Mistä löytää Jumalan?
Eikö ole kirjoitettu Hän on sinun suussasi ja sinun sydämessäsi.
Joh 1:1 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
2 Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
3 Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Tämän lähempää ei voi enää etsiä, sillä jokainen sana, joka tulee suustamme on Jumala. Ja näillä sanoilla jokainen Jumalan kuva luo oman ympäristönsä, missä elää.
Jokainen sana mikä tulee suustamme luo hyvää taikka pahaa, ja lausuttuaan sanan sen hedelmä tulee näkyviin halusi sitä taikka ei. Sanoessaan epäuskon sanan, joudumme niittämään epäuskon hedelmän, ja sanoessaan uskon sanan joudumme niittämään myös uskon hedelmän.
Ei ole turhaan Jeesus sanonut, mikä menee suustamme sisälle ei saastuta, mutta mikä tulee suustamme ulos saastuttaa, sillä suu puhuu mitä on sydämellä.
Saatana käyttää tätä Jumalan kuvaa hyväksi luodessaan oman maailmansa, sillä sanoessamme sanoja jotka eivät ole Jumalasta rakentuu vihollisen maailma. Myös Jumalan maailma rakentuu samalla tavalla.
”Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” Kaikki mitä näemme ympärillämme, on syntynyt sanan voimasta, joku on aina sanonut sanan, ja se sana näkyy hedelmänä ympärillämme.
Jos siis etsit Jumalaa, niin Hän on sinun suussasi ja sydämessäsi.
Tässä on vastaus miksi rukous toimii, sillä rukoillessa keskitymme sanoihin mitä sanomme. Jos puuttuu vaikkapa rahaa, niin usein sanomme rahat on loppu, ja silloin omat sanamme on jo luonut loppumisen, mutta rukoillessa sanomme auta Jeesus, ja silloin sanamme luo auttamisen.
Silloin kun tunnustamme syntimme ja pyydämme anteeksi, on myös ne sanat kylvetty, ja Herran tehtävä on antaa kasvu.
Jos sanon että en ymmärrä jotakin raamatunpaikkaa, niin olen itse silloin kylvänyt ymmärtämättömyyden siemenen, siksi pitäisikin sanoa, kiitos Jeesus että autat minua ymmärtämään. Tai jos sanon, en osaa uskoa, olen kylvänyt epäuskon siemenen, siksi pitäisikin sanoa, Jeesus auta minua uskomaan. Näin vihollinen yrittää kylvää jokaisessa lauseessa omaa maailmaansa.
Kun teemme uskolla kaiken, niin kaikki ympärillämme puhkeaa kukkimaan, ja erämaat muuttuvat lähteiden maaksi.
Siunattua uskon elämää kaikille T: Esa
Eikö ole kirjoitettu Hän on sinun suussasi ja sinun sydämessäsi.
Joh 1:1 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
2 Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
3 Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Tämän lähempää ei voi enää etsiä, sillä jokainen sana, joka tulee suustamme on Jumala. Ja näillä sanoilla jokainen Jumalan kuva luo oman ympäristönsä, missä elää.
Jokainen sana mikä tulee suustamme luo hyvää taikka pahaa, ja lausuttuaan sanan sen hedelmä tulee näkyviin halusi sitä taikka ei. Sanoessaan epäuskon sanan, joudumme niittämään epäuskon hedelmän, ja sanoessaan uskon sanan joudumme niittämään myös uskon hedelmän.
Ei ole turhaan Jeesus sanonut, mikä menee suustamme sisälle ei saastuta, mutta mikä tulee suustamme ulos saastuttaa, sillä suu puhuu mitä on sydämellä.
Saatana käyttää tätä Jumalan kuvaa hyväksi luodessaan oman maailmansa, sillä sanoessamme sanoja jotka eivät ole Jumalasta rakentuu vihollisen maailma. Myös Jumalan maailma rakentuu samalla tavalla.
”Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.” Kaikki mitä näemme ympärillämme, on syntynyt sanan voimasta, joku on aina sanonut sanan, ja se sana näkyy hedelmänä ympärillämme.
Jos siis etsit Jumalaa, niin Hän on sinun suussasi ja sydämessäsi.
Tässä on vastaus miksi rukous toimii, sillä rukoillessa keskitymme sanoihin mitä sanomme. Jos puuttuu vaikkapa rahaa, niin usein sanomme rahat on loppu, ja silloin omat sanamme on jo luonut loppumisen, mutta rukoillessa sanomme auta Jeesus, ja silloin sanamme luo auttamisen.
Silloin kun tunnustamme syntimme ja pyydämme anteeksi, on myös ne sanat kylvetty, ja Herran tehtävä on antaa kasvu.
Jos sanon että en ymmärrä jotakin raamatunpaikkaa, niin olen itse silloin kylvänyt ymmärtämättömyyden siemenen, siksi pitäisikin sanoa, kiitos Jeesus että autat minua ymmärtämään. Tai jos sanon, en osaa uskoa, olen kylvänyt epäuskon siemenen, siksi pitäisikin sanoa, Jeesus auta minua uskomaan. Näin vihollinen yrittää kylvää jokaisessa lauseessa omaa maailmaansa.
Kun teemme uskolla kaiken, niin kaikki ympärillämme puhkeaa kukkimaan, ja erämaat muuttuvat lähteiden maaksi.
Siunattua uskon elämää kaikille T: Esa
Vastaukset 33
Vanhimmat
Onkohan Jumala suussa silloin, kun ihminen tuntee syntinsä, on ahdistunut, etsii armoa, apua, sovitusta?
Emme me elä ilman Jumalan sanaa, luettua ja saarnattua tai hänen sakramenttejaan.
Sitä varten juuri ehtoollinenkin on annettu seurakunnalle, jotta me siitä saisimme uutta voimaa ja uskoa: olemme armahdetut.
>Ei se meidän voimassa ole<
Sanoinkin että SANA ON JUMALA. Minä olen vain astia Jumalan käytössä. Halusin taikka en niin jokainen sana mikä tulee suustani luo ympäristöni.
Minä kylvän sanan ja Herra antaa kasvun, ja jos kylvän hyvän niin niitän hyvän, ja jos kylvän pahan niin niitän pahan.
ole yhdentekevää mitä sanomme, miten elämme, minkälaista esimerkkiä näytämme.
Mutta se on totta, että ei ihminen itsessään pysty hyvään, mutta jos sinä sanot olevasi uskova silloin sinä olet myös Jeesuksessa ja kaikki jotka Jeesuksessa ovat eivät voi elää synneissään.
Joten niinkuin Raamatussa sanotaan Luuk.6:45 " Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Mikä täyttää siis sydämemme siitä me puhumme, siitä me elämme.
Kun sinusta tulee sellaistakin sanaa, mikä ei varmastikaan ole Jumalasta.
Sieltä voi tulla sellaistakin, mikä kuivattaa oraat.
>Kun sinusta tulee sellaistakin sanaa, mikä ei varmastikaan ole Jumalasta.
Sieltä voi tulla sellaistakin, mikä kuivattaa oraat.<
Tämä onkin se syy miksi Jeesus sanoo. Se mikä menee suusta sisälle ei saastuta, mutta se mikä tulee suusta ulos saastuttaa, sillä se tulee sydämestä.
Ainakin itse tästä lähtien aion ottaa tosissani, mitä suustani päästän ulos. Sillä en halua että toinen sana kuivattaa oraat. Ja pyydän myös sanoilla että Herra varjelee kieleni puhumasta epäuskon sanoja.
>Joten niinkuin Raamatussa sanotaan Luuk.6:45 " Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Mikä täyttää siis sydämemme siitä me puhumme, siitä me elämme.<
Tämä raamatunpaikka on itselleni tullut todella rakkaaksi, koska sillä on niin helppoa tutkia itseään, ja usein kaipaa juuri tällaisia käytännön neuvoja, joita on helppo ymmärtää.
Oma suu onkin varmaan paras peili tutkia mitä on sydämellä, ja on joskus hyvä pysähtyä miettimään jokaista sanaa mitä on tullut sanottua vaikka päivän aikana, niin näkee oman sydämensä herran.
Niin, etkös sinä sieltä peilistä löydä aina lisää uskoa ja Jumalasi?
Kyllä näiden hyvin onnistuneitten kelpaa!
On mitä katsella ja näyttää!
Tästä päivästä jää hyvää huomiseksi varastoonkin.
Minä se joudun vaan toistamaan publikaanin rukousta: Armahda minua syntistä, Herra!
Ole minulle laupias!
"Sitä pahaa, mitä minä en tahdo,
teen minä..".
Muistithan palvelijaasi Paavaliakin!
>Niin, etkös sinä sieltä peilistä löydä aina lisää uskoa ja Jumalasi?<
Toivottavasti, ja alan huolestua vasta silloin jos Kristuksen kuva ei lisäänny.
"Kristuksen kirkkautta katselemalla, muutumme saman kirkkauden kaltaiseksi, kirkkaudesta kirkkauteen." Siksi haluan nähdä myös tämän Kristuksen kirkkauden peilistäni, sillä silloin tiedän että olen katsellut oikeaan paikkaan.
>haluan nähdä myös tämän Kristuksen kirkkauden peilistäni, sillä silloin tiedän että olen katsellut oikeaan paikkaan. >
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
>Kyllä näiden hyvin onnistuneitten kelpaa!<
Kyllä kelpaa, sillä onhan kirjoitettu, "autuaita ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan.
>Minä se joudun vaan toistamaan publikaanin rukousta: Armahda minua syntistä, Herra!
Ole minulle laupias!<
Ihan hyvä rukous on tämäkin, silloin kun on armon tarpeessa. Herra kehoitti meitä kuitenkin rukoilemaan lakkaamatta, ja varmasti elämääsi mahtuu niitäkin hetkiä että tarvitset myös jotain muuta.
>"Sitä pahaa, mitä minä en tahdo,
teen minä..".
Muistithan palvelijaasi Paavaliakin!<
Jos Paavali olisi puhunut vain nämä sanat, eikä mitään muuta, olisi hän pulassa viimeisellä tuomiolla.
Kuuntele miten Paavali jatkaa, "kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista? KIITOS JEESUS KRISTUS... Tai lue koko seuraava luku, niin näet miten väärin on poimia Paavalin kirjeestä lyhyt pätkä, ja johtaa koko sanoma harhaan.
Lihan ja Hengen taistelu jatkuu loppuun asti, mutta "Hengen avulla voimme voittaa lihan työt."
Sinun yksittäinen harhaanjohtava lainaus, antaa kuvan ettei lihan töitä voidakkaan voittaa.
Tiedätkö että antikristus tekee Kristuksesta säälittävän, joka ei kelpaa kuin anteeksi antamaan. Kristus on Jumalan voima, ja tällä voimalla, Hengen avulla voitamme kaikki lihan työt. Emme omalla voimalla, mitä myös Paavali lainauksessasi kuvaa. Poimi ne sanat, minä minä minä minä, niin huomaat että Paavali puhuu omasta voimasta, ei tässä kohdassa Kristuksen voimasta. Ja Kristuksen voimasta puhuminen jatkuu sitten siitä eteenpäin.
>Narsistin Uskontunnustus<
Oliko Kristus mielestäsi Narsisti, vai tarkoititko sanallasi nasiiri?
Katso kenen kuvan halusin peilistäni nähdä.
Se oli narsistin uskontunnustus.
Sinun peilistäsi näkyy syntinen itsekeskeinen narsisti.
>Sinun peilistäsi näkyy syntinen itsekeskeinen narsisti.<
Osaatko yhtään perustella väitettäsi? Vai annanko suosiolla väitteesi palaa takaisin lähettäjälleen.
Millä te mittaatte sillä teitä mitataan, ja millä te tuomitsette sillä teitä tuomitaan.
Jos menet taloon ja toivotat rauhaa, eikä rauhaa oteta vastaan, niin rauha palaa lähettäjälleen.
Samalla tavalla jokainen sana mitä sanot palaa sinulle takaisin, jos sitä ei oteta vastaan.
"Ihan hyvä rukous on tämäkin, silloin kun on armon tarpeessa."
Siinäpä se on kun ihmispoloinen ei tunne itseään oikein. Silloin armon tarvekin on vain ajoittaista.
Totuus on se, että ihminen tarvitsee armon jokaisen elämänsä sekunnin ajan, jos nimittäin mielii päästä taivaaseen.
Kerropa nyt julkisesti se elämäsi sekunti, jonka aikana lihasi on ollut pyhä.
Ei kertakaikkiaan veljet, ihmisen liha ei pyhity, uskokaa vihdoin Jumalan sana.
Jos ihminen ei ole juuri työllisessä synnissä
kehonsa jäsenien kanssa, niin se on synnistä puhuttaessa vasta jäävuoren huippu.
Ja jos ihminen ei tajua Jumalan sanan kautta olevansa kokosyntinen, ja tarvitsevansa kokonaisen armon syntiensä sovitukseksi, niin pelastussanoman ymmärtäminen jää pakostakin puolitiehen.
Se jää tavalla taikka toisella tekemisten ja tekemättä jättämisten tasolle.
Jumalan Pyhä laki vaatii kuitenkin aivan muuta, se vaatii erehtymättömän pyhän ja puhtaan elämän, eikä salli yhtäkään ylitsekäymistä.
Jo yksxikin ylitsekäyminen vaikkapa se ettei sustu rakkautensa tähden kuolemaan vihollisensa edestä, merkitsee koko lain rikkomista.
Ja sitten vakava varoituksen sana.
USKO KRISTUKSEEN EI MERKITSE SITÄ ETTÄ IHMINEN ELÄÄ TYÖLLISISSÄ SYNNEISSÄ JA HYVÄKSYISI NIISSÄ ELÄMISEN.
Tällaistakin propagandaa ovat ilkeämiliset, omahyväiset ja tekoihinsa luottavat, niillä ylpeilevät levittäneen Jumalan armossa elävistä ihmisistä. Sellainen työ Kristuksen verellä pestyjen Jumalan lasten keskuudessa on raskasta syntiä
Room. 1:16-17 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on:
"Vanhurskas on elävä uskosta."
>Siinäpä se on kun ihmispoloinen ei tunne itseään oikein. Silloin armon tarvekin on vain ajoittaista.<
Eikö tämä ole Pyhän Hengen tehtävä paljastaa kaiken totuuden. Miksi minun pitäisi kantaa murhetta siitä mistä Pyhä Henki ei nuhtele?
>Totuus on se, että ihminen tarvitsee armon jokaisen elämänsä sekunnin ajan, jos nimittäin mielii päästä taivaaseen.<
Jeesus taas sanoo, totuus on siinä, että tämän maailman ruhtinas on jo voitettu.
Mitä vielä armoon tulee, niin armoa on sekin, että saa elää myös oikein.
Todistukset näkyvät siinä, mitä itse opetat.
Lähteenä ei ole Jumalan sana, sinä imet voimaa omasta peukalostasi. Kamalaa oppia.
>Todistukset näkyvät siinä, mitä itse opetat.
Lähteenä ei ole Jumalan sana, sinä imet voimaa omasta peukalostasi. Kamalaa oppia.<
Voitko kopioida yhdenkin esimerkin kirjoituksistani tähän esimerkiksi, ja jota suostut myös tutkimaan raamatun sanan valossa?
Olen valmis vastaamaan jokaisesta sanasta mitä olen kirjoittanut, ja jos joku ei kestä Herran edessä, niin olen valmis tekemään siitä parannuksen. Löydät yli sata kirjoitusta nimimerkilläni, ja mielelläni punnitsen niitä uudelleen.
Jos et löydäyhtään esimerkkiä kopioitavaksi, niin annan sanasi ja arvostelusi palata lähettäjälle takaisin, niin kuin rauhakin palaa lähettäjälle takaisin, jos sitä ei oteta vastaan.
>Kerropa nyt julkisesti se elämäsi sekunti, jonka aikana lihasi on ollut pyhä.<
Täällä ei ole ketään väittänyt että liha olisi pyhä, mutta Paavali sanoo, "KUOLETTAKAA LIHAN TYÖT HENGEN AVULLA." Uskotko että tämä kuolettaminen on mahdollista? Omalla voimalla ei varmasti ole mahdollista, ja siitä Paavali puhuu aivan selkeästi, sitä pahaa mitä minä en tahdo sitä minä teen, ja sitä hyvää mitä minä en tahdo minä teen.
Huomaatko minä minä minä, lihassa ei ole sitä voimaa mitä tarvitaan. Siksi Paavali sanookin, kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jeesus Kristus....
"KUOLETTAKAA LIHAN TYÖT HENGEN AVULLA." Tämä sama Henki mikä paljastaa synnin, antaa myös voiman tehdä parannuksen, ja antaa myös voiman elää oikein. Ei muuten olisi voitu sanoa käskyistä, ettei niitä ole vaikea pitää.
Jeesus selittää myös käskyjen Hengellisen vaatimuksen, ja tässä vaiheessa jokainen ymmärtää ettei nämä käskyt voi olla helppoja pitää, muuta kuin Hengen avulla. Synti on siinä ettemme pysy Kristuksessa. Pysy siis vahvemman seurassa.
Pieni lapsi joka on isän sylissä, voi vaikka vähän lällättää itseään isommille. Tässä on käytännön esimerkki, mitä on pysyä Kristuksessa.
mistä henkestä tulee tuo ajatus " pinnallinen syntikäsitys" ja kysymys, että " kerroppa nyt julkisesti se elämäsi sekunti, jonka aikana lihasi on ollut pyhä."
Ensinnäkin en ole sanonut, että lihani olisi pyhä ja toisekseen ei meitä kehoiteta piehtaroimaan siinä synnin loassa josta Jeesus meidät on puhdistanut ja vapauttanut.
Vierastan tällaista toisten ihmisten syntien penkomista. Jos ja kun Jeesus on saanut vapahtaa kaikesta synnistä sinut ja minut me olemme silloin vapaat, mutta ei kuitenkaan vapautetut tekemään syntiä.
Mutta tätä vapautta minkä Jeesus antaa ei voi ymmärtää sellainen joka ei ole todellista Jeesuksen antamaa vapahdusta tullut kokemaan.
Tämä on se asia, tärkein asia meidän ihmisten kohdalla, että saako, onko Jeesus todella saanut puhdistaa sydämemme kaikesta syntisaastasta ja onko myös Jeesus saanut todella tulla sydämeemme asumaan, niin etten enää elä minä vaan Jeesus minussa.
Sillä jos sinä itse et halua luopua elämästäsi Jeesuksen tähden, niin sinä olet itse itsesi herra, etkä sinä voi nähdäkkään muuta kuin oman kurjuutesi.
Sillä ei jokainen joka sanoo minulle " Herra, Herra pääse taivasten valtakuntaan vaan se joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, ja Hänen tahtonsa on että pidätte Hänen sanansa.
1. LOGOS PERSOONANA: KRISTUS.
Joh.1:1-3
Sanasta käytetty alkukielen ilmaus
Logos.
Novumin kommentaaria:
"Johannes korostaa, että Jumalan luova Sana on persoona, joka on iankaikkinen ja olemukseltaan Jumala. Tämä Sana, joka oli saattava langenneen luomakunnan jälleen Jumalan yhteyteen, oli alussa Jumalan luona täydellisessä sopusoinnussa hänen kanssaan. Kyseessä ei voinut olla Jumalaa alempiarvoinen olento. Sanalla OLI on ehdoton merkitys: se on ollut jo ennen kuin aikakaan oli alkanut. Sana on itsensä ihmiskunnalle ilmoittava Jumala."
Edelleen Novum:
"Johannes esittelee evankeliuminsa johdannossa eli prologissa sen jumalallisen persoonan, josta kirja kertoo, Jeesuksen Kristuksen. Hän kutsuu Jeesusta Sanaksi (Logos) - - -
Olihan Logos, Sana, sen ajan sekä juutalaisessa että kreikkalaisessa kirjallisuudessa esiintyvä ilmaisu, jonka evankelista voi luontevasti lainata kirjaansa. - - -
Täytyy kuitenkin ymmärtää, että Johanneksen evankeliumissa kohtaa aivan uuden, kristillisen käsitteen. Logos on tässä saanut uuden sisällön: Kristus. - - -
Itse logos-käsite oli siis tuttu sen ajan ajattelutavassa ja kirjallisuudessa, mutta Johanneksen esittelemä logos mursi kaikki tällaiset käsitteet. Ne harhaoppisetkin, joita vastaan Johannes kirjoituksissaan taistelee, puhuivat logoksesta. Ilmaisu oli sama, mutta sen merkitys oli aivan toinen. Johanneksella logos-käsite tarkoittaa vain logos-persoonaa. - - -
Moni seikka näyttää viittaavan siihen, että Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin Efesoksessa ensimmäisen kristillisen vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä. Juuri täältä Efesosta kreikan logos-käsite olikin peräisin. Yli viisisataa vuotta aikaisemmin siellä eli kreikkalainen filosofi Herakleitos (540 - 480 eKr.). Hänen perusaatteensa oli, että kaikki tässä maailmassa on vaihtelevaa, 'kaikki virtaa', kaikki muuttuu. Kun olevainen ei kuitenkaan ole täydellinen kaaos, muotoa vailla oleva epäjärjestyksen maailma, siitä johtuu, että on olemassa valvova, tarkastava tekijä, malli, jonka mukaan kaikki luodaan. Tämä elämän järjestystä luova ja määräävä periaate, tämä suunnitelmallinen ja muuttumaton laki, joka ohjaa kaikkia muutoksia, on Herakleitoksen nimityksen mukaan logos. - - -
Herakleitoksen ajatuksella oli jo aikaisemmin edeltäjänsä. Vanhimmat tunnetut todisteet tällaisista ajatusmalleista liikkuivat egyptiläisen sanan hw ja sumerilaisen enemin ympärillä. Kumpikin tarkoittaa 'sanaa', ja niitä pidettiin itsenäisinä olentoina, nk. hypostaaseina. - - -
Herakleitoksen logos-aate on epäilemättä yksi kreikkalaisen filosofian suurista, keskeisistä ajatuksista. Tätä ajatusta ei milloinkaan hylätty. Kreikkalaiset filosofit jatkoivat sen kehittelyä vuosisatoja, erityisesti se viehätti stoalaisia. Platon (427 - 347 eKr.) käytti muutamassa asiayhteydessä sanaa logos ilmaisemaan sitä jumalallista voimaa, joka on luonut maailman, ja kreikkalaiset pitivät logosta Jumalan luovana ja ohjaavana voimana, joka loi maailmankaikkeuden ja ylläpiti sitä. - - -
Stoalaisen perinteen mukaan logos on sekä jumalallinen ajatus että maailmassa vallitseva järjen valo, maailman järki. - - -
Samoin kuin Paavali sai tuntemattoman Jumalan ajatuksesta yhtymäkohdan omalle sanomalleen, Apt 17:23, Johannes aloitti evankeliuminsa viittaamalla kreikkalaisten keskuudessa hyvin tunnettuun logos-ajatukseen. Jeesus Kristus on Logos, Sana, joka tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Hän on maailmankaikkeuden luoja, hän on todellinen valkeus, joka valaisee jokaisen ihmisen. - - -
Johanneksen evankeliumin alkusanojen ja Vt:n välinen yhteys on vakuuttavan selvä. - - - Sana on voimallinen siksi, että se on Jumalan sana, joka lähtee hänen suustaan. - - -
Heprealaisessa ajattelussa sana oli enemmän kuin vain lausahdus tai huomautus. Puhuttu sana oli jotakin peruuttamatonta, se voitiin ymmärtää lähinnä joksikin itsenäiseksi olennoksi. - - -
Sana on ollut ennalta olemassa ja on ikuisesti taivaassa, Ps.119:89, siksi se lähetettiin sieltä, Ps.107:20, Ps.147:15, ja se palaa jälleen taivaaseen suoritettuaan tehtävänsä, Jes.55:11. - - -
Myöhäisjuutalaisuuden targumeissa on mielenkiintoisia todisteita Jeesuksen ajan juutalaisuudessa vallinneista käsityksistä. Nämä arameaksi, usein selittävästi käännetyt Raamatun tekstit oli laadittu kirjanoppineiden käytettäviksi synagoogassa - - - Targumien erityispiirteenä on, että niissä annetaan johdonmukainen messiaaninen tulkinta lukuisille Vt:n teksteille.
Erityisen kiintoisia ovat juutalaisten memra-ajatukset, joista targumeissa on useita esimerkkejä. Rabbiinit saattoivat käyttää Jumalasta sanaa memra (sana on peräisin sanasta amra), sillä Jumalan nimeä ei haluttu mainita. Niinpä targumeissa esiintyy usein sana memra kohdissa, joissa muualla Vt:n alkutekstissä on 'Herra'. Jonatan-targumissa on yli 300 tällaista kiertoilmaisua. Nämä esiintyvät etenkin kohdissa, joissa kuvataan Herran ilmestymistä kansalleen tai hänen puhettaan sille. Sanotaan, että Sana loi maailman, Sana puhui Aadamille paratiisissa, Sana puhui Aabrahamille, Sana julisti Sodomalle tuomion, Sana antoi lain Siinailla, Sana puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin jne. - - -
Lienee aivan kohtuullista olettaa, että juutalaiset kirjanoppineet olivat sisällyttäneet ilmaisuun 'Jumalan sana' eri merkityksiä. Joillekin se on ollut lähinnä Jumalan nimen toinen ilmaisu - - - Kun Johannes evankeliuminsa johdannossa puhuu Sanasta, joka oli Jumala, juuri tätä kansa oli tottunut kuulemaan synagoogissa kirjoituksia luettaessa. - - -
Juutalaiset tulivat tuntemaan varsinkin hajaannuksessa eläessään kreikkalaisen logos-käsitteen, ja luonnollisesti se vaikutti jossakin määrin heidän käsityksiinsä. Näin oli etenkin Filon Aleksandrialaisen (noin 25 eKr. - 45 jKr.) muodostamassa filosofiassa. Aleksandrian juutalaisuus, joka oli saanut monia hellenistisiä vaikutteita, pyrki saavuttamaan yhteisen linjan pääasiallisesti ajatusta (ideaa) tarkoittavan kreikkalaisen logos-käsityksen ja heprealaisen näkemyksen välille. Näin kreikkalaiset ajatukset sekoittuivat vanhoihin heprealaisiin käsityksiin - - - Tämän kreikkalaisen ajattelun ja heprealaisen perinteen yhdistämisen tarkoituksena oli osoittaa, että jo Vanha testamentti opetti sitä todellista ja täydellistä filosofiaa, johon kyvykkäimmät kreikkalaiset filosofit olivat yltäneet.
Filonin järjestelmässä logos on samanaikaisesti Jumalan lausuma sana ja se Jumalan ajatus, joka ilmenee tässä sanassa. Logos on olemassaolon järkiperäinen, järjestävä voima, luomakunnan liikkeelle paneva syy, maailmankaikkeutta koossa pitävä yhdysside, kaikkea, jopa ihmisten kohtaloita vallitseva laki. Samanaikaisesti logos on Jumalan tahto ja voima henkilöityneenä. Logoksen vallan alaisena on toisten voimien joukko - Vanhan testamentin enkelit - jotka käsitetään Platonin 'ideoiden' ruumiillistumiksi ja jotka toteuttavat Jumalan tahtoa tässä maailmassa. - - -
Filonia tuskin voidaan tulkita niin, että hänen logos-käsitteensä olisi persoonallinen olento. Tämä olisi ristiriitainen hänen käsitykselleen Jumalasta ja luomakunnasta. Huolimatta siitä, että Filon käyttää kirjoituksissaan sanaa logos 1300 kertaa, hän ei milloinkaan kajoa kysymykseen, pitäisikö logos käsittää persoonaksi vai persoonattomaksi. Hän on aina epämääräinen ja runollinen puhuessaan logoksesta. - - - Filon eli Kristuksen aikaan, mutta mikään ei viittaa siihen, että hänellä olisi ollut tietoa Johanneksen julistamasta, ihmiseksi tulleesta Sanasta tai uskoa häneen. Päinvastoin Filon sanoo nimenomaan Jumalan elämästä, että se 'ei ole koskaan tullut alas meidän luoksemme tai ollut ruumiin rajoitusten alainen'.
Filonin logos on henkilöitymä, mutta ei persoona. Tämä aleksandrialainen ajattelija oli tosin mukana luomassa sitä kieltä, johon totuus sittemmin puettiin, mutta hän ei ollut apostolien oppimestari. - - -
Sekä juutalaiset että kreikkalaiset (pakanat) käsittivät logoksen maailmankaikkeudessa hallitsevaksi periaatteeksi ja Jumalan nimitykseksi. - - -
Niistä kreikkalaisista ilmaisumuodoista, jotka Johanneksella oli käytettävissään, hän valitsi logoksen eikä sanaa rhema, joka tarkoittaa lausuttua sanaa, puhetta. - - - Armo ja totuus ilmoitettiin vasta Logoksessa, Jeesuksessa Kristuksessa, ei Mooseksen antamassa laissa, Joh.1:17. - - -
Johanneksen esiin tuoma ajatus ei ole vieras, joskin se on uusi. - - - Logos-ajatuksella on luonnollinen paikkansa Johanneksen evankeliumin tärkeiden pääkäsitteiden joukossa, jotka kuvaavat Kristuksen persoonaa ja työtä. - - -
Johannes ei sano, että Jeesus oli jumalallinen tai että hänessä oli jotakin jumalallista. Jos hän olisi tarkoittanut sitä, kreikan kielessä olisi ollut siihen sopiva, aivan yleinen ominaisuutta osoittava sana theios, joka tarkoittaa jumalallista. Mutta tämä sana ei riittänyt Jeesuksen Kristuksen jumaluuden kuvaamiseen. Hän ei ole vain jumalallinen, vaan hän on enemmän kuin olento, jolla on jumalallisia ominaisuuksia. Hän on Jumala."
Novum, osa 2, sivut 439 - 473.
Don Richardson:
"Kreikkalainen filosofi Herakleitos käytti termiä logos jo suunnilleen 600 vuotta ennen Jeesuksen syntymää merkitsemässä jumalallista järkeä tai suunnitelmaa, joka säätelee maailmankaikkeuden muutoksia. Logos tarkoittaa yksinkertaisesti 'sanaa'. Myös juutalaiset korostivat Herran memran (memra = 'sana' arameaksi) merkitystä. Johanneksen käsityksen mukaan kreikkalaisten logos ja juutalaisten memra ilmaisivat olennaisesti samaa jumaluusopillista totuutta. Hän esitti kummankin toteutuvan Jeesuksessa Kristuksessa kun hän kirjoitti: 'Alussa oli Sana (Logos), ja Sana (Logos) oli Jumalan (Theos) luona. Sana (Logos) oli Jumala (Theos) - - Sana (Logos) tuli ihmiseksi ja asui meidän luonamme' (Joh.1:1,14). - - -
Itse asiassa kristittyjen sananviejät, jotka toimivat kreikkalaisten parissa, olivat ilman muuta sitä mieltä, että Jumala oli pannut nämä sanat ja käsitteet valmistamaan kreikkalaisten mieliä vastaanottamaan ilosanoman."
Don Richardson: Iankaikkisuus heidän sydämissään. Ristin voitto 1986. Sivu 29.
Logos ei siis tarkoita (Johanneksen evankeliumissa ja kristillisessä terminologiassa) pelkästään jumalallista. Kyse on itsestään Jumalasta. Johannes myöntää että kreikkalainen filosofia on logoksesta puhuessaan jossain määrin oikeassa, kyllä, on olemassa todellinen jumalallinen suunnitelma ja tarkoituksenmukaisuus, mutta tuo suunnitelma on löydettävissä vain Kristuksessa, joka on persoona.
Jumalallisen suunnitelman ja tarkoituksenmukaisuuden löytyminen ihmiselämässä on pohjimmiltaan riippuvainen vain siitä että yksilökohtaisesti otamme vastaan Jeesuksen Kristuksen. Hän sisältää jumalallisen suunnitelman ihmistä varten, mutta on itsessään enemmän kuin jumalallinen. Hän on Jumala.
Jumalallinen suunnitelma on löydettävissä vain Jumalan yhteydessä: Jeesus Kristus on Logos, jumalallinen suunnitelma, ja tämä suunnitelma sisältyy Sanaan, joka Hän on.
Ainoastaan Kristus voi valaista ihmiselämän sisältä käsin niin että voimme nähdä jotakin todellista omasta elämästämme ja maailmasta.
Jumalan tuntemisen kautta opimme tuntemaan kaikkea, mutta ilman Jumalan tuntemista emme todellisesti tunne mitään: olemme ilman valoa ja eksyksissä, pimeytemme on hengellinen ja moraalinen.
2. LOGOS IHMISTEN PUHUMANA SANANA JA RHEMA.
Room.10:8 käytetty sana ei ole Logos vaan rhema.
Jos logosta on käytetty Raamatussa hieman eri merkityksissä kontekstista riippuen, niin varsinkin rheman kohdalla on näin. Joissain yhteyksissä rhema voi olla logoksen synonyymi, mutta ei suinkaan kaikissa kohdissa. Rhema ei siis ilman muuta tarkoita Kristusta samassa merkityksessä kuin Johanneksen 1:1-3 Logos.
Logoksen eri merkitysvivahteista Ut:ssa.
En väitä olevani asiantuntija, mutta tutkimukseni mukaan logos aina kuvaa Kristuksen mukanaoloa tavalla tai toisella, silloinkin kun kyseessä on ihmisen puhuma sana. Ottaen huomioon Johanneksen evankeliumin alkusanojen merkityksen jossa Logos ilmiselvästi kuvaa Kristusta itseään tämä onkin luonnollista. Kun logosta käytetään ihmisen puhumasta sanasta on aihetta olettaa että kyse silloin on jumalallisesta sanasta, sanasta joka meidän puhumanamme julistaa tai jopa välittää Kristusta.
Näin on esimerkiksi Apt.4:29:
"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi..."
Sana jota palvelijat pyytävät kaikella rohkeudella puhua on logos.
Kyse on siis puheesta joka julistaa Jumalan tahtoa ja saa aikaan Jumalan suunnitelman mukaisia tuloksia. Vastaanotettuna se synnyttää uskoa ja sisimmän avautumista jumalallisille tarkoituksille.
Jossain mielessä voimme ajatella että puhumme tällöin Kristusta?
Julistamme uskon sanaa ja julistuksemme kautta Pyhä Henki läsnäolevana voimana välittää Kristuksen salaisuutta kuulijoille sanojemme kautta. Kyse ei siis ole sanoistamme vaan niiden kautta välittyvästä voimasta. Jeesus Kristus on itse läsnä voidellussa puheessa. Näin logos-puhe on puhetta jossa on mukana auktoriteetti, voitelu, jumalallinen järki ja suunnitelma. Se toteuttaa Jumalan tarkoituksia.
Henkivaltojen sidokset, järkeisopit ja inhimilliset esteet murtuvat ja ihmisten ulottuville tulee aivan uusi ilmapiiri, hengellinen ulottuvuus, jonka koskettamana ihmisen sisäinen näkökyky avautuu omista mahdollisuuksista Jumalan mahdollisuuksiin. Logos-sanojen murtaessa vihollisen siteitä syntyy ilmapiiri jossa ihmiset tarttuvat uskonnollisten suoritusten sijaan Jumalan tekoihin. Ihmeiden tapahtuminen on luonnollista siellä missä elävä Kristus on läsnä.
Toteamme siis, että Jumalan yliluonnolliset mahdollisuudet välittyvät ihmisten todellisuuteen ja heidän ajallisten kuvioidensa keskelle puhutun logoksen kautta. Ainoastaan Jumalan antama voitelu ja Kristuksen tunnustautuminen mukaan julistukseemme tuo sanoihimme mukaan logos-merkityksen, jolloin puhumme henkimaailmaan ja ihmisten elämään Kristusta, joka julistuksemme kautta saa välittömästi aikaan Jumalan tahdon mukaista muuttumista.
Puheemme muuttaa olosuhteita ja tilanteita yhtä todellisesti kuin puheemme olisi Kristus, koska Hän on mukana antamansa auktoriteetin ja voitelun kautta.
Jakeet 29 ja 30 kuuluvat siis erottamattomasti yhteen:
"Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen kautta."
Elävä uutinen kääntää jakeen 29:
"Sinä, Herra, olet kuullut heidän uhkauksensa. Anna palvelijoillesi paljon rohkeutta, kun he puhuvat."
Kyse ei ole inhimillisistä rohkeudesta vaan voitelun mukanaan tuomasta rohkeudesta. Niinpä se onkin rohkeutta Herrassa.
Apostolit pyysivät innoitusta julistaa Jumalan valtakuntaa Pyhän Hengen läsnäolossa, puhua Kristusta sellaisella arvovallalla jonka ainoastaan Jumala itse voi antaa.
Tällöin ollaan kaikessa riippuvaisia Jumalasta.
On uskottava että kun puhutaan Hänen tahtonsa mukaisia asioita Hän on läsnä ja vaikuttaa tahtonsa mukaisia tekoja. Emme katso itseemme ja julistukseemme vaan Herraan, kaivaten koko olemuksellamme Hänen ilmestymistään ihmisten elämään.
Sellaisella asenteella puhuttuihin sanoihin Jumala tuo mukaan logos-ulottuvuuden toimien julistuksemme kautta vallankumouksellisella tavalla.
Silloinkaan kun julistamme logos-sanoja ei puheemme ole Jumala.
Julistuksemme voi olla jumalallista, mutta se ei koskaan ole Jumala. Puheemme tekee jumalalliseksi vain Hänen läsnäolonsa, jolloin Kristus on mukana ja välittää tahtonsa toteutumista puheemme kautta, mutta puheemme ei itsessään ole Kristus. Jos Hän ottaisi jumalallisen voitelunsa pois jäljelle jäisi pelkkiä sanoja, joita Jumala tietenkin voisi käyttää niitäkin tahtonsa välikappaleina, kuten Hän käyttää kaikkia saarnoja ja opetuspuheita, joissa on Hänen sanansa totuutta, mutta se ei olisi apostolien pyytämää logos-puhetta, puhetta joka Jumalan antamassa voitelussa suoraan välittää Kristusta.
> Eikö ole kirjoitettu Hän on sinun suussasi ja sinun sydämessäsi. <
Ei ole kirjoitettu. On kirjoitettu: sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi. Room.10:8 käyttämä sana on rhema, ei Logos.
Logos ei siis aina tarkoita Kristusta itseään. Joh.1:1-3 se tarkoittaa Kristusta itseään. Joissain kohdissa (kuten Apt.4:29) on kyse Pyhän Hengen voitelussa tapahtuvasta julistuksesta, jossa Kristus on läsnä, puheesta jonka kautta Jumala saa aikaan tahtonsa toteutumista. On kyse jumalallisesta puheesta mutta ei Jumalasta itsestään. Ihmisten puhumat logos-sanat, joiden välityksellä voi suoraan parantua sairaita ja tapahtua ihmeitä ja voimatekoja, ovat seurausta siitä että Jeesus Kristus toimii sanojemme välityksellä, mutta Hän itse ei ole sanomamme sanat.
Täsmälleen sama asia pätee rheman kohdalla. Rhemalla on useita merkityksiä. Joissain kohdissa rhema kuvaa samaa asiaa kuin ihmisten puhumat logos-sanat. Tällöin on kyse uskon sanoista. Sanoista joissa Kristus on mukana vaikuttamansa uskon kautta. Samoin kuin logos-sanojen kohdalla myös rheman kohdalla ainoastaan Jumalan läsnäolo tekee puheesta jumalallisen.
Ihmisen puhuma rhema ei koskaan ole Jumala, vaikka Jumala voikin välittää itseään ja tahtonsa toteutumista puhumamme rheman kautta.
3. VAIN PYHÄN HENGEN ANTAMA ERITYINEN AUKTORITEETTI TEKEE USKON SANOISTA SUORAAN KRISTUSTA VÄLITTÄVÄN RHEMAN.
Jumalan tekojen toteutuminen ihmisen uskon kautta on kaikkialla Ut:ssa liitetty Pyhän Hengen läsnäoloon. Sitominen ja päästäminen on oikeaa sitomista ja päästämistä vain silloin kun se tapahtuu Hengen johdossa. Julistuksellamme saamme aikaan vain sen mitä Henki on tekemässä ja mihin Hän meitä kehoittaa toteuttaakseen asian julistuksemme kautta.
Näin on myös silloin kun Raamattu lupaa että saamme kaiken mitä anomme jos vain uskomme. Emme voi ohi Pyhän Hengen läsnäolon ja vaikutuksen lähteä uskomaan mitä tahansa mieleemme juolahtaa ja sitten omalla uskomisellamme Jeesuksen nimeen vedoten toteuttaa sen. Tuollaiset kuvitelmat johtavat vain kauemmas nöyrästä Kristukselle antautumisesta jonka myötä TODELLISET uskon sanat toteutuvat.
Vain siellä missä ihmisen tahto alistuu Jumalan tahtoon, niin että tahdomme yli kaiken rakastaa Jeesusta Kristusta ja olemme uhranneet itsekkäät ja minäkeskeiset tavoitteemme Herran alttarille, voidaan uskossa anoa asioita jotka VARMASTI toteutuvat. Jos nimittäin olemme anomassa väärin Pyhä Henki heti varoittaa sydäntämme ja ohjaa pyyntömme oikeille raiteille. Hän paljastaa sydäntemme motiivit ja osoittaa meille onko elämämme painopiste todellisesti Kristuksessa.
Korkea veisu 1:16.
"Rakkaani on minun, ja minä hänen - hänen, joka paimentaa liljojen keskellä."
Antaessani itseni kokonaan Jeesukselle myös Hän antaa itsensä kokonaan minulle.
Tie yltäkylläisesti tyydytettyyn elämään - elämään Jumalan liljojen tuoksussa 24 tuntia vuorokaudessa - käy ristin kautta.
Jumala ei hemmottele ihmisen itsekästä riippumattomuutta ja hänen sielullisia toiveitaan.
4. USKON SANASTA. USKON SANAT KRISTUSTA SUORAAN VÄLITTÄVÄNÄ RHEMANA OVAT ENEMMÄN KUIN USKON MUKAISIA SANOJA, NE OVAT JUMALAN VÄLITÖN VAIKUTUS HENGEN JOHTAMIEN PALVELIJOIDEN KAUTTA.
Emme voi puhua uskon sanaa ohi Hengen, koska ohi Hengen puhuttu "uskon sana" ei enää ole uskon sanaa.
Tässä juuri on ns. menestysteologien virhe, jos ajatellaan että jokainen lause johon uskovina uskomme ja jota uskoen julistamme on uskon sanaa ja saa uskomme kautta toteutumisensa.
Näin ei ole. Ainoastaan se uskon sana jossa Pyhä Henki on mukana on todellinen ja toimiva uskon sana!
Emme voi määrätä emmekä käskeä Henkeä. Hän ei ole meidän tahtomme kanava, välikappale sen toteuttamiseksi mitä julistamme. Päinvastoin meidän tulee olla Hänen johdossaan ja käytössään, välikappaleina sen julistamisessa ja toteuttamisessa mitä Hän tahtoo ja mihin Hän meidät innoittaa.
Ainoastaan tässä mielessä voimme julistaa uskon sanoja sanoina joiden kautta Pyhä Henki toimii ja joiden kautta Hän toteuttaa Jumalan tarkoituksia kuin lausumamme sanat olisivat itsensä Herran sana.
Kyse on ennen kaikkea alamaisuudestamme Jeesukselle Kristukselle. Siitä että olemme puhdistettuja astioita Hänen käytössään.
Kyse on siis uskosta jonka Jeesus vaikuttaa, uskosta jonka keskipiste ja perustus on Jeesus Kristus, uskosta jonka alkaja ja täyttäjä on Hän itse. Vain sellainen usko on jumalallista uskoa.
Jumalan tekoja toteuttava usko ei siis kiinnity uskoon itseensä vaan Jeesukseen. En ponnistele uskoakseni enemmän tai paremmin vaan kiinnitän katseeni Häneen. Minulle ovat uskon teot mahdottomia, mutta Hänelle mahdollisia ja koska olen Häneen liittynyt ja saan Hengen johdossa käyttää Hänen nimensä auktoriteettia, kaikki Hänen mahdollisuutensa voivat toteutua mahdottomuudessani.
En katso itseeni vaan Häneen joka voi kaiken. Sen myötä Pyhä Henki innoittaa minua toimimaan Kristuksen uskossa: en toimi oman uskoni voimalla ikäänkuin itsessäni voisin saada aikaan jotakin jumalallista, apostolien lailla minäkin nyt odotan ja pyydän Hänen vaikutustaan, sillä ainoastaan Kristuksesta kumpuava usko voi ilmaista Hänen tahtoaan sanojen kautta niin, että niissä on Herran auktoriteetti ja voima.
Oman uskon korostaminen väärällä tavalla johtaa sielullisiin vaikutteisiin. Tällöin Pyhän Hengen antaman inspiraation korvaa oma sielullinen tuntemus, voiman tunne. Ei enää toimita Kristuksen vaikuttamassa uskossa, vaan oman uskomisen ja tunnustamisen vaikuttamassa uskon kokemisessa, jotka samaistuvat.
Tietyssä ilmapiirissä ja tietyn opetuksen innoittamina voimme tällöin luulla julistamiamme sanoja uskon sanoiksi, vaikka niiden lähtökohta ei ole nöyrä riippuvaisuus Kristuksesta ja Pyhän Hengen johdatus. Näin painopiste asettuukin Kristuksesta kristittyyn ja toimimme ikäänkuin itse olisimme jumalia, joilla on valtuudet julistaa uskon sanaa tahtomallamme tavalla - sana on Jumalan sana pelkästään sen vuoksi koska tulee MEIDÄN suustamme. Näin ei Raamattu kuitenkaan opeta.
Ainoastaan sellainen sana joka on Jumalan vaikuttamaa ja jossa on mukana Pyhä Henki, korostaen Kristusta ja julistaen Hänen tahtoaan, on todellista uskon sanaa. Tällöin Pyhä Henki on mukana toteuttaen sanojemme kautta juuri sen minkä julistamme uskossa, ei oman uskomisemme innossa vaan Kristuksesta kumpuavassa uskossa.
Kristuksesta kumpuavassa uskossa on aina lepo ja rauha. Olemme vain Hänen varassaan.
Vääränlainen uskossa tunnustamisen opetus johtaa ihmisen ikäänkuin oman uskonsa ja tunnustamisensa varaan. Seurauksena on uskonelämän vääristymiä ja hengellisen korvautumista sielullisella.
5. TÄRKEÄTÄ MUISTAA: PYHÄ HENKI ON TOTUUDEN HENKI.
Olen siis kirjoituksesi kanssa samaa mieltä ja eri mieltä. Riippuen niistä merkityksistä ja painotuksista joita käytetyille sanoille annetaan.
Mielestäni kristityt liian vähän huomioivat puhumiaan sanoja. Hetkellisten tunnekuohujen tai masennuksien vallassa puhutut itseä mitätöivät sanat voivat johtaa masennuksen syvenemiseen ja tappioiden lisääntymiseen. Kyse on sekä psykologisista lainalaisuuksista että hengen todellisuudesta.
Pyhä Henki on totuuden Henki. Jos julistamme ettei Jumalakaan minusta välitä, että olen ikuinen epäonnistuja tai että ihmissuhteeni aina menevät pieleen, ja että ei Jumalakaan minua kykene auttamaan, puhumme epäuskossa. Sanamme ovat valheen sanoja.
Raamattu nimittäin julistaa jokaiselle uskovalle että JUMALA VÄLITTÄÄ, että HÄNESSÄ ONNISTUMME, sillä HÄN ON JO ONNISTUNUT MEIDÄN EDESTÄMME.
Raamattu julistaa että HÄN TAHTOO JA KYKENEE KORJAAMAAN IHMISSUHTEITAMME, ja että vaikka monet asiat ovat meille mahdottomia juuri ne asiat OVAT HERRALLE TÄYSIN MAHDOLLISIA. Halleluja!
Puhuessaan valheen sanoja epäuskoinen kristitty asettaa omat tuntemuksensa ja kokemuksensa Raamatun yläpuolelle ja antaa viholliselle oikeuden mitätöidä Jumalan hyvää tahtoa elämässään.
Jos hän sen sijaan puhuisi totuutta hän saisi huomata että Pyhä Henki alkaa toteuttaa puhuttuja asioita, koska Hän totuuden Henkenä tulee aina mukaan sinne missä hyväksytään Jumalan ilmoitus ja Hänen tarkoituksensa.
On aivan eri asia rehellisesti mennä Jumalan eteen ja siinä puhua tunteistaan Hänelle: "Jumala, minusta tuntuu ettet sinäkään välitä. Jumala, minusta tuntuu että kaikki elämässäni menee aina pieleen."
Saamme rehellisesti kertoa tuntemuksemme Hänelle.
Se ei vielä ole valhetta! On ainoastaan rehellisyyttä myöntää omat tunteensa ja mielialansa ja siten käydä Herran lohdutettavaksi, etsien Hänen kasvojensa valossa ratkaisuja asioihin.
Lankeemus tapahtuu siinä vaiheessa jos jättäydymme itsemme varaan ja itsesäälissämme kieltäydymme uskomasta Jumalaa. Sen sijaan että kertoisimme tunteistamme Herralle pidämme tunteitamme totuuden ilmauksina ja annamme valheen hengen musertaa uskomme ja viedä meitä yhä syvemmälle masennuksen pimeyteen.
Uskon että elämässä on erilaisia vaiheita.
Uskon että Jumala voi kuljettaa uskovaa myös kipujen kautta osoittaakseen niiden keskellä jotakin aivan uutta itsestään.
Olen itse kulkenyt erään hyvin piinallisen vaiheen kautta ja vasta tuossa vaiheessa juurruin syvästi Kristukseen, niin että tänään voin tietää ja ymmärtää ettei uskoni ole kiinni kokemuksissa. En rakasta Jumalaa vain Hänen lahjojensa tähden vaan Hänen itsensä tähden. Tahdon seurata Kristusta hintaa kysymättä.
En tiedä olisinko kyennyt löytämään tällaista asennetta ilman erämaavaihetta, jossa jouduin todella punnitsemaan elämäni motiivit.
Nyt jälkeenpäin huomaan että Kristus oli kanssani tuossa ikäänkuin pimeässä yössä, vaikka en voinut silloin kokemuksellisesti kokea Hänen läsnäoloaan.
En osannut julistaa suuria uskon sanoja.
Ainoa mistä pidin kiinni oli Jumalan lupaus: kaikki yhdessä vaikuttaa niiden hyväksi, jotka Jumalaa rakastavat.
En ymmärtänyt kuinka elämässäni tapahtuneet asiat voisivat vaikuttaa hyväkseni tai mitä hyvää raastava kipuni voisi tuottaa, mutta kieltäydyin kääntämästä selkääni Hänelle ja riipuin kiinni Kristuksessa, vaikka elämäni olosuhteet ja kokemukset tuntuivat sanovan: tämä on hyödytöntä, ei Herrakaan sinusta välitä, mene takaisin maailmaan.
Kaikki ahdistus ja tappioilta tuntuvat tilanteet ei aina ole väärän tunnustamisen tai epäuskon seurausta. En usko että kaikki sairauskaan aina olisi epäuskon seurausta uskovan elämässä ja että sairautta aina täytyisi vastustaa samalla tavalla kuin Perkelettä. Mielestäni ns. menestysteologia menee tässä epäraamatulliseen äärimmäisyyteen. Mutta on myös toista äärimmäisyyttä: käyttämiemme sanojen väheksymistä ikäänkuin Jumalalle ei olisi mitään merkitystä sillä mitä puhumme ja julistamme.
6. OIKEA USKO EI AMMENNA OMASTA ITSESTÄÄN VAAN KRISTUKSESTA.
Lausumamme sanat eivät luo maailmaa ympärillämme.
Jumalan toiminta ei ole kiinni epäuskoisista puheistamme. Hän voi synnyttää uskoa sielläkin missä on epäuskoa. Hän myös näkee tunteellisuuden pimeät syöverit ja ihmeellisessä laupeudessaan ojentaa kätensä sinnekin missä silmämme ovat sulkeutuneet Hänen sanansa lupauksille.
Kuitenkin ON TOTTA että Saatana käyttää vääränlaisia, mitätöiviä, itseä tai toista halventavia, epäuskoisia sanoja muokatakseen maailmaa tahtonsa mukaiseksi. Ja on EHDOTTOMASTI TOTTA että Jumala käyttää uskon mukaisia totuuden sanoja muokatakseen maailmaa Hänen tahtonsa mukaiseksi.
Tärkeää onkin että toimimme kristillisessä uskossa jonka keskipiste on Jeesus Kristus. Silloin sydämissämme on rauha ja lepo. Se ei johda pinnistelevään ja ponnistelevaan uskomiseen ja mahtipontiseen tunnustamiseen, jonkinlaiseen sanamagiaan, ikäänkuin kyse olisi vain meidän sanoistamme. Oikea usko ammentaa rauhallisessa luottamuksessa Jumalan hyvyydestä.
7. OJENTAUDUMME SEN USKON MUKAAN ETTÄ MEILLÄ ON YHTEYS JA HENKILÖKOHTAINEN SUHDE KAIKKIVALTIAASEEN JUMALAAN.
Hebr.11:1.
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Kyseistä kohtaa on toisinaan käytetty sellaisen opetuksen tukena joka opettaa että kunhan vain tarpeeksi lujasti luotamme pyytämiemme asioiden toteutumiseen niin ne sitten toteutuvat uskomme kautta. Tällöin ojentautuminen on yksinkertaisesti sitä että mielessämme pidämme jo varmana että saamme Jumalalta kaikki pyytämämme asiat.
Jälleen kerran kyse on ihmislähtökohtaisesta uskomisesta jossa ihminen oman uskonsa kautta yrittää toteuttaa asioita joita Jumala ei ole välttämättä Hänelle edes luvannut ja tarkoittanut!
Hebr.10:19 puhuu lujasta luottamuksesta:
"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus..."
Mihin? Siihenkö että kaikki mitä tarpeeksi lujasti uskomme ja tunnustamme varmasti myös toteutuu? Ei suinkaan, sellainen "luja usko" saattaa pahimmillaan johtaa katteettomaan positiiviseen ajatteluun ja jopa mesmerismiin ja magiaan.
"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on 'suuri pappi, Jumalan huoneen haltija', niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa..."
Tällaisesta uskosta on kyse. Ristin juurella pysyvästä uskosta.
Lujasta uskosta siihen että meillä Jeesuksen Kristuksen veriuhrin kautta on täysi pääsy kaikkeinpyhimpään, luottamuksellinen ja läheinen suhde taivaalliseen Isään. Uskomme kiinnittyy Kristukseen. Hän on kristillisen uskon perusta, sen lähtökohta ja keskipiste, tietyssä mielessä myös päämäärä.
Ja tämä henkilökohtainen suhteemme Kristukseen on se jonka mukaan ojentaudumme elämämme asioissa. Hänen kanssaan tahdomme seurustella. Häntä rakastaa ja palvoa. Vaikeuksienkin keskellä.
8. USKOVAN AUTUAS LEPO KRISTUKSESSA. HÄN PUHUU SYDÄMIIMME USKON SANOJA!
Ei siis keskitytä uskon sanoihin ja tunnustamiseen, luomaan ympäröivää todellisuutta ja maailmaa, keskitytään Kristukseen ja Hänen hyvyyteen, henkilökohtaiseen seurusteluun Hänen kanssaan, vaeltamiseen valkeudessa. Silloin Hän varmasti vaikuttaa uskovan elämässä, olosuhteissa, tilanteissa ja ihmissuhteissa.
Ensimmäinen merkki Jumalan sanan ja Pyhän Hengen muuttavasta voimasta on sisäinen asennemuutoksemme.
Emme enää mittaile Jumalan hyvyyttä ulkonaisten tapahtumien mukaan. Jumalan hyvyys on siinä että Hän on kanssani tapahtuupa minulle mitä tahansa.
Kun näkökulmani ihmissuhteisiin muuttuu en enää vaadi ihmisiltä, olen itse valmis muuttumaan.
Kristus tuo asioihini siunauksen ja levon.
Minun ei tarvitse määrätä eikä ohjailla Häntä, ainoastaan levätä Hänen syliään vasten kuuntelevalla sydämellä. Ottaen levosta käsin vastaan ne Hengen vaikutukset, jotka Isä minulle antaa.
Se on suurenmoista elämän lahjaa.
Kun Jeesus kysyi opetuslapsiltaan tahtovatko nämäkin mennä pois, he vastasivat:
Herra, mihin me menisimme, vain sinulla on iankaikkisen elämän sanat.
Jeesus Kristus tahtoo puhua omiensa elämään todellista logosta, elämää synnyttävää rhemaa. Vain sen kautta voimme toimia uskossa, omaksuen eri tilanteissa juuri niihin tarvittavan jumalallisen auktoriteetin ja voitelun - hengellisen kasvumme ja Pyhän Hengen innoituksen mukaan, ilman inhimillistä ja ihmiskeskeistä ponnistelua.
Se mitä ensisijassa tarvitsemme ei ole auktoriteetti tai voitelu vaan Kristus ja lapsenmielinen luottamus Häneen. Sen myötä annetaan kaikki.
On aivan sopimatonta ja piittaamatonta muita kohtaan tuollainen ylipitkä lainaus.
Sanottavan tulee mahtua 20 riviin.
Sitäpaitsi, ei täällä mitään Novumeita hyväksyä.
Vankimmille jääräpäille Lizeliuksen käännös on ainoa pyhä ja alkuperäinen Raamattu.
Muille kantakirjoittajille Raamattu ei ole tärkeä, sama mitä lukija siitä ymmärtää, autuaaksi tulee ilman Raamattuakin ja kaiken väärinymmärrettyäänkin.
ja sopimatonta on että nimimerkkiriville kirjoitetaan milloin mitäkin. Kyseessä on ihan tapakasvatukseen liittyvä asia. Vaikka olisi millaisesta perheestä kotoisin ei ole sopivaa aidan takaa irvistellä naapureille.
Kristillisessä mielessä sopimatonta on sekin jos heitellään omasta mielestä muka hyviäkin letkauksia ilman että ollaan aralla tunnolla Herran edessä.
Asialliseen keskusteluun kuuluu että jos ei voi tai tahdo omaa nimeä käyttää niin kirjoittaa sitten nimimerkillä jonka toiset oppii tuntemaan niin että vähän tietää kenen kanssa puhuu.
Ei hyväksytä Novumeita?
No toki voi lukea Novumin raamattukommentaaria ja pohtia sitten Jumalan sanan valossa minkä siitä hyväksyy ja mitä ei.
Toinen vaihtoehto on että ahtautuu niin pieneen koppiin ettei sinne mahdu kuin kaksi tai kolme samoin ajattelevaa joilla on just samanlaiset kaavamaiset ajatukset ja kaikki kaapin ulkopuolella on perkeleellistä ja pahaa.
Se ei kyllä ole Raamatun näkemys kristillisyydestä.
Käytän -38 käännöstä joka on mielestäni hyvä käännös.
En tiedä mikä se on nimeltään se käännös jota lestadiolaiset yleisesti käyttää mutta oon siihen pari kertaa tutustunut ja se vaikutti minusta niin hyvältä että aion sen kyllä hankkia.
Vanhaa bibliaani käytän silloin tällöin. Minulla on sellainen tuntuma että se on vielä lähempänä alkutekstiä kuin tämä -38 käännös, vaikka jotkut vanhahtavat sanat tarkoittaakin nykyään eri asiaa mitä niillä silloin tarkoitettiin, että luetun ymmärtämisessä saa olla tarkkana, varsinkin kun biblian teksti muutenkin on nykyihmiselle rakenteeltaan ei niin helppolukuista.
Biblian ja -38 käännöksen ohella luen silloin tällöin Elävää uutista jonka etu on sujuva kieliasu ja joitain keskeisiä asioita tulee siinä selkeästi ja ytimekkäästi esiin, vaikka se ei varsinaisesti mikään Raamattu olekaan, onpahan vaan selittelevä käännös.
Viimeinen lauseesi on toisia aliarvioiva ja vähättelevä.
No niin, taas tuli 20 riviä ylitettyä.
Keskustelun säännöissä sanotaan:
- Ei saa kehottaa ketään rikokseen tai väkivaltaan.
- Kirjoittaa rasistisia tekstejä.
- Kirjoittaa tai kuvata karkeaa pornografiaa.
- Markkinoida tai mainostaa tuotetta tai palvelua.
- Massapostittaa puheenvuoroja tai lausuntoja.
Alan kirjoittaa lyhyemmin heti kun näihin sääntöihin lisätään että sanottavan täytyy mahtua 20 riviin.
t: mamabeard
Mikähän pötkössä tuossa oli sellaista, mikä ei mahdu 2:een riviin?
keskustelupalsta.
Tiedän kyllä että varsinkin suomalaisilla miehillä ja varsinkin kotioloissa ja varsinkin selvinpäin sanankäyttö saattaa olla lähinnä "juu", "ai", "ei", "tota noin", "vaimo, tee ruokaa", "vaimo, onks pyykit jo kuivat", "aha". Siinä koko viikon sanavarasto.
Kun keskustelupalstalla ollaan niin jokaisella on oma tapansa keskustella. En minä arvostele niitä jotka sanoo lyhyesti. Joillain on kyky ilmaista paljonkin asioita ytimekkäästi ja jaarittelematta. Minun tapa keskustella on tämä mikä on. Mielestäni jokaista olisi hyvä kunnioittaa sellaisena persoonana kuin hän on ja antaa keskustella sillä tyylillä mikä hänelle itselleen on ominaista, kunhan ei ryhdy asiattomuuksiin eikä pilkkaamaan keskustelukumppaneita.
Muistutan että tämä on nimenomaan keskustelupalsta.
Sano sinä asiasi lyhyesti jos tykkäät. Se ei minua haittaa yhtään. Nytkin käytin monta riviä. Ehkä jos oltaisiin naamakkain juteltu kaupungilla olisin osannut sanoa tämän lyhyemmällä tavalla, en tiedä, toivottavasti sitten oltaisiin saatu keskustelua aikaiseksi myös itse asiasta, ei ainoastaan sivuseikoista kuten nyt?
Et sinäkään täällä keskustele. Vuodattelet vain.
Kirjallinen ilmaisutaito on asiansa ytímekkäästi ilmaisemista.
Jaarittelu on osoitus siitä, että ajatus harhailee.
MITÄS TURHIA NARISET, KYLLÄ JOKAISELLA ON OIKEUS KIRJOTTAA JUURI SELLAISTA JA SEN PITUISTA TEKSTIÄ KUIN HALUAA.
Oikeudesta ei ole ollut kysymys.
nyt keskustellut ilmeisesti kolmen eri henkilön kanssa - siis tommottia kirjotettaan, sitten selvää! ja voi harjoitella - lopetan keskustelun:
> Kirjallinen ilmaisutaito on asiansa ytimekkäästi ilmaisemista. Jaarittelu on osoitus siitä, että ajatus harhailee. <
Lyhyesti ja ytimekkäästi:
Jos olet sitä mieltä että vain niillä joilla on sinun mielesi mukaista kirjallista ilmaisutaitoa ja joiden ajatus ei harhaile, on oikeutta keskustella, enpä tahtoisi joutua ystäväpiiriisi, vielä vähemmän perheeseesi.
Tästä asiasta en enää keskustele kanssasi. Jaaritelkaa keskenänne. Piste.
Vastaukseni oli tarkoitettu aloituksen tekijälle hänen kirjoituksessa oleviin asioihin liittyen. Jos haluat niistä keskustella, palataan.
Joka tapauksessa toivotan sinulle sydämen avartumista Kristuksen rakkaudessa, taivaallisen Isän huolenpidon löytymistä, jossa voi hyväksyä itsensä ja toiset.
Jeesus on Herra.
Ei ole kaveri käsittänyt lainkaan mistä hänelle on koetettu sanoa.
Niinpä! Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ja jokainen on joskus miettinyt mielessään, onko maailma totta vai onko se suuri uni? Itse tunnen, että Jumala elää meissä kaikissa. Kaiken kattavana ymmärryksenä, tuhansia vuosia. Samoista ajatuksista lähtien. Mutta pienet ihmiset eivät aina voi olla samaa mieltä ja puhuvat eri kielillä. Vasta viimeisten vuosien aikana "tiedon valtaväylä" (jos joku vielä muistaa Internetistä alunperin käytetyn termin!) on mahdollistanut todellisen globaalin keskustelun meidän kaikkien (vielä tosin rajatusti!)Jumalan lasten välillä!
>Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ja jokainen on joskus miettinyt mielessään, onko maailma totta vai onko se suuri uni? Itse tunnen, että Jumala elää meissä kaikissa.<
Jeesus sanoo, totuus on siinä että tämän maailman ruhtinas on jo tuomittu. Mikä sitten on totta on muutaman lainalaisuuden takana.
Jumala on sana ja Kristus on valo, ja me ihmiset Jumalan kuvaksi luodut olemme astioita jotka kantavat tätä sanaa ja valoa.
Kun sanomme sanan ja uskomme siihen, niin se tapahtuu. Tämä nykyinen maailma pysyy pystyssä koska uskomme siihen totuutena, mutta voimme myös muuttaa kaiken täysin samalla lainalaisuudella. Ja Kristus valo auttaa meitä muuttamaan tätä maailmaa oikeaan suuntaan.
Ilman Kristusta tämä sanan voima muuttuu noituudeksi, sillä ilman valoa luomme pimeyden tekoja.
Jos esimerkiksi lyö vasaralla sormeensa niin kipu laittaa uskomaan että oikeasti sattuu, ja vaikka tiedämme että Kristus kantoi myös kipumme ja sairautemme, niin helposti uskomme enemmän kipua kuin Kristusta. Ja tämän epäuskon seurauksena joudumme niittämään kivun, vaikka Kristus on jo sen kantanut.
Onhan Jeesus itse sanonut, jos te uskotte, niin voitte tehdä suurempia tekoja mitä Hän teki. Ja Hän sanoi vieläkin voimakkaammin, joka uskoo sille kaikki on mahdollista.