...And Justice For All

Koska tätä toivottiin... seuraavassa ajatusten virtaa levyä kuunnellessani:

1. Blackened. Edellisiltä levyiltä puuttunut laatu, niin musiikillinen kuin tuotannollinenkin, pistää ensimmäisenä korvaan. Tehostekaveri miksaa kaikki tehoefektit mukaan, mitä vaan löytää, päälimmäisenä vokaalikaiku.
Itse biisikin jo toimii aivan eri tavalla kuin edellisissä levyissä.

2. And Justice For All. Jos tuon yksitoikkoisen rumpalin korvaisi paremmalla, niin paljonkohan tämä musa paranisi? Kovaa se lyö, mutta ei se muuta tee - kuviot on aika vähissä. Biisi sinänsä on ihan ok. Tältä bändiltä puuttuu komppikitara - Kaikki vedetään kuin sooloa ja musiikin pohjaksi jää tuo yksitoikoinen rumpali? Olisiko näin? Biisi on muuten aivan liian pitkä, kun ehdin kirjoitella monenlaisia.

3. Eye of the Beholder. Alussa bändi tekee minulle ensimmäiset kylmät väristykset, mutta biisi latistuu heti, kun laulaja tulee mukaan. Biisin vokaaliosuus on kauttaaltaan lattea, paitsi chorus toimii paremmin.

4. One. Tää onkin hieno biisi. Ei moittimisen sijaa, jopa vokalisti vetää hienosti. Ainoa moite on (taas) lievä ylituotanto, eli miksikikkailu.

5. The Shortest Straw. Jalka hakkaa rytmiin, vaan ei muuta... Jotenkin Metallica tekee taas metallicat, eli koko biisi on periaatteessa kuultu ensimmäisen 20 sekunnin aikana. loput onkin sitten toistoa. Miksiköhän niiden kaikki biisit on ylipitkiä?

6. Harvester of Sorrow. Edellisen toisto.

7. The Frayed Ends of Sanity. Kuten myös.

8. To Live Is To Die. Tuo miksaus on älytöntä, kuunnelkaa mitä tuo sello, tms. on saatu kuullostamaan. Veikkaan, ettei tätä biisiä ole koskaan soitettu livenä - eivä nimittäin muistaisi miten se menee, sen verran yhdentekevä se on.

9. Dyers Eve. Ei keksi uusia sanoja.

Summarum. Tuotannon taso on noussut helvetisti ja miksaukset viety huippuunsa. Mahtaa tämä bändi olla hupaisaa kuultavaa livenä, kun miksaus ei niin onnistukaan. Positiivinen biisi "One".