Itse en ole yhdenkään lapsen kummi virallisesti (miehen kautta kyllä), mutta lapsillani on kummeja yhteensä 7.
Olen tyytyväinen lasteni kummeihin. Kaikki kummit pitävät yhteyttä meihin ja lapsiin ja päinvastoin. Osa kummeista ei osta kummilapsilleen lahjoja ja osa ostaa. Molemmat käytännöt sopivat meille.
Miehen kummilapsille ostetaan joulu- ja synttärilahjoiksi jotain lastenn ikään ja meidän kulloiseenkin rahatilanteeseen sopivia lahjoja sekä lähetetään vuoden ympäri kortteja jne. He kiittävät saamistaan lahjoista ja kirjoittavat meille vähintäänkin sen joulukortin. Riittää mainiosti miehelle ja minulle.
Tuntuu, että tällä palstalla lähinnä haukutaan kummeja ja annetaan kummiudesta hyvin negatiivinen kuva. Olisi kiva välillä kuulla niitä positiivisiakin juttuja kummiudesta.
Olen tyytyväinen lasteni kummeihin. Kaikki kummit pitävät yhteyttä meihin ja lapsiin ja päinvastoin. Osa kummeista ei osta kummilapsilleen lahjoja ja osa ostaa. Molemmat käytännöt sopivat meille.
Miehen kummilapsille ostetaan joulu- ja synttärilahjoiksi jotain lastenn ikään ja meidän kulloiseenkin rahatilanteeseen sopivia lahjoja sekä lähetetään vuoden ympäri kortteja jne. He kiittävät saamistaan lahjoista ja kirjoittavat meille vähintäänkin sen joulukortin. Riittää mainiosti miehelle ja minulle.
Tuntuu, että tällä palstalla lähinnä haukutaan kummeja ja annetaan kummiudesta hyvin negatiivinen kuva. Olisi kiva välillä kuulla niitä positiivisiakin juttuja kummiudesta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin ja miehen kummilapset kuulostavat aina olevan tyytyväisiä saamiinsa lahjoihin, vaikka kulloisista rahatilanteista johtuen lahjat ovat välillä rahallisesti hyvin köyhiä. Että semmottii.
On hyviä kokemuksia, sekä omistani ja lasteni kummeista.
Esim. oma kummienoni aikanaan, kun olin lapsi tuli lomilla käymään,( kaukana kun asui meistä), otti minut aina ajelulle mukaansa esim. mummolaan ja muihin sukulaispaikkoihin missä halusi lomallaan käydä.
Enon kanssa huristelu oli kesän kohokohtia.
Monesti hän toi lasten kirjan mm. Vaahteramäen Eemeli ja myös luki sen minulle jossakin vaiheessa lomaansa. Sit hän vielä minun kotona ollessaan otti autoonsa ajelulle mun kavereita, lapsilauman, me istuttiin kummienon ison farmariauton takakontissa(silloin ei ollut niin tarkat turvallisuussäännöt) ja syötiin hänen ostamaansa jäätelöä paketista suoraan piikuisilla kertakäyttölusikoilla.Ja kruisailtiin ympäri kyliä. Se oli myös kesän kohokohtia ystävilleni, kun kummieno tuli käymään.
Hän siis antoi aikaa ja tietenkin myös lahjat jouluksi ja synttäriksi ja joskus ylimääräisiäkin kesälomalla. Mutta lämpimimmät muistot ovat tästä ajanannosta.
Kaksi kummitätiäni on myös antanut aikaa minulle lapsena(lahjojen lisäksi) ja vieläkin muistaavat merkkipäivinä vähintäänkin kortilla tai tekstiviestillä, se lämmittää. Myös minä mielelläni muistan heitä kirjeillä ja lasten kuvilla, vierailuilla tms.
Omien lasten kummit myös muistavat lapsia merkkipäivinä ja ottavat luokseen, kun se välimatkojen puitteissa onnistuu. Ovat kiinnostuneita lasten elämästä ja kirjoitammekin ja lapset piirtelevät heille aikaajoin. Pidämme heitä tärkeinä lasten aikuisina ystävinä.
Yksi lapsen kummisetä on loitontunut oman elämän vaikeuksien takia, mutta laitamme hänellekin postia ja toivomme että pääsisi oman elämänsä kanssa paremmille vesille, ei olla pahoillamme vaikkei hän näinä vuosina ole jaksanutkaan paljoa kummin roolia hoidella. Tälläisiä kummituskokemuksia täällä.
Veljeni ja hänen vaimonsa hoitavat kummintehtävänsä tosi hienosti! Muistavat lapsen merkkipäivät ja ennenkaikkea antavat aikaansa, vaikka välimatkaakin on melkein 200km. Ovat kiinnostuneita lapsen voinnista(soittelevat) ja kun tulevat kylään, tosiaan touhuavat(leikkivät ja lukevat)lapsen kanssa. Heilläkin on useita kummilapsia, mutta jaksavat huomioida jokaisen. Maailman parhaat kummit siis! Itse en pidä ajatuksesta, että kummi syytäisi hirveitä määriä rahaa kummilapseensa, vaan se, että tosiaan välittää lapsesta, lämmittää sydäntä. Ystävyyttähän ei voi ostaa rahalla, vaan kauniilla teoilla.
...on joka lapsella kummit, ja jotenkin minä itse ajattelen äitinä että pääasia on, että he ovat olemassa. Hengellinen puoli on aika köyhää, mutta sen koetan itse omalla toiminnallani paikata.. Pääasia on että lapsilla olisi kullakin joitakin aikuisia, jotka ajattelevat heitä joskus ja ovat ikäänkuin taustalla mukana, itsenäisinä ihmisinä ja mallina lapsillemme. Koetan itse olla ystävä kummeille, kun olen heidät itse halunnut, ja iloinen olen joka yhteydenotosta joka tulee. Lapset itse ovat ehkä liian nuoria arvostamaan asioita, mutta uskon että kun he ovat aikuisia, he ymmärtävät kummivanhempien arvon. Jos jotakin kauheaa tapahtuisi meille vanhemmille, uskon että kummit olisivat valmiita ottamaan vastuuta enemmän kuin sukulaiset tai tuttavat keskimäärin. Se on siunattu asia! Kiitos kummeille, ja siunausta heille jokaiselle!
Meidän pojalla on aivan paras mahdollinen sylikummi! (miun sisko)
Meillä on molemmalla lapsella neljä kummia, muutama yhteinen. Osa kummeista muistaa synymäpäivänä ja jouluna. Jotkut antavat myös aikaansa, käyvät kylässä ja kutsuvat kylään. Myös ajan antaminen voi olla yhtä tärkeää kuin pienille kummilapsille lahjan saaminen. Toivottavasti se ei lopu esim rippikouluun. Kiitos lasteni kummeille. Itse en ole kummi.
On täysin totta, ei mikään rahallinen lahja sitä korvaa että kummi oikeasti välittää lapsesta. Tunnen todella hyviä kummeja kun taas itse olisin varmasti huono kummi. Ei kyllä oo pyydettykään.