En minä kuole - vaan elän. Antologia.
Uskonpuhdistuksen 450-vuotisjuhlavuoden julkaisu. Koonnut ja toimittanut Ossi Kettunen. Suomentaneet Ahti Hakamies ja Teivas Oksala. Helsinki 1967 (SLEY).
(Martti Luther: EN MINÄ KUOLE - VAAN ELÄN)
Ote:
"Tämän saamme nykyään todeta kiihkohengistä ja lahkolaisista: he eivät opeta mitään eivätkä osaakaan opettaa mitään armon-vanhurskaudesta.
Tosin he ovat poimineet suustamme ja kirjoituksistamme sanoja; siksipä he puhuvatkin ja kirjoittavatkin vain sanoja! Mutta itse asiaa he eivät kykene opettamaan, tähdentämään eikä harjoittamaan, koska eivät sitä ymmärrä eivätkä voikaan sitä ymmärtää, kun ovat takertuneita yksinomaan lainvanhurskauteen.
****************************************
*) He siis ovat ja pysyvät tekojen vaatijoina, eivätkä kykene kohoutumaan tuon toimivanhurskauden yläpuolelle. WA 401, 49.
****************************************
Nykyajan kiihkohenget puhuvat uskosta Kristukseen sofistien tapaan:
he luulottelevat sitä sydämeen painuneeksi, Kristuksesta riippumattomaksi ominaisuudeksi. Tämä on turmiollinen erehdys.
Kristus on päinvastoin esitettävä siten, ettet näe kerrassaan mitään muuta kuin hänet, ettet usko minkään olevan lähempänä itseäsi ja kiinteämmin itseesi liittyneenä kuin hän on. WA 40 I, 545.
****Tämä opinkohta on tarkasti huomattava kiihkohenkien vastustamiseksi, noiden, jotka halventavat ihanaa kastetta ja puhuvat siitä häijysti (ja jumalattomasti).****
Paavali sitävastoin kaunistaa kasteen ihanin mainesanoin, nimittämällä sitä Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa uudestisyntymisen pesoksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi; ja tässä hän sanoo kaikkien kastettujen pukeneen päällensä Kristuksen. WA 401, 541.
Oppikoon siis jokainen hurskas ihminen huolellisesti erottamaan lain armosta myös kokemuksessa ja käytännössä eikä ainoastaan sanoissa niinkuin paavi ja kiihkohenget.
Tunnustavathan nämä, mikäli on kysymys sanoista, kylläkin ne kahdeksi eri asiaksi, mutta itse asiassa he, niinkuin sanoin, sekoittavat ne toisiinsa, ...
.. **koska eivät myönnä uskon ilman tekoja vanhurskauttavan.**
Jos tämä on totta, ei Kristus siis minua ollenkaan hyödytä. WA 40 I, 251.
Turhaan ei ole Kristus puhunut tästä asiasta niin perusteellisesti. Hän näet tietää, että väärät profeetat pyrkivät esittämään kaiken oikeassa valossa ja että vain harvat tämän havaitsevat.
Juuri siksi hän haluaa teroittaa tämän ihmisten mieleen mahdollisimman selvin sanoin. Siksi hän jatkaa esitystään tällä tavoin ja käyttää tämäntapaisia vertauksia.
Tähän asiaan näyttääkin meidän rakas Herramme kohdistavan kaiken huomionsa. Onhan totinen tosi, että kun evankeliumia on kauan saarnattu, niin pian on kiirehtinyt paikalle joku hurmahenki ja repinyt neljässä viikossa kaiken alas. WA 27,291. A. H.
Uskonpuhdistuksen 450-vuotisjuhlavuoden julkaisu. Koonnut ja toimittanut Ossi Kettunen. Suomentaneet Ahti Hakamies ja Teivas Oksala. Helsinki 1967 (SLEY).
(Martti Luther: EN MINÄ KUOLE - VAAN ELÄN)
Ote:
"Tämän saamme nykyään todeta kiihkohengistä ja lahkolaisista: he eivät opeta mitään eivätkä osaakaan opettaa mitään armon-vanhurskaudesta.
Tosin he ovat poimineet suustamme ja kirjoituksistamme sanoja; siksipä he puhuvatkin ja kirjoittavatkin vain sanoja! Mutta itse asiaa he eivät kykene opettamaan, tähdentämään eikä harjoittamaan, koska eivät sitä ymmärrä eivätkä voikaan sitä ymmärtää, kun ovat takertuneita yksinomaan lainvanhurskauteen.
****************************************
*) He siis ovat ja pysyvät tekojen vaatijoina, eivätkä kykene kohoutumaan tuon toimivanhurskauden yläpuolelle. WA 401, 49.
****************************************
Nykyajan kiihkohenget puhuvat uskosta Kristukseen sofistien tapaan:
he luulottelevat sitä sydämeen painuneeksi, Kristuksesta riippumattomaksi ominaisuudeksi. Tämä on turmiollinen erehdys.
Kristus on päinvastoin esitettävä siten, ettet näe kerrassaan mitään muuta kuin hänet, ettet usko minkään olevan lähempänä itseäsi ja kiinteämmin itseesi liittyneenä kuin hän on. WA 40 I, 545.
****Tämä opinkohta on tarkasti huomattava kiihkohenkien vastustamiseksi, noiden, jotka halventavat ihanaa kastetta ja puhuvat siitä häijysti (ja jumalattomasti).****
Paavali sitävastoin kaunistaa kasteen ihanin mainesanoin, nimittämällä sitä Tiituksen kirjeen kolmannessa luvussa uudestisyntymisen pesoksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi; ja tässä hän sanoo kaikkien kastettujen pukeneen päällensä Kristuksen. WA 401, 541.
Oppikoon siis jokainen hurskas ihminen huolellisesti erottamaan lain armosta myös kokemuksessa ja käytännössä eikä ainoastaan sanoissa niinkuin paavi ja kiihkohenget.
Tunnustavathan nämä, mikäli on kysymys sanoista, kylläkin ne kahdeksi eri asiaksi, mutta itse asiassa he, niinkuin sanoin, sekoittavat ne toisiinsa, ...
.. **koska eivät myönnä uskon ilman tekoja vanhurskauttavan.**
Jos tämä on totta, ei Kristus siis minua ollenkaan hyödytä. WA 40 I, 251.
Turhaan ei ole Kristus puhunut tästä asiasta niin perusteellisesti. Hän näet tietää, että väärät profeetat pyrkivät esittämään kaiken oikeassa valossa ja että vain harvat tämän havaitsevat.
Juuri siksi hän haluaa teroittaa tämän ihmisten mieleen mahdollisimman selvin sanoin. Siksi hän jatkaa esitystään tällä tavoin ja käyttää tämäntapaisia vertauksia.
Tähän asiaan näyttääkin meidän rakas Herramme kohdistavan kaiken huomionsa. Onhan totinen tosi, että kun evankeliumia on kauan saarnattu, niin pian on kiirehtinyt paikalle joku hurmahenki ja repinyt neljässä viikossa kaiken alas. WA 27,291. A. H.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.