Jos toinen osapuoli tekee ositussopimuksen ja luopuu lähestulkoon kaikesta omaisuudestaan eron myötä puolisonsa hyväksi ( asunto, auto, irtaimisto jne ), niin voiko näin tehdä? Ositussopimus menee ilmeisesti silloin käräjäoikeuden hyväksyttäväksi, eli voiko asiaan tulla mutkia matkaan? Verottaja ei ilmeisesti voi, eikä tee mitään? Perusteluina tässä olisi lasten etu.
Sopimuspaperiin riittänee kaksi ulkopuolista todistajaa yhteisin allekirjoituksin, eikä välttämättä lakimiehellä luetuttamista tarvita, vai?
Sopimuspaperiin riittänee kaksi ulkopuolista todistajaa yhteisin allekirjoituksin, eikä välttämättä lakimiehellä luetuttamista tarvita, vai?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joo, aattele vaan lapsias loppuun asti ja lähde persaukisena "hyvää hyvyyttäs"...
Alota sitte uus elämä uuden naisen kustannuksella niinku joillaki on tapana.
Uus nainen tästä katkeroituneena lähtee läppäseen jossain elämäs vaiheessa kun huomaa, että oot päässy siivellä uuden elämän alkuun.
En kyllä ymmärrä miksi luopuisit omaisuudesta. Mutta kuinkahan mahtaa olla ton verotuksen kanssa, jos tavallaan lahjoittaa esim asuntonsa puolikkaan puolisolle?
siitä saavaa osapuolta lahjaverolla.
Just selviteltiin asiaa..
Joutuuko ns.saava osapuoli maksamaan lahjaveron jos kyseessä on puolisojen välinen sopimus.Silloin kai lapset joutuu maksamaan jos toisen osuus siirretään suoraan lasten nimiin.Mutta jos kyseessä esim.omakotitalo,joka vaan jää toiselle niin tuleeko silloinkin lahjavero?
M36 Tiedät kai sen....
Pakko kommentoida lause kerrallaan ... sen verran asioita kirjoituksessasi:
Tuota noin ... sopimuksissa on kaksi osapuolta (vähintään) ... mutta kysymykseesi, kyllä voi tehdä (omaisuudestaan luopuminen on aivan laillista tässä maassa).
>>Ositussopimus menee ilmeisesti silloin käräjäoikeuden hyväksyttäväksi>>
Ei mene .. miksi ihmeessä mensi ??? Jos sinä tahdot lahjoitaa Volvosi minulle ja minä tahdon sen ottaa, niin ei siinäkään mitään käräjäoikeuksia tarvita.
>>eli voiko asiaan tulla mutkia matkaan?>>
Mitä mutkia ... siiis siitä että sinä annat omaisuutesi toiselle ... Suomi on vapaa maa (tuolta osin ainakin).
No juu ... jos sen Volvosi minulle lahjoittaisit, niin minun pitäsi maksaa lahjavero. Mutta jos avioehdottoman avioeron osituksessa puolisollesi sen (tai talon) luovutat, eikä tarkoitus ole veronkierto ... niin ei mene lahjaveroa, eikä varainsiirtoveroa kunhan pesän ulkopuolisia varoja ei käytetä.
Hyvä syy. Jos niin, voithan lahjoittaa osuutesi lapsillesi. Kyllä, silloin menee lahjavero, mutta menisi se loppupelissä kuitenkin (viim. silloin kun tulee otsikolla "perintövero")
Juu, kaksi todistajaa -- näin on. No ei juristia mikään laki velvoita käyttämään... terve järki kyllä. Vähän sama jos: Minusta tuntuu että kipeän hampaan voi paikata PlastikPaddingilla, mitä sitä hammaslääkäriä vaivaamaan (tai rikastuttamaan) ... ai ei kuulosta viisaalta?
Eli, jos vuokralla asuvat "teinit" avioeroavat, ja jakavat Ikean jakkaroita ja Anttilan astioita, niin ei kannata maksaa lakimiehelle mitään(vrt. uusi hammasharja jos ientulehdus yllätti).
Mutta jos kuvaamaasi tasajaosta poikeavaa ositusta on tekemässä (mikä mahdollista, ja laillista, mutta vaatii hieman ammattitaitoa), niin melkoinen puupää joka ei siitä maksa joitain satasia juristille, vaan tappelee sitten valtiovaltaa vastaan tonneilla kun vääriä veropäätöksiä oijotaan (ja Karpon ohjelmakin lopetettiin).
PS. ...ai miten verottaja saisi tiedon koko kuviosta ... no kun haette uudet lainhuudot talolle, miisä sinun omistus menee nolliin ja exäsi 100%:iin. Ja jos pankkivelkaa, niin vielä kätevämmin "tieto kulkee".
kiitti.
eli juristin puheille jos ja kun tämä on meidän molempien mielestä parasta. Siis vaimon nimiin siirtäisin osuuteni asunnosta jne, välttääkseni lahjaverot. Käräjäoikeus- kysymykseni tuli tälläisen tekstin vuoksi
(mainio.net):Avioliittolaissa määrätään, että ositussopimus on annettava oikeudelle. Sitä on syytä noudattaa niissä tapauksissa, joissa puoliso on luopunut oikeuksistaan osituksessa. Osituksen tekemisen jälkeen on myös muistettava rekisteröidä omaisuussaannot. Esimerkiksi, jos jompikumpi puolisoista saa osituksessa kiinteistön, tulee saanto kirjauttaa ao. käräjäoikeudessa ositussopimuksen perusteella.
Mutta tämä kai viittaa sitten niihin lainhuutoihin?
Ehdottoman hyvä ajatus poiketa juristin pakeilla aiheesta -- riski veroseuraamuksille on poikkeavassa osituksessa (mitä tämä olisi), mutta keinoja sen välttämiseen on.
Tuo sitten: "Avioliittolaissa määrätään, että ositussopimus on annettava oikeudelle." ... ei kyllä pidä paikkansa -- tai sitten melko moni on tälläkin palstalla ko. lakia rikkonut, mutta silti saanut lainhuudot taloon muutetuksi, kohdallani pankki hoisi tuon osuuden (liitteenä oli kyllä tehty ositussopimus).
"No juu ... jos sen Volvosi minulle lahjoittaisit, niin minun pitäsi maksaa lahjavero. Mutta jos avioehdottoman avioeron osituksessa puolisollesi sen (tai talon) luovutat, eikä tarkoitus ole veronkierto ... niin ei mene lahjaveroa, eikä varainsiirtoveroa kunhan pesän ulkopuolisia varoja ei käytetä."
Siteeraan tätä, kun asia minua ihmetyttää. Miten niin ei mene lahjaveroa? Missä niin sanotaan, että jos ex-puoliso lahjoittaa, niin ei tarvitse maksaa mitään? Kyllähän kaikista lahjoituksista, jotka ovat vähintään 3400 euroa/3v, joutuu lahjaveron maksamaan, perinnöstäkin.
Seuaava kirjoitukseni olettaa, ettei avioehtoja ole.
Siis ei avioeron ositus ole tilanne jossa lahjoitetaan jotakin, ja tasingosta voi luopua tai/sekä tehdä jako toisin kuin 50/50. Kysymys avio-oikeuden piirissä olevan omaisuuden jako.
Otetaanpa hyvin yksinkertainen esimerkki joka toivottavasti selventää tilannetta:
Tapaus A:
Yhteistä lainaa 200.000 EUR (taloon)
Miehellä kesämökki 100.000 EUR (saatu perintönä kun hän 16 vuotias)
Talo 300.000 EUR, joka kokonaan vaimon nimissä (joka siis ostettu avioliiton aikana, mutta lainhuudot otettiin kokonaan vaimolle)
Ositus:
miehen netto-omaisuus 100.000 - 200.000/2 = 0 EUR
naisen netto-omaisuus 300.000 - 200.000/2 = 200.000 EUR
Mies oikeutettu 100.000 EUR tasinkoon vaimoltaan jolla nettovarallisuudet saataisiin tasattua (molemmilla 100 kEUR)
Tapaus B:
Yhteistä lainaa 200.000 EUR (taloon)
Miehellä kesämökki 100.000 EUR
Talo 300.000 EUR, joka molempien nimissä
Ositus:
miehen netto-omaisuus 100.000 300.000/2 - 200.000/2 = 150.000 EUR
naisen netto-omaisuus 300.000/2 - 200.000/2 = 50.000 EUR
Nainen oikeutettu 50.000 EUR tasinkoon vaimoltaan jolla nettovarallisuudet saataisiin tasattua (molemmilla 100 kEUR)
**************
Nyt alkaa pohdinta ... osituksen lopputuleman kannalta molemmat A ja B tapaukset ovat identtisiä jos vain euroja katsellaan ja ositus tehdään "pilkululleen" -- samaa mieltä?
Entäpä jos tapauksessa B vaimo on sitä mieltä, ettei hänellä ole moraalista oikeutta hyötyä miehensä nuoruudessa saamastaan perintöhuvilasta ... eikä vaadi tasinkoa, tai mökki jätetään osituslaskelma ulkopuolelle. Aivan mahdollista ja laillista (ilman mitään veroseuraamuksia), ja minusta jopa reilua -- eikö sinustakin?
Noh, sitten tapauksessa A mies jättää vaatimatta tasinkoa, puolisot sopivat vaikka että näin kuitataan elarit kertakorvauksena (jota tosin en suosittele, mutta olkoon tässä esimerkissä). Tämäkin aivan mahdollista, ei tasinkoa ole pakko toiselta ottaa ... eikä kukaan mitään veroja tässäkään tapauksessa maksa.
*****************
Koska avioliiton aikana ei mikään estä pistämästä taloa kokonaan toisen puolison nimiin (esim. kun sitä ostetaan, koska omistussuhteella ei merkitystä avio-oikeuteen), eikähän siillä taloudellisesti avioerossa mitään väliä olisikaan (tasinko tasaa), niin saman logiikan mukaan tuon järjeselyn saa tehdä vielä avioero-osituksenkin yhteydessä ... ja jättää sitten vaatimatta tasinkojaan -- ilman veroseuraamuksia kenellekään.
Mutta, kuten yllä kerroin ... tuollainen ositus syytä tehdä tarkaan ja asiantuntijan avustuksella -- koska sitä ei saa tehdä veronkiertotarkoituksessa.
Ai, milloin se olisi laitonta veronkiertoa ... lopuksi hieman brutaali esimerkki miten EI SAA (tai voi) menetellä: A ja B eroavat, talo osituksessa B:lle kokonaan, ei veroja. B avioituu Z nuorukaisen kanssa. Eroavat, osituksessa koko talo Z:lle, ei veroja. Z ja A:n & B:n tytär Y menevät naimisiin, eroavat, talo Y:lle, ei veroja. A ja B menevät uudelleen naimisiin, eivät eroa. Mitä tapahtuikaan, A ja B siirsivät miljoonan euron talon tyttärelleen ilman lahja tai perintöveroja!!
Ei syytä huoleen ... verottaja olisi puuttunut kuvioon jo aikaa sitten :-))
Tämän edellisen viestin, jossa vastaukset oli sisällytetty kysymyksien väliin, laitoin laki-palstalle vielä tarkistaakseni vastauksien oikeellisuutta. Vastaus oli:
Peruslähtökohta avioliittolaissa on, että jos puolisoilla on avio-oikeus, se on puoleen avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästöstä. Kuitenkin sopimusvapaus vallitsee, joten puolisot voivat tehdä niin halutessaan kuinka "yksipuolisen" tai toista hyödyttävän sopimuksen kuin haluavat.
Eli jälleen M36 osoitti tietävänsä mistä puhuu. Tämän tarkistin, koska tuntuu epäilijöitä aina riittävän. Tietysti asioita on hyväkin kyseenalaistaa eikä uskoa sinisilmäsesti.
Hyvä kun kyseenalaistetaan ja varmistellaan ... ja visiin kaikkiin vastauksiini pitäisi laittaa loppuun "disclaimeri", että loppupelissä aina kannattaa varmistaa oikealta juristilta (ei netistä).
Tsjaah ... mutta tästä olin kyllä melko varma ... olkoonkin että kysyttäessä samaa asiaa esim. verohallinnon juristilta melko varmasti vastaus on juuri päinvastainen :-D
Jonka vuoksi jos eroava pariskunta kovasti aikoo poikeata "tajajaosta" ja yhtään suuremmista summista kyse, niin papreit teettämään YKSITYISEN lakimiehen pakeille -- menee kerralla oikein eikä tulkinnoita tarvitse kalliisti riidellä verottajan kanssa.
Ja tosiaan, on minua kerran jos parikin oikaistu juuri lakipalstalta ... viimeisin oli luuloni ettei nykyään ole mahdollista eronneen puolison vaatia ja saada elareita itselleen (lapset tietenkin eriasia)... kyllä on! Tosin, hyvin harvinaista...