Hyvin moni vl aattelee siis, että kaksi vanhoillislestadiolaista menee naimisiin Jumalan johdatuksesta.
Jos joku vl meneekin naimisiin ei-vanhoillislestadiolaisen kanssa, niin heti ajatellaan että se ei ollut Jumalan tahto eli ihminen teki vastoin Jumalan tahtoa. Toisin sanoen siis monien vl uskoisten mielestä Jumala ei voi johtaa uskovaiselle ei-vanhoillislestadiolaista kumppania.
Jos yksinäiset uskovaiset keski-ikäiset olisivat menneet naimisiin epäuskoisen kanssa, niin olisivat saattaaneet saada maailmaan lapsia ja elää onnellisina. Mutta moni ajattelee että kun Raamatussa sanotaan, älkää aviotuko pakanain kanssa, niin että ei voisi sitten mennä naimisiin muiden kuin vanhoillislestadiolaisten kesken.
Kun ei-vanhoillislestadiolainen pari menee naimisiin, niin sitä ei monikaan vl aattele, että se oli Jumalan tahto ja tarkoitus että he epäuskoiset menisivät naimisiin ja eläisivät synnissä ehkäisyä käyttäen. Lisääntykää ja täyttäkää maa koskee yksin omaan maassamme vain vl ihmisiä ja epäuskoisten lapsien syntymä ei taida olla yhtä merkittävää??
Mistä siis johtuu näkemys, että Jumala johdattaa vain vl ihmisten elämää, ei muiden ja että vain vl ihmisten kesken avioliitto on Jumalan suunnittelema ja epäuskoisilla taas ei ole, koska moni epäuskoinen on mennyt naimisiin monta kertaa elämänsä aikana. Ajatellaan että jos joku epäuskoinen avioituu nuorena hetken mielijohteesta, niin monikaan ei osaa ajatella että ehkä se ei ollut edes Jumalankaan tahto, kun he avioituivat.
Joskus voi joku uskovainen naida väärän henkilön, eli ei sitä jota Jumala olisi hänelle tarkoittanut.
Uskovaisten avioliitot useimpien mielestä on siis Jumala on määrännyt ja suunnitellut ja muiden ihmisten elämää Jumala ei siis paljoa johdata?
Milloin joku muukin hoksaa näitä ajattelun yksinkertaisia ristiriitoja vilisevän asiassa kuin asiassa?
Muut eivät ole Jumalan lapsia vaan varmaankin sitten paholaisen lapsia??
Jos joku vl meneekin naimisiin ei-vanhoillislestadiolaisen kanssa, niin heti ajatellaan että se ei ollut Jumalan tahto eli ihminen teki vastoin Jumalan tahtoa. Toisin sanoen siis monien vl uskoisten mielestä Jumala ei voi johtaa uskovaiselle ei-vanhoillislestadiolaista kumppania.
Jos yksinäiset uskovaiset keski-ikäiset olisivat menneet naimisiin epäuskoisen kanssa, niin olisivat saattaaneet saada maailmaan lapsia ja elää onnellisina. Mutta moni ajattelee että kun Raamatussa sanotaan, älkää aviotuko pakanain kanssa, niin että ei voisi sitten mennä naimisiin muiden kuin vanhoillislestadiolaisten kesken.
Kun ei-vanhoillislestadiolainen pari menee naimisiin, niin sitä ei monikaan vl aattele, että se oli Jumalan tahto ja tarkoitus että he epäuskoiset menisivät naimisiin ja eläisivät synnissä ehkäisyä käyttäen. Lisääntykää ja täyttäkää maa koskee yksin omaan maassamme vain vl ihmisiä ja epäuskoisten lapsien syntymä ei taida olla yhtä merkittävää??
Mistä siis johtuu näkemys, että Jumala johdattaa vain vl ihmisten elämää, ei muiden ja että vain vl ihmisten kesken avioliitto on Jumalan suunnittelema ja epäuskoisilla taas ei ole, koska moni epäuskoinen on mennyt naimisiin monta kertaa elämänsä aikana. Ajatellaan että jos joku epäuskoinen avioituu nuorena hetken mielijohteesta, niin monikaan ei osaa ajatella että ehkä se ei ollut edes Jumalankaan tahto, kun he avioituivat.
Joskus voi joku uskovainen naida väärän henkilön, eli ei sitä jota Jumala olisi hänelle tarkoittanut.
Uskovaisten avioliitot useimpien mielestä on siis Jumala on määrännyt ja suunnitellut ja muiden ihmisten elämää Jumala ei siis paljoa johdata?
Milloin joku muukin hoksaa näitä ajattelun yksinkertaisia ristiriitoja vilisevän asiassa kuin asiassa?
Muut eivät ole Jumalan lapsia vaan varmaankin sitten paholaisen lapsia??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä puhe. Eikö me kaikki olla Jumalan luomia ja siis Hänen lapsiaan, vai mitäs me "epäuskoiset" ollaan jos ei Jumalan lapsia?
syytä pohtia yön yli. Tuun huomen tänne teijän iloksenna.
Jopas tuli taas hiljaista tämän aloituksen suhteen.
"Hyvin moni vl aattelee siis, että kaksi vanhoillislestadiolaista menee naimisiin Jumalan johdatuksesta."
Onko näin? Komentoisitte nyt!
"Uskovaisten avioliitot useimpien mielestä on siis Jumala on määrännyt ja suunnitellut ja muiden ihmisten elämää Jumala ei siis paljoa johdata?"
Onko näin? Kommentoisitte nyt, ettei tarvitsisi taas pitää vaikenemista myöntymisen merkkinä!
Ensinnäkin, kaikki lapset ovat Jumalan luomia ja uskomassa, niin sanotussa "lapsuuden uskossa". On aivan sama, uskovatko vanhemmat vai eivät. Esim. afrikassa päivittäin lukuisat nälkään kuolevat lapset pääsevät taivaaseen.
Mutta avioliitto uskov. ja ei-uskov. välillä;
Mielestäni sitä ei suoraan raamattu kiellä vaan siellä kehotetaan menemään naimisiin uskov. kanssa.
Ja jos tätä nyt lähtee käytännön kannalta pohtimaan, niin ei se ainakaan helppoa tod.näk. ole. Itse olen naimisissa ja minulla on uskov. vaimo. Jos meistä jompikumpi ei olisi uskov, olisi "törmäysiä" luultavasti paljon. Esim. voisi olla erimielisyyksiä aiheista: ehkäisy,alkoholin käyttö,televisio,musiikki,yms.
No sitten on asiassa toinenkin puoli; Voisihan olla näinkin,että ei-uskov. käsittäisi parannuksen armon avioliiton aikana, jolloin liitto(Jumalan armosta)olisi auttanut ei-uskov uskomaan.
En väitä,että uskov ja ei-uskov eivät voi elää keskenään. Tiedän MONTA avioparia joissa toinen on jossain vaiheessa luopunut uskosta ja silti heistä monet elävät onnellisina. Ja ihan hiljattain eräs tuttavani meni naimisiin eriuskoisen kanssa. Itse en yksinkertaisesti uskaltaisi.
Sitten vielä siunauksesta; Mielestäni Jumalan siunaus näkyy jokaisen ihmisen elämässä jossakin vaiheessa.
Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, joihin ei voi suoraan vastata kyllä tai ei, mutta sanotaan näin,
Ei ole uskovaisen suositeltavaa avioitua ei-uskov. kanssa.
Korjatkaa, jos olen väärässä. HYVÄÄ alkanutta vuotta kaikille!
Paavali kirjoittaa avioliitosta ja naimattomuudesta 1. Kor.7 jakeissa 12-14:
12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä.
13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään.
14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
Siis, ei Herran sanana, vaan omina sanoinaan.
Miksi Paavali kirjoitti näin? Osaatko/osaako joku selittää?