Mitä on synti??
Aivan liian moni meikäläinen ei pohjimmiltaan ymmärrä, mitä on synti. Synti on sydämen luopumista Jumalasta, ei tarkkoja luetteloita, mitä asioita ei saa tehdä. Tämä sanotaan kyllin selvästi Raamatussa.
On totta, että meillä uskovaisilla on elämäntapaohjeita, joiden katsotaan suojelevan uskoa. Esimerkiksi liiallinen maailmallisuus tulisi hyljätä ja muutenkin elää siveästi ja siististi tässä maailmassa. Siltikään ei voi tarkasti listata, mitä kuuluu maailmallisuuteen ja mitä ei. Emme me saaa tehdä omia syntilistojamme, sillä muutenhan olemme kuin kirjanoppineet, jotka noudattivat omia säädöksiään hyvää tarkoittaen. Heille kuitenkin sanottiin, ettei heidän uskonsa ollut kelvollista, sillä se perustui omiin hyviin tekoihin. Tämähän on suuri vaara meillä nykyajan uskovaisillakin. Että annamme liian suuren painoarvon elämäntapaohjeille ja alamme pitää niitä välttämättöminä taivaaseen pääsylle. Ja näitä elämäntapaohjeita ovat esim. maailmallisen musiikin, meikkauksen, television jne. kieltäminen. Eihän siinä mitään, hyvä ettei mennä maailman mukana. Mutta siinä vaiheessa, kun tällaiset asiat on korotettu jo taivaaseenpääsyn esteeksi, on sorruttu juuri samaan kuin kirjanoppineet, joille ei enää pelkkä usko riittänytkään.
Jeesus itse sanoi, että KAIKKI laki on täytetty siinä, että rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Siis kaikki. Mutta ainakin tuo jälkimmäinen vaatimus ei näytä pysyvän kovinkaan kirkkaana uskovaisten sydämissä. Olenpa sangen monesti itse pahentunut siihen, kuinka uskovaiset saattavat olla pahimpia ja säälimättömimpiä toisiaan kohtaan. On riitaa, eripuraa, selän takana panettelemista, kateutta, syrjimistä, juoruilua jne. Ihmisiähän mekin vain olemme, mutta eikö uskovaisten tuntomerkki ole juuri keskinäinen rakkaus?
Kun puhutaan uskon hedelmistä ja niiden puuttumattomuudesta, saatetaan ottaa esimerkiksi "sekin naapurin rouva, joka käyttää ripsiväriä". Mutta hyvänen aika. Missä viheessa Hengen hedelmät ovat muuttuneet pieniksi teoiksi, kun Raamatussa ne olivat enemmänkin laajoja ja abstraketeja asioita, kuten rakkaus, pitkämielisyys, kärsivällisyys jne.? Tämä on se ristiriita, joka liian selvistä "säännöistä" juontuu. Usko onkin tietynlaista kaavaa, ja tärkein jää unohduksiin. Tärkein, eli Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen.
Emme me pelastu sen takia, että soitamme pianoa muttemme harmonikkaa. Tai että leikkaamme ja käherrämme hiukset muodikkaasti muttemme värjää niitä. Tai että käytämme peitevoidetta muttemme ripsiväriä. Tai ettemme käy klassisen musiikin konsertissa mutta harrastamme shoppailua musiikillisissa kauppakeskuksissa, jotka ovat täynnä esim. seksistisiä mainoskuvia. Tai ettemme anna lastemme katsoa koulussa nukketeatteriesitystä mutta viemme heitä huvipuistoihin ja markkinoille. Tai ettemme kuuntele maailmallista musiikkia mutta luemme hyvinkin viihteellistä kirjallisuutta.
Se on koko homman paradoksi, että me sorrumme ristiriitaisuuksiin ja epäjohdonmukaisuuksiin. Jeesushan ei tehnyt näin, vaaan hän korosti, ettei ole muita vaatimuksia kuin rakkaus. Ja että taivaaseen pääsyn edellytys on AINOASTAAN se, että olemme saaneet synnit anteeksi ja uskomme siihen. Uskomme, että se riittää siihen, että taivaaseen pääsemme. Tämä pelastusvarmuus tuo rakkauden, kun ei tarvitse seurata ja arvostella eikä edes arvioida lähimmäisten tilaa ulkoisten asioiden perusteella. Varmuus anteeksiannosta omien syntien kohdalla tuo anteeksiantavaa mieltä ja nöyryyttä, kun käsittää, miten sangen suuren lahjan on itse saanut, kun saa uskon aivan ilmaiseksi vailla MITÄÄN vaatimuksia. Jos lisätään yhtään vaatimuksia itselle, aletaan vaatia myös muilta. Silloin ei olla vapaita, ja tällaisesta uskosta puuttuu myös Hengen hedelmät, eli esimerkiksi rakkaus ja pitkämielisyys.
Ja miten tämä ilmenee? Juuri materialistisena kilpailuna, vertailuna, syrjimisenä, pahantahtoisena juoruamisena jne., jotka ovat valitettavan yleisiä niillä asuinalueilla, joissa asuu paljon meitä uskovaisia. Olemmeko todellakin maailman suola ja elämän valo, jos käytämme aikaamme tyhjänpäiväisten rajojen rakentamiseen ja valvomiseen, mutta annamme samanaikaisesti Saatanan tehdä pahaa työtä meissä niin, että rakkaus ei pääse vaikuttamaan? Onhan tästä surullisia esimerkkejä, kun aletaan vaatia kaikilta samanlaisia näkemyksiä toisarvoisista asioista. 70-luku on sellainen esimerkki, jonka luulisi riittävän varoitukseksi meille uskovaisillekin.
Monet elämäntapaohjeet ovat osoittautuneet hyvin siunauksellisiksi, kun ne ovat perustuneet Raamattuun. Esim. "Älä juo sitä viinaa, josta paha meno tulee." Perheiden ja yksilöiden hyvonvointi perustuu suurelta osin myös absolutismiin, jolla on selkeästi ollut Jumalan siunaus. Mutta onkin paljon niitä pieniä, edellä jo mainittuja vaatimuksia, joilla ei ole selkeätä pohjaa Raamatussa. Nämä juuri aiheuttavat pahaa mieltä ja eripuraa uskovaisten keskuudessa.
Kol. 2:
"20 Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin 21 "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? 22 Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. 23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä."
SIINÄPÄ AJATELTAVAA MEILLE KAIKILLE USKOVAISILLE, JOTKA YHÄ VAELLAMME VAATIMUSTEN TIELLÄ!
Ja myös Jeesus sanoo:
"18. Ja hän sanoi heille: oletteko tekin niin ymmärtämättömät? ettekö ymmärrä, että kaikki mikä ulkoa menee ihmiseen, ei se häntä taida saastuttaa?
19. Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.
20. Ja hän sanoi: mitä ihmisestä tulee ulos, se saastuttaa ihmisen.
21. Sillä sisältä ihmisten sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, huoruudet, salavuoteudet, miestapot,
22. Varkaudet, ahneudet, pahat juonet, petos, irstaisuus, pahansuomuus, Jumalan pilkka, ylpeys, hulluus.
23. Kaikki nämät pahuudet sisältä tulevat ulos ja saastuttavat ihmisen."
Aivan liian moni meikäläinen ei pohjimmiltaan ymmärrä, mitä on synti. Synti on sydämen luopumista Jumalasta, ei tarkkoja luetteloita, mitä asioita ei saa tehdä. Tämä sanotaan kyllin selvästi Raamatussa.
On totta, että meillä uskovaisilla on elämäntapaohjeita, joiden katsotaan suojelevan uskoa. Esimerkiksi liiallinen maailmallisuus tulisi hyljätä ja muutenkin elää siveästi ja siististi tässä maailmassa. Siltikään ei voi tarkasti listata, mitä kuuluu maailmallisuuteen ja mitä ei. Emme me saaa tehdä omia syntilistojamme, sillä muutenhan olemme kuin kirjanoppineet, jotka noudattivat omia säädöksiään hyvää tarkoittaen. Heille kuitenkin sanottiin, ettei heidän uskonsa ollut kelvollista, sillä se perustui omiin hyviin tekoihin. Tämähän on suuri vaara meillä nykyajan uskovaisillakin. Että annamme liian suuren painoarvon elämäntapaohjeille ja alamme pitää niitä välttämättöminä taivaaseen pääsylle. Ja näitä elämäntapaohjeita ovat esim. maailmallisen musiikin, meikkauksen, television jne. kieltäminen. Eihän siinä mitään, hyvä ettei mennä maailman mukana. Mutta siinä vaiheessa, kun tällaiset asiat on korotettu jo taivaaseenpääsyn esteeksi, on sorruttu juuri samaan kuin kirjanoppineet, joille ei enää pelkkä usko riittänytkään.
Jeesus itse sanoi, että KAIKKI laki on täytetty siinä, että rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Siis kaikki. Mutta ainakin tuo jälkimmäinen vaatimus ei näytä pysyvän kovinkaan kirkkaana uskovaisten sydämissä. Olenpa sangen monesti itse pahentunut siihen, kuinka uskovaiset saattavat olla pahimpia ja säälimättömimpiä toisiaan kohtaan. On riitaa, eripuraa, selän takana panettelemista, kateutta, syrjimistä, juoruilua jne. Ihmisiähän mekin vain olemme, mutta eikö uskovaisten tuntomerkki ole juuri keskinäinen rakkaus?
Kun puhutaan uskon hedelmistä ja niiden puuttumattomuudesta, saatetaan ottaa esimerkiksi "sekin naapurin rouva, joka käyttää ripsiväriä". Mutta hyvänen aika. Missä viheessa Hengen hedelmät ovat muuttuneet pieniksi teoiksi, kun Raamatussa ne olivat enemmänkin laajoja ja abstraketeja asioita, kuten rakkaus, pitkämielisyys, kärsivällisyys jne.? Tämä on se ristiriita, joka liian selvistä "säännöistä" juontuu. Usko onkin tietynlaista kaavaa, ja tärkein jää unohduksiin. Tärkein, eli Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen.
Emme me pelastu sen takia, että soitamme pianoa muttemme harmonikkaa. Tai että leikkaamme ja käherrämme hiukset muodikkaasti muttemme värjää niitä. Tai että käytämme peitevoidetta muttemme ripsiväriä. Tai ettemme käy klassisen musiikin konsertissa mutta harrastamme shoppailua musiikillisissa kauppakeskuksissa, jotka ovat täynnä esim. seksistisiä mainoskuvia. Tai ettemme anna lastemme katsoa koulussa nukketeatteriesitystä mutta viemme heitä huvipuistoihin ja markkinoille. Tai ettemme kuuntele maailmallista musiikkia mutta luemme hyvinkin viihteellistä kirjallisuutta.
Se on koko homman paradoksi, että me sorrumme ristiriitaisuuksiin ja epäjohdonmukaisuuksiin. Jeesushan ei tehnyt näin, vaaan hän korosti, ettei ole muita vaatimuksia kuin rakkaus. Ja että taivaaseen pääsyn edellytys on AINOASTAAN se, että olemme saaneet synnit anteeksi ja uskomme siihen. Uskomme, että se riittää siihen, että taivaaseen pääsemme. Tämä pelastusvarmuus tuo rakkauden, kun ei tarvitse seurata ja arvostella eikä edes arvioida lähimmäisten tilaa ulkoisten asioiden perusteella. Varmuus anteeksiannosta omien syntien kohdalla tuo anteeksiantavaa mieltä ja nöyryyttä, kun käsittää, miten sangen suuren lahjan on itse saanut, kun saa uskon aivan ilmaiseksi vailla MITÄÄN vaatimuksia. Jos lisätään yhtään vaatimuksia itselle, aletaan vaatia myös muilta. Silloin ei olla vapaita, ja tällaisesta uskosta puuttuu myös Hengen hedelmät, eli esimerkiksi rakkaus ja pitkämielisyys.
Ja miten tämä ilmenee? Juuri materialistisena kilpailuna, vertailuna, syrjimisenä, pahantahtoisena juoruamisena jne., jotka ovat valitettavan yleisiä niillä asuinalueilla, joissa asuu paljon meitä uskovaisia. Olemmeko todellakin maailman suola ja elämän valo, jos käytämme aikaamme tyhjänpäiväisten rajojen rakentamiseen ja valvomiseen, mutta annamme samanaikaisesti Saatanan tehdä pahaa työtä meissä niin, että rakkaus ei pääse vaikuttamaan? Onhan tästä surullisia esimerkkejä, kun aletaan vaatia kaikilta samanlaisia näkemyksiä toisarvoisista asioista. 70-luku on sellainen esimerkki, jonka luulisi riittävän varoitukseksi meille uskovaisillekin.
Monet elämäntapaohjeet ovat osoittautuneet hyvin siunauksellisiksi, kun ne ovat perustuneet Raamattuun. Esim. "Älä juo sitä viinaa, josta paha meno tulee." Perheiden ja yksilöiden hyvonvointi perustuu suurelta osin myös absolutismiin, jolla on selkeästi ollut Jumalan siunaus. Mutta onkin paljon niitä pieniä, edellä jo mainittuja vaatimuksia, joilla ei ole selkeätä pohjaa Raamatussa. Nämä juuri aiheuttavat pahaa mieltä ja eripuraa uskovaisten keskuudessa.
Kol. 2:
"20 Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin 21 "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? 22 Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista. 23 Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä."
SIINÄPÄ AJATELTAVAA MEILLE KAIKILLE USKOVAISILLE, JOTKA YHÄ VAELLAMME VAATIMUSTEN TIELLÄ!
Ja myös Jeesus sanoo:
"18. Ja hän sanoi heille: oletteko tekin niin ymmärtämättömät? ettekö ymmärrä, että kaikki mikä ulkoa menee ihmiseen, ei se häntä taida saastuttaa?
19. Sillä ei se mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja menee luonnollisesti ulos, kaikki ruat puhdistain.
20. Ja hän sanoi: mitä ihmisestä tulee ulos, se saastuttaa ihmisen.
21. Sillä sisältä ihmisten sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, huoruudet, salavuoteudet, miestapot,
22. Varkaudet, ahneudet, pahat juonet, petos, irstaisuus, pahansuomuus, Jumalan pilkka, ylpeys, hulluus.
23. Kaikki nämät pahuudet sisältä tulevat ulos ja saastuttavat ihmisen."
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tuijotamme usein vääriin asioihin maailmallisuudesta puhuttaessa.
Matt. 5:2 Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:
Matt. 5:3 "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Matt. 5:4 Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Matt. 5:5 Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
Matt. 5:6 Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Matt. 5:7 Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Matt. 5:8 Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Matt. 5:9 Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Matt. 5:10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Matt. 5:11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
Matt. 5:12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
Matt. 5:13 Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
Matt. 5:14 Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;
Matt. 5:15 eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.
Matt. 5:16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, ...
... *että he näkisivät teidän hyvät tekonne* ...
...ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
Raamattu sanoo selvästi että synti on Mooseksenlain rikkomista.
Mooseksenlain rikkominen on sydämen luopumista Herrasta.
Jeesus tuli sovittamaan kaiken lain, koska ihminen ei pysty lakia täyttämään. Vain Jeesuksen sovitustyössä lepää pelastus.
Tottakai syntiä on Jumalan kymmenen käskyn rikkominen, se nyt on jokaiselle selvä asia.
Sitä vartenhan jeesus tuli pelastamaan, koska emme kykene niitä käskyjä täyttämään.
Avauksessa puhuttiin isien perinnäissäännöistä ja tapakulttuurista ja ihmisen itse itselleen kehittelemistä taivaaseen pääsemisansioista (siis kun teet näin ja näin ja vältät tuota ja tuota, niin sitten pääsettaivaaseen), niin Raamattu ei opeta.
Sydämeni yhtyy täysin tuohon kirjoitukseen. Noin minäkin asian ymmärrän ja soisin kaikkien muidenkin ymmärtävän...
Ihmiset ovat vain liiaksi sidoksissa elämäntapaohjeisiin ja sääntöihin ja pahentuvat, jos joku niitä rikkoo. Tämä aiheuttaa eripuraa ja riitaa seurakunnassa, menee välit ja keskinäinen rakkaus katoaa. Jotkut v-lestadiolaiset ovat kovasti lakihenkisiä, eivätkä ymmärrä tilaansa. Luulen, että "maailmallisuus" ei ole niin suuri vaara uskovalle, kuin omavanhurskaus ja omien ja muiden töiden tuijottelu.
Siinä se tuli juuri oikein sanottuna koko asian ydin! Hienosti kirjoitettu!
Tämän tekstin soisi saavan paljon lukijoita.
Kirjoittaja kirkastaa selkeästi meille sitä mistä kristillisyydessä ja elämänvanhurskaudessa on kyse.
Tämän voisi julkaista Päivämiehessä. Toivon että kirjoittaja tarjoaisi sinne tätä.
Kiitos valaisevasta ja arvokkaasta kirjoituksestasi!
Minäkin sorruin täällä käyttäytymään sopimattomasti. Ja sorruin täällä yleisellä kirjoittelemaan Emkasta,Pappulista ja ELIHUSTA sitä sun tätä.
Se tuli sisimmästäni väärä lupa siihen, että tekihän hekin väärin minulle sillä toisella palstalla.
Kyllä sisimmässäni ei tuntunut hyvältä tämän jälkeen, mutta ei sitä millään jaksais ihmisenä antaa perikisi, kun on kerran jo sanansa sanonut.
Mutta tämä usko alkoi sydämmessä opettaa toisin. Ja huomaan, että ei tämä usko anna sydämmessä lupaa tehdä väärin, jos toinen tekee väärin. Vaan tämä usko on omakohtainen.
Pidän sitä kirjoittelua sopimattomana ja haluan pyytää täällä anteeksi sitä, koska se on täällä tapahtunutkin. Ja muutakin mitä on tullut. Ei sitä uskovainen tahallaan halua tehdä väärin. Mutta se synti on niin lähellä, kun se on omassa lihassa.
Toivottavatihe huomaavat tuon toisen viestini.
Toivottavasti he huomaavat tuon toisen viestini.
Kiitos hyvin avaavasta kirjoituksesta. On helpottavaa huomata että vl piireissä on myös ihan oikeasti raamattua tuntevia ja myös eritoten rehellisesti sen sanoman vastaanottavaa mieltä. En ymmärrä miksi SRK:n johto ei voi kirkastaa näitä asioita. Ei siellä niin tyhmiä miehiä ole etteivätkö he tajuaisi näitä asioita. Vai onko perinnäissäädösten kompleksi niin syvällä rakenteissa ja kulttuurissa että liha ei soisi antavan niistä yhtäkään pois. Onko Jeesuksen sovitustyöhön turvautuminen sittenkin liian vaikeaa?(Tämä ei tarkoita halua synninluvallisuuteen).
Kristillisyys muotoitui varsin homogeenisissa olosuhteissa. Lapin erämaakylissä kaikki olivat samanlaisia. Jo varsin pieni eroavaisuus ulkoisessa olemuksessa löydettiin syntinä. Yhteisöt olivat tiiviitä ja kaikki tieto tiivistyi saarnamiesten kautta. Jo Juhani Raattamaa joutui neuvomaan lapin saarnamiehiä pitäytymään kristuksen oppiin.
Seuraava keskustelu on suora lainaus kirjasta OLE VAPAA VAPAAKSI OSTETTU LAUMA. s.82
Kuvaavana Raattamaan käsityskannalle on seuraava muistiinmerkitty keskustelu hänen ja erään maailmankielteisyyttä korostaneen saarnamiehen välillä. Raattamaa kysyi: "Pitääkö rovaniemeläisten y.m. olla niinkuin me lappalaiset"? Mies: "Ei suinkaan". Raattamaa: "Kuinka sinä sitte vaadit,että virkamiehet ja herrasväki pitävät olla yhdennäköiset kuin köyhä työväki ja talonpojat"?
Vastaus:"Apostoli ei kuitenkaan tee eroitusta herran ja talonpoikain välillä. Raattamaa sanoo:Tekeekö Lutherus ja sanoopa apstolikin: Olkaat alamaiset kaikelle inhimilliselle säädylle Herran tähden. Pitäisi heidän kuitenkin saada pitää ne vaatteet, jotka heillä ovat olleet, koska he kristityiksi ovat tulleet, sillä se tulisi ylön suuri vahinko, jos ne pitäis hävittää, kun vaan heistä turhuus ja ylöllisyys otetaan pois. Jos heiltä kovin paljon vaaditaan, niin he pelkäävät kristillisyyttä. Pitää meidän sallia, että he käyttävät itsensä erilailla kuin me, varainsa jälkeen. MIE PANEN NIIN VÄHÄN ARVOA SEN ULKONAISEN PÄÄLLE. KUN HE VAIN SYDÄMMEN KAUTTA OVAT TULLEET KRISTITYIKSI".
Raattamaan puheesta jokainen sana sopii tähänkin aikaan ja ovat eritoten ajankohtaisia.
Joku tietotekniset taidot omaava hakkeri. Lähetä nämä tämän ketjun avaus ja keskustelut kannanottona SRK:n sähköpostiosoitteeseen. Tämän tärkeämpää ajankohtaista asiaa ei ole. Oikeastaan ketjun kirjoitukset olisi pitänyt saada joulukuussa olleen puhujainkokouksen alustuksen aiheeksi.
Tällainen on ollut ennen isien ja äitiemme usko, kauan sitten. Tällainen on Kristuksen oppi.
Minne on kadonnut rauhanyhdistyksen seruoista oikea sananjulistus?
Mitään tällaista en ole kuullut vuosikausiin.
Lämmin kiitos tästä kirjoituksesta!
mikä vierottaa Jumalasta.
Aamenta vastaa. Todella hyvä, kiihkoton ja asiallinen kirjoitus. Näin on kristillyydessä opetettu aina (ainakin aikaisemmin). Kiitos Sinulle.
Hieno kirjoitus! Vastaa henkeen... ainakin minulla.