Olenko ainoa, jolle on keskenmenon jälkeen tullut sellainen olo että lasta ei oikeasti ollut tarkoitettu tulemaan tähän parisuhteeseen? Yhdessä lapsen menetystä kyllä surimme, mutta nyt olen tässä ruvennut miettimään, yrittääkö lasta uudelleen vai kuulummeko edes yhteen?... Jotenkin tuntuu, että sillä keskenmenolla oli kuitenkin jokin tarkoitus.
Keskenmenosta
Eva
1501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ainoa ajatustesi kanssa. Itsellä keskeytynyt keskenmeno marraskuussa 2005 ja olin todella surullinen kun se selvisi.
Nyt aikaa kulunut vähän tuosta tapahtumasta ja olen ehtinyt tässä välissä miettiä jo, että haluanko lasta ollenkaan. Toisaalta taas voin hyvinkin kuvitella meidän perheeseen pienokaisen.
Parisuhteesta mitään ajatuksia ei ole tullut, sillä miestäni en vaihda jos ei se jostain syystä pistäis minua pihalle =)
Eiköhän tällaiset ristiriitaiset ajatukset ole ihan normaaleja ja sallittuja. Tällainen tapahtuma vaan pistää miettimään ja kelaamaan tätä elämää ja millaista se on ja voiko sitä muuttaa jollain tapaa jos tuntee tyytymättömyyttä elämäänsä.