Hyvältä näyttää, jos galluppeihin on luottamista. 2,5 - 3 %-yksikön virhemarginaali kumpaankin suuntaan tekee gallupeista kuitenkin lähinnä mediaviihdettä, ei vakavasti otettavaa informaatiota. Siksi ihmetyttääkin, miksi media - etenkin HS - niitä teetättää yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Tämänpäiväisen Hesarin pääkirjotusta ja gallup-uutista lukiessa jäin miettimään onko gallupeista enemmän hyötyä vai haittaa ja mikä niiden teettämisen ja julkaisemisen lopullinen tarkoitus mahtaa olla. Miettiumiseni johtui ennen muuta pääkirjoituksen ja uutisen sananvalinnoista.
Tuloksethan ovat tuloksia, mutta Halosta hehkuttamalla luodaan kuvaa hänen ylivoimaisuudestaan. Toisen kierroksen mahdollisuudella spekuloitiin myös ja ounasteltiin tulosten aktivoivan halosen kannattajia, että voitto tulisi suoraan. Tämäkö on Hesarin tarkoitus: herätellä demarit ja varmistaa Halosen uudelleenvalinta?
Niinistöä ja Vanhasta kommentoitiin tasaväkisiksi, mikä on oikein, mutta tekstin sävy antoi ymmärtää, että nimenomaan tässä kohtaa ei pidä olettaa Niinistön mitenkään johtavan Vanhasta, eli kokoomusta ja Niinistöä vastaan kirjoiteltiin.
Jonkun moiselle maininnalle pääsi onneksi erittäin oleellinen fakta: 15% vastaajista ei halunnut ilmoittaa kantaansa tutkijoille. Tämän verran olisi siis liikkuvia äänestäjiä, jotka vielä harkitsevat. Itse olen aiemmin tällä palstalla ravistanut hihasta, että liikkuvia, puolueisiin sitoutumattomia vaalin ratkaisijoita olisi jopa 20%.
Näihin sitoutumattomiinko HS pyrkii gallupeillaan ja niistä kehittämillään pääkirjoituksilla ja uutisilla vaikuttamaan?
Todennäköisesti pyrkii, sillä muistan lukeneeni uutisia ja haastattelua useammankin sosiologin mielipiteistä, että kannastaan epävarmat äänestävät helposti suosikkeja. Jos näin käy, niin minusta gallupit eivät palvele demokratian toteutumista vaan haittaavat sitä.
Minusta on nimittäin hiukan surullista se, ettei valtakunnan päämedia halua kirjoittaa ehdokkaiden mielipiteistä ja mielipiude-eroista, vaan keskittyy lähes pelkästään heidän suosionsa mittaamiseen ja kannatuslukujensa kommentointiin, ikään kiuin se olisi tärkeämpää kuin ehdokkaiden mielipiteet ja kannanotot ja etenkin kannanottojen erot.
Alan olla aika vahvasti sitä mieltä, että eduskuntavaaleja varten pitäisi säätää ainakin kuukauden mittainen vaalirauha, jonka aikana yksikään tutkimuslaitos ei saa tehdä kansalaisille yhtään politiikkaan liittyvää kysymystä.
Tämä pakotaisi median keskittymään politiikkaan eikä puolueiden suosiolukuihin.
Tämänpäiväisen Hesarin pääkirjotusta ja gallup-uutista lukiessa jäin miettimään onko gallupeista enemmän hyötyä vai haittaa ja mikä niiden teettämisen ja julkaisemisen lopullinen tarkoitus mahtaa olla. Miettiumiseni johtui ennen muuta pääkirjoituksen ja uutisen sananvalinnoista.
Tuloksethan ovat tuloksia, mutta Halosta hehkuttamalla luodaan kuvaa hänen ylivoimaisuudestaan. Toisen kierroksen mahdollisuudella spekuloitiin myös ja ounasteltiin tulosten aktivoivan halosen kannattajia, että voitto tulisi suoraan. Tämäkö on Hesarin tarkoitus: herätellä demarit ja varmistaa Halosen uudelleenvalinta?
Niinistöä ja Vanhasta kommentoitiin tasaväkisiksi, mikä on oikein, mutta tekstin sävy antoi ymmärtää, että nimenomaan tässä kohtaa ei pidä olettaa Niinistön mitenkään johtavan Vanhasta, eli kokoomusta ja Niinistöä vastaan kirjoiteltiin.
Jonkun moiselle maininnalle pääsi onneksi erittäin oleellinen fakta: 15% vastaajista ei halunnut ilmoittaa kantaansa tutkijoille. Tämän verran olisi siis liikkuvia äänestäjiä, jotka vielä harkitsevat. Itse olen aiemmin tällä palstalla ravistanut hihasta, että liikkuvia, puolueisiin sitoutumattomia vaalin ratkaisijoita olisi jopa 20%.
Näihin sitoutumattomiinko HS pyrkii gallupeillaan ja niistä kehittämillään pääkirjoituksilla ja uutisilla vaikuttamaan?
Todennäköisesti pyrkii, sillä muistan lukeneeni uutisia ja haastattelua useammankin sosiologin mielipiteistä, että kannastaan epävarmat äänestävät helposti suosikkeja. Jos näin käy, niin minusta gallupit eivät palvele demokratian toteutumista vaan haittaavat sitä.
Minusta on nimittäin hiukan surullista se, ettei valtakunnan päämedia halua kirjoittaa ehdokkaiden mielipiteistä ja mielipiude-eroista, vaan keskittyy lähes pelkästään heidän suosionsa mittaamiseen ja kannatuslukujensa kommentointiin, ikään kiuin se olisi tärkeämpää kuin ehdokkaiden mielipiteet ja kannanotot ja etenkin kannanottojen erot.
Alan olla aika vahvasti sitä mieltä, että eduskuntavaaleja varten pitäisi säätää ainakin kuukauden mittainen vaalirauha, jonka aikana yksikään tutkimuslaitos ei saa tehdä kansalaisille yhtään politiikkaan liittyvää kysymystä.
Tämä pakotaisi median keskittymään politiikkaan eikä puolueiden suosiolukuihin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Halosen kannatus on kaikki epätarkkuudet huomioiden jopa vain 40% - tosin YLE on lopettanut erästä epätarkkuutta selvästi tarkentavat omat referenssimittauksensa, joten niitä ei voi ottaa enää huomioon. Halosen ääniosuus tulee siis oletettavasti olemaan selkeästi 40%:a korkeampi.
Olettaen, että HS:n gallup on aiempia tarkempi myös Halosen kohdalla, on Halosen lopullinen ääniosuus ensimmäisellä kierroksella todennäköisesti luokkaa 45-48% riippuen mm. äänestysaktiivisuudesta.
HS:n teettämästä gallupista tulee mieleen, että Haloselle annetaan sellaisia lukuja, jotka pahaiten innostaisivat Halosen äänestäjiä. Nyt viimeisenä ennakkoäänestyspäivänä annetaan Haloselle juuri ja juuri yli 50%, jotta uneliaat äänestäjät saataisiin herätettyä. Voin toki olla väärässä.
Yksi kiinnostava seikka on myös se, että 25% tutkimukseen osallistuneista joko ei aio äänestää tai ei kerro kantaansa. Myös otos on aiempia mittauksia pienempi. Tämä ei kuitenkaan ole lainkaan vaikuttanut virhemarginaaliin. Miten näitä "ääniä" on käsitelty?
on nähdä salaliittoja joka paikassa
Mitä tutkimustekniikkaan tulee, niin siinä ei tehdä mitään filunkia, koska HS:n kannatusmittauksen kysymykset ovat ainoastaan osa tehtävää tutkimusta, jossa samoilta haastateltavilta kysytään hyvin paljon muuutakin, ts. omnibus-tyyppisen tutkimuksen näytteen otto ja muu tilastotekninen puoli kesktävät tarkastelun.
Ainoa, missä vilunkia voi tehdä olisi kysymysten asettelu, mutta nekin ovat minusta hyvin yksiselitteisiä ja ovat olleet samoja jo hyvin pitkään, jotta perättäisten tutkimusten kohdalla säilyisi vertailukelpoisuus.
Ainoa vilunki minusta on siinä, miten tuloksista toisaalta hehkutetaan ja toisaalta vastaavasti väheksytään virherajojen sisään jääviä muutoksia.
HS:n jatkuva trendi on ollut, että Halosta hehkutetaan, Niinistöä väheksytään ja Vanhasesta kirjoitetaan optimistisen toiveikkaasti.
Tämä näyttää lukijasta olevan lehden toimituksen poliittinen valinta.
oletko sinä tosiaan noin tyhmä,vain epätoivoinenko vain