koska on oikea aika ...

Kai sen jonkilaista "heittäytymistä uusille vesille" jokaisella esikoisen saaminen (?). Uusia asioita, vastuuta ja rankkoja aikoja, mutta lapsi palkitsee.

Oikea aika lapselle on aika monimutkainen käsite, ja se voip olla niin erilainen monelle ihmiselle.

Ehkäpä aliarvioit itsesi : "Mutta kun minusta tuntuu ettei minusta ole siihen"

Luulen et sisimmässäs tiiet teille sopivan ratkaisun tilanteeseen kohan vaan uskallat kuunnella ittees..

Tai itse olen sitä mieltä. Aina tulee niitä "uusia" syitä olla "hankkimatta" lasta.

Tietysti sinun pitää pystyä ja olla valmis huolehtimaan lapsesi tarpeista. Ja kun se onnistuu, niin olet valmis äidiksi. Mutta äitiyskin yleensä kasvaa mahan ja lapsen mukana.

Onnea lapsen saamiseen :-)

oikeeta aikaa tullakaan, jos et pidä lapsista ja jos viel ekana pohdit et aargh se vastuu, se kauhea vastuu!

se tulee! Niin se vaan käy, ja hups, olet äiti! Ei sitä voi opetella ja opiskella, se on jo sinussa!

Minä työskentelen lasten parissa, vauvojenkin. Olen hoitanut paljon siskoni lapsia ja lapset ovat aina olleet hyvin lähellä sydäntäni. SILTI päätös oman lapsen hankkimisesta (saamisesta..) oli järisyttävän iso! Muistan vieläkin sen mökin huussissa tehdyn raskaustikun tuoman sekaannuksen. Vaikka raskaus oli mietitty ja suunniteltu. Eniten minua vaivasi ja vainosi ajatus, että onko meillä sitten enää kahdenkeskistä aikaa ollenkaan mieheni kanssa. Kuulostaa ehkä itsekkäälle, mutta näin siitä huolimatta mietin! En epäillyt kykyäni hoitaa lasta ja muuta sellaista, mutta kaikki tunneskaalat kävin kyllä läpi. Ja kuinka sitä sitten rakastuikaan lapseen! Oman lapsen, vauva, hoito yllätti kyllä. Siihen ei kai kukaan voi varautua..? 24/7 vauva on sinusta riippuvainen, sinun armoilla. Se tunne raastoi välillä, välillä se tuntui ihmeellisen ihanalle.
Toista odottaessa piinaavin ajatus oli mistä riittää rakkaus toiselle kun ensimmäistä jo niin valtavasti rakastaa. Hassua.. Äidinrakkaus on kai pohjaton kaivo.

ja ihan eri juttu. niin oon kaikille sanonnu jotka on tota pohtinnu ja sitä ei ymmärrä ennenkun on se oma..ei kun toimeks...oon itsekkin pohtinnut ihan samoi juttui ja päiväkään en vaihtas..itse asias en tiedä yhtään äitii joka olis katunnu lastaan.tsempii..

varma et jos et pidä kaikista lapsista vaan pidät niitä kamalina niin juuri sinä osaat kasvattaa lapsistasi yhteiskunta kelvollisia. Sinä juuri huomaat miten ällöttävää on lapis joka kiukuttelee ja huutaa ja saa huutamalla ja potkimalla tahtonsa läpi. tajuat miten hyvä on opettaa lapsellensa mm. ruokapöytäkäyttäytymistä jne... Onnea vaan ja tee toki se lapsi sinusta tulee kyllä hyvä äiti eikä lapsensa pilalle hemmotteleva strutsi niinkuin tänäpäivänä näkyy monella olevan tapana!