Minun painajainen alkoi vuosi sitten jouluna kun olimme häämatkalla. Lapsemme oli mummilassa hoidossa turvassa kotisuomessa. Olimme häämatkalla Thaimaassa. Menetin mieheni. Mieheni kallisarvoista ruumista ei ikinä löydetty. Kuulin tuossa päivällä kaupassa, kuinka kaksi nuorta äitiä ylpeinä kehuskelivat miehiään ja siitä miten he suorastaan vihaavat yh-äitejä ja heidän SAASTAISIA LAPSIAAN jotka vanhemmat pukevat rääsyihin (täsmälleen näillä sanoilla) Mieli olisi tehnyt mennä väliin ja kysyä, että onko koskaan tullut mieleen, ettei välttämättä ole yh-äiti omasta tahdostaan. Suututti, itketti. Kassalle menin itkevänä, kassa kysyi, voinko jotenkin auttaa. Mikä surettaa noin näin kauniina päivänä. Plussat kotiin jumbon citymarketin myyjälle. Jokaisen jotka näin kovin yleistävät kovaan ääneen kaupassa, tulisi vähän miettiä omia sanomisiaan.
Yh äiti kertoo mietteensä!
prinsessan äiti
5684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vai keksintö?
Mun lapsi asuu Thaimaassa ja olen täällä yksin.
Kasvatin myös lapseni yksin ja oli aika tiukka. Äitin kärsii siitä, että oli hankkinut mut jo naimisissa olevan miehen kanssa. Yrittivät yhteiselämää, mutta hänen vanhempiensa ja yhteiskunnan silloin paine saivat äitini jättämään isän eli siäni joutui palaanmaan perheensä luo.
Se on aika kallisarvoista kun omistat lapset mieheltä, jota rakastit kovin. Sinulle on silti jotakin jäänyt miehestä lapsissasi. Heidän kautta voit antaa rakkauttasi miehellesi.
Olisin myös halunnut saada rakkaudesta lapsen. Nykyinen suhde on sen verran onneton, että kumppanilla on 2 pientä lasta toisen naisen kanssa ja hänen on vielä pakkoa asua siellä lastensa takia. Omia emme voi nyt hankkia, koska nuo toiset 2 ovat tärkeämpiä. Olen kyllä ehdottanut myös oman hankkimista ja lapsiemme yhdistämistä. En voi kovinkaan paljon odottaa, koska olen jo 40.
Kyllä tuo kertomukseni ihan tosi juttu on.
sitä ei läheskään aina itsekään tajua, mitä päästää suustansa. Ei hekään varmaan olleet ajatelleet asiaa tuolta kantilta.
Olen surullinen ja pahoillani menetyksesi puolesta :-(
Olet oikeassa, että läheskään aina ei yksinhuoltajuus ole oma valinta.
Oikeassa olet kyllä tuossa että itsekin pitäisi välillä pitää vähän pienempää mekkalaa, mutta onneksi ainakin itse olen tässä vuoden sisällä varomaan sanomisiani (ja joskus jopa suuni kiinni)ja etenkin etsimään positiivisia asioita kaikesta! Aurinko paistaa ulkona, taidan lähteä tytön kanssa keinumaan pihalle. Onneksi kohta on taas kesä
Elämä ei aina oo oikeuden mukainen...vaik mun äiti aina sanoo et meil kaikilla on aikamme suuriin kirjoihin kirjoitettu ja siihen emme voi vaikuttaa niin ei se paljoo lohduta.voimia sulle.