Olemme nuori, yksilapsinen perhe. Mieheni, vasta 19, käy vielä lukiota. Itse olen täyspäiväinen 11-kuisen lapsen kotiäiti.
Rahaa saamme kotihoidontuen, asumistuen, lapsilisän sekä sosiaalitoimistosta toimeentulotukea.
Tuo toimeentulotuki on sekin vain toistaiseksi, sillä jos menemme jompi kumpi opiskelemaan muualle kuin lukioon, meidän oletetaan ottavan opintolainaa. Olemme päättäneet välttää lainan ottoa viimeiseen saakka, joten opiskelun aloittaminen tarkoittaisi rahahanojen sulkemista ellei toinen meistä menen töihin.
En halua viedä ainakaan alle kolmivuotiasta lasta hoitoon, joten töihinmenokaan ei tulisi kysymykseen. En ole edes hoitovapaalla, vaan virallisesti työtön ilman koulutusta.
Tunnen tekeväni arvokasta työtä, kun hoidan itse lapseni kotona. Miksei yhteiskunta tue tätä? Mieheni ei saa töitä suoraan lukiosta, ainakaan haluamaltansa alalta. Hänen on siis pakko opiskella, ja jos edelleen haluan olla kotiäiti, me näännymme nälkään. Tai siis nääntyisimme ilman ihania isovanhempiani, jotka pienestä eläkkeestään meitä yrittävät auttaa. Ilman tuota jokakuista apua joutuisimme todennäköisesti kerjäämään kadulla.
Missä on ongelma kun tällainen tilanne pääsee syntymään? Miksi oman lapsen hoitoa arvostetaan vähemmän kuin vieraan? Jos veisin lapseni hoitoon ja ryhtyisin itse lastenhoitajaksi, saisin palkkaa ja vielä hoitotukea päälle.
Herätkää nyt ihmeessä äidit vaatimaan oikeuksianne, kunnon palkkaa raskaasta työstä! Sitten vielä ihmetellään kun ei Suomen väkiluku kasva.
Rahaa saamme kotihoidontuen, asumistuen, lapsilisän sekä sosiaalitoimistosta toimeentulotukea.
Tuo toimeentulotuki on sekin vain toistaiseksi, sillä jos menemme jompi kumpi opiskelemaan muualle kuin lukioon, meidän oletetaan ottavan opintolainaa. Olemme päättäneet välttää lainan ottoa viimeiseen saakka, joten opiskelun aloittaminen tarkoittaisi rahahanojen sulkemista ellei toinen meistä menen töihin.
En halua viedä ainakaan alle kolmivuotiasta lasta hoitoon, joten töihinmenokaan ei tulisi kysymykseen. En ole edes hoitovapaalla, vaan virallisesti työtön ilman koulutusta.
Tunnen tekeväni arvokasta työtä, kun hoidan itse lapseni kotona. Miksei yhteiskunta tue tätä? Mieheni ei saa töitä suoraan lukiosta, ainakaan haluamaltansa alalta. Hänen on siis pakko opiskella, ja jos edelleen haluan olla kotiäiti, me näännymme nälkään. Tai siis nääntyisimme ilman ihania isovanhempiani, jotka pienestä eläkkeestään meitä yrittävät auttaa. Ilman tuota jokakuista apua joutuisimme todennäköisesti kerjäämään kadulla.
Missä on ongelma kun tällainen tilanne pääsee syntymään? Miksi oman lapsen hoitoa arvostetaan vähemmän kuin vieraan? Jos veisin lapseni hoitoon ja ryhtyisin itse lastenhoitajaksi, saisin palkkaa ja vielä hoitotukea päälle.
Herätkää nyt ihmeessä äidit vaatimaan oikeuksianne, kunnon palkkaa raskaasta työstä! Sitten vielä ihmetellään kun ei Suomen väkiluku kasva.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kysyit missä on ongelma, kun teidänlaisenne tilanne voi syntyä? Siinä, että kaksi lasta ryhtyy leikkimään kotia, vaikka henkiset ja taloudelliset voimavarat eivät siihen riitä. Turhahan sitä on tässä vaiheessa miettiä. Toivon vain, että miehesi käy koulun loppuun, siis vielä lukion jälkeen(sillä eihän lukio anna mitään koulutusta mihinkään, ainoastaan jatko-opintoihin) ja hankkii teille elatuksen. Sinä myös, kouluttaudu nyt ja vähän äkkiä johonkin ammattiin. Vaikka toisaalta..työpaikan saanti on kiven alla tänä aikana, etenkin noin nuorilla. Itse sanoisin, että teillä on hiukkasen kusinen paikka tällä hetkellä. Onneksi teillä on isovanhemmat, jotka pystyvät teitä auttamaan. En tiedä, mikä olisi ratkaisu tilanteeseenne. Älä ainakaan laiminlyö lastasi, sillä hän on syytön tähän tilanteeseen. Minä en hirveästi kuitenkaan arvosta kotiäidin työtä, koska en saa välitöntä hyötyä siitä itselleni millään tavalla. Meidän verovaroista kustannetaan teidänkin elatuksenne, tosin se ei aiheuta taas meille haittaakaan. Käy vaikka juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa tilanteestanne, josko vaikka apua löytys. Hyvempää syksyä!
Itse yhä kotona, olen miettinyt samoja asioita ja kokenut sen konkreettisesti ruokavalion rajuina muutoksina jne. Meidän perheessä vaatteita ei osteta koskaan kaupasta, vaan kirpparilta. Meillä ei ole isovanhempia eikä sukulaisia, jotka auttaisivat. Poikaystäväni käy töissä ja auttaa minua jonkun verran. Ennen hänen tulemistaan elämääni olin yksinhuoltajana täysin väsynyt ja raihnainen, tein kaiken yksin ja näännyin nälkään, äitiyspäiväraha oli 54mk päivä (kun verot oli otettu pois) ja soskusta saatiin jonkun verran. Niin että ette te veronmaksajat varmaan paljon meidän elämistä joudu kustantamaan, ei lapsiperheiden hyvinvointiin niin paljon panosteta, että se kävisi Suomen valtion tai kansan kukkarolle.
Haen töitä koko ajan. Minun täytyy tehdä sitä kahdestaan lapseni kanssa, se on äärimmäisen vaikeata. Kaipaan työelämää ja tekemistä, parempaa elintasoa ja hiukan eroa neljän seinän välistä. Kotiin en voisi mitenkään pidemmäksi aikaa jäädä, ehkä vielä puoli vuotta, sitten olisi pakko saada töitä kun kodinhoidontukikin loppuu, enkä halua mennä soskun luukulle kerjäämään. Lastenvahtia työnhaun ajaksi ei ole varaa millään palkata, muuten ei saataisi syötävää.
Luin jostain lehdestä Salattujen elämien näyttelijän, Anu Palevaaran palanneen äitiyslomaltaan. Häntä harmitti jättää ihana esikoisensa kotiin, mutta töihin piti palata. Valitteli sitä, että kotona oleminen on tehty hankalaksi. Olen samaa mieltä. Anu Palevaara ei varmaan ole alkanut leikkimään kotia voimavarojen puuttuessa - mrs x, minusta aloituskommenttisi oli kohtuuton.
Ihmiset tekevät lapsia ja haluavat niiden voivan hyvin. Kotonaolevan vanhemman palkka on surkea. Laskin tuntipalkkani olevan täten 0,66 euroa. (Vai oliko se peräti päiväpalkka?) Ylimääräisiin asioihin ei ole varaa.
Ja ensimmäinen kirjoittaja, voimia ja tsemppiä sulle! Kaikki tuntuu vaikealta, mutta elämä jatkuu ja kaikesta voi selvitä! Tuntuu kauhealta olla köyhänä pienen, hyvältätuoksuvan vauvan kanssa, tiedän tunteen. Sitä haluaisi omistautua onnelleen, mutta välillä ei voi kun ahdistaa niin rutosti.
>
Eli pitäisi odottaa ja odottaa oikeaa hetkeä lasten hankkimiselle, kunnes biologinen kello antaa kuulua itsestään?
Täällä Suomessa ruikutetaan siitä kuinka väkiluku kääntyy laskuun eikä ole tarpeeksi väkeä hoitamaan suuria ikäluokkia ja heidän jättämiään ongelmia heidän vanhetessaan.
>
Jos aion kuitenkin jatkaa kotiäitinä, ei sillä koulutuksella ole niin kovin suurta merkitystä. Kotiäidin työ on varmasti yksi arvokkaimpia ajatellen tulevien sukupolvien hyvinvointia, lisäksi se on fyysisesti sekä psyykkisesti välillä todella raskasta.
Ongelma on vain siinä, että mies ei saa töitä ilman koulutusta. Opiskelun aikana ei mistään tipu rahaa, edes sossusta (näin sitä opiskelusta rangaistaan) ja opintoraha on todella pieni. Kun hän opiskelee, mun pitäisi olla töissä mutta en voi lähteä edes opiskelemaan koska rahahanat menevät silloin kiinni. Kaiken lisäksi haluan olla kotona kun lapset ovat pieniä.
>
Anteeksi nyt vaan, mutta jos miettisit hetken... Ajattele pitkällä tähtäimellä äläkä lyhytnäköisesti. Mitä siitä tulisi jos kaikki äidit lähtisivät heti äitiysloman jälkeen töihin ja päiväkotiryhmät kymmenkertaistuisivat?
ja vahvistan edellisen mielipiteeni. En suinkaan ole lyhytjännitteinen millään elämänalueella. En vain ehkä osaa ajatella tilannettanne kotiäitinä, itselläni kun ei kokemusta ole. On vaan surkeeta, kun ensin päätetään että lapset tehdään. Siitä, millä eletään, ei ole mitään puhetta. Olette katsoneet elämää ruusunpunaisin unelmin. Ehkä se on välillä hyvää itse kullekkin, mutta realistisuus tule vastaan järkyttävämpänä kuin koskaan ennen. Lapsen saannin jälkeen mikään ei ole niinkuin ennen. Siinä kyllä kärsii sekä parisuhde että vauva.
Ikinä ei tule tilannetta, jossa kaikki äidit painelee töihin ja kaikki lapset tarhaan.
Niin..odottaa sitä oikeaa aikaa lapsen tekoon..? Mikä ettei. Ei se lapsi äidinmaidosta elä vaan kyllä se raha rauhan tuo. Valitettavaa mutta totta. Tarkoitus ei tässä olla moralisoida ei mitenkään. Toivon kuitenkin teille parempaa jatkoa ja katsele aikasi ja anna ajan kulua. Koskaanhan ei tiedä miten huomenna ja hyvä niin.
ääliö on aukaissut sanaisen arkkunsa..
...kyllä näkökantasi, anteeksi jos vaikutin kovin agressiiviselta. Harmittaa vaan tämä meidän ja monen muun tilanne, eivätkä kaikki edes ole kovin nuoria jotka elävät lähes nälkäkuoleman partaalla. Tällainen elämä ja sossussa ramppaaminen on uskomattoman nöyryyttävää, ja jos voisin valita toisin, olisin lykännyt 2-3 vuotta lapsentekoa, käynyt koulun loppuun, hankkinut työpaikan ja saanut äitiysloma-ajalta palkkaa. Ehkäpä mieskin olisi saanut koulutuksen ja työtä. Nyt vaan tilanne on mikä on, ja mun mielestä se työ mitä teen 24h/vrk ja 7pvä/vko, on täysin alipalkattua. Edes konkreettista mahdollisuutta yhdistää parhe ja työ ei ole tarjolla kuin maataloudessa, jos sielläkään.
Jos eläisimme jossain luonnonkulttuurissa, asiat olisivat ihan toisin...
Älähän hauku toisia.
Kyllä kotiäitiyttä arvostetaan ja paljon, mutta suurinta osaa vanhemmista harmittaa jälkeenpäin se, etteivät he olleet pienten lastensa kanssa.
Loistavaa, että haluat olla lapsesi kanssa !
Et varmasti tule katumaa sitä tulevaisuudessa vaikka annoit aikaasi lapselle.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että alle 3-vuotiasta ei saisi laittaa päivähoitoon ollenkaan.
Toivottavasti laki muuttuu pian ja ihmiset ymmärtävät ja hyväksyvät konkreettisesti kotiäityiden suuren merkityksen myös yhteiskunnallemme !!!!
meillä on neljä lasta..vanhin koulussa ja kolmen kanssa olen ollut 6,5 vuotta kotona
rahaa on tullut tosi vähän..ja onneksi on mies töissä, olemme siis pärjänneet
kolmen lapsen hoitokulut on jo taivaalliset..että päätin jäädä kotiin koska palkkani olisi mennyt päivähoitomaksuihin.
tottakai tuota rahaa saisi tulla enemmän
mutta olen ajatellut näin..olen itse nämä lapset halunnut, halunnut hoitaa ja hoitaisin nämä kotona vaikka ei maksettaisi penniäkään.
en lähtisi missään tapauksessa pieniä lapsiani viemään hoitorumpaan koska itselläni on vuorotyö ja mies jonka työajat on mitä on..eli täysi hulluus olisi lähteä repimään lapsia
en silti jaksa sen kummemmin vaatia sen enempää rahaa ... miksi kenenkään pitäisi maksaa jos haluan hoitaa lapseni itse.. eihän rahankaan takia kukaan lapsia tee..tai minä en ainakaan.
näin olen mie sen pohtinu.
ymmärrän sen kyllä kenellä son rahasta kii..eli talous on tiukoilla
on se meilläkin..kun on vaa käytännössä se toisen palkka..kun odotin tota neljättä..sain äitiysloma-ajalta sen pienimmän äitiyspvrahan..en muuta.
miehen tulot kun otetaan huomioon kun hakee niitä lisiä..enkä viiti enää hakeakkaan..kun aina tuli takasi.
olen ehkä hölmö kun ajattelen näin..mutta aika lasteni kanssa tässä on paljon arvokkaampaa kun mikään raha.
On aivan totta ettei nyky yhteiskunta arvosta kotiäitinä olemista,koska heistä ei ole hyötyä yhteiskunnalle, rullat ei toimi.Yhteiskunta onkin järkännyt lapsille hoitopaikat,hoitajat ,että tuotettas ja maksetaan tästä ruhtinaallisesta mahdollisuudesta viedä lapsi yhteiskunnan hoidettavaksi ei äidin tarvitse enää lasta kasvattaa kotona, sen kasvattaa tarhatäti.
Hyvin on huomattu mihin on johtanut,ku vanhemmilla ei aikaa ,siis miksi tehdä lapsia.Suomen kansa katoaa ,ketä syytämme taas tästä...
Itse olen kotiäiti kodinhoidontuella,eihän se häävi ole mutta en valita.Lapsenhoito sinänsä on 24 h.päiviä eikä n.3000 vanhoja markkoja -verot kuukaudessa ole paljon,mutta itsepähän lapseni hoidan ja annan aikani(viimeiset kolikkoni) ja rakkauteni jota tuskin tulen katumaan.Olen siinä onnellisessa asemassa että saimme lapsen aikuisen iässä ettei tarvi murehtia kouluista tai työpaikoista enään.Kirjoittanut on nuori vielä ja raha asiat ovat raskaampia,koska taustanne ei ole ollut vielä valmiilla pohjalla lapsen tullessa valloittamaan elämäänne,mutta kyllä se aurinko risukasaankin paistaa ja onneksi ette ole yksin.
Näinhän se on että itse olen lapseni hankkinut ja itse mä lapseni hoidan. Rahasta tingitään, ajasta ei. Silti valitan, koska elintasomme on pahasti keskitason alla, elämisen puitteet paranisivat reilusti jos suostuisin viemään lapsen hoitoon. Tässä meidän tilanteessa kun on vielä juuri tuo opiskelu: en voi olla kotona jos mies opiskelee ammattiin, kun sitten ei tule rahaa mistään päin. Kelan tuilla ei juuri eletä, eikä opiskeluaikana saa sossusta yhtään mitään. Opintolainaa emme ota ja sillä hyvä. Joudumme käytännössä siis elämään sosiaalipummeina kunnes lapsi on niin vanha että raskin viedä hänet hoitoon. Sittenkin saan todennäköisesti aika surkeaa palkkaa, koska koulu on jäänyt kesken ja valmiita papereita ei ole. Jos aion opiskella, pitää odottaa että mies saa ensin työpaikan. Eipä tämä yhteiskunta kovin paljon tahdo auttaa meitä jaloillemme... Riittäisi, kun edes sen ammatin opiskelun ajaksi olisi toimeentulo turvattu. Sen jälkeen mies voisi elättää perheen ja itse voisin taas opiskella. Mutta kun ei niin ei.......
Tosi on. Ei siihen lastenkasvatukseen ole paljon eväitä annettu. Minunkin lapseni tahtoi tulla, enkä mäkään aborttiin ryhtynyt, vaikka tiesin yksin jääväni. Rankkaa on ollut sekä henkisesti että taloudellisesti. Ei ole sukulaisia, ei tilapäisiä hoitotätejä eikä rahaa.
Olen ehdottanut aikaisemmin tällä palstalla sitä, että jos samassa kaupungissa asuvat pystyisivät perustamaan ns. lastenhoitopiirin, jossa perheet hoitaisivat vuoronperään toistensa lapsia pyytämättä siitä mitään erityistä korvausta.Itse olen ollut päiväkodissa puoli vuotta töissä ison (kaksitoistapäisen) lapsiryhmän tarhatätinä sekä nelilapsisen perheen tilapäisenä lastenhoitajana ennen oman lapseni tuloa, joten osaisin varmaan olla monen lapsen kanssa. Toki tutustuakin pitää, eikä ystäviä ole varmaan koskaan liikaa.
Itse asun Turussa, joten jos joku tänne otsikon alle eksyy ja tahtoo tutustua, niin kirjoitelkoon osoitteeseeni: [email protected]
Saapi toki muutenkin kirjoittaa jos huvittaa, Miffyllekin ja hänen kaltaisilleen äideille ja äideille yleensäkin :). Nimittäin samojen ongelmien kanssa itsekin painin ja ajatuksia on aina kiva vaihtaa.
Voimia ja hyvää päivänjatkoa!!!
Olisit miettinyt tota ennen, kun rupeat pentua pukkaamaan tänne rahattomana..
Sääliksi käy isovanhempiasi, jos pienoisesta ansaitusta eläkkeestään saavat vielä elättää lapsenlapsen perhettä. Minua hävettäisi.
Voivoi. Kyl maailma tuntuu nykyään kovalta ja armottomalta. Ei tilaa anteeksiannolle, virheille tai sille että jaettaisi apua keskenään, jaettaisi voimat keskenään kaikkien kanssa. Kovasti korostaa tämä maailma menestystä, itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä; ei yhteisöllisyyttä, joukossa elämistä jne.
Mitään omituista elämäntilannetta ei saisi syntyä - tiettyjen ihmisten mielestä - muuten hävettäisi tai se ei olisi muuten vaan soveliasta. Minusta kuitenkin maailma - ainakin omani ja muutamien ystävieni - on sellainen, joksi sen teemme. Itse voisin olla avuksi vaikka minkälaisissa asioissa - ihmiset saavat voimaa toisistaan.
En minä ole tuomitsemassa ketään, mutta sanoin vain, että olisiko sitä juttua voinut miettiä etukäteen, että kannattaako tehdä persaukeisena lapsia nälkiintymään? Jos tiesi, ettei rahaa liioin ole, niin vielä pitää tekemällä tehdä lapsi.. sain ainakin sellaisen käsityksen, että se oli harkittu juttu. Mun mielestä toi on tosi itsekästä jo sitä lasta kohtaan, että oman mukavuuden takia väännetään lapsi, vaikka minkälaisiin oloihin, "ku vauvat on nii söpöi".. ei sitten yhtään ajatella pidemmälle. Ja voin sanoa, että mitä isommaksi hän kasvaa, sitä enemmän tulee rahanmenoa, vauvaikä on pieni juttu verrattuna kouluikäisen lapsen harrastuksille, kunnon vaatteille ja tavaroille, lelut ruoka ja kaikki vie älyttömästi rahaa.
Kyl ainakin suurin osa mun ystävistä on enemmän tai vähemmän rahattomia, työttömiä, opiskelijoita ja pienipalkkaisia. Sellainen tilanne ikävä kyllä sattuu olemaan Suomessa, kaikille ei käy aina tsägä. Silti heidänkin on joskus lapsensa tehtävä.
Mä en ainakaan halunnut lastani sen takia, että "vauvat on niin söpöi". Kyllä siinä ajattelee muutakin kuin sitä vauvaa, jotenkin kuin lapsen suunnittelun ohessa sitä kerkeää ajatella koko elämänkaarta, eikä ihmistä pelkästään yhtenä ajanjaksona.
Kuten taisin kirjoittaa Palevaaran lyhyehköstä haastattelusta, ettei hänkään viihtynyt kotona sen takia, ettei lapsen kanssa kotona olemisesta todellakaan makseta mitään ruhtinaallista palkkaa. Se on siis ihan sama, jos jää kotiin hoitamaan lasta (monetkaan eivät varmaan halua olla pelkästään miehensä elättämiä), sillä vastasynnyttäneet äidit ja heidän lapsensa keskitulossa ja sen alapuolella saavat todella surkeita rahamääriä - ajatellen sitä, että mitä kaikkea siinä tulee olemaan. Se on siis ihan sama, eli mielestäni tässä käsiteltiin ongelmaa koko yhteiskunnan kannalta, eikä vain yksilön.
Oletko tullut ajatelleeksi, että vauvan/pienen lapsen kanssa ei välttämättä voi tehdäkään kauheasti töitä? Ehkä isäkin haluaisi olla jonkun aikaa kotona, kun lapsi on vielä ihan pieni (siihen hänelle ei ole luotu moniakaan mahdollisuuksia kylläkään). No mistä sitä rahaa sitten tulisi, jos ei voi edes käydä töissä? Miten sitä työpaikkaa hakisi, jos on aina kotona? Lapsi kainalossako menisi työpaikkahaastatteluun, vai?
Siis mielestäni pitäisi olla edes pieni mahdollisuus olla kotona sen aikaa, että pieni saa tunteen turvallisuudesta, itse en olisi varmaan voinut edes harkita poistuvani joka päivä töihin lapsen ollessa pieni, nyt hän on kaksi eikä mulla ole yhäkään töitä, en voi edes ajatella miten vaikea ensimmäisestä työpäivästä tulee olemaan, kun katson noita silmiä ja tuota hymyä ja noita halaavia pikku käsiä.
Mutta se mahdollisuus on tehty erittäin vaikeaksi, ellei sukulaisilta tms. ei saa apua, ei välttämättä edes rahallista, vaan lastenhoito- tms. Me emme saa rahallista apua sukulaisiltamme, mutten pidä sitä lainkaan paheksuttavana jos joku haluaa toista auttaa ja toinen ottaa sen vastaan.
L.