Vaikuttaako suhtautumiseesi

Periaatteessa mulla ei ole yh-äitejä vastaan yhtään mitään. En oo koskaan tullu edes ajatelleeks, että toinen palais entisensä luo vaikka sekin on tietty aina mahdollista. Musta on vaan aika usein tuntunu siltä, että ne yh:t, joita oon tavannu tai tapaillu, ettii itelleen ja lapsilleen ensisijaisesti elättäjää ja lastenhoitajaa niinku taloudellista hyötyä ensin. Se on kuitenkin ihmiselle, jolla ei ole lapsia uus ja iso asia sopeutua ja vielä kun se lasten isäkin usein häärää siinä sopassa se pistää kyllä miettimään juttua tarkkaan. Ehkä tossa on just ongelma se, että toinen on eläny lastensa arkea yleensä jo useita vuosia ja se entisen äijänkin kuviot on siinä rutiinia, mutta noi on pelottavia asioita miehelle, joka ei tiedä niistä mitään. Se vaatii vahvaa luonnetta alkaa "isäks" valmiiseen perheeseen. Siinä kun ei ole ollenkaan aikaa nk. seurustella vapaasti, kun pitää ottaa niin paljon asioita huomioon ja hypätä tavallaan uuteen "ammattiin" ilman perehdytystä.

En osaa vastata kysymykseesi, koska olen nainen.
Minulla on myös kaksi lasta ja olen eronnut.
En ole todellakaan yh-äidin protoyyppi ja minuun pätee hyvin juuri tuo mainitsemasi lause, että mistään ei voisi päätellä minun olevan yh (yhteishuoltaja oikeasti olenkin).

Minulla on hyvä työ ja "sosiaalinen asemani" on muutenkin aina ollut erittäin hyvä, asun lasten kanssa isoa omakotitaloa pk-seudulla, en ole ikänäni nostanut minkäänlaisia tukia.
Vanhempani ovat varakkaita, joten lapsuuteni olen myöskin viettänyt vailla minkäänlaista puutetta ja luultavasti jonakin päivänä tulen perimään suurehkon omaisuuden (jota en todellakaan toivo tapahtuvaksi vielä pitkään aikaan!). Ja tämä ei sitten ole provo, olen vain myös huvittuneena seurannut tätä yh-keskustelua.

Toivon jonain päivänä vielä rakastuvani ja että joku rakastuisi minuun. Mutta myöskin olen tarkka siitä, että tämä tuleva rakkauteni ei tule käyttämään hyväkseen tätä kaikkea, mikä minulla ja lapsillani on. Ja uskon myös samalla tavoin kanssasi, että suurin osa näistä yh-kielteisistä miehistä/naisista muuttaisi mielipiteensä "poikkeuksellisesti" (jostain kumman syystä) "erilaisen yh:n" edessä.

Joo siis se roolijako uuden miehen ja sen biologisen isän kanssa. Kun ette etsi isää lapsille vaan? Aika kiusallinen tilanne kun lasten kanssa joutuu/pääsee tekemisiin kuitenki. Millainen rooli siinä pitäis ottaa?

Sit tämän eksän suhtautuminen minuun. Jos se ei osaa käyttäytyä kunnolla niin lapsi joutuu todella ikävään välikäteen. "Onko äidillä käyny vieraita?" "onko se se sama setä ku viime kerralla?" Ja etenki sit jos se lapsi hyväksyy mieluummin isäkseen sen uuden miehen. Se on jo julmetunmoinen kiista siitä tilanteessta. Minä en ainakaa löytäny roolia itselle. Lapsi ois tahtonu isän, mut äiti ei oikein lämmenny ajatukselle se tais kaivata vaan rakastajaa. Eipä ole kovin kiva tilanne kenelläkään....

Joitain lyhyitä seurusteluja on takana yh:en kanssa, ei kuitenkaan yhdessäasumista. Tapaamani YH:t eivät etsineet elättäjää, pikemminkin he korostivat, että pärjäävät hyvin omillaankin eivätkä etsi lapselle isää. Oikeastaan tuo viimeisin pisin viritykseni ei ollut yh, vaan kyseessä oli yhteishuoltajuus, jos terminologian kanssa ollaan tarkkoja.

Tuolla viimeisimmällä yh:lla oli tosi hyvin kasvatettu n. 8v tenava, joka ei esteenä juuri millään minua haittaavalla tavalla. Exä oli tietenkin kuvioissa, kun yhteishuoltajuudesta oli kysymys. En tosin tavannut häntäkään kertaakaan.

Se, mikä oli rasittavaa, oli se, että yh:n jutut pyörivät kerta toisensa jälkeen niissä samoissa tarinoissa, mitä exä oli tehnyt jotain paskasti. Täytyy kyllä sanoa, että uusiomiehet tuskin jaksavat kuulla exästä juuri mitään.

Eli tuossa tapauksessa ei kuitenkaan ollut paljoakaan negatiivista sanottavaa yksinhuoltajuudesta johtuen - voi tietenkin olla, että yhdessä asuttaessa ja pitemmässä suhteessa voisi monia seikkoja nousta esille.

olemassa avioehto johon voi määritellä omaisuutensa joka on hankittu ennen avioliittoa.Se on ihan henkilöstä kiinni antaako toisen tulotason vaikuttaa parisuhteeseen.Itse olen sen verran "vanha"-68 että minun ikäisillä naisilla on yleensä lapsia ja pidän vaan hyvänä ettei kaikkia perheen isompia ostoksia tarvi aina itse maksaa.Tämä parisuhteen tulotaso tai ero ei kyllä mitenkään kärjisty tai muutenkaan kulminoidu yksinhuoltajiin.Jos parisuhteessa ei ole luottoa eli tarvii kokoajan pelätä vierasta niin ei siitä mitään tule.Ei toista voi väkisin pitää.

Rehellisesti sanottuna: Kyllä vaikuttaa.

Eivät ne lapset mikään ylittämätön este ole parisuhteelle,
mutta jos valita saisi, niin mielummin ilman lapsia
kuin niiden kanssa.

Ei minulla ole sinänsä mitään yksinhuoltajia vastaan
ihmisinä. Ihan normi-ihmisiähän he ovat plussineen
ja miinuksineen.

Kiitos vastauksista, näyttää siltä, että meitä vähän erilaisiakin yh-äitejä on olemassa (on ehkä provosoivasti sanottu). Jutuissa nousi esille isä-asia. Itselleni ei ole juolahtanutkaan mieleen, että hakisin lapsille isän korviketta. Heillähän on jo isä, minulle riittäisi, että uusi miesystäväni hyväksyisi lapseni ja heidän vuokseen tulevat rajoitukset. Eli aikatauluja ei voi ihan suunnitella sinkkupohjalta. Ja tosiaan jos tarkkoja ollaan minullakin on yhteishuoltajuus, mutta se ei arkeen vaikuta, kun lapset asuvat luonani ja tapaavat isäänsä sovitusti. Jos exä kummittelee taustalla (eli nykyisen tekemisiä verrataan exään) se pätee ehkä kaikkiin eronneisiin. Silloin ei ole itse työstänyt eroa kunnolla ja päässyt siitä irti - tämä koskee varmaankin kaikkia eronneita ei ainoastaan yh:ta. Itse eron kokeneena suhtaudun kyllä varauksella juuri eronneeseen mieheen - pitää olla asiat ensin itsensä käyty läpi, erossahan tunteen vellovat laidasta laitaan. Joskus ihmettelen kun profiileissa haetaan uutta ja vielä on edellisen naisen kanssa asiat kesken. Se on mielestäni väärin uutta kumppania kohtaan. Ihminen ei mahdollisesti ole ihan oma itsensä. Muuten pelkäävätkö miehen eron jälkeen yksinäisyyttä, siksi rinnalle olisi löydettävä nopeasti uusi vai onko se näyttämistä vanhalle. Hups nyt menin ihan otsikon sivu nämä loppulauseet.