olen perheellinen pienen lapsen äiti.ongelmana on oma äitini.se soittelee puhelimeen joka päivä.sen pitää tietää meistä kaikki päivälleen.missä ollaan mitä tehdään.sitten se ei koskaan voi kiusallaan ottaa lastamme hoitoon sinne kun mulla ja miehelläni oisi yhtä aikaa viikonloppuisin yhteistä aikaa.muulloinkaan ei hirveesti sitä kahdenkeskistä aikaa ole.mun oma äiti yrittää estää nekin.sit kun äitini tietää että mulla alkaa vapaat mieheni kanssa niin se kysyy että saanko tulla illalla käymään eli tietosesti tulee istuun juuri sinä iltana ettei saatas viettää edes vapaan alkua yhdessä omani perheeni kanssa.eli se jatkuvasti häilää kimpussa eikä suostu pyytään koskaan yöksikään mummolaan omaa lasten lastaan.ainoastaan kun ollaan äidin luona kyläilemässä niin jos äidillä on joku meno niin se kysyy että jääkö lapsi yöksi.minä sanon sille että ethän sä voi ottaa kun sulla on aamusta meno.eli se piruilee koko ajan.olen sanonut päin naamaa kerran puhelimessa että pitääkö aina päivälleen kaikki tilittää sinne niin se ei usko.se ei usko mitään.sit kun minä ja mieheni yrittettäs kerran kolmessa kuukaudesssa lähteä ulos juhliin niin sekään ei enää käy että äiti ottas hoitoon.se tekee meille sellasta että se tulee ite meille istuun ja joskus on jo ottanut siideriä ja sanoo mulle että oisko mukavaa lähteä juhliin.eli vittuilee mulle että ette pääsekään kun ei ole lasten hoitajaa.musta mulla on kauhea äiti.mikä avuksi.mä olen todella väsynyt tähän.meilläkin on ruvennut tuleen riitatilanteita miehen kanssa.kun hoitajaa ei ole lapselle.kun oma äitini kai yrittää meidän väliä kireäksi ja sen se kyllä onnistuu tekemään.
äini piruilu väsyttää
stressi
3324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Aloita vaikka siten, ettet vastaa puhelimeen! Jos on pakko vastata, sanot olevan hirveä kiire. Et avaa hänelle ovea! Et soittele. Eiköhän rupea rauhoittumaan. Toimikaa! Muuten käy hullusti. Teillä on oma elämänne. Hoitajia lapsille kyllä löytyy. Vaikka ei löytyisikään, voit sanoa äidillesi hoitajan löytyneen. Todennäköisesti siinä vaiheessa huomaa että hän on"korvattavissa". Uskallusta!
Muista, että sinä teet valinnat: annatko/sallitko äidin käyttäytyä noin, vastaatko hänen kyselyihin tilittämällä toimintaasi, vastaatko puhelimeen, annnatko komennella..... Mietipä sitä, eikö olekin yksinkertaista?! Mitä enemmän selittelet, sitä enemmän hän saa tunteen, että hallitsee sinua kun kuitenkin aina selittelet ja tilität...
Ainakin Mannerheimin lastensuojeluliitolta voi kysellä lastenhoitoapua, jos hoitajaa tarvitsette. Yritä pitää huolta myös parisuhteesta, puhelimenhan ei ol pakko vastata tai sitten sanot tosiaan vain että on kiire. Tsemppiä!