Miten luopua pursiveneestä ja samalla harrasteesta joka on täyttänyt elämän kolmekymmnetä vuotta mutta jota ei enään jaksa. Pitäisi myydä vene ja tappaa itsensä tai vain jättää vene poijuun.
vanheneva purjehtija
1941
123049
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Myy vene nyt kun saat siitä vielä jotain ja nauti jatkossa niistä kaikista hyvistä muistoista mitä harrastus on sinulle tuonut.
Helpompi varmaan neuvoa kuin toteuttaa, mutta aikansa kutakin.
Jos olet nimimerkkisi mukaan syntynyt 1941, et vielä ole kehäraakki. Tietenkin fyysinen (ja psyykkinen) kunto vaikuttaa paljon, mutta meidän pursiseuran ikänestori on 78 vuotias, ja purjehtii Degeröllään yksin vaimon kuoltua.
Todennäköisesti meri on sinulle tärkeä. Meren äärellä ja merellä voi toki olla muutenkin, kuin omalla purjeveneellään. Oma isävainaani oli innokas meriläisharrastaja, joka ikäännyttyään yksinkertaisesti myi vanhan rakkaan meriläisensä ja hankki 6-metrisen tuulilasiveneen ja trailerin. Sillä hän pääsi vielä viimeisinä vuosinaankin seuran saarille saunomaan. Toki riskit kasvavat huomattavasti, jos ei itse osaa ikänsä tuomia rajoituksia huomioida.
Jos purjehdus on jo liian raskasta, mieti, mitä muita vaihtoehtoja merielämään on! Kyllä niitä löytyy! Vaikka sydäntä raastaa luopuminen, sen ei tarvitse olla traagista. Elämä jatkuu.
Siitä on kiinni KAIKKI! Jo vaan taas kesä koittaa ja ei kun saaristoon!
Olin pari vuotta ilman purjevenettä ja tuntui tosi pahalta. Ymmärrän tunteesi. Sitten vuokrasin 2 viikoksi veneen, joka "pelasti" minut kestämään yli kesän.Sitten hankin pienen Busteri jolla pääsin eroon pahimmasta piinasta, eli sain haistaa meri-ilmaa... Sitten minulla on taas ollut purkkari pari vuotta. Sitten kun ei oikeasti jaksa niin gasteja tarvitaan aina, moni ei saa enää parikumppaniaan mukaan. Keskiviikkopurjehdukset, pari tuntia tekee ihmeitä. Jopa saittari paikalisella taxiveneellä on joskus ihan ok. Ehkä jossain vaiheessa tulee hetki jolloin on vaihdettava moottoriveneeseen, se kun on vähän iisimpää? Mutta jonkkaan ei kannata heittäytyä. Pysy pinnalla- ssa, Tsemppiä!
En lähde arvailemaan inhimillisesti katsoen liian varhaisen vanhenemisesi syitä, mutta itselläni kävi näin:
Jo viisi vuotta sinua nuorempana tunsin itseni fyysisesti liian "vanhaksi" jotta olisin voinut täysipainoisesti nauttia purjehduksesta. Painoni pli silloin 20 kg nykyistä painoani korkeampi. Elämä oli muutenkin menossa alamäkeä fysiikan osalta. Podin kaikkia kansantauteja ja söin kuutta lääkettä enmmän tai vähemmän säännöllisesti. Alkoholi ei ollut ongelma. Eli en käyttänyt kuin saunaolutpullollisen kerran viikossa.
Painon pudotus oli ratkaisu. Ensimmäisessä vaiheessa pudotin radikaaleilla keinoilla painoni vuoden aikana tähän nykytasoon. Toisessa vaiheessa aloitin terveelliset elin- eli ruokailutavat. Tehdasvalmisteiset kevyttuotteet jätin jo ensimmäisessä vaiheessa. Iltaisin aloin ottamaan lasin punaviiniä tai konjakkimoukun.
Toisen vaiheen painon aisoissapito on ollut vaikeinta. Olen sopinut tietyn kilomäärän, jonka yli jos paino maanantaiaamuna nousee niin olen syömättä mitään kaloripitoista niin kauan kuin paino on rajoissa.
Nyt en syö enää mitään lääkkeitä. Purjehtiminen on ollut nautittavaa jo kahtena kesänä ja tulee nykyarvion mukaan jatkumaan sellaisena vielä vähintään kymmenen vuotta.
Kokeile sinäkin "nuremman" neuvoa.
54-vuotias moottoriveneilijä.
Olen päässyt silloin tällöin nauttimaan purjehtimisen riemuista purjelaudasta ja optarista (itse) aina 44-jalkaiseen teräspurkkariin (gasti) saakka. Kiehtovaa hommaa!
Olen nyt harrastanut veneilyä asuttavilla retki-/matkaveneillä vasta noin 12 vuoden ajan. En ole vieläkään luopunut ajatuksesta, että vielä joskus opettelisin oman purkkarin kippariksi!
Muutamat tekijät ovat tätä vastaan. Olen kovin mielistynyt nykyiseen 9-metriseen m-veneeseeni. Jos myisin sen, en uskoisi saavani myyntihinnalla yhtä viihtyisää ja asuttavaa purjevenettä tilalle. Joutuisin tinkimään eräistä ominaisuuksista tai velkaantumaan, eikä kumpikaan vaihtoehto miellytä.
Försti tykkää veneestä, joka ei ole ajossa oltaessa kallellaan ja jossa ei tarvitse kyhjöttää sadeasussa sitloodassa, jos haluaa ihailla maisemia.
Kolmanneksi viihdyn hyvin nykyisessä laituriseurassani. Laituri kuitenkin on keppiveneiden ulottumattomissa, matalien siltojen takana. Seuran vaihtaminen ja uusien liittymis- ym. maksujen maksaminen on ainakin jonkinlainen psykologinen kynnys, "turhan iso ruljanssi".
Mutta silti: en pidä aivan mahdottomana, ettenkö sittenkin vielä vaihtaisi purkkariin joskus kuusikymppisenä!
Kunnossani ei ole tällä hetkellä valittamista, vaikka istumatyötä teenkin enkä juuri harrasta liikuntaa. Painoani pudotin viime vuoden alkupuoliskon mittaan noin 10 % / 10 kg, ja sillä oli ehdottoman myönteinen vaikutus! Lääkitystä vaativilta kroonisilta sairauksilta olen onnistunut toistaiseksi välttymään.
Siinä tuli todella hyvät neuvot purjehdusvuosien jatkamiseen.Olen itse käynyt samat asiat lävitse.
vaikuttaa olemisen ja elämisen laatuun yllättävän
yllättävän paljon.TSEMPPIÄ.
..olen ajatellut seilata. Viiden vuoden päästä pitää kai hankkia ankkuripeli, kun ei jaksa enää käsin kelata, joskus sen jälkeen sähkömoottorit vinsseihin, mutta riittäähän siinä ajatuksen puuhaakin..
Toistaiseksi neuvoista paras on varmasti tuo painon pudotus ja sen tuoma helpotus yleensä. Sitä myötä voisi ajatuskin asettua uusille urille tai tässä tapauksessa mieluummin vanhoille veneily urille.
Lisää näitä asiallisia neuvoja eikä normaalia chatin nälvimistä ja pikku viisastelua.
Kuntosali pari kertaa viikossa auttaa kummasti
Edellisen veneen ostin ikääntyvältä herralta joka päätti luopua purjehduksesta.
Hän löysi vaihtoehdon asuntoautosta.
Sillä pääsee kivasti niin merenrannalle kuin lapin maisemia ihailemaan.
Veneeseen yhdistyy asuttavuus ja sisätilojen mukavuus. On se sama turvallinen paikka missä voi olla ja aikaa kuluttaa.
Sinäänsä molemmissa harrastuksissa on paljon yhteistä joskin kuitenkin paljon myös eroavaisuuksia.
Toinenvaihtoeho olisi mutta ehkä jo vähän myöhäistä.... Saada mahdollinen jälkikasvu innostuun veneilystä. Luovuttaa vene ja vastuu heille. Päästä heidän mukanaan purjehtimaan aina silloin tällöin :)
näin. Eli faija on käytännössä antanut veneen mulle, mä pidän sen kunnossa ja käytän kuin omaani. Faija merelle kesällä kahdeksi viikoksi ja muutamaksi viikonlopuksi ja hän on tyytyväinen, kuten minäkin.