Vuodenvaihteessa eräässä kokouksessa puhuja sanoi: Armahduksen voi saada vain tuomittu. Siis joka on tuominnut itse itsensä.
Sopiiko tämä uskovan kokemuksiin?
Sopiiko tämä uskovan kokemuksiin?
Usko + tunne = kokemukset
Lasse-setä
12855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitäs LasseSetä tämmöttiä kyseelee, kun täällä on koko ajan ite puhunus siitä, että uskon hedelmiä pittää näkyä.
Jos sydämemme tuomitsee meidät, sanoo Pietari.
Eikö tässä ole kysymys jokapäiväisestä katumuksesta ja vanhan ihmisen upottamisesta kasteeseen.
Eikö meidän pitäisi hyväksyä Jumalan vanhurskaan lain tuomio ja vaatimus omalle kohdallemme. Olemme ansainneet tuomion.
Kristuksen turviin, JUmalan lupaussanan turviin paenneena meille ei tätä tuomiota lueta.
Mitenkäs se Jeesuksen sana sopii: Joka juo sitä vettä, jota minä annan, ei janoa jälleen.....
Miten "elävän veden lähde" joutuisi sellaisiin valituksiin???
Taitaa olla turha jauhaa tätä asiaa.
En tunne Lasse-Sedän motiiveja, enkä uskonelämää niin tarkkaan. Onko syynä iva vai ymmärtämättömyys.
Nämä Lasse-Sedän kysymykset ovat kuitenkin vahvasti ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä Lasse-Setä itse on täällä kirjoittanut.
Sitä asiaa sopisi kysyä kahdelta Herran apostolilta, miksi he sanoivat kristityn vielä tarvitsevan lisää uskoa.
Se on aivan varmaa, ettei yksikään uskossa oleva kristitty ole jäänyt vaille sitä samaa kokemusta, josta Pietari puhuu: "Jos meidän sydämemme tuomitsee meidät, on Jumala kuitenkin suurempi. Jos meidän sydämemme ei tuomitse meitä, on meillä turva Jumalaan..". Nämä ovat Jumalan lapsen kokemuksia.
Näillä peiliin tuijottajilla, joilla on suussaan oma Jumalansa, heillä saattaa tämä kokemus olla vielä edessä.
Muistan ulkomailla erään lähetyssaarnaajan, joka piti ihmeellisenä sitä, että kristityllä on epäilyksiä. Hänestä se oli typerää. Hänelle ei sellainen ollut koskaan tullut mieleenkään. Epäilys.
Jos tarvitsee lisää uskoa, eikö saa uskoa, että sitä myöskin saa lisää.
Minua kiehtoo kokonainen Jumalan Sana, ei vain muutamat kohdat. Minua kiehtovat lupaukset, joissa luvataan vaikkapa, että saamme kaiken mitä uskossa Jeesuksen nimessä Isältä pyydämme.
Minua on alkanut kiinnostaa enemmän se, mitä voimme Jumalalta saada, kuin oman kelvottomuuden voivottelu. Nimittäin Paavali sanoo, että hän on väkevä Herrassa silloin, kun itse on heikko. Mitä mielestänne se väkevyys on? Eikö se kiinnosta?
Juuri kuvaamallasi tavalla Jumalan Jeesuksessa Kristuksessa tarjoamat lahjat otetaan vastaan.
Mielestäni tuo voimaton oman huonouden voivottelu, itsensä mitätöiminen ja halveksiminen on tiedostamatonta ylpeyttä, koska tällöin ihminen kieltäytyy ottamasta ansiottomana saatavaa Jumalan armoa vastaan lahjaksi.
Ja mikä pahinta, ansiosidonnaisessa armossa vaeltavat ihmiset keskittyvät rakkauden asemesta vikoilemaan ja tuomitsemaan. He tuomitsevat paitsi itseään, niin varsinkin muita Kristuksen lunastamia Jumalan lapsia helvettiin.
Hedelmistä, (pelko, rakkaudettomuus, vikoilu, hylkääminen, laiskuun evankelioimisessa, etc.) näkee että kysessä on oman vanhurskauden tavoittelu ja rakentaminen, eli toimivanhurskaus kuten Luterus asian ilmaisee.
Heh. Ryhdyppä sitten heikoksi voivottelemaan.
Minä olen jo oppinut, mihin minä itse kykenen. Sitä opettelen, mihin Jumala Jeesuksen veren voimasta Pyhässä Hengessä kykenee. Suosittelen!
Kyllä te riidan keksitte aikanne kuluksi mistä vaan!
Lasse-Setäkin kirjoittaa nyt täysin eri tavalla kuin pari kuukautta sitten.
Noniin, ei heikkouden tunnustaminen mitään voimatonta voivottelua ole!!
Kuka sellaista on väittänyt!!!
.. se on Kristuksen ansion ja rakkauden ylenkatsomista. Myös sen seikan jättämistä huomiotta että ihminen ei pelastu hyvyytensä taikka huonoutensa tähden, vaan pelastuu Jumalan rakkauden tähden. Nimittäin jos suostuu ottamaan Kristuksen vanhurskauden lahjana vastaan juuri sellaisena kun on, teeskentelemättä!!!
Kristus nimittäin lahjoittaa vanhurskautensa *jokaiselle*, joka sen uskolla ottaa vastaan ja Kristukseen Kastetaan Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Ja kun on Kristuksen ansion tähden täydellisesti vanhursakas, niin silloin ei ihmiseltä puutu mitään.
kuullostaa siltä.
Sinusta taitaa kaikki kuullostaa hellumaiselta.
En ole
Jokainen ihminen on tuomittu, koska ei pysty lakia täyttämään.
Sen sijaan: Ihminen voi itse tuomita itsensä vaikkapa sen tähden, että vanhemmat ovat olleet syyllistäväiä hylkääväiä ja rakastamattomia, siis lakihenkisiä ihmisiä.
Tunnemme paljon ns. Mersumiehiä joilla on komeat kartanot ja paljon rahaa. Ja perimmäisenä syynä on vain se että isä aikanaan mitätöi pientä poikaansa.
Itsekään sitä tiedostamatta poika vannoutui ansaitsemaan vielä kerran isänsä arvostuksen ja rakkauden.
Nyt hänellä on paljon kaikkea minkä rahalla saa, mutta edelleenkin häntä jäytää kalvava syyllinen ja paha olo.
Kun hän ei saanut lapsena isän Rakkautta ja hyväksyntää ilman ansioitaan, niin hänen Jumalansakin on samankaltainen.