Olen saanut erään tosi hyvän kaverin ja viihdymme keskenämme, tosin yleensä vain yliopistolla arkipäivisin. Ongelmana on se, että vapaa-ajalla tosi harvoin näen häntä. Meillä on kuitenkin niin erilaiset harrastukset tai jotain, emme myöskään asu ihan toistemme "naapurissa". Muuten olemme kuin sisarsieluja, ainakin ajatustemme kanssa, ja nauramme täsmälleen samanlaisille asioille. Meissä on myös se ero, että hän on todella sosiaalinen ja minä taas olen hieman hiljaisempi tai varautuneempi. Kuitenkin ihan hyvä tyyppi ja kai sosiaalinenkin jossain määrin. Niin, ongelmani on siis se, että haluaisin hänestä todellisen ystävän, tai siis en ole varma olemmeko jo ystäviä, toisinaan välit vaikuttavat läheisiltäkin. Voiko sellaiseen itse edes vaikuttaa mitenkään? Ainakaan sellaista ei voi mennä kaverille suoraan sanomaan, se olisi kömpelöä ja tunkeilevaa. Olo tuntuu niin yksinäiselle ja kaikkea, tuntuu etten kykene olemaan tarpeeksi "hyvä" tai jotain, vaikka kuinka haluaisin. Samalla ihmettelen, miksi joku niin hieno ihminen on kelpuuttanut minut kaverikseen, omistanut suuren osan ajastaan ollakseen minun kanssani, tavallisen, joskus myös epäsuositun, ihmisen. Olen kaveristani kamalan kiitollinen ja pitkästä aikaa uskon, että ehkä se Jumala tai jokin vastaava olento on olemassa ja minusta välittää, mutta samalla taas pelkään että menetän sen mahtavan ihmisen elämästäni. Joka hetki kun mietin miten ystävyydellemme voi käydä ja joka hetki kun kaveruussuhde syvenee, pelottaa se kun aina on entistä enemmän menetettävää. Olisi niin mukava vihdoin tuntea olevansa jotenkin merkityksellinen, edes pieni osa jonkun toisen elämää ja ajatuksia, tulla hyväksytyksi ja nauttia elämästä... tuntea että tämä kaikki olisi jotenkin varmalla pohjalla. Vielä on ehkä liian aikaista sanoa mitään... se musertaa minut henkisesti.
:´(
:´(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoittamasi perusteella teillä tosiaan on kestävän ystävyyden merkkejä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että hyvä ystävä kestää huonotkin päivät. Olen jopa parhaalle ystävälleni sanonut niin pahasti, etten kellekkään muulle. Silti jaksaa vaan roikkua tuossa ja siitä olen kiitollinen. Toinen esimerkki huonommasta... Kaveri soitti ja pyysi lähtemään kaljalle. Keskiviikkona. No en tietenkään lähtenyt kun töitä ym. Seurauksena välit poikki. Silloin on ystävyys rakennettu huonolle pohjalle jos noin helposta hajoaa. Tosin en ikinä tuntenut oloani kotoisaksi heillä, elimme hieman eri maailmoissa ja minua katsottiin korokkeelta. Ns.parempia ihmisiä. Nyt on mennyt pari kuukautta ja en ole yhtään kaivannut kyseistä ihmistä.
Mielestäni on parempi ilman kuin heikko ystävyyssuhde. Se syö miestä yllättävän paljon ja nopeasti. Älä ajattele itseäsi huonompana kuin kaverisi, ole vaan kiitollinen äläkä myöskään mieti suhteen loppumista. Siinä vaan menettää järkensä.
Käy kylässä, viivy myöhään, ole aito, tehkää jotain kivaa yhteistä keskenänne, jakakaa elämää.
Ystävyys syntyy - jos on syntyäkseen - noista tekijöistä aika pitkälle. Väittäisin.
Omaa persettään kannattaa liikuttaa useammin kuin vaatia toista liikuttamaan omaansa. Itselleni se on vaikeaa ja siksi ystäväni ovatkin niitä joiden kanssa asun :)
joo mutta älä viivy myöhään. ei kukaan halua ketään roikkumaan. ei uskalla kutsua toista kertaa kun ei kerran pääse eroon.
muutama oikea hengenheimolainen löytyy koulusta, muutei niitä muuten tule tavattua. kai niillä on omat piirit tai jotain..
Sä oot merkityksellinen onnistuu teidän kaverista ystävyydeksi-kehitys tai ei! tarkotan sitä, että jos niin huonosti sattuis käymään, ettet saisi suhteeltanne sitä mitä toivot, nii sun maailma ei saa siihen romahtaa. ja yritä päästä eroon tuollaisesta alemmuudentunteesta.. helpommin sanottu kuin tehty (tiiän, todellakin) mutta kannattaa kuitenki yrittää, sillä se tekee vain pahaa sulle ja teidän kaveruudellenne tai ystävyydellenne.
Ja tuohon tilanteseen, nii luulen et ihan yksinkertainen ehdotus, et ois kiva tehdä jotai yhdessä koulun ulkopuolella (leffaan, kahville tms.) vois toimii ihan hyvin:) ei kuitenkaan kannata oottaa liian pian liian suuria ku ystävystyminen vie oman aikansa..
Olipa mukava kun vastasitte, tuli oikeastikin parempi mieli! Joo, kai sitä pitää malttaa ja odotella sellaista sopivaa tilaisuutta keksiä jotain yhteistä kivaa. Tänään taas tavattiin kun opiskelut alkoi, oli mukava jälleennäkeminen kavereiden kanssa. No, katsotaan nyt miten tämä etenee...