olen ala-asteella ollut huippu hyvä koulussa. pelkään ja olen aivan streessaantunut ylä-asteesta. pelkään kaikkien numeroitteni puolesta. en haluisi olla näin stressaantunut. itken kotona jos en saa jotain tehtävää tehtyä. osaisiko joku auttaa miten pääsisin eroon stressistäni? ja hysteerisyydestäni?
voisiko joku ihana ihminen auttaa?
niina
8508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei, Niina!
En ehdi nyt kirjoittaa kuin pari sanaa, mutta olen kokenut hyvin samanlaisen lapsuuden, joskin olen kyllä jo 38-vuotias... Keskiarvoni oli koulussa aina liki 10, yleensä 9,7 (meidän aikanamme annettiin numeroita ihan alusta alkaen), ja se kesti korkeana kyllä vielä yläasteenkin, mutta alkoi sitten lukiossa laskemaan. En tiedä, oletko Sinä joutunut tekemään työtä menestyksesi eteen; minä en joutunut. En ikinä tehnyt läksyjäni, vaan muistin asiat muuten, mutta lukiossa se sitten kostautui, ja erityisesti yliopistossa, koska en koskaan jaksanut valmistua miksikään.
Ihan sellainen asia vain tuli mieleeni, että Sinun pitäisi ihan ensiksi kysyä itseltäsi kysymys: MIKSI? Ketä varten Sinun on pakko pärjätä, kenen elämää Sinä elät, mitä tapahtuisi, jos et joku päivä enää olisikaan hyvä koulussa? Yleensä elämässä asiat kun ovat niin, että kun ei liiaksi ponnistele, asiat tulevat luonnostaan!
Palaillaan...
ehkä siksi, koska todella monella ihmisellä on joku "laji" missä on todella hyvä. joku on todella hyvä kirjoittamaan joku pelaa loistavasti jalkapalloa, mutta minulla ei ole mitään sellaista "lajia" muuta kuin koulu. liikunnasssakin olen tasahyvä kaikissa lajeissa, mutta en ole huippu missään. haluan yllä pitää hyvää "lajiani" eli koulua.
itseasiassa en ole juurikaan tehnyt työtä menestykseni eteen. ehkä numeroni pysyisivät samoina jos en stressaisi turhista, mutta tekisin työtä niiden eteen. tekstisi sai minut ajattelemaan. iso kiitos! ehkä pystyn lopettamaan liiallisen hermoilun ja nauttia elämästä ja koulusta.
Hei vielä, Niina!
Oli kiva lukea vastauksesi - se henki jo aikamoista itseanalyysiä ja itseluottamusta, eli saat varmaan asiat ihan hyvään kuntoon vielä!!!
Mutta ymmärsinkö oikein, että olet juuri aloittanut yläasteen, eli olet siis seitsemännellä luokalla? Näin ollen ikäsi lienee 13-14 vuotta, olenko oikeassa?
Kun tuon tajusin, tajusin myös, että Sinulla ON jo eräs erittäin suuri lahja - olet huomattavasti keskimääräisiä ikätovereitasi kypsempi ja ajattelukykyisempi. Tuo, jos mikä on suurta osaamista - aika moni muu lahjakkuus on katoavaista, mutta tuo seuraa Sinua läpi elämän. Ole ylpeä itsestäsi!
Taisin jo kertoakin, että itse olen ammatiltani viihdepianisti (Guinness World Records, kröhöm!)ja opetan myös soittamista omalla metodillani. En nyt yritä houkutella Sinua oppilaakseni, vaikka se voisi itse asiassa noin älykkäälle ollakin hyvin helppoa.
Mutta vaikka minulla siis oli tuo erityisosaaminen jo Sinun ikäisenäsi, en silti pitänyt sitä erillisenä asiana, vaan vain yleisen älynkäytön yhtenä ilmentymänä.
Kun muistelen omaa lapsuuttani / nuoruuttani, olen surullinen siitä, että en saanut käyttää lahjojani silloin, kun olisin parhaiten jaksanut. Oletan, että Sinun tilanteesi on samanlainen, eli että koulu ei oikeasti tarjoa Sinulle juurikaan haasteita, vaikka olitkin siitä äsken niin huolissasi.
Minun neuvoni Sinulle on, että hankkisit jo nyt, jo tuossa iässä, myös sellaisia koulun ulkopuolisia harrastuksia ja jopa opintoja, joissa voisit käyttää kapasiteettiasi, koska pahimmassa tapauksessa Sinulle voi käydä niinkuin minulle, että frustroidut, etkä enää sitten viitsikään opiskella mitään, kun sen aika oikeasti olisi. Sinä olet ikäluokkaasi edellä, mutta koulujärjestelmämme ei osaa huomioida sitä millään tavalla. Niin minullekin kävi.
Laita henkilökohtaista e-mailia, jos haluat jutella aiheesta sähköisesti lisää, osoite: [email protected] .
Syyskesäisin terveisin Riku
no niina kuule olen kokenut samaa... sinun ei kannata tressata kokeissa tai läksyissä. teet sen minkä osaat ja ainakin yrität... sillä lauseella olen minä ja moni muuki päässy yli :) olen kyllä vasta 7b:llä mutta sen tressin lisäksi olen ollut koulukiusattu 6 vuotta... nyt sun kanttii miettiä että jos nyt teen parhaani niin kenellään ei ole varaa valitta!! ei auta luovuttaa vaan jatka täysillä eteen päin kyllä tressi loppuu ja voit ottaa koulun rennosti... ;)
no terve:) ei kannata stressata tommosii asioita ku yläaste..on muitakin pahempia stressaamisen aiheita...varmaan oot jo hyvin sopeutunu sinne uuteen kouluun, uusia ystäviä ja kaikkee..
mut toivotan sulle hyvät jatkot ja pärjäile!!!:)
Ei se yläaste vielä mitään, mutta lukio... "IIK". (Kunhan vaan luet kokeisiin, etkä biletä hirveesti ni pääset ihan helposti ja kunnialla läpi yläasteest.)
Olen tällä hetkellä ysillä, mutta tiedän tunteesi.
Alku on aina hankala, mutta kun oppi siihen rytmiin ja jatkat samaan ajkeraan maalliin niin ei sinun tarvitse huolehtia. Stressiä eikä hysteeriä tarvitse ottaa tämä on vain uusi vaihe johon tarvitsee keskittyä paremmin niin se menee ohi. Kun olet kasi olet itsevarmempi ja kun ysiolet jo konkari uudella kynnyksellä
Onko sulla ystäviä?
Oo niitten kanssa se auttaa ota rennosti.
se on muka vaa ja jo parin päivän päästä se on jo ohi.
Kirjota jos se ei auta.
TOIVOTTAVASTI PÄRJÄÄT!!!!