Oli metsikkö, sellainen tavallinen, sekaisin kuusta ja haapaa, vanhaa petäjää ja koivunpiiskaa. Kiitollinen paikka varpuselle ruuanhankintaan. Metsikössä saattoi tavata myös muiden lintulajien edustajia, ja vaikka varpunen oli omalla tavallaan ujo, se sai ystäviä ja koki kuuluvansa tuohon sekalaiseen parveen.
Varpunen viihtyikin metsikössään silminnähden hyvin. Jo aamuvarhain se lennähti jostain paikalle tuttujen, turvallisten puiden luokse ja viserteli hiljaa askartensa lomassa. Illan tummetessa varpusen oli kiirehdittävä takaisin tumman metsän siimekseen. Siinä piili salaisuus.
Eräs harvinainen lintu tarkkaili varpusta omalta oksaltaan. Varpusesta sen läsnäolo tuntui ensin epämukavalta, mutta vähitellen se tottui katseeseen ja hakeutui lähemmäs. Liian myöhään se havahtui siihen, että harvinaisen linnun läheltä oli liian vaikea lähteä iltaisin pois. Kyllä varpunen tiesi, ettei pienen varpusen sydän kestä suurta kiintymystä, ja että harvinaisuudet ovat varsin huonoja kiintymyksen kohteita. Niillä on tapana pyrähdellä äkisti kauemmas ja niiden ympärillä riittää aina kiinnostunutta kuhinaa. Eikä harvinaisuudesta saanut tavallinen pikkulintu selville, mistä se oli tulossa ja minne menossa, ja kauanko se aikoi viipyä. Eikä sitä, mitä se loppujen lopuksi ajatteli harmaasta piipittäjästä.
Mutta varpusrukka antoi sydämensä läpättää itsensä uuvuksiin. Ei sillä ollut muutakaan. Metsä vaikeni lopulta ja siipirikko jäi puun juurelle värisemään. Mutta metsikössä elämä jatkui omaa, verkkaisaa rataansa.
Varpunen viihtyikin metsikössään silminnähden hyvin. Jo aamuvarhain se lennähti jostain paikalle tuttujen, turvallisten puiden luokse ja viserteli hiljaa askartensa lomassa. Illan tummetessa varpusen oli kiirehdittävä takaisin tumman metsän siimekseen. Siinä piili salaisuus.
Eräs harvinainen lintu tarkkaili varpusta omalta oksaltaan. Varpusesta sen läsnäolo tuntui ensin epämukavalta, mutta vähitellen se tottui katseeseen ja hakeutui lähemmäs. Liian myöhään se havahtui siihen, että harvinaisen linnun läheltä oli liian vaikea lähteä iltaisin pois. Kyllä varpunen tiesi, ettei pienen varpusen sydän kestä suurta kiintymystä, ja että harvinaisuudet ovat varsin huonoja kiintymyksen kohteita. Niillä on tapana pyrähdellä äkisti kauemmas ja niiden ympärillä riittää aina kiinnostunutta kuhinaa. Eikä harvinaisuudesta saanut tavallinen pikkulintu selville, mistä se oli tulossa ja minne menossa, ja kauanko se aikoi viipyä. Eikä sitä, mitä se loppujen lopuksi ajatteli harmaasta piipittäjästä.
Mutta varpusrukka antoi sydämensä läpättää itsensä uuvuksiin. Ei sillä ollut muutakaan. Metsä vaikeni lopulta ja siipirikko jäi puun juurelle värisemään. Mutta metsikössä elämä jatkui omaa, verkkaisaa rataansa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hivenen näen kyllä opetustakin..
virkistävää kieltä. Kiitos!