...että mikä noissa sitruunoissa viehättää niin paljon että on kerhoja ja kokoontumisajoja ja internet-yhteisöt ja satoja harrastussivuja ym. aiheeseen liittyvää.
Itse ajan Vectralla, mutta en voisi kiintyä autoon niin paljon, että alkaisin tuommoiseen "palvontaan"...
Mikä siis on sitikoissa ja yleensä ranskalaisissa autoissa niin ihmeellistä, että niistä tulee harrastuksen kohteita, uusinakin?
Ihan vakavissani ja v-tuilematta kysyn tätä, en siis moiti harrastustanne enkä sitikoita.
Arttu
Itse ajan Vectralla, mutta en voisi kiintyä autoon niin paljon, että alkaisin tuommoiseen "palvontaan"...
Mikä siis on sitikoissa ja yleensä ranskalaisissa autoissa niin ihmeellistä, että niistä tulee harrastuksen kohteita, uusinakin?
Ihan vakavissani ja v-tuilematta kysyn tätä, en siis moiti harrastustanne enkä sitikoita.
Arttu
Vastaukset 37
Vanhimmat
sinua sillä eihän vectrassa eikä muissa opeleissa mitään niin ihmeellistä olekkaan, että niihin voisi kiintyä!
Osta siis ensimmäinen sitikkasi ja huomaa, että olet kohta kiintynyt siihen enemmän kuin mihinkään muuhun elämässäsi, tulet huomaamaan että sitikassa on se jokin mitä muissa autoissa EI ole!
"Osta siis ensimmäinen sitikkasi ja huomaa, että olet kohta kiintynyt siihen enemmän kuin mihinkään muuhun elämässäsi, tulet huomaamaan että sitikassa on se jokin mitä muissa autoissa EI ole"
Olen ajanut monella Citikalla ja en näe niissä mitään erikoista. Siinä olet kyllä oikeassa että niissä on jotakin mitä monissa muissa autoissa ei ole - koko ajan vikoja.
Kertokaapa miksi muutaman vuoden vanha Citikka näyttää 10 vuotta vanhalta. Ja miksi - kun 87 vuosimallin Toyota Corolla maksoi takavuosina keskimäärin 25000 mk, samaan aikaan Bx-16 87 Citikka maksoi 10 000 mk ? Kertoo jotakin laadusta...
voidaanko laadusta puhua, kun autosta ei ole jarruja ja pellitkin häviävät ympäriltä. toyota on varsinainen surmanloukku, sen osoitti jo viikonlopun tapahtumat Kuopiossa!! älkää ostako toyotaa, jos henkenne on teille kallis!! ostakaa vaikka turvallisen pidetty Volvo!!
70-luvun Toyota-mallit näyttävät 60-luvun autoilta. 70-luvun Citroen CX näyttää... 2000-luvun autolta.
Kerro "joo" miten ne kuopion tapahtumat osoitti toyotan olevan varsinainen surmanloukku.
Mutta omat kokemukseni hinausautonkuljettajana tukevat tuota. Ollaan hinailtu lähinnä Opeleita (joissa on jos jonkinmoista vikaa) sekä teinien rusinaksi ajamia Corollia. Seuraavina on ulosajetut BMW:t ja Sierrat. Hyvää nousua listalla tekee myös sähkövikaiset Escortit ja Yarikset ("No, se vain sammui eikä enää käynnisty").
Näyttää myös siltä että tummennetut takalasit vaikuttaa kolariherkkyyteen???
Citroen on oma lukunsa ja persoonansa automaailmassa, etenkin vanhemmat Citroënit. Tietysti tähän liittyy jonkinverran ranskalaisuuskin.
Tämä autonmerkin kuten muillekin merkeille on kerääntynyt oma sädekehänsä, tosin Citroenin kohdalla tämä glooria alkoi kehittyä jo sodan aikana, jos ei aiemminkin.
Muita mainekkaita ovat tietysti M-B, Alfa, Land rover jne joilla jokaisella on ystävänsä
Japanilaismerkeillä muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta ei ole sellaisia merkkejä tai malleja, jotka olisivat päässeet kilpailemaan eurooppalaisten arvostuksesta. Tämä näkyy mm. autoklassikkojen hinnassa.
Citroenilla on sielunelämä, ja joka sen on oivaltanut, on jo syvästi kiintynyt autoonsa.
Elikäs täysin samaa mieltä asiasta. Jokaisella sitruunalla on sielu ja oma persoona. Siksi esimerkiksi sitikasta luopuminen on vaikeaa. Kuka sitä nyt perheenjäsentään helpolla myy.
Itse ostin ekan Citikkani tietämättä merkistä mitään sen kummempia etukäteen, sattui vaan osumaan halpa auto eteen. Puolessamatkassa Pohjanmaalta Helsinkiin alkoi olla sellainen fiilis ettei tällaista autoa olekaan. Jossakin vaiheessa matkalla kypsyi päätös ettei koskaan enää muita merkkejä. Tiedä sitten mikä siinä on ... omalaatuinenhan se on, ilmeisesti löytyy siis ihmisiä joille se kolahtaa totaalisesti, toiset eivät koske pitkällä tikullakaan.
on käynyt muillekin. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa. Ei meidän perheeseen ole ilmestynyt muita merkkejä. Kyllähän muissakin merkeissä on kuulemma tullut joitakin mukavuutta lisääviä juttuja, en ole paljoa seurannut. Kun ajelee
sitikalla, ei viitsi ihmetellä muitten rimpuilua mukavuuden lisäämiseksi.
Onhan vielä tietenkin riisipussit.
Ne kilpailevat siitä, kuka osaa tuhota mukavuuden parhaiten.
Ken Citikan rattiin tarttuu, se viha-rakkaus-suhteeseen joutuu. Citikka on parhaimmillaan ihastuttava, mukava, persoonallinen, rakastettava. Pahimmillaan raivostuttava ja omituinen. Citikan ratin takaa löytyy useimmiten avulias, mukava ja huumorintajuinen ihminen.
Kai noissa Citikoissa on jotain selittämätöntä, eikä se selittämätön aukea vasta kuin sellaisen omistaa. Toisille se selittämätön on tosin negatiivinen, toisille positiivinen ominaisuus.
Kaikki se on totta mitä edellä Citikasta kerrottiin. Ajoin Citikalla 15 vuotta ja vain Veho pystyi lopettamaan sen suhteen. Siihen eivät pystyneet vaimo, naapurit, sukulaiset eikä tyäkaverit.
Asiallinen ja pottuilematon kysymys pohdittavaksi, siitä pisteet kysyjälle.
Olen omistanut kait noin 10 sitikkaa ja kilometrejä näillä on jäänyt taakse noin 1,3 miljoonaa.
Ajoin aikoinani hyvin paljon, ja alla oli mm. Volvoa, isoa Talbottia, Volkkareita ja joukossa joku japsikin. Kunnes sitten kerran istuin sitikan rattiin enkä siitä ole hellittänyt.
Mihinkään kerhoon en kuulu. Missään kokoontumisajoissa en ole koskaan käynyt, minulle sitikka on käyttöpeli joka on osoittautunut luotettavaksi ja loistavien ajo-ominaisuuksien vuoksi sopivaksi pitkien taipaleiden taittamiseen.
Eräät jenkkiautot, sellaiset joita ei enää edes tehdä, saivat hieman samanlaisia tuntemuksia sydänalassa.
Toisaalta miksi ei saisi kuulua tällaiseen tiimiin. Varsinkin jos auto samalla on hieman kuin harrastus. Motoristitkin kokoontuvat, rellukuskit ja monet muut. Ei siinä mistään mystiikasta ole kysymys. Mukavaa vaihtaa mielipiteitä ja käydä toverillisia kinasteluja nippeleiden paremmuudesta.
Elämää se vain on.
Olen ajanut ja omistanut monta autoa, mutta nyt vasta löytyi se oikea, Citroën Picasso. Kesälomalla 4000 km viikossa vaivatta nauttien joka kilometristä.
>Ajoin Citikalla 15 vuotta ja vain Veho pystyi lopettamaan sen suhteen.
Ihmisellä on tässä elämässä vain kolme todellista ystävää: käteinen raha, vanha koira ja citikka. Näin pn kuulemma todennut joku ranskalainen "ajattelija".
Kun kerran on antautunut Citroënin pauloihin, paluuta ei ole. Ei sitä osaa sen selvemmin selittää. Onhan niitä kyllä muitakin autoja, kuten Alfa, Kupla, Tippa-Renault, Mini jne, joilla on samoja vaikutuksia ihmisen mieleen.
Toisilla autoilla tuntuu olevan sielu, jonka löytää varsinkin pitkillä yhteisillä taipaleilla yleensä pahoilla keleillä ja pimeässä. Tuntuu kuin olisi ystävän seurassa ja turvassa pahalta maailmalta.
Ensimmäinen sitikkani on nyt vajaan vuoden omistamani Xsara. Veholla kävin koeajamassa, illan ja yön aikana tuli sellainen autokuume etten vastaavaa ole nähnyt. Sitikka oli saatava, kaikista aiemmista ennakkoluuloista huolimatta. Ostaessani olin henkisesti varautunut siihen, että jotain pikkuvikaa saattaa olla mutta kyllä Xsara on osoittautunut huolettomaksi peliksi.
Ero kaikkiin aiempiin autoihini (lähinnä japseja) on se, että kuherruskuukausi ei lopu :) Töihinlähtö tuntuu mukavalta joka aamu pelkästään sen takia, että saa ajaa muutaman kilometrin sitikalla.
Citroen saa omistajansa hyvälle tuulelle. Luulen että siinä on se pointti.
Kyllähän Xsara huippukiva on, vaikka ei niin leimallisesti Sitikka kuin "oikeat Sitikat".
Millä mallilla ajelet ja mitä tykkäät sanotaavvaikka talviominaisuuksista? Meinaan hommata kitkat, ne kun oli Xantiassakin. Joka tapauksessa autossasi on ajonhallintasysteemiä lukuunottamatta samanlainen alusta kuin omassa uudessa Exclusive-farkussani.
Niin silloin en "uskaltanut" kaasunestejousitettua ostaa, nyt kyllä luotan sitikkaan sen verran että ostaisin. Lisäksi mukavuudenhalu on kasvanut (hyvään tottuu nopeasti).
Mielestäni Xsara on mainio talviauto. Lämpenee nopsaan eikä viime talven kovat pakkaset säikäyttäneet millään tavalla ranskalaista. Myös ajo-ominaisuudet ovat kohdallaan, ei puske mielellään kuten monet esim. saksalaiset. Jotenkin se tuntuu aina tietävän, minne ollaan menossa :) Kelpo peli.
Piti vielä sanoa että nastoilla ajelen.
Ainaskin Nokian Q:t tuntuu toimivan Xsarassa. Viime talvi 2.0 ex ja edelliset 3 talvea 1.8 sx farkuilla ilman ongelmia Lappia myöten kokeiltuna. Sitä ennen ajoin BX:ä Blizzakeilla eli 10 vuoteen en ole nastoja kaivannut.
Nokian kitkoilla, mutta tässä Saarassa on ohjauksen vaste muutenkin toisenlainen joten odotan hyvää käytöstä myös tuulella. Ja sitten se ajonhallinta luistonesto-systeemi... sulla ei vissiin vielä viime talvena ollut sitä, taisi tulla varustukseen vasta tänä vuonna?
Xantia -93 ei puolestaan vaeltele Continentalin Contiviking 2 -kitkoilla.
On muuten melkoinen harhaluulo, ettei Lapissa/pohjoisemmassa pärjäisi kitkoilla. Siellä pärjää mainiosti, kun teitä ei suolata. Puolestaan etelässä käyttäisin itse nastoja jatkuvan suolauksen takia. Suolahan ensin sulattaa ja sitten tienpinta jäätyy. Tien pinta saattaa jäädä erittäin liukkaaksi ja epätasaiseksi, kitkathan eivät ole parhaimmillaan peilikirkkaalla jäällä.
No, talvellahan on muutenkin ajettava kelien mukaan, oli kitkat tai nastat. Itse en kyllä ihan heti ole nastoihin vaihtamassa, kun on kitkojen hiljaisuuteen ja mukavuuteen tottunut.
Joka aamu on yhtä juhlaa kun Xantialla pääsee lähtemään töihin.
Ei se mitään palvontaa ole. Kyllä se on lähtöisin aina melkein hyvästä porukka hengestä keskustelupalstoilla jne. Myös sillä voi olla jotain tekemistä asian kanssa, että sitikat on aika persoonallisia autoja vrt esim juuri mainitsemaasi vectraan. Jospa vectra sisältäisi vähääkään jotain mielenkiintoista tekniikkaa, niin ehkäpä tekin löytäisitte jotain keskustelemisen aihetta.. ;-) Tääkään ei ole *ittuilua vaan ajatus. Osta sitikka ja liity seuraan.
Citroen vaan on erillainen.
Sitä ei tiedä ja ymmärrä ennenkuin on ajanut Citroenilla.
Itse olen ajanut sitikoilla 22 vuotta.
Välillä on jokapäiväisenä kuljetusvälineenä ollut itä/länsi-autoja.
Mutta aina on ollut yksi sitikka tallissa millä on päässyt nautiskelemaan silloin tällöin.
Ei niissä muissa merkeissä ole persoonallisuutta.
Nyt on kulkupelinä BX ja hyvin se kuljettaa.Meno on tasaista ja mukavaa.
Lopuksi yksi esimerkki Citroenista.
Vein tässä viimeviikolla tytärtäni (13v) pelireissuun Rättärillä.
Perille kun päästiin niin tytöt heti kyselemään tyttäreltäni kenen toi ihana auto on?
Ei siinä parkkipaikalla muut autot herättäneet ko.kysymystä.
Kait siinä Citroenissa sitten jotain erillaista on.
Juuri näin.
Kukaan ei kysy mitään, jos sinulla on joku riisipussi, mutta Citikka mallista riippumatta aiheuttaa jonkun kysymyksen.
Laatu, hinta, ominaisuudet, varusteet, mukavuus...niistä on pienet Citikat tehty.
Jos jotakin on vähemmän, niin toista on taas sitä enemmän.
Kai se on ne fiilikset, jotka ajelemisesta saa...siihenhän autot tehty? Harri tuossa jo totes osuvasti töihin menosta :)
missä köyhäkin pääsee maistamaan herrojen herkkua!
Kun kymppitonnilla saat upean auton joka uutena on maksanut parisataa tonnia ja yli ja vielä ominaisuuksiltaan mahtava ja kunnoltaan kunnoltaan kohtalainen, niin helposti siihen kiintyy.
Ei mielestäni kannata aina ajatella että me sitikka ihmiset oltais köyhiä.
Mielestäni citikkaihiminen on realisti!
Ei kannata ottaa sikaisoa autolainaa mersua varten jos kerran mukavamman auton saa murto-osalla mersun hinnasta.
Ja vaikka olisimme taloudellisesti köyhiä olet heti suunnattoman rikas kun omistat Citroenin, oli se sitten C5 tai 2 CV. Se on sitä ajomukavuuden rikkautta... ja rakkautta.
Hienoa Arttu, se että älysit tuota kysyä, osoittaa että olet oivaltanut jotain Citroenismistä... Ehkä sinussakin asuu Citikkakuski, joka vain odottaa esiintuloaan!
Niin kuin joku muukin kirjoitti, niin ensimmäinen Citikka osui minullekin tavallaan vahingossa. Visa jäi mieleeni mukavana pikkuautona. Sitten tuli AX ja BX, sitten monta vuotta japsiautoilua. Xantiaan ihastuin jo vuonna -93, kun ensiesittelyssä kävin sitä ihmettelemässä ja koeajamassa. Nyt on sitten alla Xantia 2.0 ja takana sillä lähes 20 tkm, siis 20 000 000 ilometriä :). Ei japsiautolla tullut lähdettyä ihan vain huvikseen ajelemaan, siksi kun se on niin mukavaa. Xantialla olen tuon huvin jälleen löytänyt.
Yleensä tapaamani citikkakuskit ovat ollet mukavuudenhaluista ja huumorintajuista porukkaa, jotka liikenteessäkin käyttäytyvät keskivertoa paremmin. Autot ovat persoonallisia, jokainen on oma yksilönsä.
Citikka ei jätä ketään kylmäksi, monta kertaa olen senkin saanut huomata. Monesti olen saanut kuulla: "Ai, sulla on citroääni..." ja loput saa päätellä lausahduksen esittäjän ilmeestä, oliko kyseessä sitten hyvä vai huono asia.
Tutustu rohkeasti niin autoihin kuin kuskeihinkin, käy koeajollakin. Ooppelit ovat ihan rahanarvoisia vaihdokkeja jopa citroen-kaupoissakin :)
Tervetuloa mukavaan porukkaan, http://www.sitruunapatonki.tk auttaa ymmärtämään meitä paremmin.
Onyx
Koeajoin ensimmäisen sitikkani vahingossa (BX)
ja se kolahti kyllä saman tien.
Nyt noita on ollut jo sekä pienimmästä päästä että hulppeimmasta päästä alla ja kaikkiin olen ollut tyytyväinen.
Kiteyttäisin sen sitikkahengen näihin eräällä parkkipaikalla lasten suusta kuulemiini sanoihin, kun käynnistin auton ja mehulinko asettui ajoasentoon...
"juku, setä onks toi lepakkomiehen auto"...
juuri nyt Ooppelin arvostus taitaa olla pohjalukemissa kaupassa kuin kaupassa, jos uusien autojen hintoihin verrataan.
Rahaa siitä kyllä saa, se on selvä.
Niissä viehättää se sadistinen mielihyvä, mitä saa, kun ne ovat aina hajalla: kärsin ja nautin, nautin ja kärsin...
on masokismi eikä sadismi .
sähän tiedät varmaan mikä on pahinta sadismia ?
no se kun masokisti pyytää sadistia lyömään häntä ja se sadisti tietenkin sanoo että en lyö en lyö.heh
Moro!
Heitit aika vaikealla.. mulla on ollut jos jonkun näköistä kulku peliä matkan varrella. Joihinkin niistä vain kiintyy ja niistä on vaikea luopua kun se aika tulee, ja jälkeenpäin niitä muistellaan kuinka mukavia ja hyviä ne oli. Jotkut autot on vain kulkuneuvoja niitä ei meinaa edes muistaa. Joissain autoissa on vain luonne ja vaikka olisi kaksi samanlaista autoa vierekkäin ei välttämättä molemmat herätä samaa tunnetta.
Myönnän että tämä on hieman outoa käyttäytymistä, mutta näin se ainakin toimii omalla kohdallani. Kaipa sitä rakkaudesta autoihin on valmis vaikka mihin, kaikilla ei tällaista suhdetta ole autoihin vaan voi olla vaikka onkivapoihin,yms. Kullakin on omat intohimonsa.
Itse olen tähän mennessä kiintynyt ekaan Miniini, v.80-Range Roveriin ja nykyiseen V6 XMään. Kuitenkin olen omistanut XJ6 Jaguaarin, toisen Minin, uuden VW Golfin ja muita pelejä, näihin kiintymättä!
Tällaista se vaan on. Jos saan udella niin mikä mahtaa olla oma intohimosi? :D
-Monsieur XM sixpäc