Olenko valmis ostamaa oman hevosen.

omaa hevosta ei kannata ostaa....hoitohevonen voi olla kuin oma....vieraiden hevosia on kiva hoidella.kun ostat itsellesi hevosen,sitten alkaa raha huolet.kun olet pelkkä hoitaja sinun ei tarvii mistään huolehtia. älä osta omaa hepoa,hoisu riittää aivan hyvin.

Kovastipa täällä ollaan vastaan yhden ihmisen hevosenhankintaa. Jopa hieman vihamielistä ja tuomitsevaa on ollut suhtautuminen kun kuullaan että yhdellä onnellisella on omaan hevoseen mahdollisuus. Kateuttako?
On vaikeaa sanoa kysyjän tasosta mitään, "perustiedot ja –taidot" eivät kerro paljon kun eri ihmisillä on niin laaja käsite siitä mitä nämä perusjutut pitävät sisällään. Sanoisin kuitenkin että kysyjä on valmis hevosen hankintaan jos hän osaa hoitaa ja ruokkia hevosta oikein ja hän on varma että jaksaa hoitaa sitä oikein vielä tulevaisuudessakin, elävä olentohan ei ole tavara jonka voi unohtaa kun väsyttää, kiukuttaa tai haluaa lähteä illanviettoon ystävien kanssa.
Mikäli kysyjä on epävarma taidoistaan ei sekään täysin estä hevosenhankintaa: mikäli hänellä on apunaan kokeneempi henkilö(ystävä/sukulainen tai jos hevonen asuu suuremmalla tallilla niin esim.tallin omistaja) joka neuvoo ja auttaa hoidossa ja ruokinnassa en usko että ongelmia tulee. Hevosen lääkintä ja sairaudenhoito taas kuuluu aina koulutetulle eläinlääkärille kun kyseessä on pikkuhaavoja suurempi asia. Kokeneenkin hevosihmisen on syytä soittaa eläinlääkäri kun kyseessä on esim.ähky, kuume tai tulehdus(jotka pahaksi äityessään ovat vaarallisia), näin hän saa varman diagnoosin, tarvittavat lääkkeet ja täsmälliset hoito-ohjeet(ja selviä ohjeita varmasti osaa se kokemattomampikin noudattaa).
Tärkeää on myös, että kysyjällä on taloudellisesti varaa hevosen ylläpitoon. Karsinavuokra(2-3000mk/kk täysihoidolla, ilman täysihoitoa 500-1500mk/kk riippuen kuuluuko vuokraan karsinan lisäksi jotain muuta, esim.kuivikkeet. Ja muistuttaisin tosiaan että jopa kuivikkeet, puru ja turve, nekin maksavat), ruuat(kaura, heinä, kivennäiset, vitamiinit, erikoisrehut jos tarvetta), kengitys(mikäli peruskengitys ilman erikoisuuksia, hinta 300-500mk 4-8 viikon välein tarpeesta riippuen, erikoiskengitys aina kalliimpi), eläinlääkärikulut(tulevat yleensä yllätyksinä ja lasku on minimissään 500mk:n paikkeilla ja voi nousta jopa useisiin tuhansiin markkoihin. "Normaalikuluina" esim.rokotukset ja hampaiden raspaus), muut kulut kuten madotukset, etc…
Ratsastustaito ei mielestäni ole oman hevosen kannalta se oleellisin asia. Kunhan kysyjä ei osaamattomuuttaan revi ja potki hevosta(mikä on luonnollisesti inhottavaa hevoselle jos se on jokapäiväistä, käy sääliksi tuntihevosia) tai aiheuta vaaratilanteita(hevoselle, itselleen ja muille) kun ei pystykkään hevosta hallitsemaan, en näe estettä hevosenhankinnalle. Ja osaavaa valmennustahan saa aina, vaikka sekin tietysti maksaa. Eikä kaikista tarvitse tulla kilparatsastajia. On myös ihmisiä joille riittää maastolenkit luonnossa yhdessä eläimen kanssa välittämättä siitä ettei osaa ratsastaa muodossa tai hypätä metrikymppiä.
Itse hankin ensimmäisen oman hevoseni 14-vuotiaana. Tai isihän sen minulle hankki ja maksoi, eihän teinitytöllä sellaisia rahoja ole. Olin siinä vaiheessa ratsastanut ja hoitanut jo vuosia sekä kilpaillut esteitä ja koulua aluetasolla yksityisellä ponilla. Nyt, lähes 21-vuotiaana, olen kilpaillut eri hevosilla kansallisella tasolla koulua Vaativa A-tasolla ja rataesteitä 120cm luokkia. Enkä silti katso että olisin hevosenomistajana parempi kuin nuori tyttö joka jännittää ensimmäisiä seurakisojaan. Sillä tärkeintä oman hevosen kanssa, ja kaikkien muidenkin eläinten, on hoitaa niitä rakkaudella, muistaa että eläin ei ole huviväline/orja vaan ystävä, elävä, tunteva ja itsenäisesti ajatteleva olento.
Hyvää ratsastussyksyä kaikille ja kilpaileville onnea radoille!

Lokki Joonatan kirjoitti:

Kovastipa täällä ollaan vastaan yhden ihmisen hevosenhankintaa. Jopa hieman vihamielistä ja tuomitsevaa on ollut suhtautuminen kun kuullaan että yhdellä onnellisella on omaan hevoseen mahdollisuus. Kateuttako?
On vaikeaa sanoa kysyjän tasosta mitään, "perustiedot ja –taidot" eivät kerro paljon kun eri ihmisillä on niin laaja käsite siitä mitä nämä perusjutut pitävät sisällään. Sanoisin kuitenkin että kysyjä on valmis hevosen hankintaan jos hän osaa hoitaa ja ruokkia hevosta oikein ja hän on varma että jaksaa hoitaa sitä oikein vielä tulevaisuudessakin, elävä olentohan ei ole tavara jonka voi unohtaa kun väsyttää, kiukuttaa tai haluaa lähteä illanviettoon ystävien kanssa.
Mikäli kysyjä on epävarma taidoistaan ei sekään täysin estä hevosenhankintaa: mikäli hänellä on apunaan kokeneempi henkilö(ystävä/sukulainen tai jos hevonen asuu suuremmalla tallilla niin esim.tallin omistaja) joka neuvoo ja auttaa hoidossa ja ruokinnassa en usko että ongelmia tulee. Hevosen lääkintä ja sairaudenhoito taas kuuluu aina koulutetulle eläinlääkärille kun kyseessä on pikkuhaavoja suurempi asia. Kokeneenkin hevosihmisen on syytä soittaa eläinlääkäri kun kyseessä on esim.ähky, kuume tai tulehdus(jotka pahaksi äityessään ovat vaarallisia), näin hän saa varman diagnoosin, tarvittavat lääkkeet ja täsmälliset hoito-ohjeet(ja selviä ohjeita varmasti osaa se kokemattomampikin noudattaa).
Tärkeää on myös, että kysyjällä on taloudellisesti varaa hevosen ylläpitoon. Karsinavuokra(2-3000mk/kk täysihoidolla, ilman täysihoitoa 500-1500mk/kk riippuen kuuluuko vuokraan karsinan lisäksi jotain muuta, esim.kuivikkeet. Ja muistuttaisin tosiaan että jopa kuivikkeet, puru ja turve, nekin maksavat), ruuat(kaura, heinä, kivennäiset, vitamiinit, erikoisrehut jos tarvetta), kengitys(mikäli peruskengitys ilman erikoisuuksia, hinta 300-500mk 4-8 viikon välein tarpeesta riippuen, erikoiskengitys aina kalliimpi), eläinlääkärikulut(tulevat yleensä yllätyksinä ja lasku on minimissään 500mk:n paikkeilla ja voi nousta jopa useisiin tuhansiin markkoihin. "Normaalikuluina" esim.rokotukset ja hampaiden raspaus), muut kulut kuten madotukset, etc…
Ratsastustaito ei mielestäni ole oman hevosen kannalta se oleellisin asia. Kunhan kysyjä ei osaamattomuuttaan revi ja potki hevosta(mikä on luonnollisesti inhottavaa hevoselle jos se on jokapäiväistä, käy sääliksi tuntihevosia) tai aiheuta vaaratilanteita(hevoselle, itselleen ja muille) kun ei pystykkään hevosta hallitsemaan, en näe estettä hevosenhankinnalle. Ja osaavaa valmennustahan saa aina, vaikka sekin tietysti maksaa. Eikä kaikista tarvitse tulla kilparatsastajia. On myös ihmisiä joille riittää maastolenkit luonnossa yhdessä eläimen kanssa välittämättä siitä ettei osaa ratsastaa muodossa tai hypätä metrikymppiä.
Itse hankin ensimmäisen oman hevoseni 14-vuotiaana. Tai isihän sen minulle hankki ja maksoi, eihän teinitytöllä sellaisia rahoja ole. Olin siinä vaiheessa ratsastanut ja hoitanut jo vuosia sekä kilpaillut esteitä ja koulua aluetasolla yksityisellä ponilla. Nyt, lähes 21-vuotiaana, olen kilpaillut eri hevosilla kansallisella tasolla koulua Vaativa A-tasolla ja rataesteitä 120cm luokkia. Enkä silti katso että olisin hevosenomistajana parempi kuin nuori tyttö joka jännittää ensimmäisiä seurakisojaan. Sillä tärkeintä oman hevosen kanssa, ja kaikkien muidenkin eläinten, on hoitaa niitä rakkaudella, muistaa että eläin ei ole huviväline/orja vaan ystävä, elävä, tunteva ja itsenäisesti ajatteleva olento.
Hyvää ratsastussyksyä kaikille ja kilpaileville onnea radoille!

Tuntuu olevan suurta kateutta ilmassa... Oma mielipiteeni on, että kuka tahansa kelpaa hevosen omistajaksi -jos rakastaa ja pyrkii huolehtimaan hoidokistaan parhaan kykynsä mukaan. Jos raha ei ole ongelma ja kokenutta neuvojaa löytyy, niin tarvittava oppi tulee ajan kanssa luonnostaan. Turha pelotella ajatuksella "entä jos et jaksakaan käydä joka päivä tallilla vuoden ympäri". Aina on mahdollista saada hoitoapua ja vaikka osittain vuokrata hevosta, mikäli tulee ongelmia jaksamisen kanssa. Jos energia tai vaikka työ/opiskelu tulevaisuudessa tulee esteeksi, kyllä hyvän hevosen saa aina myytyä uuteen kotiin. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta näinhän siinä usein käy. Hevonen ei kuitenkaan ole mikään lapsi tai koira, joka leimaantuu sokeasti omistajaansa. Enemmän hevoselle merkitsevät lajitoverit, aktiivinen hoito ja tuttu koti. Todennäköisesti et ole suunnittelemassa ostaa nuorta varsaa, vaan jo koulutetun ja "valmiin" hevosen. Et ole todennäköisesti sen ensimmäinen tai toinenkaan omistaja. En tarkoita, että hevosen saa surutta laittaa "kiertoon", mutta jos et ole se viimeinen omistaja, varmasti yrität löytää sille sen lopullisen kodin (mikäli joudut ystävästäsi eroamaan).
Onnea vaan suunnitelmille!!
Toivottavasti olet kokenut hevosten kanssa sekä iloa ja suruakin, sillä ei se aina ole mitään ruusuilla tanssimista. Tastoinkäymisiinkin pitää varautua...

Jossu kirjoitti:

Tuntuu olevan suurta kateutta ilmassa... Oma mielipiteeni on, että kuka tahansa kelpaa hevosen omistajaksi -jos rakastaa ja pyrkii huolehtimaan hoidokistaan parhaan kykynsä mukaan. Jos raha ei ole ongelma ja kokenutta neuvojaa löytyy, niin tarvittava oppi tulee ajan kanssa luonnostaan. Turha pelotella ajatuksella "entä jos et jaksakaan käydä joka päivä tallilla vuoden ympäri". Aina on mahdollista saada hoitoapua ja vaikka osittain vuokrata hevosta, mikäli tulee ongelmia jaksamisen kanssa. Jos energia tai vaikka työ/opiskelu tulevaisuudessa tulee esteeksi, kyllä hyvän hevosen saa aina myytyä uuteen kotiin. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta näinhän siinä usein käy. Hevonen ei kuitenkaan ole mikään lapsi tai koira, joka leimaantuu sokeasti omistajaansa. Enemmän hevoselle merkitsevät lajitoverit, aktiivinen hoito ja tuttu koti. Todennäköisesti et ole suunnittelemassa ostaa nuorta varsaa, vaan jo koulutetun ja "valmiin" hevosen. Et ole todennäköisesti sen ensimmäinen tai toinenkaan omistaja. En tarkoita, että hevosen saa surutta laittaa "kiertoon", mutta jos et ole se viimeinen omistaja, varmasti yrität löytää sille sen lopullisen kodin (mikäli joudut ystävästäsi eroamaan).
Onnea vaan suunnitelmille!!
Toivottavasti olet kokenut hevosten kanssa sekä iloa ja suruakin, sillä ei se aina ole mitään ruusuilla tanssimista. Tastoinkäymisiinkin pitää varautua...

että jos hyvänen aika osaa just ja just hypätä yhen esteen ja laukata ympyrän niin se ei tod riitä hevosen omistamiseen!Kannattaa kysyä joltain tosi kokeneelta ja hyvältä ratsastuksen opettajalta et kannattaako se hepo ottaa vai ei! Yleensä ne sanoo et kannattaa harkita tarkasti.. Ei se pelkkä rakkaus pidä hevosta hengissä! tarvitaan niin paljon järkee ja tietoo ennenkun voi ottaa oman hevosen elämän haltuunsa. Mun mielestä kannattais vuokrata hepo yheksi talveksi ja katsoa sit et miten meni. itse aion tehdä niin sitten kun joskus ostan hevosen!
Miettikää jos joku joka osaa just ratsastaa perusasiat ja laittaa hepan kuntoon ja mahdollisesti pestä hevosen niin on ostamassa sun hevosta! Mä en ainakaan myis!


PS: Kukaan ei oo kateellinen, kaikki on kauhuissaan!

Jossu kirjoitti:

Tuntuu olevan suurta kateutta ilmassa... Oma mielipiteeni on, että kuka tahansa kelpaa hevosen omistajaksi -jos rakastaa ja pyrkii huolehtimaan hoidokistaan parhaan kykynsä mukaan. Jos raha ei ole ongelma ja kokenutta neuvojaa löytyy, niin tarvittava oppi tulee ajan kanssa luonnostaan. Turha pelotella ajatuksella "entä jos et jaksakaan käydä joka päivä tallilla vuoden ympäri". Aina on mahdollista saada hoitoapua ja vaikka osittain vuokrata hevosta, mikäli tulee ongelmia jaksamisen kanssa. Jos energia tai vaikka työ/opiskelu tulevaisuudessa tulee esteeksi, kyllä hyvän hevosen saa aina myytyä uuteen kotiin. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta näinhän siinä usein käy. Hevonen ei kuitenkaan ole mikään lapsi tai koira, joka leimaantuu sokeasti omistajaansa. Enemmän hevoselle merkitsevät lajitoverit, aktiivinen hoito ja tuttu koti. Todennäköisesti et ole suunnittelemassa ostaa nuorta varsaa, vaan jo koulutetun ja "valmiin" hevosen. Et ole todennäköisesti sen ensimmäinen tai toinenkaan omistaja. En tarkoita, että hevosen saa surutta laittaa "kiertoon", mutta jos et ole se viimeinen omistaja, varmasti yrität löytää sille sen lopullisen kodin (mikäli joudut ystävästäsi eroamaan).
Onnea vaan suunnitelmille!!
Toivottavasti olet kokenut hevosten kanssa sekä iloa ja suruakin, sillä ei se aina ole mitään ruusuilla tanssimista. Tastoinkäymisiinkin pitää varautua...

Muuten ihan jees, mutta juuri se "parhaan kykynsä mukaan" -juttu on se, mikä joskus pelottaa. Sitä luullaan perustiedoilla pärjättävän, mutta tulee eteen asioita (vaikkapa sairauksia tai hevosen muuten outo käytös), joita ei osaa edes tulkita oikein, saati hakea apua. On siinä riskinsä nuoren tytön ottaa hevonen hallittuaan ne perusasiat. Jonkun taitavan pitäisi olla saatavilla jatkuvasti, varsinkin hädän tullen.

sk kirjoitti:

Muuten ihan jees, mutta juuri se "parhaan kykynsä mukaan" -juttu on se, mikä joskus pelottaa. Sitä luullaan perustiedoilla pärjättävän, mutta tulee eteen asioita (vaikkapa sairauksia tai hevosen muuten outo käytös), joita ei osaa edes tulkita oikein, saati hakea apua. On siinä riskinsä nuoren tytön ottaa hevonen hallittuaan ne perusasiat. Jonkun taitavan pitäisi olla saatavilla jatkuvasti, varsinkin hädän tullen.

Aika naurettava mitta tuo "pitää osata ratsastaa niin ja niin paljon..." Mitä tekemistä ratsastustaidolla on hevosen OMISTAMISEN kanssa, kysyn vaan? On maailmassa paljon muitakin heppoja kuin huippuratsuja, jotka tarvitsevat kansallisen tason esteratsastajan selkäänsä!!!... Minusta tärkein asia on ihmisen kyky käsitellä hevosta joka päiväisissä toimissa. Jos ei ole paljon kokemusta edes siitä on tärkeää millä asenteella lähtee opettelemaan. Tuskinpa kyseinen henkilö voisi tulevaa hevostaan pilata vaikka miten töppäilisi. Olen huomannut, että aloittelevat hevostelijat ovat yleensä niitä jotka hoitavat pienimmätkin naarmut viimeisen päälle. Oletan, että henkilön tarkoitus on ottaa hevonen täysihoito talliin ja käydä sen kanssa mahdollisesti opetustunneilla. Jos hevoselle ilmaantuu joku vika esim. jalkoihin eiköhän opettaja sen viimeistään huomaa. Ruokintakin on oletettavasti tallimestarin vastuulla ja eläinlääkäri on olemassa mm. riviä suurempien vaivojen parantamiseen.

Mielestäni tämän henkilön kannattaisi etsiä itselleen vaikka kiltti ja luotettava suomenhevonen ensihepaksi. Tuntuu, että kaikki olettavat hänen tarkoittavan "olenko valmis omistamaan villin huippuluokan arabi-orin; osaan perustaidot ja vähän ratsastaakin..."
Kysehän voi olla vaikka 15-vuotiaasta Norjanvuonohepasta.....??

Jossu kirjoitti:

Aika naurettava mitta tuo "pitää osata ratsastaa niin ja niin paljon..." Mitä tekemistä ratsastustaidolla on hevosen OMISTAMISEN kanssa, kysyn vaan? On maailmassa paljon muitakin heppoja kuin huippuratsuja, jotka tarvitsevat kansallisen tason esteratsastajan selkäänsä!!!... Minusta tärkein asia on ihmisen kyky käsitellä hevosta joka päiväisissä toimissa. Jos ei ole paljon kokemusta edes siitä on tärkeää millä asenteella lähtee opettelemaan. Tuskinpa kyseinen henkilö voisi tulevaa hevostaan pilata vaikka miten töppäilisi. Olen huomannut, että aloittelevat hevostelijat ovat yleensä niitä jotka hoitavat pienimmätkin naarmut viimeisen päälle. Oletan, että henkilön tarkoitus on ottaa hevonen täysihoito talliin ja käydä sen kanssa mahdollisesti opetustunneilla. Jos hevoselle ilmaantuu joku vika esim. jalkoihin eiköhän opettaja sen viimeistään huomaa. Ruokintakin on oletettavasti tallimestarin vastuulla ja eläinlääkäri on olemassa mm. riviä suurempien vaivojen parantamiseen.

Mielestäni tämän henkilön kannattaisi etsiä itselleen vaikka kiltti ja luotettava suomenhevonen ensihepaksi. Tuntuu, että kaikki olettavat hänen tarkoittavan "olenko valmis omistamaan villin huippuluokan arabi-orin; osaan perustaidot ja vähän ratsastaakin..."
Kysehän voi olla vaikka 15-vuotiaasta Norjanvuonohepasta.....??

Jos joku ostaa hevosen, eikä osaa ratsastaa! Hölskyy kun perunasäkki laukassa ja ravissa ja rasittaa hevosen selkää tolkuttomasti! Eli kyllä se vaatii myös ratsastustaitoa se oma hevonen! Ei aina auta jos on joku viisas joko neuvoo.. ei siihen pidä aina turvata et kyllä muut hoitaa jos mä en osaa! Tekis muuten mieli tietää et onko tää joka tän alotti niin hommannu hevosen itelleen?

Conne kirjoitti:

Jos joku ostaa hevosen, eikä osaa ratsastaa! Hölskyy kun perunasäkki laukassa ja ravissa ja rasittaa hevosen selkää tolkuttomasti! Eli kyllä se vaatii myös ratsastustaitoa se oma hevonen! Ei aina auta jos on joku viisas joko neuvoo.. ei siihen pidä aina turvata et kyllä muut hoitaa jos mä en osaa! Tekis muuten mieli tietää et onko tää joka tän alotti niin hommannu hevosen itelleen?

Jos ostaa hevosen ja ratsastaa sitä melkein joka päivä, niin ei siinä parin kuukauden päästä oo enää mikään perunasäkki...
Ton perusteella alkeisratsastus pitäis lopettaa kaikilta talleilta "eläinrääkkäyksen" nimissä.
Sitä paitsi terve aikuinen hevonen on vahva selästään, jaksaa kantaa helposti kaksikin aikuista selässään. Aika naurettavaa väittää, että (oletettavasti) tämä nuori tyttö pystyisi hevosen selän huonolla istunnallaan pilaamaan... Sitä paitsi... mistä sitä tietää vaikka kyseinen henkilö olisi hyväkin ratsastaja, joka vain ei ole vielä perehtynyt kaikkiin kiemuroihin kentällä. Kyse on siitä, että hän löytää oman tasoisen hevosen, joka edesauttaa ratsastajaansa edistymään. Tunnut kuvittelevan, ettei tämä Peijakas tule ikinä kehittymään harrastuksessaan? Loppujen lopuksi en näe suurta eroa, opetteleeko oman vai hoito/vuokrahepan kanssa.

jossu kirjoitti:

Jos ostaa hevosen ja ratsastaa sitä melkein joka päivä, niin ei siinä parin kuukauden päästä oo enää mikään perunasäkki...
Ton perusteella alkeisratsastus pitäis lopettaa kaikilta talleilta "eläinrääkkäyksen" nimissä.
Sitä paitsi terve aikuinen hevonen on vahva selästään, jaksaa kantaa helposti kaksikin aikuista selässään. Aika naurettavaa väittää, että (oletettavasti) tämä nuori tyttö pystyisi hevosen selän huonolla istunnallaan pilaamaan... Sitä paitsi... mistä sitä tietää vaikka kyseinen henkilö olisi hyväkin ratsastaja, joka vain ei ole vielä perehtynyt kaikkiin kiemuroihin kentällä. Kyse on siitä, että hän löytää oman tasoisen hevosen, joka edesauttaa ratsastajaansa edistymään. Tunnut kuvittelevan, ettei tämä Peijakas tule ikinä kehittymään harrastuksessaan? Loppujen lopuksi en näe suurta eroa, opetteleeko oman vai hoito/vuokrahepan kanssa.

Todellakin, mita eroa on silla onko se heppa jolla opettelee ratsastamaan ja jonka kanssa tekee virheita(mahdollisesti myos hevosen kannalta inhottavia virheita) oma vai vuokrahevonen? Tai tuntihevonen? Eikohan joka hevonen "karsi" samoin, oli se sitten oma tai van vuokralla/lainassa? Jos ajatellaan kuten eraat taalla ajattelevat, kukaan ei koskaan voisi ratsastusta edes aloittaa silla kaikki me teemme alussa virheita(vaikka eraat kai ovat taalla, ainakin omasta mielestaan, "seppia syntyessaan"?).

Jossulle vastaten että en tarkoittanut uhkailla Peijakasta tyyliin ”jaksatko sitten –30 asteen pakkasessa kävellä 10 kilsaa tallille hevostasi hoitamaan”, se nyt on vain tollanen klisee joka on ”pakko sanoa”:) On totta mitä sanoit: myös osaavan, hevostaan rakastavan, tunnollisen ja rikkaankin omistajan eteen voi tulla tilanne, että hevosen hoitoon/ylläpitoon ei ole enää mahdollisuutta. Työ, lapsen saaminen, opiskelu, ulkomaillemuutto, vakava sairaus, äkilliset taloudelliset ongelmat...ja yhtäkkiä hevosta ei enää pystykkään pitämään, vaikka alualkaen suunnitteli, että hevosen pitäisi sen elämän loppuun saakka. Tosin, on edellämainitussa kliseessä totuuttakin, eläin on nimittäin hoidettava hyvin. Tietysti vaihtoehtoja on.
Voihan hevosen viedä talliin jossa se saa täysihoidon. Ruokinta, tarhaus ja karsinan siivous hoidetaan eikä itse tarvitse kuin ratsastaa. Lisäksi tallihenkilökunta näkee, jos hevosella ei ole kaikki kunnossa ja voi ilmoittaa asiasta sinulle ja tarvittaessa eläinlääkärille. Tietysti täysihoito maksaa huomattavasti enemmän kuin se, että hoitaa hevosensa itse. Mutta itse olen jo aikoja sitten valinnut täysihoidon silä aikatauluni ei riitä siihen, että viettäisin tallilla useita tunteja päivässä. Sen ajan kun sitten tallilla vietän käytän ratsastukseen ja hevosen kanssa yhdessä oloon(harjaukseen, paijaukseen, syöttelyyn kesällä, etc...).
Lisäksi hevoselle voi ottaa hoitajan, joka hoitaa ja tarvittaessa myös liikuttaa hevosen kun et itse ehdi tai kertakaikkiaan jaksa tulla tallille tai jos opiskelu/työ tai esim.sairaus estää väliaikaisesti tallilla käymisen. Täytyy kuitenkin muistaa, että vastuu hevosen hyvinvoinnista on ennenkaikkea omistajalla eikä muita ihmisiä voi, ainakaan ilmaiseksi, pyytää hoitamaan hommia jotka kuuluisivat omistajalle.
Hevosen vuokraaminen on yksi vaihtoehto, erityisesti silloin jos rahatilanne on huono ja vuokraamisesta saisi kivoja pikku lisätuloja. Vuokraaja ei kuitenkaan ole sama asia kuin hoitaja, sillä hän maksaa omistajalle. Vuokraajaa ei voi käskeä hoitamaan hevosta, eikä vuokraajalle myöskään voi sanella ”mee ratsastamaan mun kaakki, en ite ehdi”, vuokraamisessa on otettava huomioon vuokraajan aikataulu. Lisäksi vuokraajan on saatava rahoilleen vastinetta: kun hoitajan voi pistää vain kävelemään pikku maastolenkin, vuokraaja haluaa ratsastaa ”kunnolla”. Mennä koulua, hypätä, ehkä käydä valmennuksissa ja kilpailla.
Mutta jos hevoselle ei kertakaikkiaan ole aikaa eikä sen hoito ja ratsastus jaksa kiinnostaa, on syytä miettiä miksi oikeastaan pitää hevosta. Tällöin on syytä miettiä hevosen myymistä parempaan kotiin. Kuitenkin on syytä miettiä jo ennen hevosen ostamista, mahtaako sitä kiinnostusta riittää vuotta pidemmälle. Eläin ei nimittäin ole tavara jota voi pompotella miten huvittaa.

Hepon omistajaan yhdyn täysin, ei kouluttamatonta(esim.nuoret hevoset), pilattua(esim.ex-ravurit) tai vaikeaa(esim.kuumat hevoset) kokemattomalle ratsastajalle. Siitä ei seuraa kun itkua, hammastenkiristelyä ja pettymystä sekä pahimmillaan vaaratilanteita.
Kokenut, osaava ja rauhallinen ratsastettava sekä kiltti hoidettava on kokemattomalle sopiva hevonen. Sen kanssa kun menee vielä osaavaan valmennukseen niin ongelmia tuskin tulee.
Kovin vanhaa minä en kyllä suosittele ostamaan, vanhoilla kun tuppaa tulemaan jo kaikenlaista iän tuomaa ongelmaa esim.jalkoihin. Lisäksi esim.16-vuotiaan hevosen ostossa on syytä muistaa, ettei sillä luultavasti voi ratsastaa ”kunnolla” enää kuin muutaman vuoden(”kunnolla” = hyppääminn, raskaat kouluvalmennukset, laukkaspurtit maastossa, etc) ja sen jälkeen ratsastus alkaa olla rauhallisia maastolenkkejä ja kevyitä koulutreenejä.
Hevosta ostaessa ei kannata miettiä sitä halvinta vaihtoehtoa, hinta on huono valintakriteeri silloin kun ostaa käyttöhevosta, tässä tapauksessa toimivaa ja kivaa ratsua. Hevosen ylläpito maksaa niin paljon, että on parempi ostaa hevonen josta saa sitten ”iloa koko rahan edestä”, näin karkeasti ilmaisten.
Erityisesti kokematon ei varmasti nauti pilatun/vaikean/agressiivisen hevosen kanssa ”tappelemisesta”. Tai vanhasta hevosesta, jolla ei voikkaan ratsastaa niin paljon kuin olisi halunnut. Tai sairaasta(jalkavammat, ym) hevosesta, joka oli sairautensa takia edullinen, mutta joka ei kestä normaalia treeniä ja jatkuvat eläinlääkärilaskut ylittävät hevosen ostohinnan 6-0.

Olisi muuten kiva, jos Peijakas itse yhtyisi keskusteluun vielä kerran ja kertoisi oman mielipiteensä hänelle tulleista vastauksista ja mitä hän tällähetkellä itse miettii hevosen hankkimisesta sekä millaista hevosta ja millaiseen käyttöön hän on ajatellut.

Lokki Joonatan kirjoitti:

Jossulle vastaten että en tarkoittanut uhkailla Peijakasta tyyliin ”jaksatko sitten –30 asteen pakkasessa kävellä 10 kilsaa tallille hevostasi hoitamaan”, se nyt on vain tollanen klisee joka on ”pakko sanoa”:) On totta mitä sanoit: myös osaavan, hevostaan rakastavan, tunnollisen ja rikkaankin omistajan eteen voi tulla tilanne, että hevosen hoitoon/ylläpitoon ei ole enää mahdollisuutta. Työ, lapsen saaminen, opiskelu, ulkomaillemuutto, vakava sairaus, äkilliset taloudelliset ongelmat...ja yhtäkkiä hevosta ei enää pystykkään pitämään, vaikka alualkaen suunnitteli, että hevosen pitäisi sen elämän loppuun saakka. Tosin, on edellämainitussa kliseessä totuuttakin, eläin on nimittäin hoidettava hyvin. Tietysti vaihtoehtoja on.
Voihan hevosen viedä talliin jossa se saa täysihoidon. Ruokinta, tarhaus ja karsinan siivous hoidetaan eikä itse tarvitse kuin ratsastaa. Lisäksi tallihenkilökunta näkee, jos hevosella ei ole kaikki kunnossa ja voi ilmoittaa asiasta sinulle ja tarvittaessa eläinlääkärille. Tietysti täysihoito maksaa huomattavasti enemmän kuin se, että hoitaa hevosensa itse. Mutta itse olen jo aikoja sitten valinnut täysihoidon silä aikatauluni ei riitä siihen, että viettäisin tallilla useita tunteja päivässä. Sen ajan kun sitten tallilla vietän käytän ratsastukseen ja hevosen kanssa yhdessä oloon(harjaukseen, paijaukseen, syöttelyyn kesällä, etc...).
Lisäksi hevoselle voi ottaa hoitajan, joka hoitaa ja tarvittaessa myös liikuttaa hevosen kun et itse ehdi tai kertakaikkiaan jaksa tulla tallille tai jos opiskelu/työ tai esim.sairaus estää väliaikaisesti tallilla käymisen. Täytyy kuitenkin muistaa, että vastuu hevosen hyvinvoinnista on ennenkaikkea omistajalla eikä muita ihmisiä voi, ainakaan ilmaiseksi, pyytää hoitamaan hommia jotka kuuluisivat omistajalle.
Hevosen vuokraaminen on yksi vaihtoehto, erityisesti silloin jos rahatilanne on huono ja vuokraamisesta saisi kivoja pikku lisätuloja. Vuokraaja ei kuitenkaan ole sama asia kuin hoitaja, sillä hän maksaa omistajalle. Vuokraajaa ei voi käskeä hoitamaan hevosta, eikä vuokraajalle myöskään voi sanella ”mee ratsastamaan mun kaakki, en ite ehdi”, vuokraamisessa on otettava huomioon vuokraajan aikataulu. Lisäksi vuokraajan on saatava rahoilleen vastinetta: kun hoitajan voi pistää vain kävelemään pikku maastolenkin, vuokraaja haluaa ratsastaa ”kunnolla”. Mennä koulua, hypätä, ehkä käydä valmennuksissa ja kilpailla.
Mutta jos hevoselle ei kertakaikkiaan ole aikaa eikä sen hoito ja ratsastus jaksa kiinnostaa, on syytä miettiä miksi oikeastaan pitää hevosta. Tällöin on syytä miettiä hevosen myymistä parempaan kotiin. Kuitenkin on syytä miettiä jo ennen hevosen ostamista, mahtaako sitä kiinnostusta riittää vuotta pidemmälle. Eläin ei nimittäin ole tavara jota voi pompotella miten huvittaa.

Hepon omistajaan yhdyn täysin, ei kouluttamatonta(esim.nuoret hevoset), pilattua(esim.ex-ravurit) tai vaikeaa(esim.kuumat hevoset) kokemattomalle ratsastajalle. Siitä ei seuraa kun itkua, hammastenkiristelyä ja pettymystä sekä pahimmillaan vaaratilanteita.
Kokenut, osaava ja rauhallinen ratsastettava sekä kiltti hoidettava on kokemattomalle sopiva hevonen. Sen kanssa kun menee vielä osaavaan valmennukseen niin ongelmia tuskin tulee.
Kovin vanhaa minä en kyllä suosittele ostamaan, vanhoilla kun tuppaa tulemaan jo kaikenlaista iän tuomaa ongelmaa esim.jalkoihin. Lisäksi esim.16-vuotiaan hevosen ostossa on syytä muistaa, ettei sillä luultavasti voi ratsastaa ”kunnolla” enää kuin muutaman vuoden(”kunnolla” = hyppääminn, raskaat kouluvalmennukset, laukkaspurtit maastossa, etc) ja sen jälkeen ratsastus alkaa olla rauhallisia maastolenkkejä ja kevyitä koulutreenejä.
Hevosta ostaessa ei kannata miettiä sitä halvinta vaihtoehtoa, hinta on huono valintakriteeri silloin kun ostaa käyttöhevosta, tässä tapauksessa toimivaa ja kivaa ratsua. Hevosen ylläpito maksaa niin paljon, että on parempi ostaa hevonen josta saa sitten ”iloa koko rahan edestä”, näin karkeasti ilmaisten.
Erityisesti kokematon ei varmasti nauti pilatun/vaikean/agressiivisen hevosen kanssa ”tappelemisesta”. Tai vanhasta hevosesta, jolla ei voikkaan ratsastaa niin paljon kuin olisi halunnut. Tai sairaasta(jalkavammat, ym) hevosesta, joka oli sairautensa takia edullinen, mutta joka ei kestä normaalia treeniä ja jatkuvat eläinlääkärilaskut ylittävät hevosen ostohinnan 6-0.

Olisi muuten kiva, jos Peijakas itse yhtyisi keskusteluun vielä kerran ja kertoisi oman mielipiteensä hänelle tulleista vastauksista ja mitä hän tällähetkellä itse miettii hevosen hankkimisesta sekä millaista hevosta ja millaiseen käyttöön hän on ajatellut.

Toi oli tosi loukkaavaa toi yx kohta!!! Pilatut=ex-ravurit! Siis ex-ravurit ei oo mitään pilattuja!!! Ne vaan on yleensä joko liian hitaita tai ne on jo liian vanhoja juoksemaan radoilla! Esim 10 vuotiaasta saa upean ratsun! On kokemusta! Eli mietihän ennenkun soimaan yhtään hevostyyppiä!:( ärrin murrin märinää....

Conne kirjoitti:

Toi oli tosi loukkaavaa toi yx kohta!!! Pilatut=ex-ravurit! Siis ex-ravurit ei oo mitään pilattuja!!! Ne vaan on yleensä joko liian hitaita tai ne on jo liian vanhoja juoksemaan radoilla! Esim 10 vuotiaasta saa upean ratsun! On kokemusta! Eli mietihän ennenkun soimaan yhtään hevostyyppiä!:( ärrin murrin märinää....

Ravureita on moneen lähtöön.. ;) omaa hoitsuani olen kouluttanut myös ratsuksi kolmisen vuotta ja hienosti kulkee, vaikka suurin osa viikosta on ajoa ja hiittejä. Kaikki meidän tallin amerikkalaiset ja suokit (joilla on ratsastettu/ratsastetaan) on hyviä ratsuja, monet huomattavasti kyvykkäämpiä kuin perus tuntipollet. Tietysti on olemassa ongelmahevosiakin, mutta yleensä niiden kanssa ei mikään suju, oli kyse ajosta tai edes hoitamisesta. Sairaita ja jalkavaivaisia polleja löytyy tietysti ravureista kuten ratsuistakin!
Tuntuu, että ratsastajilla on käsitys "pilatuista ex-ravureista", koska heillä ei ole käsitystä miten ravuri koulutetaan ja mitä se osaa. Ravihepalla on monista perusavuista esim. täysin päinvastainen reaktio kun ratsastaja odottaa/haluaa. Täytyy ymmärtää tämä ja pyytää sitten vähän erilailla, että hevonen käsittää mitä siltä halutaan. Informaatiokatkos hevosen ja ratsastajan välillä ei tarkoita, että hevonen on PILATTU/PILALLA!!!

Oman osaamisen puute ei ole hevosen vika!!!

Jossu kirjoitti:

Ravureita on moneen lähtöön.. ;) omaa hoitsuani olen kouluttanut myös ratsuksi kolmisen vuotta ja hienosti kulkee, vaikka suurin osa viikosta on ajoa ja hiittejä. Kaikki meidän tallin amerikkalaiset ja suokit (joilla on ratsastettu/ratsastetaan) on hyviä ratsuja, monet huomattavasti kyvykkäämpiä kuin perus tuntipollet. Tietysti on olemassa ongelmahevosiakin, mutta yleensä niiden kanssa ei mikään suju, oli kyse ajosta tai edes hoitamisesta. Sairaita ja jalkavaivaisia polleja löytyy tietysti ravureista kuten ratsuistakin!
Tuntuu, että ratsastajilla on käsitys "pilatuista ex-ravureista", koska heillä ei ole käsitystä miten ravuri koulutetaan ja mitä se osaa. Ravihepalla on monista perusavuista esim. täysin päinvastainen reaktio kun ratsastaja odottaa/haluaa. Täytyy ymmärtää tämä ja pyytää sitten vähän erilailla, että hevonen käsittää mitä siltä halutaan. Informaatiokatkos hevosen ja ratsastajan välillä ei tarkoita, että hevonen on PILATTU/PILALLA!!!

Oman osaamisen puute ei ole hevosen vika!!!

monet sanoo ja joka kirjassa on että ex-ravureilla on pomppiva ja kova ravi ja kamala laukka. PÖTYÄ! Ravurilla, joka on tallilla jossa käyn, on aivan upea ravi!! Siis se on kun vaan istuisi, ravi on kyllä reipastakin, mutta silti ihanan pehmeää, laukka on tasainen ja lennokas! Eli ei niissä tietokirjoissa aina kaikki ihan täysin totta ole. En yleistä että kaikkien ravurien askellajit on upeat mutta ainakin tämän 11 vuotiaan suomenruunan!

Conne kirjoitti:

monet sanoo ja joka kirjassa on että ex-ravureilla on pomppiva ja kova ravi ja kamala laukka. PÖTYÄ! Ravurilla, joka on tallilla jossa käyn, on aivan upea ravi!! Siis se on kun vaan istuisi, ravi on kyllä reipastakin, mutta silti ihanan pehmeää, laukka on tasainen ja lennokas! Eli ei niissä tietokirjoissa aina kaikki ihan täysin totta ole. En yleistä että kaikkien ravurien askellajit on upeat mutta ainakin tämän 11 vuotiaan suomenruunan!

Jokainen kokeneempi ratsastaja varmasti tietaa, etta askellajien "istuntamukavuus" on suoraan verrannollinen niiden korkeuteen ja lennokkuuteen(ja tassa tapauksessa "lennokkuus" ei merkitse kiitoravia/-laukkaa, vaan koottua ja kauniisti hallittua eteenpainpyrkivaa ravia/laukkaa). Askellajien tasoon vaikuttavat ensisijaisesti hevosen fysiikka seka sen luontaisten askellajien hyvyys/huonous. Osaavalla koulutuksella askeleisiin voi vaikuttaa vain maarattyyn pisteeseen saakka, sitten tulee vastaan hevosen fysiikka.
Ex-ravureilla seka lamppareilla/ravisukuisilla suokkareilla on lahes aina erittain mukavat askeleet istua, silla askeleet ovat pitkat ja matalat. Tahan on syyna seka jalostus etta koulutus. Ravihevoset on jalostettu seka koulutettu ravaamaan pitkana ja matalaa askelta, paino etuosalla(voima liikeseen tulee etosasta), jotta ne pystyisivat ravaamaan vauhtia, joka ei ole hevoselle luontaista. Kouluratsastuksellisesti niilla on huonoimmat mahdolliset askeleet. Ratsut taas on jalostettu ja koulutettu liikkumaan koottuna ja kayttamaan korkeaa askelta, ja voima liikkeeseen tulee takaosasta(paino takaosalla). Askeleita ei arvostella istuntamukavuuden vaan nayttavyyden perusteella. Lisaksi osaavalle ratsastajalle askeleiden istuntamukavuus ei ole mikaan itseisarvo, silla hyvan istunnan omaava osaava ratsastaja istuu hyvin askeleissa kuin askeleissa. Kokemattomammalle ja huonon istunnan omaavalle "helpoti istuttavat askeleet" ovat tietysti kiva asia.
Voisi sanoa etta mita paremmat ja hienommat askeleet(kouluratsastuksellisesta nakokulmasta), sita vaikeampi niissa on istua. Ja mita huonommat askeleet(jalleen kouluratsastuksellisesta nakokulmasta), sita helpompi niissa on istua.

Jossu kirjoitti:

Ravureita on moneen lähtöön.. ;) omaa hoitsuani olen kouluttanut myös ratsuksi kolmisen vuotta ja hienosti kulkee, vaikka suurin osa viikosta on ajoa ja hiittejä. Kaikki meidän tallin amerikkalaiset ja suokit (joilla on ratsastettu/ratsastetaan) on hyviä ratsuja, monet huomattavasti kyvykkäämpiä kuin perus tuntipollet. Tietysti on olemassa ongelmahevosiakin, mutta yleensä niiden kanssa ei mikään suju, oli kyse ajosta tai edes hoitamisesta. Sairaita ja jalkavaivaisia polleja löytyy tietysti ravureista kuten ratsuistakin!
Tuntuu, että ratsastajilla on käsitys "pilatuista ex-ravureista", koska heillä ei ole käsitystä miten ravuri koulutetaan ja mitä se osaa. Ravihepalla on monista perusavuista esim. täysin päinvastainen reaktio kun ratsastaja odottaa/haluaa. Täytyy ymmärtää tämä ja pyytää sitten vähän erilailla, että hevonen käsittää mitä siltä halutaan. Informaatiokatkos hevosen ja ratsastajan välillä ei tarkoita, että hevonen on PILATTU/PILALLA!!!

Oman osaamisen puute ei ole hevosen vika!!!

Olen ratsastanut monenlaisella erilaisella hevosella ja mukaan mahtuu myos 4 kappaletta ex-ravureita, 1 suokkari ja kolme lampparia, kavereideni hevosia.
Olen hypannyt exalla metria ja opettanut kulkemaan muodossa, kulkemaan ympyralla, nostamaan laukkaa, riippuen exan sen hetkisesta tasosta. Se vaan etta terve lehmakin hyppaa metrin...
Se mita yritan sanoa on etta siina kun exalle on saavutus oppia kulkemaan muodossa kaynnissa tai oppia nostamaan laukkaa, normaalin hyvan ratsuhevosen kanssa mietitaan polkiko takaosa laukkapiruetin aikana tarpeeksi ja oliko piaffen kokoamisen aste oikea.
Kokemusta exista siis on ja voin sanoa, etta exa ei ole hyva ratsuhevonen. Tosin sen kylla tajuaa jokainen osaava ratsastaja vaikkei olisi edes henkilokohtaisesti exaan koskaan koskenutkaan ja syyn tahan selitan tuolla alempana, valiotsikolla "ravuri ja ratsu, toistena vastakohdat", koetan kayttaa termeja jotka ovat ymmarrettavia myos niille, joka eivat, minun laillani, omaa vaativan tason ratsastustaitoa ja ymmarrysta hevosen fysiikkaan.

Kukaan jarkeva ei osta ex-kouluratsu puoliverista jos haluaa hyvan ravurin. Samoin kukaan jarkeva ei osta ex-ravuri lamminverista/suokkia jos haluaa hyvan kouluratsun.

Tietysti kaikkien hevosten ei tarvitse olla huippuratsuja. Ja jos etsii kivaa kaveria ja maastohevosta, exa ei ole huono valinta. Mutta se tarvitsee osaavan ratsastajan, ei aloittelijaa, jotta maastoilut eivat olisi pelkkaa tappelua ja viemista kiitoravissa. Mutta valitettavasti ne jotka exia ostavat, harvemmin ovat osaavia ratsastajia. Exaa myoskaan harvemmin ostetaan koska "halutaan ostaa exa". Syy exan ostoon on useimmiten kokemattomuus ja tietamattomyys tai raha(sita ei ole tarpeeksi parempaan hevoseen ja exiahan saa jopa tonnilla), useimmiten kuitenkin nama kolme yhdessa. Moni vakuuttaa etta omistaa exan koska haluaa omistaa sellaisen. Messutaan tyyliin "ex-ravurit ovat parhaita ratsuja". Niin, parhaita ratsuja. Miksikohan en sitten naa niita kilpailuissa? Miksi kansallisen tason kilparatsastajat eivat osta exia?
Olen nimittain nahnyt elamassani muitakin exia kuin kaverieni hevoset joiden koulutuksessa olen auttanut. Ja yksikaan nakemani exa ei ole ollut muuta kuin ravuri satula selassaan eika yksikaan exan omistaja ole ollut osaava ratsastaja, vaikka moni heista valitettavasti juuri osaamattomuuttaan ja tietamattomyyttaan pitaakin itseaan kovin osaavana. Ainoastaan kaverini(ehka siksi etta ovat aikuisia eivatka kolmetoistakesaisia teinityttoja) myontavat, etta eivat osaa ratsastaa oikeastaan yhtaan.

RAVURI JA RATSU, TOISTENSA VASTAKOHDAT
Jalostus, hevosen fysiikka, ja sen paalle koulutus saavat ravurin ja ratsun liikkumaan ja toimimaan kuin toistensa vastakohdat.
Ravuri koulutetaan liikkumaan pitkana, selka koukussa, paino etuosalla. Ratsu taas koottuna, selka pyoreana, paino takaosalla.
Ravuri opetetaan, pitkana ja etupainoisena, ottamaan tukea ohjasta(suomeksi painamaan kadelle, viela obersekki avuksi). Ratsun taas, koottuna ja paino takaosalla, pitaisi olla kadelle niin kevyt, etta kadessasi tuntuu vain ohjan paino hevosen liikkuessa oikeaoppisessa muodossa.
Tassa olivat niin sanotut fundamentaaliset erot, joista johtuvat kaikki ne muut tuhannet erot joita ravurilla ja ratsulla on.
Esim: oikein koulutettu ratsu kokoaa itsensa korkeampaan muotoon kun sita pyytaa pohkeella kevytta puolipidatetta vasten. Ex-ravuri taas, ravitaustansa tahden, ymmartaa pyynnon eritavoin: lisaamalla vauhtia ja ottamalla tukea ohjasta eli painamalla kadelle kaula pitkana ja jaykkana ymmartamatta puolipidatteen olevan kokoava ja tahtia rauhoittava apu. Kouluratsastuspiireissa tallainen reaktio hevosessa tarkoittaa sen olevan pilalla. Ja eiko radalla kovaksi kiskottu exan suu ole pilalla? On siina eroa kun vertaa sita nuoren ja kouluttamattoman pv:n pehmeaan suuhun.

Voisin kirjoittaa tasta aiheesta pienen novellin, mutta valitettavasti aikani ei siihen nyt riita. Mutta jos joku haluaa syvemman ja yksityiskohtaisemman analyysin niin kirjoittelen tanne kylla taas seuraavan kerran kun aikaa loytyy.
Sotaa ratsut/ravurit tai ratsut/exat tosin en halua enka aio sellaiseen ottaa osaa. Kaikki ovat elavina olentoina samanarvoisia eivatka ammatti tai kyvyt ole perusteita luokitella elavia olentoja. Lisaksi kaikilla on oma mielipiteensa ja vapaus ottaa sellainen hevonen kuin itse haluaa, oli se sitten ratsu, ravuri tai exa.
Fakta ja mielipide ovat kuitenkin 2 eri asiaa. Taman sanon, koska en ole kiinnostunut nakemaan taalla itseeni kohdistuvia haukkuja tyyliin "senkin exanvihaaja". Fakta on se, etta exa ei ole hyva ratsu. Tata faktaa ei voi kiistaa eika se ole syy haukkua minua koska kyseessa ei ole henkilokohtainen mielipiteeni vaan tosiasia.
Oma henkilokohtainen mielipiteeni taas on, etta exa on olentona arvokas siina kuin kuka tahansa muukin.

Heippa kaikille ja "sodatonta jatkoa" foorumiin toivoen, [email protected]

Lokki Joonatan kirjoitti:

Olen ratsastanut monenlaisella erilaisella hevosella ja mukaan mahtuu myos 4 kappaletta ex-ravureita, 1 suokkari ja kolme lampparia, kavereideni hevosia.
Olen hypannyt exalla metria ja opettanut kulkemaan muodossa, kulkemaan ympyralla, nostamaan laukkaa, riippuen exan sen hetkisesta tasosta. Se vaan etta terve lehmakin hyppaa metrin...
Se mita yritan sanoa on etta siina kun exalle on saavutus oppia kulkemaan muodossa kaynnissa tai oppia nostamaan laukkaa, normaalin hyvan ratsuhevosen kanssa mietitaan polkiko takaosa laukkapiruetin aikana tarpeeksi ja oliko piaffen kokoamisen aste oikea.
Kokemusta exista siis on ja voin sanoa, etta exa ei ole hyva ratsuhevonen. Tosin sen kylla tajuaa jokainen osaava ratsastaja vaikkei olisi edes henkilokohtaisesti exaan koskaan koskenutkaan ja syyn tahan selitan tuolla alempana, valiotsikolla "ravuri ja ratsu, toistena vastakohdat", koetan kayttaa termeja jotka ovat ymmarrettavia myos niille, joka eivat, minun laillani, omaa vaativan tason ratsastustaitoa ja ymmarrysta hevosen fysiikkaan.

Kukaan jarkeva ei osta ex-kouluratsu puoliverista jos haluaa hyvan ravurin. Samoin kukaan jarkeva ei osta ex-ravuri lamminverista/suokkia jos haluaa hyvan kouluratsun.

Tietysti kaikkien hevosten ei tarvitse olla huippuratsuja. Ja jos etsii kivaa kaveria ja maastohevosta, exa ei ole huono valinta. Mutta se tarvitsee osaavan ratsastajan, ei aloittelijaa, jotta maastoilut eivat olisi pelkkaa tappelua ja viemista kiitoravissa. Mutta valitettavasti ne jotka exia ostavat, harvemmin ovat osaavia ratsastajia. Exaa myoskaan harvemmin ostetaan koska "halutaan ostaa exa". Syy exan ostoon on useimmiten kokemattomuus ja tietamattomyys tai raha(sita ei ole tarpeeksi parempaan hevoseen ja exiahan saa jopa tonnilla), useimmiten kuitenkin nama kolme yhdessa. Moni vakuuttaa etta omistaa exan koska haluaa omistaa sellaisen. Messutaan tyyliin "ex-ravurit ovat parhaita ratsuja". Niin, parhaita ratsuja. Miksikohan en sitten naa niita kilpailuissa? Miksi kansallisen tason kilparatsastajat eivat osta exia?
Olen nimittain nahnyt elamassani muitakin exia kuin kaverieni hevoset joiden koulutuksessa olen auttanut. Ja yksikaan nakemani exa ei ole ollut muuta kuin ravuri satula selassaan eika yksikaan exan omistaja ole ollut osaava ratsastaja, vaikka moni heista valitettavasti juuri osaamattomuuttaan ja tietamattomyyttaan pitaakin itseaan kovin osaavana. Ainoastaan kaverini(ehka siksi etta ovat aikuisia eivatka kolmetoistakesaisia teinityttoja) myontavat, etta eivat osaa ratsastaa oikeastaan yhtaan.

RAVURI JA RATSU, TOISTENSA VASTAKOHDAT
Jalostus, hevosen fysiikka, ja sen paalle koulutus saavat ravurin ja ratsun liikkumaan ja toimimaan kuin toistensa vastakohdat.
Ravuri koulutetaan liikkumaan pitkana, selka koukussa, paino etuosalla. Ratsu taas koottuna, selka pyoreana, paino takaosalla.
Ravuri opetetaan, pitkana ja etupainoisena, ottamaan tukea ohjasta(suomeksi painamaan kadelle, viela obersekki avuksi). Ratsun taas, koottuna ja paino takaosalla, pitaisi olla kadelle niin kevyt, etta kadessasi tuntuu vain ohjan paino hevosen liikkuessa oikeaoppisessa muodossa.
Tassa olivat niin sanotut fundamentaaliset erot, joista johtuvat kaikki ne muut tuhannet erot joita ravurilla ja ratsulla on.
Esim: oikein koulutettu ratsu kokoaa itsensa korkeampaan muotoon kun sita pyytaa pohkeella kevytta puolipidatetta vasten. Ex-ravuri taas, ravitaustansa tahden, ymmartaa pyynnon eritavoin: lisaamalla vauhtia ja ottamalla tukea ohjasta eli painamalla kadelle kaula pitkana ja jaykkana ymmartamatta puolipidatteen olevan kokoava ja tahtia rauhoittava apu. Kouluratsastuspiireissa tallainen reaktio hevosessa tarkoittaa sen olevan pilalla. Ja eiko radalla kovaksi kiskottu exan suu ole pilalla? On siina eroa kun vertaa sita nuoren ja kouluttamattoman pv:n pehmeaan suuhun.

Voisin kirjoittaa tasta aiheesta pienen novellin, mutta valitettavasti aikani ei siihen nyt riita. Mutta jos joku haluaa syvemman ja yksityiskohtaisemman analyysin niin kirjoittelen tanne kylla taas seuraavan kerran kun aikaa loytyy.
Sotaa ratsut/ravurit tai ratsut/exat tosin en halua enka aio sellaiseen ottaa osaa. Kaikki ovat elavina olentoina samanarvoisia eivatka ammatti tai kyvyt ole perusteita luokitella elavia olentoja. Lisaksi kaikilla on oma mielipiteensa ja vapaus ottaa sellainen hevonen kuin itse haluaa, oli se sitten ratsu, ravuri tai exa.
Fakta ja mielipide ovat kuitenkin 2 eri asiaa. Taman sanon, koska en ole kiinnostunut nakemaan taalla itseeni kohdistuvia haukkuja tyyliin "senkin exanvihaaja". Fakta on se, etta exa ei ole hyva ratsu. Tata faktaa ei voi kiistaa eika se ole syy haukkua minua koska kyseessa ei ole henkilokohtainen mielipiteeni vaan tosiasia.
Oma henkilokohtainen mielipiteeni taas on, etta exa on olentona arvokas siina kuin kuka tahansa muukin.

Heippa kaikille ja "sodatonta jatkoa" foorumiin toivoen, [email protected]

...on aika suhteellinen käsite. Tallilla, jossa olen ratsastanu tunneilla jo pitkään, on mielestäni hyvät hevoset tunnilla. Sinulle "hyvä ratsu" kai sitten tarkoittaa vain näitä piaffeja, piruetteja jne. Hyvältä ratsulta ei mielestäni tarvi vaatia vaikean A:n koulutaitoja, silloinhan jokainen ratsurotuinen olisi kilpakentillä ja yksityisomistuksessa. Nämä ovat minulle niitä erittäin hyviä hevosia, joihin en nyt ajatellutkaan ravuria verrata.

Ravuri on koulutettu täysin erilaiseen tehtävään, totta! Mutta sillä on silti sama kapasiteetti toimia kuten ratsullakin. Vaikka sen rodunjalostus on pyrkinyt erilaiseen kykyjen kehittymiseen, lihaksisto on silti sama kuin ratsulla. Ravurilla ja ratsulla ei ole fyysisia eroja, kyse ON samasta eläimestä...
Ravurin saa mm.peräänantoon kuten ratsunkin, se vain vaatii osaavaa ratsastajaa, joka tuntee ravurin ajatuksenjuoksun.

Ja miksi ravureita ei näy kilpakentillä... no, suomenhevosia kyllä näkyy, mutta mistäs tiedät mikä niistä on se toivoton exa...?
Tietenkin on loogista, että tasokas ratsastaja etsii alleen varsasta ratsuksi koulutetun pv:n. Miksi joku haluaisi nähdä pirusti vaivaa ravurin kanssa?
Hölmöähän se olisi...

Mutta pointtini tässä oli se, että vaikka hevonen olisi toiminut vuosia elämästään ravurina, se on mahdollista uudelleen kouluttaa tai opettaa molempiin tehtäviin. Oma ratsuni/hoitsuni on lv-ori ja nyt reilu 6-vuotias, olen ratsastanut sitä n.kolmisen vuotta. Sitä ajetaan ja hiitataan suurin osa viikosta. Kuitenkin heppa on herkkä pohkeille ja muille avuille, erityisesti istunnallisille ja suustaan. Väistää ja taipuu kauniisti, siirtymiset ja mm. etuosakäännökset tekee virheettä. Meillä ei ole edes kenttää käytössä, eli sekin on hankaloittanut ratsastusta paljon. Maastossa on hypätty vähän ja hyvin on toiminut.

Hevoset ja ponit eivät mielestäni eroa kyvyiltään suuresti. Silti poni hyväksytään ratsuna ja ravurina helposti. On väärin sanoa, että ravurista EI VOI tulla hyvää ratsua. Yleistäminen on ainakin suuri vääryys. Tietysi ratsuiksi ajautuvat usein ne huonot juoksijat, joilla voi olla vikaa monessa paikassa. Mutta terveen hevosen potentiaalia erilaisiin tehtäviin ei saa tuomita ihmisen toimien/koulutuksen pohjalta.

Juuri niin! Itse en kyllä kysyisi et voinko ostaa hevosen. Kysyisin sitä omalta ratsastuksen opetajaltani! Saisin ainakin varman vastauksen! En kysyisi et voinko vai enkö voi, vaan että mitä on mieltä jos hankkisin. oonko tarpeeksi kokenut ja asiallinen!

Äitilläni on ollut hevonen ja siskoni on ratsastanut n.12 vuotta ja on ollut vuokrahevonen.

Peijakas kirjoitti:

Äitilläni on ollut hevonen ja siskoni on ratsastanut n.12 vuotta ja on ollut vuokrahevonen.

Niin mut haluisin tetoo siit vuokraamisesta et miten se tapahtuu ym...