Mulla on tällänen ongelma: Mä ahmin n. 4 kertaa vikossa KAMALAT määrät karkkia ymym. Sit mun tekis kauheesti (huonon omantunnon takia) oksentaa, mut mä pelkään oksentamisen tunnetta sairaasti. Oon omasta mielestä reilusti ylipainoinen (160/44) ja haluisin olla alle 40kiloinen. Tiedän, olen 12-vuotiaana HYVIN nuori, mutta mun mieli on ihan vääristyny kaikesta paskasta, mitä mä oon nyt joutunu kokemaan. Mä viiltelen ja harkitsen itsarii ja mä en paljoo muuta syö, ku herkkuja. Ja niitä TOSI PALJON. Mutta mä joskus kysyn iteltäni: Miks mä näin nuorena joudun kokeen tällästä? Mä en tiiä, miks mä oon tällänen, mut mä vaan oon. Mun lapsuus meni pilalle, koska en OSAA olla ahmimatta. Olen yrittänyt oksentaa, mutta pelkään sitä niin saatanasti! Olin ennen iloinen ja positiivinen ja minulla oli todella hyvä itsetunto. Nyt olen surullinen ja sisäänpäinsulkeutunut ja itsetuntoni on vaihtunut itseinhoksi. Olen ruma ja lihava, enkä ole riittävä tähän maailmaan. En ansaitse elää.Minusta olisi ihanaa, jos saisin vetää pään täyteen viinaa, eikä ajatella mitään! En kieri säälissä, vaan tältä minusta tuntuu. Onko jollain muulla yhtä nuorella samanlaisia ongelmia?? Olkaa kiltti ja auttakaa minua! Sitä mä kaipaan! Ystävää, jolla on samanlaisia kokemuksia. Vanhemmatkit kyllä käyvät.
Miksi näin nuorena??
Bulimikko-93(!)
10817
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Mä viiltelen ja harkitsen itsarii ja mä en paljoo muuta syö, ku herkkuja. Ja niitä TOSI PALJON. Mutta mä joskus kysyn iteltäni: Miks mä näin nuorena joudun kokeen tällästä?"
Nuoruusikäsi on jo alkanu. Et ole enää lapsuusiässä ja sanoit olevasi ennen iloinen,eli siis lapsuutesi on mennyt hyvin.Luuletko olevasi kovinkin sairas? Voi olla että tuo ahmiminen on kehosi viesti täyttää energiavaje tai sitten alkavaa bulimiaa. Sairastuin itse 6-vuotiaana psykoosiin,ja tiedän että jos on lapsuutensa menettäny teksti ei oo tollasta.
Mutta tää tapahtu n. 2kk! Oon KOKO AJAN masentunut: en viitsis nousta aamulla ylös, lintsaisin mielelläni koulusta, inhoan itseäni, ja olen KAUHEAN itsekriittinen. Enkä syö pelkkiä herkkuja, vaan myös kaikkea ruokaa: hedelmiä, kurkkua, lihapullia ym. mitä kaapista löytyy. Sit mulle tulee ihan sairaan huono omatunto ja meenkin jo vessaan yrjöön, mut siinä vaiheessa, ku työnnän sormet kurkkuun, joku estää mua ja meen huoneeseen itkeen. Sitä mä teenki jokapäivä: itken. Haluunko mä sit tällästä nuoruutta?
On hyvä että tiedostat itse käyttäytymisesi ja olosi. Ei sinun iässäsi pitäsi kaikki olla vielä niin mustavalkoista. Olisiko sinulla joku aikuinen jolle voisit puhua. Jos et voi puhua vanhemmillesi niin ehkä terveydenhoitaja voisi auttaa sinua. Tarvisisit apua mielestäni nopeasti
ennen kun tilanteesi syvenee..
Saatko jotain tyydytystä viljelemellä näille palstoille ilkeitä/kylmiä kommentteja? Tuskin ketjun 12-vuotias aloittaja huvikseen väittää että hänen lapsuutensa on ollut pilalla. Onko aivan tarpeellista tulla itkemään että "kyl mä tiiän ettei sulla ollu rankka lapsuus kun sulla on tollasta tekstiä, mulla oli saletisti rankempaa". Muillakin voi olla ongelmia kuin sinulla eikä tarvitse lyödä lyötyjä. Et tiedä ketjun aloittajan elämästä mitään joten voisit jättää turhat kommentoinnit väliin.
Kiitti, ku ymmärrät ja annat apuu. Mä oon puhunu terkalle ja äitille, mut se ei auta. Mä jään aina silti ittekseni pohtiin kaikkia asioita, enkä voi olla pohtimatta... Se ei vaan auta..
Siis jos olet puhunut terveydenhoitajalle, niin kyllä pitäsi apua löytyä. Oletko uskaltanut puhua ihan niin kun asiat ovat! Menet sinne uudestaan ja sanot että sinun on päästävä eteenpäin. Jos otat asian myös puheeksi äitisi
kanssa, niin luulisi äidin ottavat nämä asiat vakavasti ja lähtevän hoitamaan asiaa.
Käyppäs katsomassa Mannerhemin lastensuojelun
netti sivuja. Siellä on nuorille tarkoitettu
palsta johon voit kirjoitaa . Jos sieltä saisit apua ...
Psykoositar voisi kyllä huoletta jättää nuo tuollaiset kommentit väliin!
Jos nuori tulee kertomaan henkisestä pahoinvoinnistaan, niin älä hemmetti sentään ota tuota asennetta, että mitätöit nuoren tunteet!! Törkeää! Hyi.
Sinulle nuori: kaikkea hyvää!!
Et todellakaan ole grammaakaan ylipainoinen, vaan pikemminkin päinvastoin: todella hoikka! Yritä "pelastaa" itsesi ennen kuin menee pahemmaksi, puhu läheisillesi, yritä syödä normaalia ruokaa edes vähän joka päivä, äläkä vain ala oksennella!