja kokemuksia!
Me ollaan Timon kanssa tultu aina hyvin toimeen keskenämme,meillä on aivan samanlainen huumorintaju ja samanlaiset jutut.Monesti toinen aloittaa lauseen,jonka toinen päättää ellei sitten satuta sanomaan samaa asiaa yhtä aikaa.Meitä on useasti monessa asiassa verrattu toisiimme ja sanottu samanlaisiksi.Mutta me olemme myös kovia väittelemään keskenämme ja muutaman kerran ollaan melkein riideltykin.
Rakastan todella miestäni ja meillä on aivan ihana toimiva perhe eikä nämä tunteeni liity pätkääkään mihinkään parisuhdeongelmiin tms.En haluaisi lyödä hynttyitä yhteen tuon Timon kanssa enkä koskaan haluaisi jättää miestäni.Mutta en voi sille mitään, että erityisesti yhteisissä bileissä ja krapulassa haaveilen Timosta ja hakeudun Timon seuraan.Joskus tunteeni tuntuvat aivan kipuna rinnassa,kun haluaisin niin kovaa suudella Timon huulia ja kaivautua Timon kainaloon ja kuitenkin joudun kätkemään tunteeni.
Olemme joskus jutelleet meidän välisestä jännitteestä kahden kesken ja olemme myös päätyneet suutelemaan pari kertaa.Kumpikin meistä tuntee meidän väliset sähköiskut ja kumpaakin kiinnostaa toinen.Mutta olemme niin sitoutuneita omiin suhteisiimme ja niin uskollisia,että nuo parit suutelutkin on saanu kauheita omantunnontuskia aikaan ja välillä välttelemme toisiamme.Näistä asioista meillä ei ole koskaan tilaisuutta kaksisteen jutella,koska olemme aina porukalla emmekä halua kenenkään aavistavan mitään.Emmekä ole toistaiseksi ainakaan sortuneet salatapaamisiin,vaikka mieli tekisikin.
Mieheni huomaa kans,että tulemme Timon kanssa erityisen hyvin juttuun,mutta hän ei koe Timoa mitenkään uhkaksi itselleen.Ja totta puhuen,mieheni on paljon paljon komeampi ja monessa asiassa parempi,ettei hänellä pitäisikään olla syytä tuntea uhkaa.Mutta mutta...Tunteet ei kysy järjen ääntä.
En tiedä mitä tekisin,kun haluaisin niin kovaa tuota miestä,edes yhden kerran.Mutta sen jälkeen mikään ei olisi niin kuin ennen.Jos joskus rakastelisimme (mitä ei uskalla edes ajatellakaan)niin toivoisin,että se olisi meille kummallekin suuri pettymys ja jutun voisi jättää siihen.Mutta juuri sitä varten kokeilimme suudellakin ja jo silloin totesimme,että se oli aivan liian hyvää ollakseen totta,liian tunteita herättävää ja ihanaa.
Mutta voiko sitä unohtaa ja kätkeä tunteensa ja elää niin kuin mitään ei olisikaan,vaikka sydäntä raastaa?Eikö elämä ole liian lyhyt siihen,että ajattelee aina vain järjellä?Äh en tiedä,en saisi edes ajatella tällaisia!En halua rikkoa kenenkään ystävyyssuhteita enkä varsinkaan kenenkään perhettä.Mutta mutta...
Kertokaa mielipiteitä,ajatuksia ja kokemuksia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paitsi, etten ole edes suudellut tuon miehen kanssa, saati sitten nostanut kissaa pöydälle ja puhunut tunteista. Jännite on kuitenkin niin ilmeinen, että molemminpuolisuudesta ei ole epäilystäkään... Ei kyse ole varsinaisesti mistään seksuaalisesta vedosta, en edes tahtoisi enempää kuin suudella häntä, päästä painautumaan kainaloon hetkeksi, mutta sitäkään ei koskaan saa tulla tapahtumaan.
Molemmilla on oma perheensä, johon kuuluu myös lapsia. Itse ainakin rakastan omaa aviomiestäni, enkä misään nimessä haluaisi menettää perhettäni mistään syystä. Siksi siis riudun hiljakseen. Joskus on parempia hetkiä, joskus huonompia. Yritän nauttia tuon ihanan ihmisen olemassaolosta niin, etten loukkaa ketään eli vaikenen täysin. Joskus kyllä pelkään, että mieheni aavistaa asian, kun olen niin innostunut tämän toisen miehen seurasta... Jos aavistaakin, niin hänkin vaikenee viisaasti...
Tämä on siis minu ratkaisuni. Vaikea minun on sinua neuvoa, mutta uskoisin, että sinun kannattaa pysyä vahvana ja nauttia niistä haaveista. Niiden toteuttaminen satuttaisi varmaan hiukan liian montaa ihmistä...
Joo täytyy varmasti vain nauttia niistä hetkistä kun pääsee halaamaan luvan kanssa, esim.syntymäpäivillä tms.
Mutta on se rankkaa,kun pitää kätkeä tunteensa,vaikka kuinka mieli tekisi jotain muuta.Syke nousee kahteensataan,kun toinen vain vierelle istahtaa tai ohimennen vahingossa hipaisee.
Aivan kun minun elämästäni, mutta en koskaan hänestä haaveillut yms. Mieheni petti minua naisen kanssa, jota tämä paras ystävä tapaili. Jätin tietysti mieheni. Hän oli aina katsonut pahasti kun juttelin tämä ystävän kanssa ja väitti meidän tulevan liian hyvin toimeen. ikinä kumpikaan meistä ei ollut toisistamme ystävyyttä enempää halunnut, kunnes erottuani hain hänestä turvaa pahaan oloon. Lopulta se johti lähempään suhteeseen. Suhde ei kuitenkan toiminut, ehkä vanhat ystävyyssuhteet painoivat taustalla ja ehkä olimme liian tuttuja. Nyt exäni sanoo häntä aina painaneen se, että tulin ystävän kanssa liian hyvin toimeen, vaikka välillämme ei silloin koskaan ollut muuta kuin ystävyys. Hän jopa sanoi tämän ajaneen hänet minua pettämään... Humalassa halusi näpäyttää kaveriaan, kun huomasi mahkut hänen deittiinsä, aikä sitten sattunut minua muistamaan. Ehkä yritän vain sanoa, että vaikka hänestä nyt haaveilet ei se koskaan todellisuudessa toimi, no kuka tietää...
Tietysti myös toivon ettei teidän toimiva ystävyys paina miehesi mieltä, kuten minulla kavi.
Auttakaa!!!olen tuntenut yhden pojan noin 4 vuotta ja olemme parhaita ystäviä.Hän seurustelee rään todella hyvän ystäväni kanssa ja minäkin seurusteleen erään pojan kandda.Me kaikki tunemme toisemme ja minä ja paras ystäväni olemme molrmmat onnellisesti suhteissamme.Lähi aikoina olen kuitenkin puhunut enemmän ystäväni kanssa kuin poikakaverini kanssa hän on heytäänyt esim vitsejä -aletaan seukkaa ja eiku sun kaa haluun harrastaakki seksii-minä tiedän että ne ovat vain vitsejä mutta voisikohänellä olla tunteita minua kohtaan koska minulle on välillä häntä kohtaan en tiedä miyä tehdä?
Jestas.. Kuin minun kirjoittamaa elämää! Pelottavaa mten joku voi olla täysin ..siis TÄYSIN samassa tilanteessa!! Luulin että ei tämä ole normaalia ja siksi en ole puhunut tästä kenellekkään,ikinä.
Me olemme ylittäneet sen rajan, ja .. Kiitos, en tarvitse haukkuja saati muita, mutta tilanne johti intohimoiseen tilanteeseen eikä kumpikaan koe mitään tunnontuskia.. Miksi pitäisi?
Me jatkamme ystävinä ja elämme kumpikin suhteissamme. Se EI muuttanut välejämme mihinkään. Olemme yhteydessä tiiviisti ja tulemme jatkossakin viettämään aikaa yhdessä.
Jos joskus halut palaa ja tilanne antaa luvan, tietenkin tartun tilaisuuteen ja otan kaikesta nautinnon kun saan koskettaa hänen ihoaan, tuoksuaan, läheisyyttään ja katsella syvälle silmiin. Se on MEIDÄN hetki. Siihen ei pysty kummankaan puoliso. Se nyt sattuu olemaan niin jotain ainutlaatuista.
Voi toki olla että oma puoliso viettää myös salaisia hetkiä ..mutta se sopii meidän parisuhteeseen.
Lapset hankitaan yhden kanssa, toisen kanssa eletään selkaisessa suhteessa jossa on niin täydellistä intohimoa. Puolisostani en eroa, eikä hän halua minustakaan. Jännä kuvio. Myönnän..
Mutta joskus elämä yllättää, eihän niille tunteille mitään voi! Voit toki tukehduttaa tunteet, mutta valehtelet silloin itsellesi ja onko kaikki sen arvoista!?