Lieneekö oikea palsta asiasta kirjoittaa, mutta kysyn nyt osaisko joku neuvoa.
Poikani syntyi 2/02, ja isyys vahvistettiin 8/02, jolloin -heikkona hetkenä- menin suostumaan yhteishuoltajuuteen, vaikkei minun ja lapseni isän välit olleet parhaat mahdolliset. (ei siis olla asuttu yhdessä missään vaiheessa)
Nyt hieman vajaa vuosi sitten muutin poikani kanssa eri paikkakunnalle ja ihan tosissani olen alkanut katua sitä, että aikanaan suostuin yhteishuoltajuuteen. Haluan siis poikani yksinhuoltajuuden takaisin, mutta onko se mahdollista ja millainen prosessi on edessä?
Meillä kuitenkin on asiat nyt hyvin, elän avoliitossa, poikani ja nykyinen mieheni tulevat loistavasti toimeen keskenään sekä olen normaali, työssäkäyvä ihminen.. Ongelma vaan on poikani isä. Hän on alkoholisti, käyttää ajottain huumeita ja omistaa ties millaisen rikosrekisterin.. Ja pitkän aikaa tämä isä on häirinnyt omaa, henkilökohtaista elämääni mm. soittelemalla keskellä yötä päissään/aineissa. Viimeiset kuukaudet olen saanut useaankin otteeseen huorittelu tekstiviestejä. Poikaansa tämä isä ei juurikaan yhteyttä pidä.. KOSKAAN ei kysy mitä lapselle kuuluu, puhumattakaan että oma-aloitteisesti haluaisi lastaan tavata. (sekin kertoo jo osaltaan paljon ettei poikakaan enää juuri isäänsä mainitse, ei edes ollut päiväkodissa suostunut tekemään omalle isälleen isänpäiväkorttia). Kun asuttiin vielä samalla paikkakunnalla, isä kävi lastaan tapaamassa ehkä kerran kuussa, jos aina sillonkaan -saattoi olla yli kolmen kuukaudenkin taukoja ettei isää näkynyt.
Olen siis neuvoja vailla.. Mitä jos pojalle sattuu jotain esim. joutuu sairaalaan ja tarvitaan molempien vanhempien suostumus johonkin toimenpiteeseen -isänsä on tällaisista asioista TÄYSIN kykenemätön päättämään. Ja mitenkä avaat lapselle jotain säästötiliä...
Onko kenelläkään mitään kokemusta moisesta prosessista --> yhteishuoltajuudesta yksinhuoltajuuteen?
Poikani syntyi 2/02, ja isyys vahvistettiin 8/02, jolloin -heikkona hetkenä- menin suostumaan yhteishuoltajuuteen, vaikkei minun ja lapseni isän välit olleet parhaat mahdolliset. (ei siis olla asuttu yhdessä missään vaiheessa)
Nyt hieman vajaa vuosi sitten muutin poikani kanssa eri paikkakunnalle ja ihan tosissani olen alkanut katua sitä, että aikanaan suostuin yhteishuoltajuuteen. Haluan siis poikani yksinhuoltajuuden takaisin, mutta onko se mahdollista ja millainen prosessi on edessä?
Meillä kuitenkin on asiat nyt hyvin, elän avoliitossa, poikani ja nykyinen mieheni tulevat loistavasti toimeen keskenään sekä olen normaali, työssäkäyvä ihminen.. Ongelma vaan on poikani isä. Hän on alkoholisti, käyttää ajottain huumeita ja omistaa ties millaisen rikosrekisterin.. Ja pitkän aikaa tämä isä on häirinnyt omaa, henkilökohtaista elämääni mm. soittelemalla keskellä yötä päissään/aineissa. Viimeiset kuukaudet olen saanut useaankin otteeseen huorittelu tekstiviestejä. Poikaansa tämä isä ei juurikaan yhteyttä pidä.. KOSKAAN ei kysy mitä lapselle kuuluu, puhumattakaan että oma-aloitteisesti haluaisi lastaan tavata. (sekin kertoo jo osaltaan paljon ettei poikakaan enää juuri isäänsä mainitse, ei edes ollut päiväkodissa suostunut tekemään omalle isälleen isänpäiväkorttia). Kun asuttiin vielä samalla paikkakunnalla, isä kävi lastaan tapaamassa ehkä kerran kuussa, jos aina sillonkaan -saattoi olla yli kolmen kuukaudenkin taukoja ettei isää näkynyt.
Olen siis neuvoja vailla.. Mitä jos pojalle sattuu jotain esim. joutuu sairaalaan ja tarvitaan molempien vanhempien suostumus johonkin toimenpiteeseen -isänsä on tällaisista asioista TÄYSIN kykenemätön päättämään. Ja mitenkä avaat lapselle jotain säästötiliä...
Onko kenelläkään mitään kokemusta moisesta prosessista --> yhteishuoltajuudesta yksinhuoltajuuteen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei
Omasta tapauksestani on jo yli viisitoista vuotta, joten laki on saattanut muuttua. Joka tapauksessa itse "pääsin" takaisin yksinhuoltajaksi kohtalaisen kivuttomasti, koska lapsen isä suostui muutokseen.
Sosiaalivirastossa ilmoitin erostamme ja kerroin, että haluan yksinhuoltajaksi. Perustelin asiaa isän kyvyttömyydellä/haluttomuudella hoitaa lapsen huoltoon liittyviä asioita. Kerroin myös, että isä voi käyttää yhteishuoltajuutta keinona sekaantua elämäämme. Tapauksessa oli samoja piirteitä kuin sinulla eli isä ei halunnut tavata lasta (eikä tietysti koskaan maksanut mitään) ja uhkaili.
Täytin paperin, johon tarvittiin myös isän allekirjoitus. Isä kävi allekirjoittamassa paperin myöhemmin ja asia oli sillä selvä.
Tyttäreni on jo täysi-ikäinen ja ero ja yksinhuoltajuus osoittautuivat ehdottomasti oikeiksi ratkaisuiksi. Olin yksinhuoltajana muutaman vuoden ja pärjäsimme tytön kanssa oikein mukavasti. Sittemmin löysin nykyisen mieheni eikä ole valittamista.
Isä ei pitänyt tyttöön mitään yhteyttä moneen vuoteen eron jälkeen, mutta myöhemmin (kun isä löysi uuden kunnollisen naisen) hän tapasi lasta muutaman kerran vuodessa. Tosin nykyisin tytär ei enää halua käydä isänsä luona, koska isä on palannut vanhoihin, ikäviin käyttäytymismalleihin nykyisessä suhteessaan.
Hei olen itsekki yksinhuoltaja, olen ollut jo alusta asti koska itse halusin, lapseni isä oli juoppo ja petti mua että kokemusta on. Sun kannattaa kysyä sosiaalitoimistosta kyllä ne neuvoo sua asiassa. Parempi sun olis varmasti olla yksinhuoltaja. Kokeile ainakin.