Mulla on jo pitkään olllut paniikkihäiriö ja äahdistuneisuutta. Lopetin Zoloftin kun olo tuntui jo paremmalta.
Nyt sitten kuin salaman iskusta, ehkä siksi että pitkitin asiaa, olin siinä kunnossa etten kyennyt kuin itkemään(jos sitäkään), ahdisti, pelotti jne.
Aloitettiin seronil, rinnalle xanor 6 mg vuorokaudessa. Silti väillä puskee ihan kamalia pakokauhuja ja tuntuu että lääkäriin on juostava heti.
Tänään aloitettiin xanorin rinnalle vielä peratsin 2 mg 3x päivässä.
Pelkään joutuvani osatolle!!!
OLEN IHAN TALLLINEN PERHEEN ÄITI, en mikään sekopää, joten mun on niin vaikea käsittää tätä.
Pahinta on aamulla kun herään.
Tärisen ja vapisen ja sydän hakkaa ja menee pitkään ennen kuin saan itseni rauhoitettua. Monesti yli puolen päivän. Sama jo nukun päiväunet.
Tosin enhän tiedä miten paljon parempi on huomen aamu kun heti otan peratsinin ja xanorit.
Olo saattaa olla VÄHÄN parempi kuin kaksi päivää sitten mutta pelottaa koko ajan vaikka vähän rauhoittuIsinkin ja pahin tuskaisuus menee ohi.
JOS ON SAMANLAISIA KOKEMUKSIA NIIN KERTOKAA MITEN NÄISTÄ SELVITÄÄN, MITKÄ OLI TEIDÄN SELVIYTYMISKEINOT. EIKÄ KIITOS MITÄÄN KAUHU TARINOITA JA LÄÄKEKOUKKU HÖPINÖITÄ.
kERYTOKAA MYÖS JOS ON KOKEMUKSIA SAIRAALAN PSYKIATRISISTA OSASTOITA!
Nyt sitten kuin salaman iskusta, ehkä siksi että pitkitin asiaa, olin siinä kunnossa etten kyennyt kuin itkemään(jos sitäkään), ahdisti, pelotti jne.
Aloitettiin seronil, rinnalle xanor 6 mg vuorokaudessa. Silti väillä puskee ihan kamalia pakokauhuja ja tuntuu että lääkäriin on juostava heti.
Tänään aloitettiin xanorin rinnalle vielä peratsin 2 mg 3x päivässä.
Pelkään joutuvani osatolle!!!
OLEN IHAN TALLLINEN PERHEEN ÄITI, en mikään sekopää, joten mun on niin vaikea käsittää tätä.
Pahinta on aamulla kun herään.
Tärisen ja vapisen ja sydän hakkaa ja menee pitkään ennen kuin saan itseni rauhoitettua. Monesti yli puolen päivän. Sama jo nukun päiväunet.
Tosin enhän tiedä miten paljon parempi on huomen aamu kun heti otan peratsinin ja xanorit.
Olo saattaa olla VÄHÄN parempi kuin kaksi päivää sitten mutta pelottaa koko ajan vaikka vähän rauhoittuIsinkin ja pahin tuskaisuus menee ohi.
JOS ON SAMANLAISIA KOKEMUKSIA NIIN KERTOKAA MITEN NÄISTÄ SELVITÄÄN, MITKÄ OLI TEIDÄN SELVIYTYMISKEINOT. EIKÄ KIITOS MITÄÄN KAUHU TARINOITA JA LÄÄKEKOUKKU HÖPINÖITÄ.
kERYTOKAA MYÖS JOS ON KOKEMUKSIA SAIRAALAN PSYKIATRISISTA OSASTOITA!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olemme ihan kuin muutkin ihmiset,meillä on vaan tällainen taipumus saada paniikkikohtauksia.Kärsin niistä niin pitkään-puhun vuosikymmenistä ja hoidin perheeni ja työni.Apu tuli lääkityksestä.En luopuisi siitä suurin surminkaan kuin korkeintaan jossain turvallisessa hoidossa.Sen verran kuluttavaa ja elämää rajoittavaa panikoiminen on.
Onko tällaiset totaaliset romahtamiset välillä ihan " normaalia" ottaen huomioon että lopetin lääkityksen?
Onko kokemusta siitä mistä johtuu aamuisin se kamala sekoamisen tunne vaikka nukun kui tukki.
Monet lopettaa tällä palstalla käymisen heti kun itsellä tilanne on parempi, vaikka juuri niistä jotka o pahimman yli päässeet on iso apu meille jotka rimpuilemme tässä ahdistus/paniikki oloissa.
Eli vielä kiitos1
Tossa kesällä vaihdettiin lääkkeitä ja olo vaan paheni.Sitten vaihdoin lääkäriä ja sain vanhat lääkkeeni takaisin, mutta olo ei meinaa rauhottua nyt mitenkään. Pelkotiloja, pakokauhua ym. Kovasti ovat palstalla tuota Xanoria ylistäneet.Minulla on Propral kävelykeppinä.Sinulla on pelko joutua osastolle, minulla pelko että vievät lapsen pois kun olen näin rajoittunut.Lähimmät yrittävät rauhoitella ettei ole syytä pelkoon koska lapsella on myös rakastava isä.Minä olen möys ihan tavallinen perheenäiti. Minulla ei valittavasti ole keinoja kertoa koska ne on minullakin vielä hakusessa. Mutta voimia ja jaksamista sinulle toivotan täydestä sydämestä!
Elä pelkää lapsesi pois viemistä. Minulla on hyvä ystävä töissä kriisikeskuksessa ja kummit ja mummot sosiaalialan ihmisiä ja oaniikkihäiriön takia ei lasta pois äidiltä oteta! Jos vaan hoidat itseäsi ja tosissaan onhan lapsella isä. Tsemppiä sinullekin! Lapsi antaa voimia eteenpäin sillä siinä on meille kummallekin syytä psyykata pää kuntoon!
Onko oireesi olllut pahana pitkään ja kykenetkö ns mihinkään normaali toimintaan? Minulle sanottiin että melko pian pitäisi olo tasoittua tai sit on väärä lääke. Minulla tuntuu nut seronil, xanor ja peratsin yhdistelmä auttavan eteenpäin. MUTTA LÄÄKITYS ON YKSILÖLLISTÄ, kaikille ei sovi sama.
Kesän sinnittelin töissä ja sitten ikäänkuin annoin itselleni "luvan" luovuttaa.Veti tosi pohjille.Tämä on ollut yhtä vuoristorataa.Edellisen kerran pohjilla kävin vuonna 2002.Lähikaupassa pystyn käväsemään ja lapsen vienti ja haku eskariin onnistuu.En tiedä sitten tosta minun lääkityksestä pitäskö tosissaa taas tarkastaa kun kuitenkin on syksy ja alkutalvi mennyt ihan penkinalle.Minulla on citalopraami 40 mg ja rivatril 2 mg aamuin illoin. Lisäksi ennen joulua sain juuri diagnoosin keskivaikea masennus ja siihen Tryptophan 200 mg 2 illalla. En ole huomannut mitään helpotusta, väsyttää entistä enemmän.
minusta on tuollainen aika kärsiä. itse olen sairastanut paniikkihäiriötä yli 10 v, ja kaksi kertaa olen käynyt pohjalla. Ensin psykoosi koska en käyttänyt mitään lääkettä ja sitten synnytyksen jälkeen iski masennus. Mutta kummallakin kerralla oikealla lääkityksellä olo on saatu melkolailla hyväksi n parissa viikossa ja sitten pysymään hyvänä niin kauan kun olen lääkettä syönyt. Eli esim ennen synnytystä oli oireetonta aikaa n 4 vuotta.
Onko sinulle tuttua tai oletko kuulluut että muilla kuin minulla se aamu on ihan kamala pakokauhu vaikka nukkuisi hyvin?
Ja saanko udella missäpäin asut?
Kuin myös olen sairastanut yli 10 vuotta tätä sairautta. Olen syönyt koko ajan lääkkeitä, myös odotusajan söin cipramilia. Parasta aikaa minulla on ollut juuri odotusaika; ei paniikista tietoakaan. Poika kerkesi sitten kolmevuotiaaksi kun taas romahdus kävi. Luulen etten ole täysin toipunut siitä edell. romahduksesta kun nyt tuli taas! Jotain tarttis saada aikasix koska tää on tosi rasittavaa...Minulla ei aamusta ole se pakokauhu, vaan illat ovat minulle pahimpia.Ystävälläni ei välttämättä ole ihan pakokauhu kyseessä aamulla mutta hänellä on aamuja ettei yksinkertaisesti saa itseään ylös.Kaakkois-Suomessahan sitä asustellaan.
Eiköhän tästä selvitä. Luulen että kun lääkitys saadaan kohdalleen kaikki on taas hyvin. Tämä kokelilu ja lääkkeiden edes takaisin venkslaus on raskainta. Tärkeintä olisi löytää hyvä lääkäri mitä terv.kesk. lääkärit ei aina ole. Minun pieni 2 v poikani ainkain antaa voimia parantua ja pian!
Keskustelu auttaa aina kohtalo tovereiden kanssa joten minulle voit kirjoitella myös suoraan omaan sähköpostiini [email protected].
TOIVOTAAN PAREMPAA ALKANUTTA VUOTTA!!!
Paniikista ja masennuksesta kärsivä , haluan sanoa että myös minulla nuo aamut ovat kaikkein hankalimpia, vaikka nukun hyvin, olen töissä, ja töihin lähtö tuntuu välillä tosi vaikealta, tuntuu ettei voi lähteä ovesta ulos, yleensäkin minä hoidan kaikki esim. kauppa-asiat illalla koska ilta on minulle aina rauhallisempaa aikaa, tänään on vapaapäivä ja aamupäivä meni tosi huonosti, pakokauhu tuli pari kertaa, minulla on yksi lapsi , mies koittaa rauhoitella, käytän Oxepamia, yritän säädellä käyttöä että en ottaisi kuin aivan pakkotilanteessa, niitä tosin on aika paljon... Aika rajoittunutta on elämäni, mutta olen onnellinen jos työssäkäynti onnistuu ja edes jotenkin normaali elämä. Jaksamisia!
en varmaan osaa antaa,mutta kirjoitan jotain omasta paniikkihistoriastani. Oon sairastanut sitä jo yli kymmenen vuotta. Alun pahimpina aikoina kauhu oli koko ajan läsnä. Söin silloin noin puoli vuotta Alproxia 0.5mg x3 ja tarvittaessa lisää. Se auttoi,vaikka kohtauksia olikin vielä. Pelkäsin lääkeriippuvuutta, mutta ehkä turhaan. Pääsin pikkuhiljaa eroon lääkkeestä. Se oli ja on edelleen tarvittaessa ja myös käytän.
Tästä sairaudesta ei parane, voi olla vain oireeton. Sen olen hyväksynyt vuosien mittaan, vaikka vihaankin sairauttani. Edelleen on kohtauksia, aina stressaantuneena, valvomisen jälkeen, metrossa (pahin tietämäni paikka)ja muissakin tilanteissa. Kohtauksia ei joka päivä, onneksi enää ole ja pärjään niiden kanssa jotenkuten.
Aamut ovat vaikeita, aina olleet. Vaikka nukun hyvin, herään väsyneenä ja jotenkin jännittyneenä. Pelottaa tuleva päivä ja joskus sydänkin vähän levoton. Olo menee kuitenkin ohi, kunhan nousen ylös ja aloitan normaalit toimet. Myönnän, että olen ehkä vähän masentunut, mutta lääkkeitä siihen en halua, koska pystyn hoitamaan asiani ja selviämään. Elämässäni on ollut viime aikoina paljon muutoksia ja aloitin mm. opiskelun. Yritän olla armollinen itselleni ja olla vaatimatta liikoja. En vertaa itseäni muihin, elän omaa elämääni. Muilla on muut murheet, minulla tämä sairaus.
Niistä ohjeista. Itse olen kokenut parhaaksi hoitokeinoksi terveet elämäntavat.Kun paniikki alkoi, lopetin tupakanpolton. Alkoholikin on jäänyt, suurimpana syynä ehkä ikä, vanha ei jaksa (täytin just 40...). Yritän syödä terveellisesti, liikkua ja nukkua riittävästi. Stressin välttäminen ei oikein onnistu, murehtija kun olen jo luonteeltani. Kalaöljykapseleita syön ja karnosiinia tekisi mieli kokeiilla, mutta on aika kallis, vaadittavalla annoksella.
En tiedä oliko tästä mitään apua sulle, teksti vaikutti aika negatiiviselta. Se ei ollut tarkoitus, sillä elämäni on kuitenkin ihan mukavaa.
Koita jaksaa, uskon että lääkityksesi auttaa ja pääset pahimman yli. Tiedän kylä sen toivottomuuden ja avuttomuuden tunteenkun tauti jyllää. Toivottavasti olosi on jo parempi kun tämä mun vastaus tulee vähän myöhään.
Muista pitää itsestäsi huolta....
se lääke riippuvuus tietenkin pelottaa, mutta sillä kai itseni taas tähän kuntoon sain, että yritin olla ilman lääkkeitä. Alkoholia en ole käyttänyt seitsemään vuoteen.
Minun on ollut vaikea hyväksyä sairauttani mutta kaikkien näiden muiden kirjoitusten avulla olen oppinut sen nyt hyväksymään. Yritän saada myös läheiseni mukaan lääkäriin jotta hekin kuulisivat lääkärin suusta etten ole hullu ! Kiitos vastauksestasi ja hyvää alkanutta vuotta.