Olen tätä jo pitkään ihmetellyt, enkä ainoastaan oman karvaan kokemukseni kautta vaan myöskin kuulostellen ystäpiiriltäni: Kaikilla miestuttavillani tuntuu olevan ongelmana kumppaniltaan "seksin kinuaminen"! Mihin siis katoaa naisen seksihalut partneriaan kohtaan silloin, kun seurustelu muuttuu vakavaksi parisuhteeksi?
Olisiko asiasta vedettävä sellainen johtopäätös, että naisilla saaliin saaminen laukaisee passiivisen olotilan johon ei seksuaalinen aktiviteetti kuulu ollenkaan, ainakaan omaa parneriaan kohtaan. Huolestuttavaa, ainakin minusta!
Ja sitten vielä naiset kehtaavat ihmetellä jos miehet ajautuvat vieraisiin. Kuka sitä nyt puutteessa eläisi, jos mahdollisuus on aktiiviseen seksielämään "aidan toisella puolella"? Syyhän on perimmiltään tällöin parisuhteessa elävässä pihtarimaisessa naisessa , joka ei anna kuin velvollisuudentunnosta ehkä kerran tai pari kuukaudessa, jos silloinkaan.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että usein nämä samat naiset jakavat itseään sitten vieraille miehille! Ei liene ihme siis, että sukututkimuksissa on käynyt selville se, että vain noin 90% isistä voidaan todistetusti luokitella varmuudella lasten oikeiksi isiksi, sillä noin 10 % lapsista on saanut alkunsa joko postinkantajista tai lähipubin vieraista kolleista. Turhaa on siis naisten hehkutella moraalilla!
Olisiko asiasta vedettävä sellainen johtopäätös, että naisilla saaliin saaminen laukaisee passiivisen olotilan johon ei seksuaalinen aktiviteetti kuulu ollenkaan, ainakaan omaa parneriaan kohtaan. Huolestuttavaa, ainakin minusta!
Ja sitten vielä naiset kehtaavat ihmetellä jos miehet ajautuvat vieraisiin. Kuka sitä nyt puutteessa eläisi, jos mahdollisuus on aktiiviseen seksielämään "aidan toisella puolella"? Syyhän on perimmiltään tällöin parisuhteessa elävässä pihtarimaisessa naisessa , joka ei anna kuin velvollisuudentunnosta ehkä kerran tai pari kuukaudessa, jos silloinkaan.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että usein nämä samat naiset jakavat itseään sitten vieraille miehille! Ei liene ihme siis, että sukututkimuksissa on käynyt selville se, että vain noin 90% isistä voidaan todistetusti luokitella varmuudella lasten oikeiksi isiksi, sillä noin 10 % lapsista on saanut alkunsa joko postinkantajista tai lähipubin vieraista kolleista. Turhaa on siis naisten hehkutella moraalilla!
Vastaukset 21
Vanhimmat
mutta näin se joskus ikävä kyllä menee.
Jospas sitä syytä voisi arvon mieskin katsella ihan sieltä omalta kohdaltaan. Mihin häviää se huomioonottaminen, ihan tavallisissakin asioissa kun suhde on vähänkin pidempään jatkunut.
Naisesta jonka eteen ennen tehtiin vaikka mitä, tämä muuttuukin sohvaa vastaavaksi esineeksi...jonka varmassa sylissä voi kaikessa rauhassa kaivella nenäänsä tai räjäytellä kaasupanoksia ym. Kuin että puheet ja muu käytös muuttuu piittaamattomaksi.
Petä kerran, anna edes epäilys säätämisestä muualla-se vie suhteelta pohjaa ja etenkin nainen haluaa turvallisen suhteen jossa on sitä kaunistakin, jos tajuatte.
Nähtävästi te miehet tosiaankin olette siitä vajaita, että luulette olevanne itsevaltiaita keppinne kannssa, luullen että naisenko kenties velvollisuus tai jopa tehtävä olisi aina valmiina teitä miellyttämään, vaikkette itse antaisi mitään syytä tunteiden roihahtamiseen.
Miettikää kuinka oma käytöksenne muuttuu vuosien/ajan saatossa. Onko sitten ihme kun naapurin "Kake" aina tervehtii tyyliin "hei silmänilo" tai kiiruhtaa avaamaan ovea...tai kävelee kanssas samaa matkaa johonkin, eikä mene edeltä päin saatananmoista ravia...
Niinettä ette te miehet ole ainuita jotka jää paitsi, teitä karisee se käytös, johon naisenne joskus ihastui kenties...vieraita kohtaa olette kuitenkin liehakoita, miksei oma nainen sitä enää ansaitse?
90% on aika helvetin iso luku, en todellakaan usko tuota.Moni kersa on niin väistämättä vanhempansa näköä, että melkein kääntäisin lukusi toisinpäin. todista asia ja anna tuon tilastoan alkuperä minullekkin.
Saaliin saaminen taitaa miehillä laukaista "ei mitään väliä"-reaktion ja se taas aiheuttaa naiselle vastareaktion.
Naisilla on hormonaalisista syistä muutenkin erilainen tahti tahtoa, kuin miehellä.Onko yhtään tullut mietittyä, että "lapsensaanti-ikäinen" nainen saattaa kärsiä jopa 2viikkoa kuukaudesta epämiellyttäviä ja kipeitäkin tuntemuksia kehossaan! Viikko ennen menkkoja kivistää ja aristaa joka puolelta, seuraava viikko meneekin punalippujen merkeissä...Kaikilla ei tietenkään näitä oireita ole.
Pillerit tai muu hormonaalinen ehkäisy voi viedä halut nollaan, toisilla toisinpäin.
Ja tunteet vaikuttavat paljon, vireystasokin.Ette te miehetkään puolinukuksissa jaksa.Väitän että naisenne joka on menettänyt kiinnostuksensa mieheensä, on saanut jotenkin huonoa-epämiellyttävää kohtelua mieheltään tai jopa painostettu(pakotettu) seksiin. Seksi on kahden ihmisen välinen asia, eikä toimimattomuudesta voi yhtä yksin syyttää. On niin helvetin monta asiaa, jotka vievät halut nollaan.
Jos siis osasit tulkita asian oikein niin 90% on todistettu OIKEIKSI isiksi, ja se 10% muiden tekeleiksi.
On sitä sellasta pillerii olemassa,että jos nainen ottaa,halut suurenoo niin kovasti,että sie jäät rannalle ruikuttammaa ,et mihi muori meni.Muori lähti vieraisii ,ku siust ei ennää ollu kunno panomieheksi.
Eli,nainen saa kyllä seksihalut takasii.
Kun nainen ei halua, on miehessä vikaa.
Jutelkaa avoimesti kumppaninne kanssa, kertokaa toiveenne, ja yrittäkää ymmärtää toisianne.
Minulla tuokaan systeemi ei toiminut.
Ensimmäinen liittoni kesti reilun neljännesvuosisadan. Ihana avioliitto muuttui kylmäksi, syytä oli sekä minussa että hänessä. En halunnut ahdistua joten läksin. Ratkaisu ei ollut helppo, mutta kannatti lopulta.
Toinen liittoni kesti 8 vuotta. Siitä ei koskaan puuttunut seksiä, mutta muita ongelmia alkoi ilmetä. Lopetin senkin vaikka vaikeaa se oli.
Nyt elän taas uudessa parisuhteessa. Kaikki on hyvin, yhdessäolo on mukavaa, huomioimme toisemme eikä seksistä ole puutetta. Luulen että tämä suhteeni kestää loppuelämäni.
Kannattaa ehkä vaihtaa kumppania jos ahdistus kasvaa liian suureksi.
Oikeita isiä on 100%, mutta se on eri asia asuvatko he samassa taloudessa.Lapselle oikea isä on hän, joka lapsen kasvattaa.Vieraan miehen lasta voi pitää aivan omanaankin ja rakastaa häntä yhtä paljon kuin biologista lastaan, etenkin jos lapsi on nuoruuden ystävän. Ns.oikealle isälle tieto oman lapsen olemassa olosta on raskas taakka ja vaatii paljon että henkinen tasapaino säilyisi.En ihmettele yhtään näiden ns.isien alkoholisoitumisia ym. ongelmia.On helppoa saada lapsi aikaan, mutta kasvattaminen vaatii huomattavasti enemmän. Kumpaa arvostatte enemmän, siittäjää vai kasvattaja isää? Näissä asioissa on yleensä kolmaskin osapuoli ja hän on lapsen äiti.Ei hänelläkään helppoa ole, etenkään jos hän ei ole aivan varma tietääkö hänen miehensä että lapsi ei ole biologisesti hänen. Sanoisin, että petetty "isä" on tässä tapauksessa "onnellisimmassa" asemassa. Hänellä ei ainakaan ole mitään hävettävää.
Tuo on tottta, monta kertaa biologinen isä on, haistapaskaluuseri, päihdeongelmineen muineen.Kasvatti isä voi useinkin olla 100% parempi kuin se biologinen.
Miksi tästä(kin) asiasta ei voi koittaa keskustella sivistyneeseen sävyyn? Miksi pitää ottaa mustavalkoinen "se on vain naisen/miehen syy"-asenne?
Syy näyttää löytyvän kaikkialta muualta kuin peilikuvasta. Niin, onhan se kiistattoman helppoa syyttää toista pihtariksi taikka itsekkääksi omien viettien perässä juoksijaksi. Sen sijaan että pysähtyisi ja koittaisi sen parisuhteen toisen osapuolen kanssa keskustellen selvittämään missä mättää.
On lapsellista koittaa vierittää tässä(kin) asiassa syytä vain toisen sukupuolen niskoille. Kyllä sitä haluttomuutta esiintyy miestenkin puolella. Kenenkään on turha käydä nostamaan itseään millekään jalustalle.
syitä ja yrittää tarkastella itseään, hakea apua ja keskustella itsensä kanssa, lukea, etsiä tietoa ym. ja sitten yhdessä pyrkiä tasapainoon.
Eivät ne halutkaan kohtaa yhtä aikaa, se on täydellisen mahdotonta, mutta johonkin tasapainoon pyrkimys pitäisi olla molempien tavoitteena. Jos ahdistus tai masennus vie voiton, on niihinkin apua saatavilla. Pitäisikö suhde lopettaa jos toinen sairastuu? Eikö sairauksiin tule hakea apua ja hoitoa ja siten osoittaa oma pyrkimuksensä hyvään parisuhteeseen.
Jos toinen yrittää ja hakee apua sairauteensa, haluttomuuteensa ym. niin toisen tulisi kestää se vaihe jos välittää parisuhteestaan ja sen kestämisestä. Muussa tapauksessa kannattaa lopettaa yrittäminen jos halua tai voimia ja keinoja ei enää ole. Kyllä koko suhde on kahden kauppa, ei yksin voi yrittää ja jos on perhe, niin yritys on jo paljon suurempi kuin yhden hengen yritys.
Iän,ajan,tapahtumien ym.ym.käänteiden kulkiessa ihmisen elämässä mukana-ei se entinen "naimahullu" välttämättä sitä olekkaan. Kyllä se tahti iän myötä laantuu, elämässä on tärkeämpiäkin arvoja! Ja fysiikka muuttuu molemmilla sukupuolilla. Yleensä se on mies joka huutaa, ettei saa...naiset eivät niinkään huutele kun miehillä on hyvinkin yleisiä vaivoja, se letku tuppaa olemaan liiankin letkeä...
Jonkun mielestä haluttomuus on sama kuin kerta viikossa, jollekkin se on kerta kuukaudessa jne.
tarpeet ja halut ja arvot ovat yksilöllisiä, eikä pakottamalla tai luulemalla jotakin tilanteet miksikään muutu. Joku pari elää toisenlaisten asioiden, arvojen ja tekemisten kautta kuin joku toinen ja seksi on vähemmän tärkeä asia kuin joku muu.
Jos miehen ja naisen halut eivät kohtaa, niin voi olla ettei vikaa ole missään muussa kuin haaveissa ja unelmissa ja niitä haaveita ja haluja toteuttaakseen toimii kuka mitenkin.
Ehkä 'viagraa kaikille' ei ole loppupeleissä mitään muuta kuin hyvä keino pitää lääkefirmat pystyssä, jos ei muu pystyssä kestä. Ikuinen viagra tai ikuiset onnellisuuspillerit ovat loppumaton rahanmeno, jossa ei mitään järkeäkään taida olla. Ehkä elämä ilman seksiä onnistuu monelta lopulta ihan yhtä hyvin kuin elämä viagraa syömällä.
Parisuhde on kuin yritys - ja jos on perhe,
niin yritys on jo paljon suurempi kuin yhden hengen yritys.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2006/01/416805
"Kun mies joutuu olemaan yhtä aikaa puoliso ja vanhempi, siinä on aikamoinen elämän korkeakoulu."
"Parisuhteessakin on eräänlainen näkymätön kirjanpito:
Siinä pitää antaa yhtä paljon kuin saa.
Jos oma hyvinvointi on jatkuvasti kumppanin hyvinvointia tärkeämpää, parisuhde voi huonosti."
jostakin tullessaan puolisoksi ja isäksi? Kautta aikojen ovat naiset tienneet sen, että ÄITIYS VEROTTAA VOIMIA, ja siihen on apua saanut keskustelemalla ja lukemalla toisten kokemuksia. Onneksi miehet käyttävät nyt keinoja, joita naiset ovat aina pyrkineet käyttämään.
Asia ei välttämättä ole kiinni siitä haluaako nainen/mies vai ei... Ennemminkin kuinka paljon sitä haluaa. Itselläni sellainen olo, että vaikka rakastellaan avomieheni kanssa yleensä noin 2 kertaa päivässä, kiihkeimpinä päivinä 5. Niin mies haluaisi aina vain lisää...
siis oikeesti ihana mies ja kaikki ok.. mutta seksi on pisto työntö ja ravistus!!!
mies on se joka ei anna parisuhtees et laadis siitäkin esitelmä?