alkaa Vaasassa Palosaaren yrityskeskuksen judosalilla (Wolffintie 36) sunnuntaina 15.1. klo 18.30. Jatkokurssit alkavat klo 20.00.
Peruskurssilla harjoitteluajat ovat tiistaisin klo 21 ja sunnuntaisin klo 18.30 alkaen. Jatkokurssit harjoittelevat torstaisin klo 21 ja sunnuntaisin klo 20 alkaen. Jatkokurssilaiset voivat osallistua myös tiistain peruskurssin harjoituksiin. Kurssit kestävät 15.1 - 7.5 välisen ajan.
Kurssimaksu on 36,00 euroa. Maksu sisältää vakuutuksen!
Kurssi järjestetään Maanpuolustuskoulutus ry:n Vaasan maanpuolustuspiirin puitteissa. Kurssin läpikäynti oikeuttaa kolmeen korvaavaan kertausharjoitusvuorokauteen asevelvollisuuden suorittaneiden osalta.
Kesäaika (touko-kesä-heinä-elo- ja syyskuun alku)ennen syksyn kursseja harjoitellaan kaikki ryhmät yhdessä kaksi kertaa viikossa.
Tiedustelut harjoittelusta osoitetaan minulle => [email protected] tai puh 0500-719 283.
Ilmoitaututumiset kursseille joko www.mpkry.fi (ja sieltä Vaasa sekä reserviläisen voimankäyttö) tai suoraan piiripäällikölle => Risto Kurtto, puh 040-751 4170.
Peruskurssilla harjoitteluajat ovat tiistaisin klo 21 ja sunnuntaisin klo 18.30 alkaen. Jatkokurssit harjoittelevat torstaisin klo 21 ja sunnuntaisin klo 20 alkaen. Jatkokurssilaiset voivat osallistua myös tiistain peruskurssin harjoituksiin. Kurssit kestävät 15.1 - 7.5 välisen ajan.
Kurssimaksu on 36,00 euroa. Maksu sisältää vakuutuksen!
Kurssi järjestetään Maanpuolustuskoulutus ry:n Vaasan maanpuolustuspiirin puitteissa. Kurssin läpikäynti oikeuttaa kolmeen korvaavaan kertausharjoitusvuorokauteen asevelvollisuuden suorittaneiden osalta.
Kesäaika (touko-kesä-heinä-elo- ja syyskuun alku)ennen syksyn kursseja harjoitellaan kaikki ryhmät yhdessä kaksi kertaa viikossa.
Tiedustelut harjoittelusta osoitetaan minulle => [email protected] tai puh 0500-719 283.
Ilmoitaututumiset kursseille joko www.mpkry.fi (ja sieltä Vaasa sekä reserviläisen voimankäyttö) tai suoraan piiripäällikölle => Risto Kurtto, puh 040-751 4170.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Suomeen on tullut muotivirtaus(Usa) kehitää ja nimittää oma laji, Mil Fight, Kai Koskisen uusi laji, Kaspin, ym.
Oikein harjoitellussa Krav magassa löytyy kaikki elementit ja magassa otetaan tilanteet huomioon aina, hienoa että lajeja harrastetaan, mutta kun lajilla on kansainvälinen yhtiestyö yleensä taso ja kehitys on parhain.
Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä enkä lähde kenenkään kanssa kinaamaan tuosta asiasta. Jokaisen aikuisen ajattelukyvyn omaavan täytyy kyllä tietää, mitä tekee ja mihin ryhtyy. Egotrippailu on asia erikseen!
Kuten olen aiemmin todennut, on oma lähtökohtani ollut puhtaasti itsekäs. Olen kehittänyt järjestelmästäni juuri sellaisen, jota itse haluan harjoitella ilman, että joudun pohtimaan voiko tässä tyylisuunnassa nyt tehdä näin tai noin ja poljenko jonkun poliittisille varpaille.
Olen ollut ihan riittävän kauan näissä ympyröissä, että en aio todistella kenellekään yhtään mitään, vaan keskityn järjestelmäni kehittämiseen ilman minkänlaisia raja-aitoja tai uskomuksia. Puhun pikemminkin harjoittelujärjestelmästä kuin lajista.
Tutkin ja toteutan hyvin paljon eri lajien harjoitteluperiaatteita. Toteutan siis jatkuvaa teollisuusvakoilua - kuten filippiiniläisten lajien kehittäjät muinoin eri sukujen kesken.
Viisaat ovat aina todenneet, että mikään laji ei tee mestaria vaan henkilökohtainen asenne. Olen pohjimmiltani tutkijaluonne, josta syystä harjoittelusali on minulle laboratorio ja MilFight alati kehittyvä "tuote".
Olen todennut harjoitelijoille, että mikäli joku harrastajista kokee systeemin "ihan paskaksi" (rahastus/epäkäytännöllisyys/toimimattomuus/saman junnaaminen/idearikkauden puute/egoismin korostaminen/jne...) olen käskenyt kuuluttamaan tätä laajasti. Mikäli näin koetaan, lopetan toimintani välittömästi!
Koulutan tällä hetkellä leipätyökseni yrittäjänä voimankäyttöä (sumutin, teleskooppipatukka, luotiasekoulutus). Tämä MilFight-harrastus ruokkii toteuttamaani kokonaisjattelua myös tuossa sektorissa ja tuon vastaavasti vaikutteita sieltä systeemiini.
Täytyy myös muistaa, että jokaisen lajin takaa löytyy ihan tavallinen ihminen. Ei muinaisilla mestareila ollut läheskään sitä kokemusta, mitä niillä jotka nykypäivänä - vakavasti otettavia - tyylejä kehittävät. Tosin sotataitoihin liittyy aina probleema. Syvän rauhan aikana muoto saa vallan toimivuudesta. Kriisissä ei ole aikaa miettiä askelkuvioita ja selän ryhtiä. Osalla tuon ajan kehittäjistä tuota kriisituntumaa meitä rauhan ajan kasvatteja on ollut ripakopallinen enemmän. Ja hyvä, että näin on. Kyllä Siperia on opettanut monta sankarikummpujen alla uinuvaa taistelemaan tilapäisvälinein kenttälapiollakin ilman mitään bushidokoulutusta.
Muinaisiin lajeihin on liitetty paljon kulttuurimytologiaan liittyviä, luterilaiseen ajatteluun kuulumattomia, mystisiä uskomuksia. Minulle suurin mystinen kokemus on siinä, kun kevyempi ihminen pystyy alavartalon ja rintakehän käytöllä hallitsemaan paljon voimakkaamman mutta taidottomamman vastustajan matossa.
Kun orientaalilajit vapautuivat pannasta II maailmansodan jälkeen monissa aasian ja itäeuroopan maissa, syntyi uusia budolajeihinkin pohjautuvia tyylisuuntia viljalti. Hyvänä esimerkkinä on vaikkapa aikido. Ja 80- lukuhan suorastaan vilisi leegio erinimisiä uusia lajeja.
Tänä päivänä tietämys urheiluvalmennuksesta ja eri lajien tekniikoista on aivan muuta kuin sata tai viisi-, kuusikymmentä vuotta sitten. Eli perusteet kehittyä kehittäjänä ovat kyllä olemassa.
Magaa tunnen vain muutaman viikonloppuseminaarin ja Utin vierailun verran. Tosin jokunen magaaja käy myös minunkin leirissäni. Treeni-intoa lajisi parissa!
Summasummarun ... jokainen uskokoon siihen mitä tekee - edellyttäen, että se tehdään sydämellä.
Tuntuu olevan asiallinen kaveri tuo Maunula!
Olen itse harjoitellut taistelulajeja liki kolmekymmentä vuotta ja aloitin juniorina judolla, sitten karate ja sitten Ahaa-elämys, jujutsu jonka parissa vierähti yli kymmenen vuotta ja luulin, että siinä lajissa on kaikki, sitten tutustuin Krav magaan ja Jeet Kune Dodopn ja Yllätys yllätys, kaikki oppimani jujutsun tekniikat tahi taktiikat ,eivät toimineetkaan oikein, sain uusia elämyksiä ja siirryin Krav magaan, sitä olen treeannaut nyt viisi vuotta ja katu-uskottavuus yllätää edelleen.
Hannu Maunulan seminaarille voisin osallistua mielelläni, hänellä tuntuu olevan oikea ajatusmalli ja samoja ideoita, kuin minullakin Magan parissa.
Tsemppiä!
"Minulle suurin mystinen kokemus on siinä, kun kevyempi ihminen pystyy alavartalon ja rintakehän käytöllä hallitsemaan paljon voimakkaamman mutta taidottomamman vastustajan matossa."
- Eikös noissa militäärihommissa (siis lähitaistelussa) ole hengenlähtö hyvin lähellä, jos sinne maihin elikkäs mattoon joutuu?
on hyvin olennainen osa harjoittelua järjestelmässäni.
Systeemiin kuuluu urheilutyyppinen kamppailu-, itsepuolustus-, voimankäyttö- ja lähitaisteluharjoittelu. Tuo jälkimmäinen koulutus liittyy vain reserviyksiköiden kouluttamiseen, jotka ko taitoa tarvitsevat. Tämä tulee esiin yksittäisinä harjoitteina vetämissäni "Taktisen asekoulutuksen (pistooli, haulikko, kivääri)" -kursseilla. Vastapuolen eliminointia en normaali treenaajille opeta!! Harjoituksissa käy henkilöitä, jotka haluavat hiota ja samalla oppia tavoitteen mukaisesti kamppailua, itsepuolustusta ja uhkatilnateen voimankäytön hallintaa.
Tämän kolminaisuuden pyhää liittoa on hiemna vaikea selvittää tässä. Treeneissä mallinnan jokaisessa harjoituksessa tämän. Todetaan nyt kuitenkin se, että urheilutyyppisessä kamppailussa pyrimme ns lopettavaan tekniikkaan, itsepuolustuksessa irti tilanteesta ja ympäristön kontrollointi sekä voimankäytössä kohdehenkilön hallintaan.
Maassa tapahtuvaa toimintaa harjoitellaan syystä, että sinne vähänkin pitempään jatkuvassa kamppailutilanteessa joutuu halusi sitä siten tai ei. Vastapuoli on joko vahvempi, painavampi, parempi tai oma suoritus on epäonnistunut tai vastaavasti kaadutaan jne.
Taktisesti ajatellen itsepuolustustilanteessa maahan ei saa pyrkiä mutta sinne siis (voi) joutua. Jos tuota maassa tapahtuvaa toimintaa ei ole harjoitellut, ei sieltä ole mahdollisuus terveenä selvitä. Tätä perustelen näin itsepuolustuksellisesti.
Harjoitteluperiaate on seuraava: 1) Käydään perusliike läpi, 2) Hermotetaan runsailla toistoilla, 3) Lisätään nopeutta, 4) Liitetään mukaan joko hallinta tai lopetukseen päättyvä (siis tekniikka, jonka toimivuus todetaan toisen luovuttamisella taputtaen), 5) Otetaan mukaan vastapuolen kontraus, 6) Harjoitellaan sovellettuna siten, että jompikumpi on "voittaja". Eli tämä viimeinen vaihe on se harjoittelun ydin, jolloin pyritään testaamaan osaamisen onnistuminen. Ja tuossa vaiheessa harjoittelijat kyllä joutuvat mattovääntötilanteeseen aiemmin mainituin syin!
Harjoittelemme kamppailurheilutyyppisesti myös, koska olennainen osa harjoittelua on myös "salimatsaaminen". Tämän tarkoituksen on kehittää pelisilmää, lihaskoordinaatiota, lajikohtaista voimaa, maitohapon sietoa. Ja ennenkaikkea se on hauskaa!
Mikäli harjoitellaan pelkästään tekniikoita, joita ei täydellä voimalla kyetä hermottamaan, en usko ko tyyppisen harjoittelun luovan kenestäkään minkään sortin kamppailijaa.
Mattoharjoittelussa voidaan vääntää satalasissa kohtuu turvallisesti. Ja taas henkilökohtainen itsekkyys. Olen viimeisen kymmenen vuotta judon puolella keskittynyt lähinnä mattopuoleen ja haluan myös vääntää matossa oppilaitteni kanssa sydämeni kyllyydestä. Kukaan ei tule myöskään sanomaan, että "opetan liikaa mattojudoa"!!.
Tämä nyt ei välttämättä kuulu tähän mutta selvyyden vuoksi otan esiin. Sotilaallisella puolella lähtökohta on se, että vastustaja eliminoidaan aseella. Mikäli se ei toimi, toimitaan tilapäisvälinein ja asetta astalona käyttäen.
Opetan kohteensuojauskoulutusta, missä yksilöön kohdistuvana uhkakuvana on vartiomiehen "äänetön" eliminointi takaapäin (veitsi, kuristus ..). Tuonkaltainen tilanne johtaa mies miestä vastaan kamppailuun maassa. En jatka enempää ... tällainen harjoittelu ei kuulu salille, missä oppilaana saattaa olla suuren konsernin sihteerikin!
"Maassa tapahtuvaa toimintaa harjoitellaan syystä, että sinne vähänkin pitempään jatkuvassa kamppailutilanteessa joutuu halusi sitä siten tai ei. Vastapuoli on joko vahvempi, painavampi, parempi tai oma suoritus on epäonnistunut tai vastaavasti kaadutaan jne."
Mutta, jos kerta se pystyssä pysyminen on itsepuolustustilanteessa taktisesti järkevintä, niin eikös sitä pystyssä pysymistä silloin kannata treenata paljon? Tuosta lauseesta jotenkin vain uhkuu "koska sinne maahan joutuu kuitenkin niin ei viitsitä edes pysyä pystyssä". Voi olla toki ettet vain osannut ilmaista asiaa sanallisesti niinkuin tarkoitit.
Omakohtainen kokemukseni aiheesta on, että vaikka on erittäin hankalaa pysyä pystyssä, jos vastassa on taitava painija, niin taitavaa painijaa voi olla erittäin hankala saada maahan(halusi sitä itse tai ei). Itse ainakin viimeksi kun sparrailin taitavan painijan kanssa niin en saanut sitä maihin kertaakaan. Se kyllä sai minut monestikin. Siksi jotenkin "kun sinne joutuu kuitenkin" asenne tuntuu oudolta. Ei sinne nyt ihan tosta vain joka kerta joudu, jos vastustaja niin haluaa. Ainakin itse halusin kovaa, mutta ei halu auttanut.
Ymmärrän silti kyllä mattokamppailun tärkeyden, mutta en ymmärrä jos sitä painotetaan itsepuolustuksellisesti enemmän kuin pystyssä pysymistä. Tämä siksi, koska pystyssä pysymisestä on todellakin paljon taktista hyötyä. Siitä on niin paljon enemmän taktista hyötyä, että sitä kannattaa oikeasti treenata, paljon.
Mutta jokainen tottakai tekee niinkuin itse parhaaksi katsoo. Oikeaa ja väärää tuskin näissä asioissa on olemassa.
Mikä oli idean takana laittaa "lajiisi" tasot ja antaa itselle korkein aste ?
Onko hyvä idea lähteä muutaman seminaarin osaamispohjalta ottamaan muusta lajista tekniikoita systeemiisi ? Vai onko Krav Maga jäänyt kokonaan "imurointisi" ulkopuolelle ?
Jos joku on kehittänyt oman lajin, niin kenelle tämän lajin kehittäjän pitäisi antaa korkeimman tason arvo? Teidän mummolle vissiin?
Mitä helvettiä se muille kuuluu, mikä tuossa uudessa lajissa on arvoasteikko. Suomi on vapaa maa. Onko tämä jotain kateellisuus paskaa?
Muut lajit on muita lajeja, sillä selvä. Voit perustaa tarvittaessa oman lajisi.
Kyllä ne harrastajat äänestää jaloilla, kyseisen lajin unholaan, jos siitä ei ole mihinkään.
Tuotan valitettavan pettymyksen, en ole antanut itselleni korkeinta tasoarvoa järjestelmässäni. Se nyt ei johdu siitä, ettenkö arvostaisi itseäni.
Harjoittelusta puheenollen, aloitin ensin pikkupoikana lautapinon takana. Varsinaisen herätyksen koin, kun löysin kirjastosta Oyaman kirjan "Vital karate". Tuota selailin ja yritin päästä jyvälle. Nyrkkini iskusta en kuitenkaan saanut kynttilää sammumaan, joten jotain jäi tuosta hampaankoloon tuleville vuosille.
Lajikursseille siirryin seitsemänkymmentäluvun puolivälissä. Tuosta alkaen olen pyrkinyt harjoittelemaan katkeamattomasti viikottain - mikäli ajankäyttö on minun vallassani ollut.
Laskin piruuttaan leirit, joihin olen osallistunut. Kaikista yksittäisseminaareista 30 vuoden aikana ei ole merkintöjä, kirjattuja on 103 leiriä. Tuosta puuttuu varmasti pari-kolmekymmentä merkitsemätöntä. Harmittaa tuo laiskuus nyt...
Tuo imurointi oli aika hyvä ilmaisu. Jos havaitsen hyvän tavan tehdä tai harjoitusidean imuroin sen 100 % varmasti aivojeni leikepöydälle. Teen siitä reparaatin mikroskooppini alle, tutkin solumuodostuksen ja levitän viruksena salille. Tartutan jokaisen tällaisen löydöksen oppilaisiini. Ja parasta kaikessa, he sairastuvat!
Kirjoitit ... "Itse ainakin viimeksi kun sparrailin taitavan painijan kanssa niin en saanut sitä maihin kertaakaan. Se kyllä sai minut monestikin."
Tuossa se juju juuri onkin. Tuo taitavampi vei maahan. Tämän takia harjoittelemme myös toimintaa maassa, jotta kyetään siellä selviytymään/ sieltä poispääsemään/ suojaamaan elintärkeät kehon kohdat/ hyökkäämään vastustajan kehon herkkiin osiin/ löytämään omat vahvuudet/ havaitsemaan hyökkääjän heikkoudet/ kehittämään ylivoimatilanteessa järjelliseen (=turvallisuus!) rajaan saakka sinnikkyyttä.
Näistä onnistuneista suorituksista syntyy ajanmittaan toimintamalli. Ja tuo on juuri se mihin pyrin - jokainen loppupelissä luo itse oman taistelutaitonsa.
On päivänselvää, että mattoharjoitteluun kuuluu myös lyönnit ja potkut sekä toiminta astaloa vastaan. Enkä tarkoita nyt urheiluharjoittelua (vapari). Harjoitellaan myös tilanteita, missä potkija on pystyssä ja itse kanveesissa.
Minulla on kyllä vähän sellainen kutina, että oppilaat saavat myös ihan tarpeeksi (ellei peräti tarpeekseen?) pystytreenausta. Johtoajatus on aikaisemmassa säikeessa mainitsemani "pyhä kolmiyhteys".
Harjoitukset jaksotan siten, että kullakin kerralla on selvä toiminnallinen painopiste.
PS
Hienoa, kun tulee kysymyksiä/ kommentteja. On rakentavaa ja erityisen piristävää analysoida tekemisiään.
voi olla jonkun hiihdonharrastajan kauden päätavoite vai tarvitaanko juoksuharjoittelun mittariksi cooperintestiä. Liikkumaan kykenevä voisi saada valkoisen, alle 2000 metriä juokseva keltaisen ja 3500 metriä ylittävä ensimmäisen asteen mustan. Vaarana on kuitenkin ruskea merkki, varsinkin jo se on takalistossa. Takana juokseva näkee kuitenkin, että tasossa on parantamista. Tämä voi olla jonkinlainen kehityksen mittari - onko tuossa järkeä on toinen juttu!
Olennaisempaa on yhdessä ponnistelu päämäärän eteen. Päämäärän saavuttaminen voidaan julkituoda sisäpiirin kesken. Jokainen vuodatettu hikipisara maitohappohyökkäyksen torjunnassa ansaitsee sinettinsä.
Kysyn uudestaan kun en saanut vastausta:
Mikä oli idean takana laittaa "lajiisi" tasot ?
Onko hyvä idea lähteä muutaman seminaarin osaamispohjalta ottamaan muusta lajista tekniikoita systeemiisi ? Tällä tarkoitin Krav Magaa, joista sanoit omaavasi vain muutaman leirin taidot. Vai onko KM jäänyt täysin huomiotta ?
Ilmeisesti "imuroit" tekniikkaa myös muitten lajien opetusvideoilta, etkös vain ? Voit vapaasti imuroida myös markkinointiisi sanan "imurointi".
MILFIGHT-MUISTA LAJEISTA IMUROITU
Vastaus löytyy kyllä "Anopin puistohiihdoista".
Mutta listaan nyt tähän extraa. Vaikkakin treeneissäni käy vapaaottelijoita, nyrkkeilijöitä ja painijoita systeemi ei tähtää urheilusaavutuksiin. Tästä syystä pitää olla mittari, missä joutuu panemaan itsensä täysillä likoon. Tasokoe on tekniikan tekemisen ohella mittarina tahtolujuudesta siten, että henkilö joka aloitti tasokokeen seisoo myös kolmetuntisen kokeen päättymisen merkiksi kättelyrivissä. Videoanalyysi paljastaa sitten onnistumisen.
Olen laatinut tasokokeet aina edellisten pohjalle siten, että siinä toteutuu selkeä nousujohteisuuus. Kun henkilöt ovat suorittaneet tietyn tason, tiedän mikä on heidän kanssaan läpikäyty kokonaisuus. Olen jokaisen ihmisen kehityskaareen viiden vuoden aikana kirjannut ylös. Salilla näkee myös heti hihansuusta, missä vaiheessa henkilö on menossa. Tämä helpottaa myös harjoittelijaparien muodostamista.
Kuten sanoin olen tutkijaluonne ja koen äärettömän kiintoisaksi tutkia henkilöiden edistymistä, tehdä siitä johtopäätöksiä ja kehittää näin toimintaa edelleen. Olen videokuvannut jokaisen tasokokeen vuosien aikana. Tuosta näkee aika hyvien harjoittelijoiden kehityksen.
Olen myös kiinnostunut urheiluvalmennuksellisista perusteista ja nimenomaan judon puolella olen tuota koulutusta saanut. Alunpitäen olin hyvin judourheiluorientoitunut vuosina miekka ja kypärä. Tämän takia yksilöiden tuntemus tasoittain on merkittävä.
Krav Magasta en ole voinut mitään ottaa, koska en sitä tunne. Tosin magaajien asetekniikat (lyhyen kepin käyttö erityisesti!!) näyttävät kyllä aikalailla filippiiniläispohjaisilta. Ainakin osa Suomen kouluttajista on graduoinut Escrima konseptin puitteissa. Eli taitaa meillä ja magalla sittenkin olla YHTEINEN IMUROINTIKOHDE.
Juuri filippiiniläisiä lajeja ja erityisesti Kaj Westersundia saan kiittää taktisen ajatteluni kehittymisestä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toinen merkittävä henkilö filippopuolelta on ollut Bill McRath. Kokonaislistaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle eri lajeista. Siinähän ei ole mitään ihmeellistä, että osallistuu leireille. Olen kuitenkin imenyt vaikutteita kymmeniltä opettajilta aina Anton Geesink´stä (ensimmäinen eurooppalainen, joka voitti japanilaisen judossa/Tokion olympialaiset) Tsetsenian veteraaniin ja combat sambo kouluttajaan Aleksander Besdelnikoviin.
Huvittavaa on usein se, että kun kertoo jostakin opettajasta ja hänen tavastaan opettaa ja toteuttaa lajia, saattaa vastapuoli kysyä "Kuka on Allan Paulsen?". Se tuosta laaja-alaisuudesta ja kamppailutuntemuksesta. Vähän villoja sanoisi joku ...
Kannattaa muuten käydä potku.net-sivuilla. Sieltä löytyy oikeasti asinatuntemusta ja todellista keskustelua. Pojat ovat avanneet myös MilFight-säikeen Nuorattu neliö-palstalle.
Ulkomailla en ole harjoitellut, mutta jokaisessa treenamassani lajissa olen aina hakeutunut lajin kotimaisten parhaiden osaajien oppiin sekä kaikille mahdollisille leireille. Judo on se selkäruoto muita tukilajeja ohessa a´ noin 5-6 vuotta(filippiiniläiset lajit jatkuu ohjelmistossani, viimeisimpänä skaalassani on aikido vuodelta 2000). Kohdaltani harjoittelu ei tarkoita neljää tai viittä kertaa viikossa. Tuo määrä on lähinnä ylläpitävää.
Mielenkiinnion vuoksi olen vuosien aikana hankkinut jonkin verran nauhamateriaalia. Mutta kaupallisista nauhoista - niinkuin jokainen hyvin tietää - ei mitään hyötyä ole! Nuo ovat pelkästään kaupallisessa tarkoituksessa levitettyä ihmisten osittaista huiputtamista. Mutta olen kyllä vuosien aikana kuvannut osan viime vuosina niistä leireistä, missä olen mukana ollut (mikäli vetäjä siihen on luvan antanut). Tämä on paljon parempi menetelmä kuin muistiinpanojen tekeminen, koska kirjoittamiseen menee aikaa ja yleensä samaan aikaan käydään jotain olennaista uutta. Toki session jälkeen kirjaaminen on mahdollista mutta väsyneet aivot eivät kaikkea välttämättä ole pystyneet rekisteröimään.
Mutta ei noista niin hirveästi hyötyä ole ollut. Kyllä kaikki osaaminen perustuu kuitenkin lihasmuistiin.
MilFight on rakennettu kaiken oppimani pohjalle. Lyönti on lyönti, potku on potku ja heitto on heitto. Eri asia taas on, miten tuo tarjotaan. Metoodi jatkaa siitä, mihin yleensä lajeissa päätetään.
Systeemi kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja kehittäjä asiantuntevalta. Paneutuminen valmennukseen ja yksilön kehittämiseen näin vahvasti on mielestäni kunnioitettavaa.Toivottavasti tätä lajia pääsee kokeilemaan pk-seudulla piakkoin.
Voin itse sanoa ainakin Krav Magasta, että niin hyvä laji kuin se onkin on siinä selvä puute tuo, että painimista matossa ei reenata ollenkaan (tai jos reenataankin niin hyvin vähän)! Näin näen asian vapaaottelijan silmin.
Olen itse reenannut eri lajeja ja kilpaillutkin monessa lajissa (vain 15-vuoden kokemus kylläkin).
Eri lajit monesti painottavat, että ei meidän lajissa voimaa tarvita, kun tekniikka ratkaisee kaikein. Tämä on täyttä bullshittiä! Ei tekniikalla eikä pelkällä voimalla vaan näiden molempien yhdistelmällä päästää parhaaseen lopputulokseen. Samoin on matossa ja pystyssä pysyminen. Molemmat tulisi hallita, vaikka ei niitä molempia voi hallita edes muutaman vuoden harjoittelulla. Harjoittelustakin sen verran, että on monenlaista harjoittelua. Harjoittelun intensiteettikin ratkaisee paljon.
Tuosta kansainvälisyydestä sen verran, että:
On hienoa, että lajeilla on kansainvälisyyttä ja leirejä ympäri maailmaa, mutta itse olen kyllästynyt siihen monien lajien rahastamiseen! Joka osittain johtuu lajin isosta organisaatiosta.
Hankalaahan eri lajeja on vertailla toistensa kanssa, mutta jos niitä välttämättä halutaan mittarilla mittailla niin kaikkihan halutessaan saavat osallistua vapaaotteluihin ympäri suomea. Uskoisin, että se parhaiten kuvastaa lajin toimivuutta, kun yleensä sääntönä on vain pureminen ja nivusiin kontakti kielletty. Näissä otteluissahan monesti tosiaan sinne maahan joutuu halusi tai ei, kun vastassa on sellainen joka sen maahanviennin osaa tehdä.
Minun mielestä on hienoa, että jotkut kehittävät uusia lajeja. Joissakin lajeissa eletään vielä lähes kivikautta ja ihminenhän kehittyy muutenkin koko ajan fyysisti.
Tsemppiä Kaspin ja Milfight.
Jos näiden kahden lajin "gurujen" jutuista voi vetää johtopäätöksiä siitä missä mennään, saattaa toiselle olla melko kiusallista tulla rinnastetuksi siihen toiseen. Päätelkää itse miten päin menee.
"Joissakin lajeissa eletään vielä lähes kivikautta"
Ja toisilla on ainakin kivikauteen asti ulottuvat perinteet, joita on sitten oman suvun piirissä hiottu nykyaikaiseksi sotilastaidoksi...
Amatöörisäännöissä on aika paljon rajoituksia, ja ammattilaisia vastaan ei kannata lähteä ellei ole vaparikokemusta. Itsemurhahan se olisi, Suomessa sitäpaitsi A-säännöissäkin on aika lailla sääntörajoituksia, vaikka mielestäni ihan tarpeeksi vapaata onkin.
Typerää ehdottaa vaparikehiin menemistä, kun käytännössä ammattilaissäännöt olisi se paras vaihtoehto, mutta siellä on sen verran kovia jätkiä ettei niille pärjää normaalilla treenaamisella.
Vaparisäännöin voi toki sitten omissa treeneissä huidella, mutta alan ammattilaisia vastaan otteleminen on jopa vaarallista tasoeron vuoksi.
"Tuossa se juju juuri onkin. Tuo taitavampi vei maahan. Tämän takia harjoittelemme myös toimintaa maassa,"
Ilman muuta. En nyt ole missään nimessä todistamassa mattokamppailun osaamisen hyödyttömyyttä. Pointti lähinnä oli se, että itsepuolustustilanteessa harvemmin hyökkää kimppuusi ketään taitavaa painijaa(voisi ainakin näin olettaa). Jos sitä pystyssä pysymistä on harjoitellut paljon, niin mahdollisuudet pysyä pystyssä on minusta erittäin hyvät, jos vain näin haluaa tilanteessa toimia.
Tietysti kaikki riippuu aina tilanteesta ja mitä haetaan. Joskus voi olla hyväkin asia päästä sinne maahan sitomaan toista. Varsinkin voimankäyttötilanteissa, kiinniottotilanteissa tai vastaavissa. Silloinkin minusta olisi hyvä osata sellaisia sidontoja lukkoja, jotka pystyy tekemään sellaisesta asemasta, josta pääsee edes suhteellisen nopeasti ylös näin haluttaessa. Urheilukisoissa vaan näkee paljon ties mitä triangelia ja solmussa olemista, josta ei todellakaan pääse nopeasti ylös.
Järkevä ihminen tietenkin tietää mitä kannattaa missäkin tilanteessa tehdä ja jokainen ihminen tekee ratkaisunsa kuitenkin aina itse. Erilaisia tapoja ja toimintamalleja voi aina pohtia, mutta sen oikean ja väärän löytäminen on minusta erittäin hankalaa, johtuen siitä, että niitä oikeita tapojakin voi olla tuhansia.
Hyvä, olemme samoilla linjoilla!
Aloitan kurssini aina liikkumis- ja pystyssäpysymisharjoitteilla. Metoodiini kuuluu kamppailu-urheilutyyppinenkin harjoittelu, missä pyritään henkilö hallitsemaan maassa siten, että homma päättyy "lopettavaan tekniikkaan". Eli toinen luovuttaaa taputtamalla. Useimmiten tämä on kuristus ja harvemmin onnistuu käsilukko. Jalkalukot näyttävät kyllä onnistuvan yllättävän usein - siis urheilutilanteissa.
"Urheiluharjoittelu" on vain mitalin toinen puoli. Itsepuolustustilanteita harjoiteltaessa tilanne on aivan toinen. Kuten totesit urheilutyyppinen "lopetus" ei tuolloin päde. Ylös ei päästä ja pahimmassa tapauksessa tilanteessa oleva(t) kolmas pyörä potkaisee päähän.
Pidän kuitenkin ohjelmistossa tuota urheilutyyppistä kamppailua, koska siinä voidaan täydellä teholla tehdä tekniikkaa. Toki itsepuolustusharjoittelussa täytyy 110 lasissa yrittää estää maahan meno ja vastaavasti pääsy maasta pois. Kyllähän tämä silloin rasituksen suhteen muistuttaa "urheilua".
Pidän hyvin tärkeänä tuota rasitusta, koska sillä kyetään simuloimaan aika hyvin stressitilanteen aiheuttamaa hienomotoriikkahäiriöitä. Väsyneenä tehdään paljon toistoja. Tämä on yksi syy järjestelmäni luomiseen. Ei tarvitse kuulla syytöksiä siitä, että vedän pääsääntöisesti kestävyysperusteisia harjoituksia. Treenataan toki intervallityyppisesti mutta kestot ovat minuutti-eikä sekuntiluokkaa. Ja matsaamisen kesto vaihtelee parista minuutista aina siihen saakka kunnes toinen luovuttaa.
Käytän myös jalkoihin syöksyä (eli judon morote-garia). Tämä tekniikka tosin johtaa maahanjoutumiseen. Usean henkilön puolustautumistilanteessa tämä voisi olla yksi "mahdollinen tekniikka". Tämän typpisestihän Ronald Reaganin murhayrityksen eliminointi hoidettiin, jolloin revolverinsa tyhjentänyt herra Hinckley oli turvamieskasan alimmaisena. Samaisentyypisestihän estettiin prinssi Charlesin puheen häiriköitsijä eräässä tilaisuudessa.
Nyt ehkä joku tarttuu tuohon jalkoihin syöksyyn. Tämä on vain yksityiskohta eikä sinällään mikään olennainen juttu. Korostan sitä, että kaikella mahdollisella tavalla on harjoiteltava ja tutkittava toimintamahdollisuuksia.
Demonic tuo ei nyt ihan pidä paikkaansa, treenasin viisi vuotta magaa Combat academyssa ja välillä tehtiin ihan liikaakin mattotreeniä, koska magan perusajatuksenahan on se että maahan ei mennä ja jos joudutaan niin mahdollisimman nopeasti ylös, koska kadulla on aina kavereita jotka potkivat maassa olijaa, Combatissa treenattiin, kuitenkin mattoa yhtenä osana harjoittelua ja vnahana jujutsuka veinkin matossa aika kyydillä.
Krav maga on järkevä laji, jouduin lopettamaan harjoittelun kun aika ei riitä, mutta vielä palaan salille!
Varmasti tyylisuuntia löytyy missä mattoon mennään ja hyvä niin. Olen itse reenannut aikaisemmin Krav Magaa ja se on omasta mielestänikin hyvä laji, mutta ainakaan tässä Suomen Krav Maga liiton alle kuuluvassa yhteisössä ei mattoa reenattu lähes ollenkaan.
Tottakai itsepuolustuksessa ylös pitää pyrkiä nopeasti ettei tule kengän kuvaa otsaan, mutta edelleen sinne maahan tahtoo joutua kamppailutilanteessa.
Olen vahvasti eri mieltä tuosta vaparikehään menemisestä. Jos kerta joku on omasta lajistaan niin varma niin miksi sitten ei menisi kehään jos on valmis muita lajeja arvostelemaan tai halventamaan.
Itse ajattelen asian niin, että ei mikään kamppailu/itsepuolustulaji ole huono! Kaikista uusista lajeista kyllä takuulla löytyy jotain annettavaa sellaisellekin, jolla on vuosienkin kokemus jostain muista lajeista (ainakin omasta kokemuksesta jos puhun).
En omassa kommentissani halunnut rinnastaa lajeja mitenkään. Omasta mielestäni kaikki kamppailu/itsepuolustulajit ovat hyviä ja niissä on omat hyvä juttunsa kaikissa.
Jotkin lajin vain ovat omasta mielestäni jääneet kehityksestä jälkeen (oma mielipiteeni), koska ihminenkin kehittyy. Eikö ole hyvä että uusia lajeja kehitetään? Kuten esim vapaaottelulajit/muodot ;).
Kuulostaa ihan hyvältä systeemiltä.
"Varmasti tyylisuuntia löytyy missä mattoon mennään ja hyvä niin."
Ei se ole tyylistä kiinni vaan opettajasta.. Esim. TKD:ssakin harjoitellaan maassataistelua, vaikka se ei niin hirveästi tyylin viralliseen opetusohjelmaan liitykkään, ihan vetäjistä riippuen kuinka paljon.
Moni lajihan sisältää aika paljon ylimääräistä tavaraa, tai liian vähän tavaraa verrattuna vapariin.
On tekniikoita joita ei saa kehässä käyttää( kaikenmaailman silmänräpläykset, munille iskut, kurkunpäähän kohdistuvat iskut, kyynerpäitä rajoitettu, sormien käyttö kielletty(iskut, repimiset) tai sitten kaikkea ei treenata niin paljon kuin vapari edellyttäisi(esim. mattotekniikat).
Osa lajaiesta tähtää myös muuhunkin kuin kamppailulliseen toimintaan. Esim. karatessa pidetään tärkeänä terveellistä elämäntapaa, perinteiden kunnioitusta, käytöstapoja jne. Mattoa treenataan vähäsen, juuri sen verran että on tottunut siihen, ja pärjää treenaamattomille, muttei ammattilaisille.
Sitten osa lajeista voi sisältää myös IP juttuja, esim. kuinka keho reagoi adenaliiniin, miten pakenen vastustajalta, taktiikka useaa vastustajaa vastaan, puolustautuminen veitseä vastaan jne. Näiden asioiden treenaaminen vie paljon treeniaikaa, ja niillä ei tee mitään vaparikehässä.
Suurin syy kuitenkin on se, että valtaosa IP, TMA tai muiden ei urheilulajien edustajista ei treenaa urheilullisesti. Suurinosa näistä harjoittelijoista käy ne pakolliset pari kertaa viikossa huitomassa, ja muulloin korkeintaan lenkillä. Se ei riitä hyvin treenaavaa kamppailu-urheilijaa vastaan, jolla on vieläpä säännöt puolellaan.
Jokaisesta lajista jossa on toimivat periaatteet, saa toimivan lajin. Tätä lajia tulee kuitenkin treenata kuten kamppailua, salilla treenataan kovaa, ja vapaa-ajalla nostellaan painoja. Syöminen suunnitellaan fiksusti jne. Ja totuus on se, että kamppailu-urheilulajeissa on enemmän näitä kunnon treenaajia.
Kaikista tärkeää on kuitenkin treenata sitä mistä tykkää, silloin kehittyy parhaiten.
Olen edellen sitä mieltä, että monet lajit sisältävät paljon turhaa roskaa (tämä on taas oma mielipiteeni).
Vapari ottelut kuvastavat parhaiten oikeata tilannetta kappailu "itsepuolustus tilannetta". Vai onko parempia ehdotuksia?
Vapari istuu melko hyvin suomen lainsäädännön kanssakin yhteen (vaikka monet erimieltä), että ei räpläillä niitä silmiä tai lyödä kurkkuun, jossa saattaa käydä todella huonosti! Toisin kuin monet muut lajit, joissa näitä vaarallisia tekniikoita reenataan paljonkin. Lukotus maassa on paljon parempi vaihtoehto kuin puhkaista toisen silmä.
Vaparia reenavat totisesti ovat uheilullista porukkaa (enkä tarkoita tällä nyt mitään vit** iltalenkkeilijää, jota voidaan kutsua urheilulliseksi).
Olen kyllä samaa mieltä, että kaikki reenatkoon mitä haluaa ja sitä mikä hyvältä tuntuu. Edelleen tuollaset vapaaottelusysteemi Milfight systeemit ovat hyviä. Kun ihmiset huomaavat tavanomaisten lajien huonot puolet...
Aijaa. No onkos sitten jokaisella opettajalla oma näkemys Krav Magasta. Sehän on sitte täysin vapaaottelua (heh heh) jos itse voi soveltaa miltä tuntuu.
Tasokoevaatimuksiin ei kuulu ainakaan suomen Krav Maga liiton sivuilta (p1-p5) ongituissa dokumenteissa mattoa yhtään!!! Vai voiko niitäkin ohjaajat soveltaa? EPÄILEN!
En ole mikää anti Krav Magaisti, mutta tuo vaan närästää tuo maton puute.
Tosiaan tuo viimeinen kommentti korjattuna (en tarkoita että milfigth olisi vapaaottelua):
Olen kyllä samaa mieltä, että kaikki reenatkoon mitä haluaa ja sitä mikä hyvältä tuntuu. Edelleen vapaaottelusysteemit ja Milfight systeemit ovat hyviä. Kun ihmiset huomaavat tavanomaisten lajien huonot puolet...
Kerrankin joku samaa mieltä kanssani!
Jos joku kehitää oman lajin niin miksi ei antaisi itselleen korkeita astetta. Aika mahtavan nöyrää olla ottamatta korkeita astetta. Mutta mitä vit** väliä tuolla vyöllä tai merkillä on minkä värinen se on? (kun oikea taito ratkaisee)
Olen nähnyt niin paljon tavanomaisten lajien mustia vöitä ,joiden reenaaminen on vähä sitä sun tätä ja osaaminenkin... (no en viitsi jatkaa ettei likaa rupea närästämään).
itse olen ainakin muistaakseni joutunut mattotekniikoita suorittamaan jo P1 tasolla.
jep jep...
Onhan tuossa p1 todellakin kokonaista yksi tekniikka "vapautuminen maassa". Jos se halutaan mieltää matoksi niin... niin kai sitten (itse en tuollaista yhtä tekniikkaa mieltäisi mattokamppailuksi).
Sisältäähän tavanomainen Karatekin ainakin tuon verran mattotekniikoita, mutta missään p-kokeissa ei puhuta yhtään mitään mattopainista tai kamppailusta maassa.
p5:ssa tosiaan on tuo F ja G kohta vapautumisia matossa, mutta ei sielläkään ole mattokamppailua / painia, jota ainakin itse kaipaisin.
Vaparissakin on kuitenkin sellaisiakin juttuja joilla ei tee kadulla mitään. Vaparimatsissa sellaiseksi voitaneen mainita pystyottelijoiden käyttämä matossa sitominen. Sidotaan kaveria niin pitkään kunnes tuomari käskee ylös.
Toinen suuri ero on adrenaliini ja valmistautuminen. Vaparimatsiin voi valmistautua parhaimmillaan usean kuukauden ajan, ja kehittää omia puutteellisia osa-alueitaa, ottaa vastuksesta selvää jne. IP tilanne voi syntyä parissa sekunnissa, vastuksesta ei ole mitään tietoa, adrenaliinit pomppaavat kerralla kattoon ja tilanne voi olla ohi ennenkuin mitään kerkeää tekemään.
Katsoin tuossa jokunen aika sitten Gracien (olikohan Rickson, vaiko Royce) matsin, vastus taisi olla Fujita tjsp. Ekat 10 minuuttia he hieroivat toisiaan nurkassa, sitten Gracie makasi selällään haarat auki maassa, ja Fujita potki Gracieta jaloille. Tämän jälkeen Gracie nappasi Fujitasta kiinni ja lopetti sidonnalla.
Matsi kesti aika pitkään, ja ei taatusti vastannut lähellekkään IP tilannetta. Tämä nyt tosin oli vain yksi matsi monien joukosta.
Ja, varmasti monet lajit sisältävät roskaa jolla ei tee koskaan mitään. Se pitää vain hyväksyä, täydellistä lajia ei olekkaan. Jokainen saa etsiä itselleen sen sopivimman lajin.
Tottakai itsepuolustutilanne voi olla äkkiä ohi, mutta saattaa se kestää pidempäänkin jos menee painimiseksi. Tuo sidontakin on kyllä parempi, kuin toisen pahasti vahingoittaminen ip-tilanteessa.
Itse olen Gracie fani. Totta että vapari matsit saattaa kestää pitkäänkin, mutta kyllä niitäkin näkee, että lopetus tulee muutamassa sekunnissa.
Ei täydellistä lajia olekkaan. Olen siitä täysin samaa mieltä. Itsekin reenaan useampaa lajia, jotta tulee näkemystä / kokemusta.
no henk koht en kyllä sitten tiedä miten se testattaisiin se matto kammppailu tasokokeissa?
noissa sidonnoissa ja lukoissa on kyllä pari ongelmaa. 1) vastustajan kaverit 2) kun sidonta/lukko on paikallaan mitä sitten?
Noh tuota:
Kuten esim vapaaottelussa, että "vyökokeissa" painitaan oikeasti luovutukseen asti ja matto tekniikoita on joka "vyössä" unohtamatta tietenkään pystyottelua. Ei kait se tuon kummempi tarvi olla.
1)Tilanteen mukaan! Tottakai ip-tilanteessa pois äkkiä jos 10-henkeä käy päälle. Ei sitä nyt kovin monelle pärjää oli sitten minkälainen guru tahansa.
2)Jos on osaava lukottaja niin ei sieltä mikään kadun tallaaja pois kyllä tule. Kuristuksessakin tulee nopeasti nukkumatti.
joo siis ei siitä lukosta pois tullakkaan mutta mietitään vaikka juji: pistetäänkö käsi paskaksi josta tulee iso lasku vai pidetäänkö paikallaan ja odotetaan poliisia. Siis mattoa todellakin kannattaa reenata ip-tilanteitakin varten, mutta lukot on omasta mielestäni aika huono valinta puhtaassa katutilanteessa.
juu siis testaaja vain kattoo että siinä ne pyörii? ja noi lopetukset nyt ei kovin hyvin magan luonteeseen sovi. Omasta mielestäni tämänhetkinen testaus on ihan hyvä. Painia voitaisiin sitten reenata ihan normi reeneissä....muistaakseni liiton puolelta on jopa annettu vähän ohjeita tuohon suuntaan.
Lähtökohtamittari voi olla se, että sieltä on päästävä pois.
No entä sitten, jos sieltä ei pääse pois. On erotettava a) yrittääkö henkilö pois tai b) ei yritä = "alistuva uke". Harjoittelunhan on aina oltava toimintamallinnusta, missä yksittäistä tapaa tai tekniikkaa hikoilemalla tutkitaan.
Jos ollaan kohdassa a), jatketaan tarkkaillen "onko yrityksissä mitään järkeä". Kohdan b) harjoittelija kaipaa lisää treeniä. Tämä vuoksi videoin jokaisen tasokokeen.
Eli kyllä pystyy saamaan selville kenellä on ideaa ja kellä ei. On vain otettava - tässä mainitussa tapauksessa - paljon mattomatsia. Tämä mattovääntäminen ei tietenkään saa olla pelkkä osaamisen mittari, mutta ainakin minä korostan ko toimintaa.
Mutta - itsepuolustustilanteessa maasta on yritettävä/päästävä pois. Itsepuolustustreeniä ei saa sotkea kamppailuharjoitteluun missä ei turvallisuustaktiikkaa huomioida:
- ympäristön lukeminen
- putkinäön rikkominen
- jos henkilö saatu hallintaan/maahan irtautuminen tilanteesta
- avun kutsuminen
- hallinta ote kännykän käyttö => on testattava toimiiko vai ei, kun allaoleva hyökkää uudelleen
- maassa hallittavana olevan demonikaverit hyökkäävät maskista
- kamppaillaan kaksi-kolme yhtä vastaan
- ... jne
Eli lyhyesti: itsepuolustutstilanteen harjoittelua ei ole se, että (välttämättä) mennään iholle maahan asti. Mutta tätä on kuitenkin harjoiteltava. Ko asiat eivät ole ristiriidassa - en ainakaan itse näin koe.
No kylläpä oli tyhjentävästi sanottu. Tätä mielestäni Krav Maga:kin kaipaisi.
Todellakaan iholle asti meneminen ei ole mitenkään järkevää ip-tilanteessa, mutta sinne tahtoo joutua josta olemme varmasti samaa mieltä?
Pyörimisestä:
Ensinnäkin vaparissa mounttiin pääseminen ja kasvoihin siittä lyöminen lopettaa tilanteen hetkessä. Sieltä ei kyllä tule millään ilveellä pois jos vastustaja osaa edes peruslyömisen.
Liiton p-kokeiden vaatimuksista tuo matto ohjeistus ei ainakaan näy. Prosentuaalisesti tuo matto kyllä jää todella vähälle (jos sitä on ollenkaan) jos reenataan virallisten vaatimusten mukaan.
Todellakaan en itsekkään haluaisi tuollaiseen lukotus tilanteeseen joutua. Kasvoihin lyöminen ei ole kyllä sen parempi vaihtoehto. Paras vaihtoehto on juosta karkuun jos pääsee niin välttyy lakituvalta. Suomessahan ei pääse kuin koira veräjästä jos lyö toista kasvoihin tai lukottaa käden rikki, kuten hyvin tiedämme. Kasvojen korjauskaan ei ole sitä halvinta puuhaa. Lyöminen katsotaan herkästi hätävarjelun liioitteluksi.
jos laskutulee joka tapauksessa itse mielummin lyön muutaman mukavan ja lähen. Turha siihen on mitään lukkoja jäädä vääntämään ja odottamaan että vastustajan kaverit saapuu paikalle.
Tarkoitin sitä että ohjaajia on neuvottu opettamaan myös matto kamppailua ja mitä minä nyt olen reenaillut niin kyllä niitä on reenattukkin, tosin olen reenannut vain yhdessä seurassa. Jos painitaitoja alettaisiin katsomaan tarkemmin magan tasotesteissä voisi reenaaminen kehittyä magan kannalta väärään suuntaan. Ja paini taitojen testaamisessa olisi myös se ongelma että kuka pääs läpi ja kuka ei.
http://www.judoliitto.fi/database/judoliit.nsf/fbb9ff80acd21284c22569ee002f6994/D45F555FFA0E7ABAC22570EC006A0F6B?OpenDocument
Kamalan pitkä linkki tapaukseen jossa judoka pisti hänen kimppuunsa käyneen hepun maihin, ja piti siellä. Meinasi joutua silti korvauksia maksamaan vaikka ei tehnyt toiselle juuri mitään, ja toinen osapuoli löi nyrkillä naamaan ja potkaisi judokan autoa.
Huvittavaa että kimppuun käynyttä tyyppiä rupesi kamalasti "aristamaan" kun ei pärjännytkään isompikokoiselle 30v treenanneelle judokalle :)
Itseänsä on todella hankapa puolustaa Suomessa. Olisikohan judokan pitänyt antaa potkia auto rikki ja itsensä sairaalaan...(ainakaan itse en siihen alistuisi)
Jos tilanteessa olisi ollut 30v reenannut keskiraskas/raskas nyrkkeilijä judokan tilalla niin voidaan vain kuvitella mitä jälkeä olisi saattanut tulla nyrkiniskusta päähän.
Voihan se aristaa jos käytetään noinkin ankaraa tekniikka kuin o-soto-gari ;)
aika legendaarisiahan nuo käräjäoikeuden päätökset ovat olleet itsepuolustus tilanteissa. Onneksi korkeammat oikeus asteet ovat käsittääkseni yleensä hyllänneet tai ainakin lieventäneet tuomioita.
Onhan noita nyrkkeilijöitäkin käräjillä käynyt. Kuulin tässä seurakaverilta juttua että joku ihan kovan tason nyrkkeilijä olisi pistänyt joskus kännipäissään jotain tyyppiä turpaan. Oli saanut uhri titaanilevyjä naamaansa sen vuoksi. Ja uhrihan oli siis seuratoverini tuttu, joten ei ollut mikään urbaani legenda.
Taisi nyrkkeilijä olla vielä maasotakoulussa, ura varmaan tyssäsi tuohon hölmöilyyn. Pahaa jälkeä saa aikaan osaava kamppailija, jos vain rupeaa taitojaan käyttämään. Tollasten ansiosta sitten rehdit ja reilutkin kamppailijat kärsivät huonon maineen vuoksi.
Itsepuolustuksen kannalta olen pitkästi samaa mieltä Maunulan kanssa tuosta matto testaamisesta (katsokaa Maunulan kommentti "TAI SITTEN NIIN, ETTÄ...").
Vapaaottelussa tosiaan lopetus tulee siihen yleensä, kun toinen pääsee mounttiin ja lyömään tai lukottaa. Kyllä kokenut vetäjä näkee onko väännössä oikeansuuntaista yritystä vai onko se junnaamista (itsensä piiputtamista alle puolessa minuutissa) kuten kokemattomilla matossa. Tuo Maunulan käyttämä videointi on varmasti hyvä tapa vielä jälkeenpäin katsoa tapahtunutta.
se noin, että ylemmät oikeusasteet ovat lieventäneet noita päätöksi pääsääntöisesti. Käräjäoikeuden päätokset perustuu aikaisempiin ennakkotapauksiin. Nujakoista niitä riittää. Eli nyt kun saman tapainen tapaus tulee käräjille, niin luulen, että siellä noudatetaan tuota hovioikeuden linjaa jatkossa.
Minusta tuo tapaus oli todellakin erikoistapaus. Siinähän vedottiin budokojen piirissä hyvin yleisesti tunnettuun tekniikkaan. Lisäksi voitiin todistaa, että kyseinen tekniikka suoritettiin ns. kannatellen, eikä käytetty sidontaa ja judoka vain istui sen A-kaverin päällä. Sen takia se judoka pääsi pälkähästä.
No nyt kun vaikkapa nyrkkeilijä käyttää jotain "jokamiehen niskalenkkiä", jota ei ihan niin hyvin löydykkään jokaisesta paini tai judokirjasta, niin luulen, että se onkin hankalampi asia selvittää, jos paikalla ei ollut videolaitteita kuvaamassa.
Minusta tuo päätös vahvisti vaan sitä seikkaa, että oikeastaan minkäänlaisia ns. itsepuolustustekniikoita ei saa käyttää. Jos käyttää, niin saa syyttet ja sakot. Ainoat sallitut on peruskaadot, erittäin pehmeästi ja istuminen päällä. Jos ottaa sidonnan vaikkapa, niin se menee laittomaksi. Samoin tuosta päätöksestä voi lukea sen, että jos vaikka heittää kunnolla ja ei kannata, niin rikoksen tiellä ollaan. Niin käsitin tuosta päätöksestä. Puhumattakaan lyönneistä, kurituksista, tms.
Tuo on sentään hovioikeuden päätös ja sitä linjaa vedetään jatkossa käräjillä sitten. Ehkä tuo oli kaiken kaikkiaan ikävä päätös, kun lukee perusteluja. Jos sen judokan syytteet olisi hylätty vaikka se olisi käyttänyt rajumpiakin otteita, niin se olisi ollut positiivista. Mutta nyt tuossa päätöksessä viitattiin kiinnioton pehmeyteen ja se voitiin todistaa.
Hovioikeuden viesti on. Sallittua on kaataa pehmeästi ja istua päälle.
Pitää olla iso läskikasa, jotta saa jonkun hullun pidettyä omalla painolla maassa. Muuta ei saa tehdä. Ns. ei raskassarjalainen ei saa isoa miestä kaadettua pehmeästi. Käytännössä kaadot ja heitotkin on kielletty muilta kuin raskassarjalaisilta, ainakin isompaa kaveria vastaan. Koska silloin joutuu väkisin käyttämään myös voimaa ja se on kielletty.
Allan Paulsen = Allan Hagert
Käy mil-Fight treeneissä, niin takaan että tuo vammainen asenteesi arvoasteikosta muuttuu. olen kokeillut eri itsepuolustuslajeja sekä muuta urheilua. Hannu Maunula on on lajin kehittäjä ja siten myös hänellä on korkea arvo ko. lajissaan. Siellä ei hierota ja hinkata vaan tehdään kavereista kamppailijoita. harjoitusten jälkeen on takki niin tyhjä, mitä en ole muissa lajeissa kokenut.
Siis tapellaanko tässä MILF:fejä vastaan?
Näytin emännälle mainitsemiasi milf.com sivuja. Hän antoi minulle ehdottoman kiellon harrastaa MF:ia. Nyt hän ymmärtää miksi vanha mies lähestulkoon asuu salilla.
Voi kurjuuden kurjuus, mitä teen?? Luottamuksen takaisin saanti vie aikaa - se ei palaa ehkä koskaan. Vaatii ainakin 10 hyvää työtä.
on KINGI! Milffipainia.. olen messissä!
oon tulos kans
Terve! Mites Hannu on, jos lajiasi haluais tulla kokeilemaan sivari onnistuuko?? Miten ihmiset jotka sielä treenaa suhtautuis asiaan?? Jos asia on näin ettei oo sivari aattellisista vaan muista syistä..???
Meillä ei harjoituksissa puhuta alue-, puolue- eikä puolustuspolitiikkaakaan. Jokaisella meistä vapaassa maassa on oltava mielipide ja poliittinen kanta. Mutta harjoituksissa näitä ei julkituoda.
Se, että toiminta pyörii osan vuotta - perus- ja jatkokurssien aikana (kurssien välillä treenit jatkuu normaalisti) - Maanpuolustuskoulutus ry:n puitteissa, kielii tietysti kyseessä olevan ennenmuuta reservikuntoisuuden ylläpitoon suunnatusta.
Hyvin monet treenaajista käy alueellamme myös kohteensuojauskursseja sekä pitämiäni rynnäkkötoiminta-, henkilösuojaus-, köysilaskeutumis- ja taktisia asekursseja (pistooli, haulikko, kivääri). Tämä tarkoittaa sitä - mihin myös minä pyrin - että aseeton kamppailu on vain yksi osa-alue "kamppailu TAITEESTA". Tässä korostuu kyllä maanpuolustusaatteellisuus, vaikkakaan sitä ei julkihuudeta tyyliin "miekalla rajaa Uraliin".
Se, että tasokoemerkissä on esitettynä pieni Suomenlippu ei ole viittaus kotimaiseen kansallissosialismiin!
Uskon kyllä, että varsin moni oppilaistani tunnustaa käsitteen "si vis pacem, para bellum". Oli kyseessä yksilön kosKemattomuuden tai kansakunnan itsenäisyyen turvaaminen, poskenkääntö ei riitä puolustautumiseen.
By the way, eräs hyvä kamppailuystäväni ja entinen judo-oppilaani on myös sivari. Tosin hänen aiempi maailmanäkemyksensä muuttui Persianlahden sodan tiimoilta.
Jos haluat liittyä joukkoomme hikoilemaan, olet tervetullut!
Kyllä on Maunulalla asenne kohdallaan :)
Hienoa Maunula tämmöistä suvaitsevaa asenneta tarvitaan. Tsemppiä Vaasan Milfightille. Toivottavasti pääsen itse joskus kokeilemaan lajianne pääkaupunkiseudulla.
Mikä vit** siinä on että eräänkin kaukoidän lajin harjoittajat tuumasivat minulle, että et ole tarvetullut, koska olet vapaaottelija (olet vapari kisoissakin käynyt ja täten edustat kaikkea sitä me emme), vaikka en ole koskaan joutunut siviilissä tappeluun enkä sitä edes halua. Olisin mielenkiinnosta kokeillut tuota lajia, mutta voitte olla varma, että vihaan tuota lajia lopun elämääni ja teen sen suhteen antimarkkinointia niin paljon kuin sielusietää.