Monet ei osaa kysyttäessa perustella ollenkaan, miksi vl usko on oikein ja miksi vain sen kautta pelastuu, ei muuten. Osa ei osaa sanoa muuta kuin, että mene seuroihin kuuntelemaan, siellä se totuus kirkastuu sinullekin. Eikö olisi jo hyvä alkaa lapsesta asti opettelemaan miten perustellaan kysyjille, että ollaan oikeassa uskossa, jotta kysyjä saa vastauksia?
Jos ei osaa perustella uskoaan, niin jollekin kysyjälle se voi merkitä sitä, että uskova ei itsekään ymmärrä uskoaan. Jos joku kysyy, miksi teillä ei saa olla korviksia, yms ja jos ei osaa perustella mikä asiasta tekee syntiä, niin aika heikkoa on?? Voisiko siis jotenkin alkaa ry:lläkin pitämään iltamia, joissa opetetaan sääntöjen ym perusteluja, että ollaan oikeassa, ainoassa oikeassa uskossa ja muut kuin vl:t ovat väärässä?
Jos ei osaa perustella uskoaan, niin jollekin kysyjälle se voi merkitä sitä, että uskova ei itsekään ymmärrä uskoaan. Jos joku kysyy, miksi teillä ei saa olla korviksia, yms ja jos ei osaa perustella mikä asiasta tekee syntiä, niin aika heikkoa on?? Voisiko siis jotenkin alkaa ry:lläkin pitämään iltamia, joissa opetetaan sääntöjen ym perusteluja, että ollaan oikeassa, ainoassa oikeassa uskossa ja muut kuin vl:t ovat väärässä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Monet ei osaa kysyttäessa perustella ollenkaan, miksi vl usko on oikein ja miksi vain sen kautta pelastuu, ei muuten."
Eihän tätä millään pysty perustelemaan. Ei ainakaan Raamatulla.
Kyseessä on Oulussa sepitetty satu, jota aletaan kertoa vl-lapsille heti laitokselta kotiin pääsyn jälkeen.
on ruotsissa sepitetty satu,ei oulussa.
Tarkoitat ilmeisesti sitä, että lestadiolaisuudessa vallitsevaa tilannetta kuvaa osuvasti Hans Christian Andersenin satu Keisarin uudet vaatteet.
Siinähän kaikki teeskentelivät olevansa samaa mieltä niiden kanssa joilla oli valta, ja olivat näkevinään kauniit vaatteet keisarin yllä (=oikean, Raamattuun perustuvan opin) vaikkei siitä ollut tietokaan. Kaikki vakuuttivat myös näkevänsä valheellisten kankurien kutomat ihmeellisen ihanat kankaat kangaspuissa. joita ei tietenkän lainkaan ollut olemassa.
Vasta kun viaton lapsi sanoi suoraan että keisarilta puuttuvat kokonaan vaatteet, alkoivat palkurimaiset aikuiset ihmiset kuiskutella keskenään ja lopuölta tunnustivat selvästi, että kas vain, ei todellakaan, keisarilla ei ole vaatteita. Keisarilla ei ole vaatteita, eli: SRK:ssa ei ole raamatullista oppia eikä rauhanyhdistyksissä tunneta kristillisyyden perusteita eikä luterilaisuutta vaan on harhauduttu tekojen vanhurskauteen kuten katolinen kirkko aikoinaan.
Missä on se lapsi joka tämän sanoo ääneen? Missä on se foorumi - onko se tämä kyseenalainen keskustelupalsta jota kukaan ei vl-liikkeessä arvosta, johon kukaan ei voi luottaa, jossa ei ole tietoa mielipiteen esittäjän asemasta liikkeessä...
Ja uskovaisten manipulointi jatkuu vuodesta toiseen.
Pikku korjaus: Andersen oli tanskalainen kirjailija, ei ruotsalainen.
Ongelma on se, että harvalla vanhoillislestadiolaisella on ooiekin selkeää käsitystä opillisesti kristinuskosta yleensä, ei myöskään oman herätysliikkeen opillisista perusteista.
Moni VL ei tunne edes oman uskonsuuntansa kannanottoja! Olen tämän todennut sukulaisistani, he eivät seuraa millaisten asioiden parissa SRK askartelee.
Lapsi- ja nuoristyössä keskistytään iskostamaan päähän lähinnä elämäntapoja ja kiellettyjä asioita, mutta niiden kristinopillinen argumentointi jää tekemättä.
Lestadiolaiskodeissa ei ole tapana itse lukea Raamattua. Seuroissa käydään, ja siellä yleensä maallikot pitävät harrtauspuheita. He käyttävät yksiä ja samoja Raamatun kohtia tekstinään, ja saarnan sisällöksi on vakiintunu hyvin monilel tietty yksi ja sama kaava, jossa ollaan enemmän tunteellisia kuin opillisesti selkeitä.
Aitoja keskusteluja, "kanssapuheita" toisten uskovaisten kanssa ei ole juurikaan tapana pitää, sillä niistä saattaisi sukeutua tilanteita joissa omat epäilykset tulisivat ilmi. Joku saattaisi ilmiantaa väärästä hengestä.
Siten keskitytään yleensä toimitalojen talkoisiin, myyjäismatkoihin, päiväkerhon, pyhäkoulun, leirien ja muun toiminnan pyörittämiseen.
Monista tekijöistä siis seuraa tietynlainen tietämättömyys, hengettömyys ja opillinen kyvyttömyys joka heijastuu tällä palstalla.
Nostaisin jo pikkuhiljaa syytävän sormeni arvovaltaisten VL johtajien puoleen. He ovat tehneet pelleily uskonnon tästä hommasta. Kun hommia ruvetaan perkkaamaan löytyy vain kuliseesja kulissien perään. Järjestötoiminta on kieltämättä kyetty rakentamaan tehokkaaksi.
Asia on, pakko myöntää, juuri noin kuin kuvasit (vaikka luultavasti et kuulu meikäläisiin). Tunnen itse vl-uskonnonopettajana tämän asian hyvin. On itse asiassa kovin murheellista, että rauahnyhdistyksessä kiinnitetään mitättömän vähän huomiota Raamatun lukemisen tottumuksen juurruttamiseen lapsiin ja nnuoriin. Jos ihmisellä on hyvä Raamatun tuntemus, se on valtava aarre elämän vastoinkäymisissä, ja tietysti myötämäessäkin.
Luterilaisuus aikoinaan (uskonpuhdistus) syntyi nimenomaan korostsamaan itse kunkin omakohtaista raamatun kautta tapahtuvaa uskonymmärrystä. Jokaisen piti oppia lukemaan jotta voi lukea Jumalan Sanaa. Näin käynnistyi lukutaidon opettaminen.
Elävässä kristillisyydessä ei ole tätä asiaa oivallettu (vielä), ehkä sen aika vielä tulee.
pitäne paikkaansa, ainakaan kaikki mitä kirjoitit. Koetan ainakin itse käsitellä juuri näitä tässä avauksessa kaivattuja asioita lasten ja nuorten kanssa. Siis raamatunkertomuksia ja opetuksia, opillisia perusteita, Lutherin opetuksia, kirkkohistoriaa, jne. ja niin ymmärrän monen muunkin tekvän. Tietenkin on niin, että kaikkien opettajien ja puhujien tietotaitotaso on valitettavan alhainen ja siitä seuraa, että puheet ja opetukset liikkuvat lähinnä omissa kokemuksissa ja itse päivän tekstiin ei välttämättä kajota lainkaan. Onneksi tämä ei kuitenkaan ole vallitsevana, vaan suuri osa puhujista suhtautuu vastuullisesti tehtäväänsä ja valmistelee puheensa; lukee kommentaareja, postilloja, yms. yrittää parhaansa. Henki sitten avaa sanaa kuulijalle, puhuja on vain välittäjä.
juttuja tarvitsisi perustella?
Perusteleminen on, kuten varmasti itsekin ymmärrät, olennainen asia keskustelussa, kuten tällaisella palstalla. Keskusteleminen pelkillä uskomuksilla tai väitteillä ilman niiden perusteluja ei vakuuta ketään eikä vie keskustelua minnekään.
Perusteleminen on myös osa kaikkea julkista puhumista. Esimerkiksi seuroissa sananpalvelija perustelee esittämiään ajatuksia ja käsityksiä Raamatulla, Jumalan Sanalla. Usko ei perustu ihmisten viisauteen (1 Kor 2:5), vaan Jumalan kuolemattomaan Sanaan.
Lisäksi jokainen uskovainen tarvitsee itselleen perustelut omalle uskomiselleen. Hänellä tulee olla vastaus itselleen, omassa mielessään, siihen miksi hän uskoo siten kuin uskoo, siis mihin uskominen perustuu.
Jos nämä uskon vankat perusteeet puuttuvat, uskovainen on altis eksytyiksille ja harhaopeille. Jeesus sanoi: "Minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle, olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset" (Matt 10:16).
Meille on arvokas neuvo Sanalaskuissa (24:3-5): "Viisaudella talo rakennetaan, ymmärrys on sen perustus, tieto ja taito täyttävät sen huoneet kalleuksilla ja kaikella kauniilla. Viisaus on väkevyyttä, kokemus tuo voimaa."
Jos haluat tutustua tarkemmin kristinuskon kuuluisimpiin perusteluihin, luepa Augsburgin Tunnustuksen puolustus, vuodelta 1530, joka on suomennettu ensi kerran jo 1651 eli runsaat sata vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen. Sen jykevämpää tekstiä uskon perusteista ei löydy.
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat
"Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta" (Jaak 1:5).
Olematonta on näet mahdoton perustella millään.
Ap. t. 16:30-33 Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi."
Ja he puhuivat Jumalan sanaa hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat.
Ja hän otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta.