Esimerkki vuodelta 1839-50

onko susi käynyt ihmisen kimppuun ja onko susi tappanut ihmisiä.

Mistä olet saanut päähäsi, että väitteenä oli
suden olevan suurin kuolemien aiheuttaja.

Kyllä kai jokainen tajuaa, ettei susi ole tappaut kaikki ihmisiä!
Ei edes suurinta osaa.

Kyse onkin siitä, onko susi tappanut ihmisiä vai ei.

Valitettavasti susi ON tappanut ihmisiä.

Tekosyitä häiriköiden puolustmiseen kyllä löytyy, kun
oikein jaksaa kaivaa.

Susien osuus pienten lasten kuolemien aiheuttamisessa on ollut 1800-luvulla tiettyinä ajanjaksoina eräissä rajapitäjissä huomattava verrattuna länsi-Suomen kaikkiin pitäjiin.
Ja se osuus on ollut aivan turha ja tiennyt surua ja murhetta moneen perheeseen.
Ihmisten mielipiteet suden suhteen syntyvät tällaisista kokemuksista.
On hyvä, että tilanne nyt on selvästi parempi ja yhtä huonoksi sitä ei koskaan enää saa päästää.
Hiskistä voit itsekin hakea vaikkapa karhun, tai hevosen tappamat tai hukkuneet esiin, jos tiedoissasi on puutteita .

Tuossahan oli kyse siitä, kirjoitti:

onko susi käynyt ihmisen kimppuun ja onko susi tappanut ihmisiä.

Mistä olet saanut päähäsi, että väitteenä oli
suden olevan suurin kuolemien aiheuttaja.

Kyllä kai jokainen tajuaa, ettei susi ole tappaut kaikki ihmisiä!
Ei edes suurinta osaa.

Kyse onkin siitä, onko susi tappanut ihmisiä vai ei.

Valitettavasti susi ON tappanut ihmisiä.

Tekosyitä häiriköiden puolustmiseen kyllä löytyy, kun
oikein jaksaa kaivaa.

poiminta kirkonkirjoista ilman mitään mainintaa tarkoitusperistä. Se tarkoitusperä kyllä ilmenee itse poiminnasta ja mitään uutta se ei asiaan tuo. Turun seudun ja Karjalan kannaksen tapahtumat tiedetään hyvin ja hyvin tiedetään myös suhtautua niiden tietoihin varauksellisesti.

1800-luvulla Karjalan kannaksella ihmisten keski-ikä oli noin reilu 30-vuotta. Katsopa sieltä kirkonkirjoista todellakin kuinka monella ylipäänsä kuolleista ikää oli kertynyt yli neljänkymmenen! Lapsikuolleisuus oli silloin hyvin suuri, taudit ja tapaturmat veivät useimmin hautaan kuin että niistä olisi parannuttu. Sudet (tai jotkin niiden kaltaiset) eivät olleet siihen aikaan elämänvirrassa sen ihmeellisempi kuolemanaihe kuin tauditkaan.

Näitä kirkonkirjoja samoin kuin tilastojakin halutaan aina aika ajoin joidenkin toimesta tutkiskella "yksisilmäisesti".

Jos nyt otetaan totena kaikki nämä susien tapot, niin mikä oli niiden syynä? Susien liika määrä? Susien ilkeys ja silkka pahantahtoisuus ihmisiä kohtaan? Vai oliko syynä jokin muu asia?

1800-luvulla tuliaseet olivat jo sangen kehittyneitä ja niitä oli yleisesti jo monessa tuvassa metsästystä varten. Susien kantaa kotieläinten tappajana rajoitettiin jo silloin, jotkin arviot sijoittavat koko Kannakselle ehkä vain muutaman laumallisen (parikolmekymmentä sutta) tuolle ajanjaksolle. Tärkeämpää on kuitenkin huomata, että metsästys kohdistui paitsi susiin, myös niiden luontaisiin saaliseläimiin. Karjalan kannas, kuten lähes koko silloinen Suomi oli täysin tyhjä sudelle ominaisista saaliseläimistä. Seurauksena oli siis ihmisen luoma tilanne, jossa susien saalistus kohdistui siihen saatavissa olevaan ravintoon mikä oli tarjolla - kotieläimiin. Tämä johti myös siihen, että sudet joutuivat tulemaan lähelle ihmisasumuksia - ja seuraukset olivat mitä kirkonkirjoista on luettavissa. Vielä yksi asia on mainittava. 1800-luvulla kotieläimiä paimennettiin ja paimentajina olivat useimmiten lapset, juuri kävelemään oppineista alle kouluikäisiin. Vanhemmille lapsille oli jo muuta tärkeämpää tekemistä. Eli lapset pantiin kuin tarjottimelle jo valmiiksi nälkäisille petoeläimille.

Mikä ero tässä on nykypäivään? Onko toissa vuosisadalla eläneistä susista vedettävissä suora korrelaatio nykypäivinä eläviin susiin?
Toki, laji on sama ja lajin käyttäytymismallit ovat samat, mutta tänä päivänä Suomen metsät ovat täynnä hirvieläimiä, siinä määrin jopa, että jotkut hirvestäjät kokevat "harrastuksensa" rasitteeksi (!), juokseepa hirviä autojenkin alle joidenkin mielestä aivan liian usein. Puute ruoasta ei siis todellakaan tule olemaan aihe lapsentappoihin. Muuttuneet elintavat ja lapsista huolehtiminen estävät myös suurimman osan mahdollisista lasten ja petojen kohtaamisista.

Ei voida vetää suoraa johtopäätöstä, että nykyiset hyvinsyoneet sudet olisivat tavoissaan samankaltaisia toissavuosidadan nälässä kipristelleisiin susiin - muuten kuin ihmisten peloissa ja mielikuvituksessa. Tuo vaara tietenkin on, susihan on suurpeto, mutta kun turvaudutaan yksisilmäisesti vain johonkin yhteen lähteeseen ja väitetään sitä ainoaksi totuudeksi - syyllistytään propagandan levittämiseen! Ja susien kohdalla tämä tarkoitushakuinen metsästäjäpiirien levittämä propaganda on jo niin selvä, että siihen syyllistyvät herättävät jo hilpeää huvittumisen tunnetta valtaväestön keskuudessa!

uuso kirjoitti:

Susien osuus pienten lasten kuolemien aiheuttamisessa on ollut 1800-luvulla tiettyinä ajanjaksoina eräissä rajapitäjissä huomattava verrattuna länsi-Suomen kaikkiin pitäjiin.
Ja se osuus on ollut aivan turha ja tiennyt surua ja murhetta moneen perheeseen.
Ihmisten mielipiteet suden suhteen syntyvät tällaisista kokemuksista.
On hyvä, että tilanne nyt on selvästi parempi ja yhtä huonoksi sitä ei koskaan enää saa päästää.
Hiskistä voit itsekin hakea vaikkapa karhun, tai hevosen tappamat tai hukkuneet esiin, jos tiedoissasi on puutteita .

lueskellut ja olenpa haastatellut Kanneljärveltä siirtolaisina Suomeen muuttaneita vanhempiani ja sukulaisiani muunmuassa näistä petoasioista ja tunteista, joita ne herättivät heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa mielissä.
Minä en anna mielikuvitukselle valtaa tilastoja lukiessa varsinkin, kun itse on pystynyt luomaan kuva asioista niitä asioita henkilökohtaisesti kokeneilta.

olen itse kirjoitti:

lueskellut ja olenpa haastatellut Kanneljärveltä siirtolaisina Suomeen muuttaneita vanhempiani ja sukulaisiani muunmuassa näistä petoasioista ja tunteista, joita ne herättivät heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa mielissä.
Minä en anna mielikuvitukselle valtaa tilastoja lukiessa varsinkin, kun itse on pystynyt luomaan kuva asioista niitä asioita henkilökohtaisesti kokeneilta.

Samoin. Varmaan asustelet siellä lännessä turvassa sitten, jos et edes osaa asiaa pelätä. Hyvä niin.
Anna kuitenkin arvo niille, jotka pelkäävät.

oli siis kirjoitti:

poiminta kirkonkirjoista ilman mitään mainintaa tarkoitusperistä. Se tarkoitusperä kyllä ilmenee itse poiminnasta ja mitään uutta se ei asiaan tuo. Turun seudun ja Karjalan kannaksen tapahtumat tiedetään hyvin ja hyvin tiedetään myös suhtautua niiden tietoihin varauksellisesti.

1800-luvulla Karjalan kannaksella ihmisten keski-ikä oli noin reilu 30-vuotta. Katsopa sieltä kirkonkirjoista todellakin kuinka monella ylipäänsä kuolleista ikää oli kertynyt yli neljänkymmenen! Lapsikuolleisuus oli silloin hyvin suuri, taudit ja tapaturmat veivät useimmin hautaan kuin että niistä olisi parannuttu. Sudet (tai jotkin niiden kaltaiset) eivät olleet siihen aikaan elämänvirrassa sen ihmeellisempi kuolemanaihe kuin tauditkaan.

Näitä kirkonkirjoja samoin kuin tilastojakin halutaan aina aika ajoin joidenkin toimesta tutkiskella "yksisilmäisesti".

Jos nyt otetaan totena kaikki nämä susien tapot, niin mikä oli niiden syynä? Susien liika määrä? Susien ilkeys ja silkka pahantahtoisuus ihmisiä kohtaan? Vai oliko syynä jokin muu asia?

1800-luvulla tuliaseet olivat jo sangen kehittyneitä ja niitä oli yleisesti jo monessa tuvassa metsästystä varten. Susien kantaa kotieläinten tappajana rajoitettiin jo silloin, jotkin arviot sijoittavat koko Kannakselle ehkä vain muutaman laumallisen (parikolmekymmentä sutta) tuolle ajanjaksolle. Tärkeämpää on kuitenkin huomata, että metsästys kohdistui paitsi susiin, myös niiden luontaisiin saaliseläimiin. Karjalan kannas, kuten lähes koko silloinen Suomi oli täysin tyhjä sudelle ominaisista saaliseläimistä. Seurauksena oli siis ihmisen luoma tilanne, jossa susien saalistus kohdistui siihen saatavissa olevaan ravintoon mikä oli tarjolla - kotieläimiin. Tämä johti myös siihen, että sudet joutuivat tulemaan lähelle ihmisasumuksia - ja seuraukset olivat mitä kirkonkirjoista on luettavissa. Vielä yksi asia on mainittava. 1800-luvulla kotieläimiä paimennettiin ja paimentajina olivat useimmiten lapset, juuri kävelemään oppineista alle kouluikäisiin. Vanhemmille lapsille oli jo muuta tärkeämpää tekemistä. Eli lapset pantiin kuin tarjottimelle jo valmiiksi nälkäisille petoeläimille.

Mikä ero tässä on nykypäivään? Onko toissa vuosisadalla eläneistä susista vedettävissä suora korrelaatio nykypäivinä eläviin susiin?
Toki, laji on sama ja lajin käyttäytymismallit ovat samat, mutta tänä päivänä Suomen metsät ovat täynnä hirvieläimiä, siinä määrin jopa, että jotkut hirvestäjät kokevat "harrastuksensa" rasitteeksi (!), juokseepa hirviä autojenkin alle joidenkin mielestä aivan liian usein. Puute ruoasta ei siis todellakaan tule olemaan aihe lapsentappoihin. Muuttuneet elintavat ja lapsista huolehtiminen estävät myös suurimman osan mahdollisista lasten ja petojen kohtaamisista.

Ei voida vetää suoraa johtopäätöstä, että nykyiset hyvinsyoneet sudet olisivat tavoissaan samankaltaisia toissavuosidadan nälässä kipristelleisiin susiin - muuten kuin ihmisten peloissa ja mielikuvituksessa. Tuo vaara tietenkin on, susihan on suurpeto, mutta kun turvaudutaan yksisilmäisesti vain johonkin yhteen lähteeseen ja väitetään sitä ainoaksi totuudeksi - syyllistytään propagandan levittämiseen! Ja susien kohdalla tämä tarkoitushakuinen metsästäjäpiirien levittämä propaganda on jo niin selvä, että siihen syyllistyvät herättävät jo hilpeää huvittumisen tunnetta valtaväestön keskuudessa!

Edellä olevaan repliikin tekijälle suosittelisin avaraa syventymistä historiaan. Tuo Kannaksen episodi oli vain yksi siellä ja muualla Etelä-Suomessa tapahtuneista. Niistä kaikista ja vallinneista olosuhteista olisi paljon opittavaa tähän päivään. Nyt meillä alkaa taas olla susia tiheän asutuksen liepeillä kuin silloin ennen.

Väite susien nälkiintyneisyydestä 1800-luvulla ei kelpaa selitykseksi. Kannas esim. oli varattu Pietarin hovin metsästyskäyttöön ja metsästys talonpojilta kielletty. Ilmeisesti riistakannat olivat runsaat. Sama pätee kaikkialle eteläiseen osaan maata, metsästys oli vähäistä. Susien ihmiselle tekemät vahingot puuttuvat melkein tyystin Tampereen pohjoispuolelta yksittäisiä lukuunottamatta. Sudet menevät ruoan perässä ja näköjään etelän rintamaat vetivät puoleen. Eivät nälkäiset sudet kauaa parveile saati lisäänny yhdellä paikkaa.
Näyttääpä sudesta tulleen jonkinlainen kulttuurielukka. Tapporahatilastojen mukaan pesintöjä alkoi löytyä pellon pientareilta ja melkein tieojista. Maanviljelijäiden karja taisi niitä elättää. Siinä sitten sivussa haksahdettiin kaksijalkaisiinkin.

Historioitsija Teperi esittää vahinkojen syyksi juuri metsästyksen vähäisyyttä. 1860-luvulla kiellettiin kevätmetsästys ja sudet saivat rauhassa tulla kylien laitamille.

Susi on kaikkialla rauhoitettuna eläessään tullut ongelmaksi. Tänä päivänä on riistaa mutta susi hakee aina helpointa saalista kuten muutkin pedot. Suden oikeuksia ei tarvi puolustaa, se kyllä niitä ottaa niin paljon, kuin sallimme.

uuso kirjoitti:

Samoin. Varmaan asustelet siellä lännessä turvassa sitten, jos et edes osaa asiaa pelätä. Hyvä niin.
Anna kuitenkin arvo niille, jotka pelkäävät.

pelkurin ja turhan pelkääjän - arvostusta et ansaitse.