Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Paniikin syvin olemus

    Minulla oli paha paniikkihäiriö.
    Kohtaus alkoi useimmin ahdistuksena,sydän löi tuhatta ja sataa, tärisin, hikoilin, vatsa meni
    sekaisin, kauhea kuolemisen pelko, halusin paeta jonnekkin, minnevain, tuli olo kuin olisin ollut
    ulkopuolella itsestäni.
    En kestänyt oloani, itkin tuskissani.
    Välillä auttoi kun joku alkoi puhumaan mulle ihan
    muista asioista, se meni siinä niinku huomaatta ohi. Kamalimmat paikat mulle oli kaupan jonot, bussi ja kaikki sellaset paikat mistä ei pääse helposti pakoon, siis mulla oli se pakeneminen
    aina mielessä.
    Pakeneminen ei auta, on vaan kohdattava pelot(mieluummin lääkityksen kanssa), niin pikkuhiljaa sitä uskaltaa enemmän ja enemmän.
    Pian sitä huomaa, että on taas oman elämänsä
    herra tao rouva!
    Kaiken olen tämän kokenut. MIkään ei tapahdu
    hetkessä. ÄLKÄÄ SIIS LUOVUTTAKO! TAISTELKAA
    VASTAAN! PÄIHITTÄÄ ITSE PANIIKINPERKELE!
    2603
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Pakeneminen se on ollut mullakin mielessä, mutta koko ajan saan sitä kyykytettyä loitommalle. Hypnoosin avulla pääsin "jaloilleni" ja nyt on paljon hyviä päiviä. Toki tulee joskus huonojakin, mutta so what. Joskus pistää tämä turhan pelkääminen niin vihaksi, että sisältä löytyy sen vihankin avulla paniikin tappaja. Pian oon taas oma rento ja itsevarma itseni!

    Äänestä

    • kiva kuulla ja ei muuta kuin menoksi elämässä
      eteenpäin ja jos joskus ahistaa, niin aattele
      vaan, että mitä sitten, kyllä se ohi menee.
      Tää paniikki on siitä viheliäinen ettei
      sille auta muuta kuin olla takasin veemäinen!
      Sitä täytyy mottasta kunnolla!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kokenut kirjoitti:

    Minulla oli paha paniikkihäiriö.
    Kohtaus alkoi useimmin ahdistuksena,sydän löi tuhatta ja sataa, tärisin, hikoilin, vatsa meni
    sekaisin, kauhea kuolemisen pelko, halusin paeta jonnekkin, minnevain, tuli olo kuin olisin ollut
    ulkopuolella itsestäni.
    En kestänyt oloani, itkin tuskissani.
    Välillä auttoi kun joku alkoi puhumaan mulle ihan
    muista asioista, se meni siinä niinku huomaatta ohi. Kamalimmat paikat mulle oli kaupan jonot, bussi ja kaikki sellaset paikat mistä ei pääse helposti pakoon, siis mulla oli se pakeneminen
    aina mielessä.
    Pakeneminen ei auta, on vaan kohdattava pelot(mieluummin lääkityksen kanssa), niin pikkuhiljaa sitä uskaltaa enemmän ja enemmän.
    Pian sitä huomaa, että on taas oman elämänsä
    herra tao rouva!
    Kaiken olen tämän kokenut. MIkään ei tapahdu
    hetkessä. ÄLKÄÄ SIIS LUOVUTTAKO! TAISTELKAA
    VASTAAN! PÄIHITTÄÄ ITSE PANIIKINPERKELE!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu