Katsoin eilen illalla japanilaista ohjelmaa japanilaisten lemmikkieläimestä, koirasta.
Monikaan nuori pari ei enää hanki lapsia, hankkivat mieluummin koiran. Jos eivät osta omaa, vuokraavat koiran viikonlopuksi.
Japanissa on erikoisia koirahotelleja, jonne koirat voivat mennä emäntineen ja isäntineen, esim. viettämään häitä (!!).
Koirillekin on puettu juhlavaatteet päälle, "morsiamelle" kimono ja "sulhaselle" myös japanilaisen miehen juhlapuku.
Vihkimistodistukseen painettiin tassunkuvat, hääkakkua syötiin asiaankuuluvasti.
Kun emäntä meni kampaajalle niin tietysti koirakin sai kampauksensa kuntoon.
Töissä käyvät voivat valvoa lemmikkejään web-kameran avulla. Koirien ruokinta tapahtui automaatin avulla, automaatin aukeamisesta koirien isäntä huolehti työpaikallaan netin välityksellä ja kamera välitti kuvat että ruokinta onnistui.
Kaiken huippu oli koirapesula. Pesulan edustaja tuli uimahousuissa ja sammakkomiehen lasit päässä ja meni pestävän koiran kanssa koppiin, missä oli lasiovi. Toinen mies hoiteli laitetta ulkopuolelta.
Hän painoi nappeja ja koppiin alkoi tulla vaahtoista vettä ja kopissa istuva mies pesi koiran, sitten kuivaus päälle ja puhdasta tuli!
Koiria varten oli erikoisia ravintoloita ja leipomoita, mistä voi hakea lemmikeilleen parasta mahdollista naposteltavaa.
Koirienkin elämä joskus loppuu. Siihen tarkoitukseen oli erikoisia hautaustoimistoja.
Hautaustoimistosta tuli iso rekka, jonka sisällä oli hautauskappeli ja krematorio.
Toimitus kesti n tunnin ja sen jälkeen koiran omistajat saivat lemmikkinsä tuhkan kauniiseen pakettiin kätkettynä...
Japanilaisten koirahulluus!
17
1308
Vastaukset
- Iili
Viime viikolla TV:ssä oli amerikkainen ohjelma eläinten kauneusleikkauksista. Se oli niin vastenmielistä katsottavaa, että TV piti sulkea.
Voiko Amerikassa todella olla sellaista hulluutta?
Tuo kuvaamasi ei vaikuttanut eläinrääkkäykseltä, mutta siinä amerikkalaisohjelmassa esimerkiksi nypittiin kissalta kynnet irti, leikattiin koiraa rumentavat korvat pois. Mainoksen mukaan ohjelmassa kerrottiin myös koirien kasvojenkohotusleikkauksista. En voinut katsoa ohelmaa loppuun.
Tottakai tällaiset ohjelmat, kuten tuo koirahulluus ja eläinten kauneusleikkaukset, ovat sensaatiohakuisia, eikä niillä liene sen kummempaa yleistä totuutta kerrottavana.- sitroen.
itämailla tervettäkin suhtautumista koiriin. Niitä käytetään ruuaksi ja nahasta tehdään mitä tehdään. Elävältä nylkeminen ja muu kidutus ei kyllä tervettä ole.
Ostaisin minäkin sellaiset pitkävartiset rakkikoiran nahasta tehdyt kinttaat kuin 50 v sitten oli, jos jossakin olisi myytävänä. Jos tiedätte, pankaapa tietoa tulemaan!
- vs. naapukansat
Syövät lähes kaikkea liikkuvaa. Japanilaiset norskit tosin
eivät pärjää ilman valaan lihaa.
TV: Ainoa nelijaljainen, jota monet itämaalaiset eivät syö, on pöytä.
Minustakin monet eläimet ovat hellyttäviä.
Taspainossa olevalle ihmiselle tulee niistä suojeluvaisto esiin.- uzma-m
keta kaikkia tuolla tarkoitat,yleistat liikaa.
japanilainen ruoka on terveellista,kiinalaiset syo melkein mita vaan,mutta ihmeen terveita ovat. uzma-m kirjoitti:
keta kaikkia tuolla tarkoitat,yleistat liikaa.
japanilainen ruoka on terveellista,kiinalaiset syo melkein mita vaan,mutta ihmeen terveita ovat.Kyseisessä TV-ohjelmassa näytettiin kuinka huolellisesti koira-asiakkaalle tehtiin ruokaa, tietenkin parhaista raaka-aineista.
Kaikki ruoka-aineet laitettiin kauniisti matalille vadeille, koristeltiin niinkuin ihmis-asiakkaankin ruoka-annokset.
Sitten katettiin ruoka vihreälle matolle ja koirien emännät syöttivät lemmikkejään puikoilla!
Tuossa ohjelmassa tehtiin selväksi, että noille koiranomistajille koira oli samanarvoinen kuin ihminen. Jopa arvokkaampikin. Koira on uskollinen ja lojaali, mitä ihminen ei aina ole.
Kyllähän täällä meilläkin pidetään koiraa perheenjäsenenä, mutta luultavasti menee vielä aikaa ennenkuin aletaan rakentaa koira-Hilton-hotelleja, koirien gourmet-ravintoloita, kylpylöitä, pesuautomaatteja jne.
Japanilaisethan ovat myös ihastuneita kaikkeen tekniikkaan.
Tietenkin he kehittelevät parhaillaan myös robottikoiraa, jolla voi leikkiä "interaktiivisesti" komentosanoja käyttämällä. :))Jotakin kertoo sekin, että Suomessa koiranomistajat (kaupunkilaiset) kutsuvat koiraansa puheissaan "hän" kun taas sama ihminen kertoessaan ihmisistä sanoo "se".
Pitänee mennä Japaniin ihmettelemään... ;-)- Hili(ma)kka
Kautta historian on kerrottu lemmikeistä, jotka ovat "häniä" omistajillen, palvelijat sentään vain "niitä".
Lemmikki taitaa todella korvata ihmisystävän monille yksinäisille. Toisaalta esim. suloiseen talviasuun puettu pikkuchihuahua on hellyttävämpi kuin kadulla hortoileva laitapuolen likainen, haiseva ja pummaileva kulkija. Miten "heitä" nyt voisikaan mitenkään rinnastaa?!
Ihminen on kuitenkin ihminen ja eläin on eläin; voivatko ne vaihtaa paikkoja?
Oma suhtautumiseni eläimiin on neutraalin pidättyvä. Pelkään oikeasti "kilttejä" päälle hypähtäviä koiria, juuri niitäkin, mitkä omistajan mukaan ovat tosi ihmisystävällisiä. En halua, että kehooni tarttuu sen kummemmin eläin kuin ihminen, josta en välitä, haluan säilyttää kehoni reviirin.
En myöskään itse säntäile tutun tai vieraan kimppuun, tunnen kirjoittamattoman rajan. Olen allerginen eläinpölylle, sekin tietysti rajoittaa kanssakäymistäni eläinten kanssa.
Ihmisten kanssa yritän olla mahdollisimman neutraali, ehkä joskus liiaksikin. Pelkään oikeasti tilannetta, että olisin kovin kiinnostunut jostakin miehenpuolesta. Ja jos sitten olisinkin hänelle ihan ilmaa, niin kyllä pettymys olisi melkoinen. Ja taas toiselta kantilta ajatellen asia on niin, että jos et uskalla mitään, olet edelleen se sama yksinäinen, ikävystynyt ja turhautunut marmattaja! Voivoivoi kun se ei olisi oma kohtaloni!
Huumorilla olen yrittänyt jaksaa ponnistella monien kinkkisten asioiden läpi. Aeti sano että "niin kaovan kun Sinä H ossoot naoroo, niin minä en ou Sinusta huolissaen. Elämässäni on ollut tosi paljon tilanteita, jolloin nauru ei ole helähdellyt.
Uusi vuosi alkoi. Uskalsin tehdä sellaisen pienen lupauksen, että yritän liikkua ainakin vähän entistä enemmän. "Entiseen" verrattuna se tuntuu mahdolliselta toteuttaa. Uimahallikäynnit ovat ensimmäisenä mielessäni. Kotoani on sinne varttitunnin kävely, ainakin tänään jaksoin tehdä täyden tunnin rankkaa vesityötä yhtään välillä lepäämättä! MUTTA! Olisi niin mukavaa, kun olisi joku jonka kanssa lähteä.
Lopettelen tähän. Jospa joku löytäisi tästä kirjoituksesta aihetta vastata minulle, rohkenen odottaa ihan vähän... Hili(ma)kka kirjoitti:
Kautta historian on kerrottu lemmikeistä, jotka ovat "häniä" omistajillen, palvelijat sentään vain "niitä".
Lemmikki taitaa todella korvata ihmisystävän monille yksinäisille. Toisaalta esim. suloiseen talviasuun puettu pikkuchihuahua on hellyttävämpi kuin kadulla hortoileva laitapuolen likainen, haiseva ja pummaileva kulkija. Miten "heitä" nyt voisikaan mitenkään rinnastaa?!
Ihminen on kuitenkin ihminen ja eläin on eläin; voivatko ne vaihtaa paikkoja?
Oma suhtautumiseni eläimiin on neutraalin pidättyvä. Pelkään oikeasti "kilttejä" päälle hypähtäviä koiria, juuri niitäkin, mitkä omistajan mukaan ovat tosi ihmisystävällisiä. En halua, että kehooni tarttuu sen kummemmin eläin kuin ihminen, josta en välitä, haluan säilyttää kehoni reviirin.
En myöskään itse säntäile tutun tai vieraan kimppuun, tunnen kirjoittamattoman rajan. Olen allerginen eläinpölylle, sekin tietysti rajoittaa kanssakäymistäni eläinten kanssa.
Ihmisten kanssa yritän olla mahdollisimman neutraali, ehkä joskus liiaksikin. Pelkään oikeasti tilannetta, että olisin kovin kiinnostunut jostakin miehenpuolesta. Ja jos sitten olisinkin hänelle ihan ilmaa, niin kyllä pettymys olisi melkoinen. Ja taas toiselta kantilta ajatellen asia on niin, että jos et uskalla mitään, olet edelleen se sama yksinäinen, ikävystynyt ja turhautunut marmattaja! Voivoivoi kun se ei olisi oma kohtaloni!
Huumorilla olen yrittänyt jaksaa ponnistella monien kinkkisten asioiden läpi. Aeti sano että "niin kaovan kun Sinä H ossoot naoroo, niin minä en ou Sinusta huolissaen. Elämässäni on ollut tosi paljon tilanteita, jolloin nauru ei ole helähdellyt.
Uusi vuosi alkoi. Uskalsin tehdä sellaisen pienen lupauksen, että yritän liikkua ainakin vähän entistä enemmän. "Entiseen" verrattuna se tuntuu mahdolliselta toteuttaa. Uimahallikäynnit ovat ensimmäisenä mielessäni. Kotoani on sinne varttitunnin kävely, ainakin tänään jaksoin tehdä täyden tunnin rankkaa vesityötä yhtään välillä lepäämättä! MUTTA! Olisi niin mukavaa, kun olisi joku jonka kanssa lähteä.
Lopettelen tähän. Jospa joku löytäisi tästä kirjoituksesta aihetta vastata minulle, rohkenen odottaa ihan vähän...Kyllä ihminen on aikojen alusta keksinyt tapoja suunnata hellyyttä ja siksi kai kesyttänyt sen ensimmäisenkin koiran, lemmikikseen, jossain jopa jumalaiseen asemaan, kannettavaksi satiinityynyllä ylhäisörouvan varakkuutta osoittamassa.
Ihminen ohitetaan kadulla useammin ilman huomiota, kuin talutushihnan päässä kävelevä koira.
Niin raadollisia me olemme. Voisimme joskus tervehtiä sitä yksinäistä vastaantulijaakin, pelkkä hyvän päivän toivotus tekee monet iloiseksi. Se voi olla hänen ainoa kontaktinsa muihin ihmisiin koko päivänä.... viikkonakin, sen olen kokenut, oma tilanteeni, kaikki kulkivat ohi... kun omat henkiset voimavarat eivät riittäneet sanomaan sitä ensimmäistä sanaa.
Yksin, kuinka yksin sitä joskus tunteekaan olevansa.
Minulla oli koira, se oli syy mennä lenkille, ihmiset silittelivät koiraa, tervehtivät sitä.... mutta minähän olin ihminen hihnan päässä....arvoton lemmikkinä.
Pettymyksien pelossa, itsetunto hukassa, oli ne pitkiä vuosia!
Yksin olen edelleenkin, kävelen metsän halki kulkevia polkuja, tai tuolla valtatielläkin, mutta yksin, sillä ei ole ketään jota pyytäisi mukaan. Eikä kuka tahansa voi olla se toivottu kumppani joka vetäisi vaikka sukan jalkaasi kun selkää kolottaa...ja sehän se syy... riskejä ei enää tässä iässä halua ottaa, pettymyksiltä haluaa suojella itseänsä ja siksi olisi kai parempi hankkia koira. Opettaa se vaikkapa juoksemaan naapuriin apua hakemaan kun itse sitä tarvitsisi eikä pääse liikkeelle.
Kuinka me arvojamme asetamme tasapainoon, otammeko lemmikin jolle kaikki huomio ja hellyys, vai kaipaammeko ihmisen joka on paljon enemmän kuin pelkkä karvakasa silitettävänä.
Kukin tietysti halunsa mukaan.Hili(ma)kka kirjoitti:
Kautta historian on kerrottu lemmikeistä, jotka ovat "häniä" omistajillen, palvelijat sentään vain "niitä".
Lemmikki taitaa todella korvata ihmisystävän monille yksinäisille. Toisaalta esim. suloiseen talviasuun puettu pikkuchihuahua on hellyttävämpi kuin kadulla hortoileva laitapuolen likainen, haiseva ja pummaileva kulkija. Miten "heitä" nyt voisikaan mitenkään rinnastaa?!
Ihminen on kuitenkin ihminen ja eläin on eläin; voivatko ne vaihtaa paikkoja?
Oma suhtautumiseni eläimiin on neutraalin pidättyvä. Pelkään oikeasti "kilttejä" päälle hypähtäviä koiria, juuri niitäkin, mitkä omistajan mukaan ovat tosi ihmisystävällisiä. En halua, että kehooni tarttuu sen kummemmin eläin kuin ihminen, josta en välitä, haluan säilyttää kehoni reviirin.
En myöskään itse säntäile tutun tai vieraan kimppuun, tunnen kirjoittamattoman rajan. Olen allerginen eläinpölylle, sekin tietysti rajoittaa kanssakäymistäni eläinten kanssa.
Ihmisten kanssa yritän olla mahdollisimman neutraali, ehkä joskus liiaksikin. Pelkään oikeasti tilannetta, että olisin kovin kiinnostunut jostakin miehenpuolesta. Ja jos sitten olisinkin hänelle ihan ilmaa, niin kyllä pettymys olisi melkoinen. Ja taas toiselta kantilta ajatellen asia on niin, että jos et uskalla mitään, olet edelleen se sama yksinäinen, ikävystynyt ja turhautunut marmattaja! Voivoivoi kun se ei olisi oma kohtaloni!
Huumorilla olen yrittänyt jaksaa ponnistella monien kinkkisten asioiden läpi. Aeti sano että "niin kaovan kun Sinä H ossoot naoroo, niin minä en ou Sinusta huolissaen. Elämässäni on ollut tosi paljon tilanteita, jolloin nauru ei ole helähdellyt.
Uusi vuosi alkoi. Uskalsin tehdä sellaisen pienen lupauksen, että yritän liikkua ainakin vähän entistä enemmän. "Entiseen" verrattuna se tuntuu mahdolliselta toteuttaa. Uimahallikäynnit ovat ensimmäisenä mielessäni. Kotoani on sinne varttitunnin kävely, ainakin tänään jaksoin tehdä täyden tunnin rankkaa vesityötä yhtään välillä lepäämättä! MUTTA! Olisi niin mukavaa, kun olisi joku jonka kanssa lähteä.
Lopettelen tähän. Jospa joku löytäisi tästä kirjoituksesta aihetta vastata minulle, rohkenen odottaa ihan vähän...Kylläpä kirjoitit nätisti. Sinulla täytyy olla hyvä sydän, se pulppusi rivien välistä
Kyllähän lemmikit ihania ovat, varsinkin koira, se on kaikenlisäksi uskollinen.
Mutta kyllä silti pidän ihanaa naista mieluummin lemmikkinä. Toivottavasti hän olisi vielä uskollinenkin.- Pirka
Hili(ma)kka kirjoitti:
Kautta historian on kerrottu lemmikeistä, jotka ovat "häniä" omistajillen, palvelijat sentään vain "niitä".
Lemmikki taitaa todella korvata ihmisystävän monille yksinäisille. Toisaalta esim. suloiseen talviasuun puettu pikkuchihuahua on hellyttävämpi kuin kadulla hortoileva laitapuolen likainen, haiseva ja pummaileva kulkija. Miten "heitä" nyt voisikaan mitenkään rinnastaa?!
Ihminen on kuitenkin ihminen ja eläin on eläin; voivatko ne vaihtaa paikkoja?
Oma suhtautumiseni eläimiin on neutraalin pidättyvä. Pelkään oikeasti "kilttejä" päälle hypähtäviä koiria, juuri niitäkin, mitkä omistajan mukaan ovat tosi ihmisystävällisiä. En halua, että kehooni tarttuu sen kummemmin eläin kuin ihminen, josta en välitä, haluan säilyttää kehoni reviirin.
En myöskään itse säntäile tutun tai vieraan kimppuun, tunnen kirjoittamattoman rajan. Olen allerginen eläinpölylle, sekin tietysti rajoittaa kanssakäymistäni eläinten kanssa.
Ihmisten kanssa yritän olla mahdollisimman neutraali, ehkä joskus liiaksikin. Pelkään oikeasti tilannetta, että olisin kovin kiinnostunut jostakin miehenpuolesta. Ja jos sitten olisinkin hänelle ihan ilmaa, niin kyllä pettymys olisi melkoinen. Ja taas toiselta kantilta ajatellen asia on niin, että jos et uskalla mitään, olet edelleen se sama yksinäinen, ikävystynyt ja turhautunut marmattaja! Voivoivoi kun se ei olisi oma kohtaloni!
Huumorilla olen yrittänyt jaksaa ponnistella monien kinkkisten asioiden läpi. Aeti sano että "niin kaovan kun Sinä H ossoot naoroo, niin minä en ou Sinusta huolissaen. Elämässäni on ollut tosi paljon tilanteita, jolloin nauru ei ole helähdellyt.
Uusi vuosi alkoi. Uskalsin tehdä sellaisen pienen lupauksen, että yritän liikkua ainakin vähän entistä enemmän. "Entiseen" verrattuna se tuntuu mahdolliselta toteuttaa. Uimahallikäynnit ovat ensimmäisenä mielessäni. Kotoani on sinne varttitunnin kävely, ainakin tänään jaksoin tehdä täyden tunnin rankkaa vesityötä yhtään välillä lepäämättä! MUTTA! Olisi niin mukavaa, kun olisi joku jonka kanssa lähteä.
Lopettelen tähän. Jospa joku löytäisi tästä kirjoituksesta aihetta vastata minulle, rohkenen odottaa ihan vähän...mukavaa lukea lupsakkaa käsitystä ihemisen olemisesta
- Ihmiset ihmisinä.
-Sairasta asettaa elukkaa jalustalle.
-Nykyaika on sairas.
-Meillä piski saa napin päähänsä jos niin vaatii.
-Montaa ekee ei lekureihin törsätä.
-Lapset menee kyllä edelle ja muut ihmiset.- Pääsky64
eläimet eläiminä.Siksikö ei ole vanhuksilla hoitajaa kun koirat ei vielä käy lähihoitajakolua.
Parhaassa iässä oleva väki häärii koiren kanssa ,niin odottakoot myöskin heiltä vasta palveluksen vanhana.
Ne jotka kuluttavat koko elämänsä perheen ja lasten hoitoon,ovat niitä joilta saadaan hoturitkin itselle.
- pirka
Niinpä. Tämäkin koirahulluus on omaksuttu USA:sta, mistä kaikki hienous tulee. Toisaalta minusta on parempi hoivata koiraa (järkevyyden rajoilla) kuin hankkia lapsia tähän mielettömään maailmaaan. Rahaa, rahaa, rahaa.. ei kiitos.
- sertifikate
Meillä on oikein todellista kokemusta amerikkalaisesta koirahoidosta,jo toisen kerran menemme sinne kuukaudeksi koiria hoitamaan.
Heille ne on aivan kuin perheen jäseniä,ne on oltava hyvässä hoidossa ja kotona- Pirka
a pappia siunaamnaan kuten USA:ssa tapahtuu.
- serti
Pirka kirjoitti:
a pappia siunaamnaan kuten USA:ssa tapahtuu.
En ole kyllä kuullutkaan
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?1386032Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia
Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell1843704- 292673
PoIiisi jahtasi mopopojan hengiltä
Toivottavasti on s i n i v u o k k o nyt ylpeä itsestään, kun ajatti teinin päin lyhtypylvästä. https://w4672647- 2012335
- 1841968
Emme voi elää velaksi, sanoi Riikka
Valtionvelan odotetaan nousevan 86,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta vielä kuluvan vuoden aikana. https://www.iltale1291469- 581274
Et halua kohdata niitä tunteita ja asioita, joita minä herätän sisälläsi
Vastustelet. Yrität esittää, että kaikki on hyvin. Leikit perhettä.371274Miksi epäilit kaivattusi kiinnostuneen
Juuri sinusta? Mihin piirteisiin hän aikanaan saattoi sinussa ihastua? Olivatko ne yhtään samoja asioita joihin itse iha721056