Ei pystyisi sinua vapauttamaan.Vaikkakin tämä saattaa kuulostaa joistakin vieraalta niin siltikin Hän rakastaa sinua.Kehoitan kääntymään Hänen puoleensa rukouksella.
Kannattaa myös käydä kirkoissa ja seurakunnissa jättämässä rukouspyyntöjä laatikoihin.
Ja ennenkaikkea Hän haluaa antaa sinulle iankaikkisen elämän paratiisissa.
Kehoitan myös lukemaan Raamattua.
Kannattaa myös käydä kirkoissa ja seurakunnissa jättämässä rukouspyyntöjä laatikoihin.
Ja ennenkaikkea Hän haluaa antaa sinulle iankaikkisen elämän paratiisissa.
Kehoitan myös lukemaan Raamattua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tätini, uskossa 40vuotta. Sairastanut skitsofreniaa 20vuotta. Rukoilee kaiketi päivittäin tervehtyvänsä. Kirjoittelee outoja tekstejä joissa koittaa jollain tavalla käsitellä uskonasioita ja limittää ne jatkuvasti elämäänsä.
Kerroppa miksi minä, huumeita käyttänyt kirkosta eronnut pakana parannun diagnosoidusta skitsofreniasta alle 3 kuukaudessa ihan omin nokkineni kun taas Jeesus-rohtoa nauttiva kristillinen sukulaiseni vetelee nyt - 20 vuotta sairastettuaan - vihdoin ranteitaan auki koska elämä nyt vaan ei kulje mihinkään vaikka Jeesus selkeästi johtaa hänen elämäänsä?
Ja mitä tästä kirkollisesta elämästä on jäänyt tädilleni käteen? Ei ainuttakaan tukevaa ystävää, eri lahkoille hän on syytänyt rahaa aikansa, ei mitään mihin voisi luottaa. Tässäkö on Jumalaan ja Jeesukseen ja heidän ihmevoimaansa luottavan ihmisen anti loppujen lopuksi?
Tädistäni näkee selvästi mikä mättää. Liian herkälle mielelle liian suuret asiat : kadotuksineen, saatanoineen, sankari-esimerkki-kärsijä-Jeesuksinen, synteineen ja kaikkine muine paskoineen.
Jos kärsit mielenterveydellisistä ongelmista tai yleensäkään pohdit liikaa niin älä avaa pandoran lipasta. Ihminen hukkaa itsensä siihen raamatun ristiriitaisuuteen ja vaatimuksiin jotka eivät ole järkeviä. Tällä en tarkoita ettäkö raamattu olisi huono kirja vaan se nyt vaan ei sovi elämän perustaksi. Lukekaa mielummin vaikka filosofiaa (länsimainen filosofia muuten pohjautuu loppujen lopuksi myös raamatulle eli referenssi pysyy).
Uskonnolliselle skitsofrenialle Jeesuskaan ei voi mitään. Kas kun bensalla ei voi sammuttaa liekkejä.
Minun on vaikea antaa pätevää selostusta, koska en tunne tätiäsi ja enkä tiedä millaisissa seurakunnissa on liikkunut.
On hyviä seurakuntia ja sitten niitä joita saa hävetä.
On hyviä ja huonoja luterilaisia, hyviä ja huonoja helluntailaisia hyviä ja huonoja vapaita seurakuntia.Arvelisin että esim.ev.lut kirkon sielunhoitajasta voisi olla apua.
"Minun on vaikea antaa pätevää selostusta, koska en tunne tätiäsi ja enkä tiedä millaisissa seurakunnissa on liikkunut.
On hyviä seurakuntia ja sitten niitä joita saa hävetä. "
Näin sanotaan kaikissa seurakunnissa. Aivan kaikissa.
"Arvelisin että esim.ev.lut kirkon sielunhoitajasta voisi olla apua."
No niistähän se alkoikin. Tai siis tarkoitan, evlut alunperin. Ilmeisesti kutsu ei ollut tarpeeksi kova kun "lammas" eksyi joukosta. Mutta tätini tuntien hän etsi totuutta hyvässä uskosta sieltä mistä ei selkeästi nähnyt sitä. Ts. evlut on minunkin mielestäni huono uskonnollisessa mielessä objektiivisesti katseltuna. Seurailee maallista toimintaa loppujen lopuksi (hei, uskonto seuraa maallista!) ja sittenkin aina kaksi askelta jäljessä (kirkossa uudet uutiset on jo ikivanhoja) ja on äärimmäisen nihilistinen varsin monissa suhteissa. Oikein demokratia-uskonto. Näen selkeästi miksi Jeesusta ei voi etsiä evlutista ellet sitten ole syntynyt evlutiksi tai vaihtoehtoisesti keskituloinen demari joka haluaa maustaa elämäänsä uskonnollisella kimaltella.
Valitettavasti en voi enää tarjota tädilleni ainoaa oikeaa ja rehellistä - tervettä - näkemystä Jumalaan. Ts. ateismia. Hän on tuhonnut elämänsä vaaliessaan Jeesus-ideologiaa ja siksi senkin romuttaminen veisi hänen elämäsä rippeet lopultakin. Uskontojen uhreista etc. ei ole myöskään mitään apua tätini ei voi enää parantua sairaudesta joka on johtunut (muunmuassa) uskonnollisesta idealismista ja jatkunut vuosikausia.
Ja kutenkin hänestä huokuu edelleen tietty tahto ymmärtää ja uskoa, aito, lapsellinen hyväuskoisuus. Tämä tekee minut surulliseksi sillä tätini jos kenen pitäisi olla kohdannut se Jeesus omakohtaisesti, nauttia vankkumattoman uskonsa vuoksi niistä siunauksista ja hyvästä jota aidolle uskovalle on tiedossa.
Kuitenkin se mitä näen on päinvastaista. Täysin päinvastaista. Minä tiedän syyn, tätini ei enää kykene ymmärtämään tai jättämään valitsemaansa linjaa. Käärme on niellyt häntänsä.
Uskonnoista selviävät useimmat koska he eivät mene liian syvälle. Huonot uskovaiset selviävät vammoitta koska he eivät loppujen lopuksi välitä siitä mikä voi vahingoittaa psyykettä. Uskovaisille- normaaleille- uskonto on sosiaalinen leikki. Ei oikeasti muuta. Sille joka ottaa vakavasti - kuten tätini - on uskonto eksyttävä hetteikkö jonka kultaiset lupaukset muuttuvat paskaksi koska on olemassa myös totuus joka on yhtä kuin kivi, pöytä, kallio, näppäimistö ja monitori - eikä konkretian takana ole mitään mistä voisi oikeasti saada kiinni ja jonka voisi selittää.
Okei. Myönnän että huijaan hiukan. En ole ateisti, olen uskovainen tavallaan. Mutta uskon tuntemattomaan jumalaan, en lainkaan sellaiseen johon raamattu määrittelee. Ateismia en myöskään näe täysin järkevänä, se on suunnaton (ei iso-merkityksessä vaan suunta-merkityksessä). Mutta uskoa ei voi perustaa mihinkään mihin ei voi luottaa ja raamattu on yksi niistä asioita. Raamattulähtöisyys uskonnoissa johtaa psykoosiin. Tosin miksei muutkin pyhät tekstit, en pidä niitä yhtään parempina. Uskonnollisina teksteinäni käytän mielummin ympärilläni havaitsemiani kauniita ja kauaskantoisia ajatuksia, sellaisia jotka antavat - ei vain minulle - vaan kaikille suuntaa ja konkreettisen suunnan.
"Olkaa hedelmällisiä ja täyttäkää maa".
Mission accomplished. Mikä on seuraava vaihe? Ainiin. Sitä ei tainnutkaan olla. Tarvinnee keksiä itse. Kuka olis niin viisas?
en itsekään pidä kaikesta kansankirkossamme ja onhan se vähän liian masentunut.
Toisaalta esim.Pirkko Jalovaaran rukouskokouksista, Nokia missiosta yms.voisi olla apua.Pääkaupunkiseudulla on hyvä vapaita seurakuntia mm.Vineyard ja Majakka-nimiset.
"masentunut" tarkoitan maallistunut.
Ei helvetti, että ottaa pistää vihaks tekstit kuten tämä.
Uskoin Jesseen täysin vielä pari vuotta sitten. Nyt en tiedä mihin uskoa... Menetin vuoden sisällä kolme läheistä, vieläpä ydinperheeseeni kuuluvia ihmisiä. Tuohon vuoteen liittyi vielä ystävien menetys ja täydellinen uupuminen. Rukoilin ja rukoilin, että saisin vielä joskus edes elämänhaluni takaisin. Tuona aikana luin Raamattua etsien vastauksia ja mitä siitä sain? Lisää ahdistusta ja uskonnollisia painajaisia, joita nähden elin yöt ja peläten päivät. Muistan itkeneeni täristen jonkinlaisessa psykoosissa
sikiöasennossa nurkkaa vasten, peläten Jumalaa ja peläten Saatanaa. Onko oikein? Miksi Jesse mulle tälläistä tekisi?
Nyt olen vihdoin eronnut kirkosta pitkän etsiskelyn jälkeen. Minua voi kai kutsua uskonnottomaksi. En usko Jumalaan, en usko Saatanaan tai Budhaan tai mihinkään. Alan pikkuhiljaa kääntyä sille kannalle, että elämä on tässä, ja se on ilmestynyt meille sattumalta. Tätä ennen ei ole ollut mitään, eikä tule olemaan jälkeenkään. Ja sehän on fakta, että ihmiset tarvitsevat uskoa jostain elämää suuremmasta. Eli ihminen ei tunne oloaan turvalliseksi ja hyväksi, ellei ole edes jotain lupausta paremmasta tulevaisuudesta.
Nyt tuo ahdistus on kutakuinkin laantunut, näen jopa kokonaisia onnellisia päiviä joskus. Mikä logiikka armollisella Jeesuksellasi tässä on takana? Enää en pysty uskomaan Jumalaan. Haluaisin kovasti. Olen yrittäny mennä Häntä vastaan ja täydestä sydämestä haluaisin itseni Hänen käsiinsä luovuttaa. Mitään vastausta en ole saanut ja tästä päättelen että joko Hän ei minua halua ja rakasta, tai Häntä ei ole olemassakaan.
Itsekin nykyään luen Raamattua. Enää en halua elää sen mukaan. Hulluksihan siinä tulee jos sitä sanantarkaan alkaa noudattamaan. Eikö Raamatun olisi tarkoitus lievittää tuskaa sen lisäämisen sijaan?
että kaiken tuon jälkeen on vaikea uskoa Jumalaan.Minullakin on ollut hetkiä jolloin on ollut vaikea uskoa Jumalan olevan armollinen.
Ei millään pahalla mutta voisiko olla niin että ahdistuksen laantuminen on vastaus rukoukseen?
Esim.minulle on toisinaan käynyt niin että kun ahdistuneena olen rukoillut tai kääntynyt Herran puoleen oloni on parantunut surkeasta upeaksi ilman että siihen on inhimillisesti ajatellen yhtään järkisyytä.
Joskus ihmisillä on vaikea ymmärtää että miksi Jumala sallii tämmöistä tapahtuvan ja etenkin kun ikäviä sattuu omalle kohdalle.
Ymmärrän että joskus on vaikea ymmärtää Jumalaa.
Mutta en minäkään pinnalla pysyisi ellen olisi saanut muitten uskovaisten apua,ellei minulla olisi seurakuntayhteyttä.
Älä jää yksin.
Ilmeisesti kuljet samaa tietä kuin minäkin. Tosin vähän eri syistä. Itselläni motiivina oli ymmärryksenhalu, absoluutin etsiminen.
Minusta on virhe että ihmiset sanovat "tuntevansa Jumalan" tai "Tietävänsä mitä hän haluaa"(a tai että "he ovat Jumalan asialla".
Jos Jumala on olemassa niin hän joko puhuu yksilölle tai ei puhu lainkaan. Yhteisöille hän ei puhu eikä millään yhteisöllä ole oikeutta ottaa kantaa Jumalan tahtoon tai määritellä mikä se Jumala on. Valitettavasti näin.
Itse kuljin tuon vaiheen kautta jonka kuvailit "Alan pikkuhiljaa kääntyä sille kannalle, että elämä on tässä, ja se on ilmestynyt meille sattumalta. Tätä ennen ei ole ollut mitään, eikä tule olemaan jälkeenkään." - tavallaan se on arkisen elämäni perusta yhä. Sensijaan olen myöhemmissä pohdiskeluissani tullut tulokseen ettei minulla ole oikeutta määritellä todellisuutta enkä voi havaita välttämättä edes kaikkia todellisuudessa pyöriviä prosesseja. Voi olla jotain jota ei todellakaan voi havaita täältä tästä elämästä käsin - ja tämä havaitsemattomuuden sääntö pätee kaikkiin. Myös niihin jotka saavat "uskonnollisia kokemuksia" joita sitten tulkitsevat toisille ihmisille ja saavat päähänsä että nyt noi toisin ajattelevat on sitten tapettava tms. Kaikki on tämän "toiselle puolelle näkemisen" suhteen samalla linjalla. Kukaan ei pysty siihen, jotkut vaan luulevat pystyvänsä ja tuovat siksi -ismejään esiin - omassa hulluudessaan ja itsekritiikin puutteessaan.
Se kuitenkaan ei tarkoita etteikö siellä toisella puolella saattaisi olla jotain. Ehkä myös tässä elämässä tehdyt asiat vaikuttaa sinne jotenkin. Jotenkin, ei välttämättä niin yksioikoisesti kuin mitä "oikeudenmukaisuus" antaa aiheen olettaa, sellainen yksinkertaisuus ei voi toimia jos tätä olemassaoloamme siirretään jotenkin toiseen muotoon jossain toisaalla. Säännöt on niin vitun monimutkaiset koska maailman perusrakenne on totaalinen kaaos kuitenkin.
Mulle Jumala on tuntematon. Tunnistan Jumalan kaikessa olevaisessa koska se on olevaista. Kivi on olemassa ja kivenä se on tavallaan Jumalainen. Ei se siitä mihinkaan katoa ja se pystyy halkaisemaan mun kallon ehdottomalla luonteellaan jos se kivi putoaa päähäni. Painovoima on Jumalaista. Mikään ei uhmaa sitä. Ei pääse karkuun todellisuutta vaan se on ehdottoman Jumalainen suhteessa ihmiseen! Tässä muodossa esiintyvä Jumala on siis hyvin totta. Tosin mitään yhteneväisyyttä siihen "yläkerran ukkoon" jonka kristinusko esittelee ei tietenkään ole.
"Mikä logiikka armollisella Jeesuksellasi tässä on takana? Enää en pysty uskomaan Jumalaan. Haluaisin kovasti. Olen yrittäny mennä Häntä vastaan ja täydestä sydämestä haluaisin itseni Hänen käsiinsä luovuttaa. Mitään vastausta en ole saanut ja tästä päättelen että joko Hän ei minua halua ja rakasta, tai Häntä ei ole olemassakaan."
Minä ajattelen että Jumala on vastannut todellisesta olemassaolostaan juuri niinkuin Jumala vastaa. Et tunne mitään, kutsumaasi (etsimäsi näkemyksesi mukaista) Jumalaa ei ole ja siksi hän ei vastaa. Sen kertoi sinulle TODELLINEN Jumala. Myös minä olen tämän "uuden" Jumalan asialla koska vastaan kysymykseesi. Älä usko kristinuskoon kuin ehkä moraaliselta kannalta. Tosin saman moraalin löydät myös etiikasta. Tosin tämänhän tiesitkin varmaan jo veliseni :)
"Eikö Raamatun olisi tarkoitus lievittää tuskaa sen lisäämisen sijaan?"
Jos se on raamatun tarkoitus niin silloin raamattu on se kirja tai teksti joka tuskaasi lievittää - ei se kirja jonka päällä lukee "raamattu". Minulle Kirkegaardin pohdiskelut olivat hyvin herättäviä ja koskettavia ja perimmäinen ymmärrykseni ja maailmankäsittelykykyni tulee Descartesilta. Suuria - "raamatullisia" - opettajia ovat olleet myös pomoni - tuo viisas mies - sekä vanhempani joita kiitän hyvästä ja lämpimästä lapsuudesta ja perushyvän luonteen sytyttämisestä... Kukaan heistä uskova, ovat vain viisaita.
Tässä tekstissä on paljon Jumalaa. Sitä AINOAA oikeaa. Ei sitä satusetäjumalaa jota kristinusko tarjoaa. Vaan konkreettista syy-seuraussuhdetta ja ehdotonta totuutta. Totuuden Jumalaa. Aito Jumala on synonyymi sanalle Totuus. Totuuden havaitseminen voi sisältää ideologisesti myös puutteita niiltä osin kun totuutta ei voi ihmisvoimin saavuttaa. Niin kauan kuin kristitty maailma ei saa Jumalkäsitystään totuudenmukaiseksi (ts. pitäytyvät omassa harhaisessa jumalakäsitteessään) ovat kristityt pohjimmiltaan pakanoita.
Mielenterveysongelmista kärsiville lisää mielenterveysongelmia vai? Mene kertomaan saarnojasi uskontopalstoille ja jätä sellaiset ihmiset rauhaan, jotka haluavat parantua mielenterveysongelmista. Uskontojen takia monta ihmistä on seonnut jo ihan tarpeeksi.
Jumalan avulla ihmisiä on vapautunut sairauksista, riippuvuuksista yms.
Niinhän se on.
Jos kyseessä on vakava mielenterveysongelma, niin kyllä minä mieluummin käännyn ammattitaitoisen psykiatrin/neurologin puoleen, kuin menen kirkkoon istumaan kädet ristissä ja voivottelemaan.