Elikkä tarina alkaa näin; Tapasin tämän täysin jalat alta vievän, lähes hypnoottisen, miehen n.puolitoista vuotta sitten. Ensimmäinen tapaaminen oli vain sattumaa. Mitään ei silloin tapahtunut, kunhan naurettiin ja pidettiin_todella_hauskaa, ilman mitään seksuaalista toimintaa siis. Parin kuukauden päästä tavattiin taas sattumalta kaverin tupareissa. Puhuimme kuinka olimme jääneet kummittelemaan toistemme mieliin. Hän tuli luokseni yöksi, mutta en halunnut seksiä, sillä uskoin että se pilaisi koko jutun. Puhuimme, nauroimme..Uskoin, että hän puhui totta sanoessaan, että toivottavasti hän kelpaa minulle. Olin aivan myyty.
Sovimme että tapaamme seuraavana viikonloppuna. Viikolla sain kuulla, että hän oli kysynyt eräältä kaveriltaan, joka oli ollut kiinnostonut minusta, että onko hälle ookoo jos meistä tulisi pari. Leijailin sen viikon:) Itse olen jousimies-nainen, ja sitotuminen, tai edes sen ajatteleminen on jokseenkin hankalaa. Mutta olin siis aivan huumassa.. Tapasimme, seksi oli loistavaa, koko se tunne sen miehen kanssa oli melkein ihan liikaa. Puhuminenkin oli hänen kanssaan helppoa.. Seuraavana päivänä kotiini kävellessä leijailin jossain pumpulipilvessä.
Sitten ei kuulunut mitään. Itse olin hyvin arka laittamaan viestiä, halusin katsoa miten usein hän pitäisi yhteyttä. Pettymys oli karvas, kun tajusin, että kerran kuussakin oli häneltä paljon. Aina kun näimme, kaikki toimi. Meillä oli hauskaa, mieletöntä seksiä..ehkä taisi sitten olla seksipainotteinen juttu.
Päätin etten jaksa sellaista, pääni oli hajoamassa, kuvittelin jo vaelluksia norjaan, korpimetsää ja takkatulta.. Se intohimo oli vaikeaa unohtaa, saati ruusunpunaiset kuvitelmani meidän lumoavasta tulevaisuudesta.
Nyt kesällä otin kiltin miehen, rehdin, suorapuheisen, rakastavan. Luulin että olin onnellinen. Kunnes tältä vesimieheltä tulee viestiä, ja kun en vastannut, puheluita. En voinut vastata. En pystynyt, hän ei ollut ottanut mitään yhteyttä yli puoleen vuoteen, miksi nyt.
Pää sekasin. Kaipaan niitä tunnetiloja. Magneetti tosiaan..
Tämä nykyinen suhteeni taitaa päättyä eroon. En pysty seurustelemaan, kun mielessä on toinen mies noin vahvasti. Kaipaan häntä. Suhdetta hänen kanssaan.
Sitä en taida ikinä saada..?
Miksi hän sanoi toista, tarkoitti toista. Olisi ollut rehellinen. Olemme molemmat nuoria, alle kaksvitosia. Mutta hänen kanssaan olisin halunnutkin sitoutua.
Jaksokohan kukaan lukea..
Missä meidän juttu meni pieleen?
Sovimme että tapaamme seuraavana viikonloppuna. Viikolla sain kuulla, että hän oli kysynyt eräältä kaveriltaan, joka oli ollut kiinnostonut minusta, että onko hälle ookoo jos meistä tulisi pari. Leijailin sen viikon:) Itse olen jousimies-nainen, ja sitotuminen, tai edes sen ajatteleminen on jokseenkin hankalaa. Mutta olin siis aivan huumassa.. Tapasimme, seksi oli loistavaa, koko se tunne sen miehen kanssa oli melkein ihan liikaa. Puhuminenkin oli hänen kanssaan helppoa.. Seuraavana päivänä kotiini kävellessä leijailin jossain pumpulipilvessä.
Sitten ei kuulunut mitään. Itse olin hyvin arka laittamaan viestiä, halusin katsoa miten usein hän pitäisi yhteyttä. Pettymys oli karvas, kun tajusin, että kerran kuussakin oli häneltä paljon. Aina kun näimme, kaikki toimi. Meillä oli hauskaa, mieletöntä seksiä..ehkä taisi sitten olla seksipainotteinen juttu.
Päätin etten jaksa sellaista, pääni oli hajoamassa, kuvittelin jo vaelluksia norjaan, korpimetsää ja takkatulta.. Se intohimo oli vaikeaa unohtaa, saati ruusunpunaiset kuvitelmani meidän lumoavasta tulevaisuudesta.
Nyt kesällä otin kiltin miehen, rehdin, suorapuheisen, rakastavan. Luulin että olin onnellinen. Kunnes tältä vesimieheltä tulee viestiä, ja kun en vastannut, puheluita. En voinut vastata. En pystynyt, hän ei ollut ottanut mitään yhteyttä yli puoleen vuoteen, miksi nyt.
Pää sekasin. Kaipaan niitä tunnetiloja. Magneetti tosiaan..
Tämä nykyinen suhteeni taitaa päättyä eroon. En pysty seurustelemaan, kun mielessä on toinen mies noin vahvasti. Kaipaan häntä. Suhdetta hänen kanssaan.
Sitä en taida ikinä saada..?
Miksi hän sanoi toista, tarkoitti toista. Olisi ollut rehellinen. Olemme molemmat nuoria, alle kaksvitosia. Mutta hänen kanssaan olisin halunnutkin sitoutua.
Jaksokohan kukaan lukea..
Missä meidän juttu meni pieleen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
on minulle kertonut sen että olet tavannut ja tutustunut tyypilliseen vesimieheen.On nimittäin juuri tuollainen omien polkujen kulkija.Ei voi sietää ns.helmoissa roikkujia tai vastaavia,Ei unohda mutta ei taida myöskään ajatelle et toinen voi unohtaa ja siksi saattaa ottaa yhteyttä vaikka vuoden kuluttua.On nääs kaikkien kaveri ja ainahan kaveriin voi ottaa yhteyttä oli se sitten naimisissa/varattu.....
Tiedätkö kun vesimies ei välttämättä näytä tunteitaan heti vaikka sisällä kuinka myllertäisi.Paikanpäällä kyllä mutta kun olette erossa alkaa hiipiä epävarmuus.
Vesimies odottaa sinun yhteydenottoasi heti alussa ja jos et ota,on se merkki siitä ettet ole kiinnostunut.
Enkä nyt tarkoita,että pitää kokoajan pommittaa viestein mutta yhteyttä ottaa kumminkin.
Tämä vesimies on varmasti ollut aika ymmällään tilanteestanne ja nyt noinkin pitkän ajan päästä otti sinuun yhteyttä kun sai uskallusta soittaa ja ehkä hänen tunteensa ovat vähän tasoittuneet,että tietää ettei satuta itseään vaikka torjuisitkin.Sinuna soittaisin rohkeasti tälle vesimiehelle ja ihan muina naisina kysyt mitä kuuluu.Ei sinun tarvitse selitellä mitään,koska vesimies ei sitä sinulta odota vaan on iloinen puhelustasi.Usko pois.=)
Veskarit ovat magneetteja ja vau mikä vetovoima. Kun on ollut vähän fyysistä tekemistä veskarin kanssa sitä ei voi unohtaa. Ymmärrän tunteesi ja otan osaa.
Sano sille veskarilles suoraan mitä sä ajattelet, että haluaisit vakinaisempaa ystävyyttä, jos se luulee, että sä haluat vain ollakin niinkuin olette olleet. Voihan ollakin että se haluaisi samaa kuin sinä, mutta on epävarma sinusta..hmm. Kysy ja juttele, eihän sulla ole paljon menetettävääkään.
jos sinulla on nyt toimiva suhde jne
ja tunnet olevasi rakastettu, älä tee mitään
hätiköityä ratkaisua. Kaverilla voi olla ns
kavereita runsaasti, joten nauti elämästäsi ja
ole vaan kaveri.
Luulen, etten ota yhteyttä häneen, en usko että mikään olisi erilailla, kuin sillon alussakaan. Olisin tyytyväinen, onnellinenkin, aina nähtäessä, mutta muun aikaa odottelisin taas yhteydenottoja ja olisin tuskastunut. Tämän hetkisestä suhteestani ei tule enään mitään. En rakasta miestäni, en ainakaan niin paljoa, että pystyisin hänet onnelliseksi tekemään. Ja taas tullut se perin pohjin tuttu "ällötys" tunne. Vielä pystyn sen pois pitämään, mutta viimeistään se osottaa minulle, että tämä suhde ei koskaan tule toimimaan, ei haluammallani tavalla.
Tähän magneettiini en siksikään ota yhteyttä, koska osasyynä tähän meidän jutun kuihtumiseen taisi ehkä olla meidän ns.toisarvoisuus. vaikka en haluaisi niin uskoakkaan. Hän siis opiskelee itsensä korkealle, ja minä olin työttömänä, unelmat hakusessa.. Viestissä, minkä laittoi nyt puolivuotta myöhemmin, olikin tiedustelu sainko sen haluamani opiskelupaikan.
Jossain mieleni perukoilla on kyllä jo suunnitelma tulevasta.. Jos vaan nyt syksyllä pääsisin aloittamaan tämän koulun, niin silloin voisin seisoa tavallaan suoraselkäisenä tämän huikaisevan miehen edessä. En tiedä, eniten haluaisin vain palata maanpinnalle, enkä keskittyä haahuiluun tämän miehen kohdalla.
Hänen syntymäpäivänsä lähestyy, ehkä sattumalla törmäisin häneen kapakassa..=)
Niin ja miten tärkeää vesimiehille ovat ns.arvot? Olemme täysin erilaisista perheistä, minä olen kyntänyt kaikki maailman kuopat ja montut, vasta vuosi-pari sitten vähän rauhottunut. Eli suomeksi siis, haluavatko vesimiehet rinnalleen saman palkkatason ihmisen?
Huoh, tulipa taas tarinaa.
Hei vaan. Halusin tähdentää vesimiehen arvomaailmaa sen verran, että jos mies on tyypillinen veskari, niin materia ja tittelit eivät häntä kiinnosta. Veskari on yleensä kiinnostunut ihmisestä itsestään. Lisäksi meillä on maaginen kyky vaistota toisten tarkoitusperät, eli onko toinen tosissaan vai ei. MUTTA tarvitsemme myös rohkaisua suhteessa, eli merkkejä sitoutumisesta ja välittämisestä. Vastapainona veskaria ei saa kuitenkaan sitoa liikaa vaan antaa mennä kun seinät kaatuu päälle. Tiedän, outo yhdistelmä ja vaikea! Mutta jos toiseen luottaa ja rakastaa, niin antaa myös hänelle omaa tilaa.
Veskarit eivät muuten yleensä haikaile menneitä, joten nyt olet jäänyt poikkeuksellisesti kyllä mieleen. Tämä vain tiedoksi.
Onnea valitsemallasi tiellä, kyllä ratkaisu löytyy ennemmin tai myöhemmin.
Tittelit ja tilinauhat ovat tyystin merkityksettömiä asioita, ainoa mikä merkitsee on ihminen itse. Itse olen vesimies mies, koulutustasoa on ja tuloja löytyy, vaan koskaan en ole välittänyt tuon taivaallista ystävättärien moisista, ja miksi olisin kun en omistanikaan niin välitä.
Tuo että hän pitkän ajan jälkeen juurikin siitä opiskelipaikasta kysäisi, oli vain syy ottaa kontakti. Joskus pitää keksiä syy ottaa yhteys, aina ei voi ihan vaan kysellä kuulumisia vaan jonkinlainen "suojaverho" jonka turvin pääsee edistymään. Ja jos noin pitkän ajan jälkeen ottaa yhteyttä, olet todellakin jättänyt jäljen hänen maailmaansa, suosittelen katsomaan että mitä tapahtuu kun vastaat, ei siinä tarvitse ryhtyä mihinkään, sen kun vain keskustelee.
Oma kantani vesimiehenä on, että koulutuksella ei ole vesimiehelle suurta merkitystä, vaan pääasia on, että ihminen osaa pitää itsestään huolta ja on itsenäinen. Sinänsä ei ole väliä onko korkeakoulutettu vai ei. Itse käyn yliopistoa ja arvostan suuresti myös ammattikoulun käyneitä, jotka ovat valinneet alansa viisaasti tulevaisuutta ajatellen ja tienaavat hyvin.
Tärkeää on olla toisesta riippumaton (myös taloudellisesti). Vaikka olisit huonommin koulutettu, vesimies ei siitä välitä. Itselleni on aina ollut tärkeää ajatella, että jokainen on oman onnensa seppä, eikä toisen varaan voi ripustautua.
Ja vesimiehenä en ole seurani tuputtaja. Moni juttu on jäänyt kiinnostavan miehen kanssa toteutumatta, koska mies ei ole ottanut ensimmäistä askelta. Moniin kavereihinikin pidän yhteyttä vain suunnilleen pari kertaa vuodessa ja silti he tietävät, etten ole hävinnyt minnekään.. Sellaisia me veskarit vain olemme.. ja tunteita ei tosiaan näytetä heti..
älä luovu toivosta.
Olet luultavasti tehnyt vaikutuksen kyseiseen herra vesimieheen, jos hän uskalsi ylipäänsä ottaa sinuun yhteyttä - ja vielä pitkän ajan päästä.
Kukaan ei voi tarjota sinulle valmiita vastauksia. Mutta tiedät varmasti sisimmässäsi, mitä pitää tehdä. Jos tunnet miehen olevan riskinoton arvoinen, ota ihmeessä riski! Todellisten tunteiden puolesta kannattaa nimittäin taistella.
Olen itsekin vesimiesmies ja seurustellut jouskarin kanssa..Mielestäni ongelma on siinä ettei jouskaria saa millään vakuutuneeksi et vesimies siitä pitää..
Ei ajalla niinoo väliä ,kyllä toinen ihminen mielessä pysyy ja jouskari etenkin..
Mut miksi jousimiehet pitää käsijarrua päällä??
Ja ne keskustelut..WAU...
Jousimiesten kanssa on todella ihanaa keskustella...
Ja se seksikin on ihan.....jostain .....
Sä olet vielä nuori ,ei muutakuin menöks vain mutta älä ota liian tiukkaa otetta vesimiehestä ettei saa omaa tilaa...Vesimies haluaa omaa vapauttakin vähän..sillälailla hellästi pitävä suhde toimii parhaiten..Ja jos sinulla on terävä kieli koita pitää se kurissa...
Kyl siitä pikkuhiljaa varmaan jotain kehittyy...
Toivossa on hyvä elää...
Äläkä anna periksi...
Todella hyviä neuvoja ja analyysejä ovat Veskarikollegani antaneet. Kyllä nämä tarinat ovat täyttä totta. Tuon magneettisanan kuulin
'sisarhenkilösi' suusta viimeksi eilen. Suoraan olen kertonut, että seksisuhdetta ei enää tule. Silti haluan vanhojen hyvien muistojen vuoksi kunnioittaa häntä ja olla ystävä. Tarvittaessa tarjota myös olkapääni - kuten niin monelle mullekin. Meillä, kun myös lukee otsassa 'minulle voit uskoutua'. Siis selvitä ensin itsellesi MITÄ OIKEIN HALUAT. Sitten kysy reilusti haluaako hän...mahdollisesti todellista suhdetta. Kerro avoimesti, jos itse sitä haluaisit. Me olemme sisimmässämme hyvin herkkiä otuksia. Sen vuoksi 'sondeeraamme' mielellämme toisen tunnestatuksen tilaa ja vakavuutta. Me itse myös tiedämme tämän magneettisuutemme. Osittain se on meille rasite myös. Eli panes likka nyt toimien, äläkä enää funteeraa !