Eero sanoo

Beige Liiton valinnat

| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Elonkehän pääkirjoituksena 03.03.2005 |


--------------------------------------------------------------------------------

Puolue nimeltään Vihreä Liitto on tehnyt valintoja. Heidi Hautala ylipuhuttiin presidenttiehdokkaaksi ja Osmo Soininvaara taipui vielä kerran puheenjohtajaksi. Hyödylliset Idiootit hurrasivat ympärillä.

Karski mies toi minulle viime viikolla englantilaisen Independent-lehden artikkelin, joka oli otsikoitu: Tuomiopäivä on nyt: ihmiskunta kävelee unissaan kohti maailmanloppua. Artikkelissa kerrottiin seikkaperäisesti tiedemiesten havaitsemista ongelmista, joihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Todettiin, ettei aikaa enää ole. Independent ei ole syväekologian vaihtoehtolehdykkä, vaan arvostettu brittiläinen sanomalehti.

Miten nämä kaksi uutista liittyvät toisiinsa, beigen-väristen ”vihreiden” valinnat ja maailmanloppu? Valitettavasti niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Heidi Hautala on mukava, Tarja Halonen samoin. Kamppaillessaan presidenttiydestä heillä ei ole erimielisyyksiä. He nyökyttelevät ihmisoikeuksille, maahanmuuttajien eduille, naisten asemalle eri maissa, Suomen suhteelle Natoon, prostituution torjunnalle ja tupakanpolton kieltämiselle ravintoloissa. He ovat lähes kaikesta lähes samaa mieltä. Beige Liitto syventää profiiliaan vihreiden, punaisten, sinisten ja harmaiden asioiden ajajana. Beige Liitto ei torju maailmanloppua, mutta edustaja näkyy televisiossa. Hurraa!

Osmo Soininvaaralle henkilökohtaisen vallan kuvitelma on tärkeä ja puolueenkin valta sen apuvälineenä. Hän ilmoitti, että tavoite on vaalivoitto seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hän jätti sanomatta, että se on välitavoite ja varsinainen tavoite on kauempana: Soininvaarasta ministeri. Sitten ei tule mitään. Tavoitteena on asema, ei asia. Vihreät ovat hallitusneuvotteluissa helppo nakki, koska Soininvaara suostuu kaikkeen ministerikiima silmissä ja se tiedetään muissa puolueissa. Ei asioilla ole väliä, tuoli on itsetarkoitus. Hurraa!

Sukupolvi sitten olin perustamassa Vihreitä Suomeen. Valistuneet ihmiset olivat jo silloin tietoisia maailman merkittävistä ongelmista. Kuviteltiin, että Vihreät voisivat olla voima, joka nostaisi poliittiseenkin keskusteluun ne karmivat kysymykset, joiden edessä karski suomalainen mies nyt kalpenee Independent-lehti kädessä. Aikaa oli silloin sukupolvi enemmän.

Totean lopputuloksen. Nykyiselle Vihreälle Liitolle elollinen luonto ja ympäristö sen laajennuksena on reunadetalji, hymähdetty ”yksi asia”. Siitä muistutetaan, kun halutaan pitää sumpussa alkuperäistenkin kannattajien äänet. Tärkeämpiä ovat sukupuolisten vähemmistöjen probleemat, maahanmuuttajien tuki, sosiaaliavun laajentaminen kansalaisille, saivartelu huumekysymyksissä, äänestysmenettelyt ja loputon muiden nippeliasioiden kirjo, joista kehdataan paasata vakavalla naamalla. Maailmanloppu hoitunee siinä ohessa.

Alkuperäiset idealistit ovat kaikonneet. Tilalle ovat toisesta ovesta luikahtaneet pyrkyrit ja Hyödylliset Idiootit. Uudet tulokkaat ymmärtävät mediamyönteistä valtapolitiikkaa. Väkeä haalitaan muista puolueista. Asialla ei niinkään väliä, kunhan saadaan ääniä. Vihreät ovat yleispuolue. Miksi puolue ei muuta nimeään Beige Liitoksi? Se viittaa yleisväriin ja löytyy vauvan vaipoista.

Tähyilkäämme vielä aikaa sukupolven kuluttua, vuosia 2030 – 2040.

Mahtavatko nykyisten ”vihreiden” jälkeläiset silloin ylistää vanhempiensa töitä? Arvioivatko he, että nykyiset ”vihreiden” kellokkaat ja heidän kannattajansa panivat itsensä likoon jotta maailma pelastuisi, vähät välittivät omasta poliittisesta urastaan, suosiostaan tiedotusvälineissä, näennäisistä voitoista vaaleissa tai hallituspaikoista, että he tinkimättä ajoivat asioita, jotka tiesivät tärkeiksi, piittaamatta vastoinkäymisistä, pilkasta ja tappioista?

Vai leuhkivatko jälkeläiset, että ”minun isoäitini oli presidenttiehdokas”? Ylpeilevätkö he sillä, että ”setäni oli kansanedustaja”? Kehtaavatko he ylvästellä tuoleilla ja titteleillä, kun maailma kaatuu päälle, halkeamat repeilevät leveämmiksi, kaikkialta kuuluu ritinää ja uhkaavia pamahduksia, viimeinen päivä kääntyy iltaan ja avunhuudot lukitsevat korvat, kun mikään ei enää auta, vaan sortumat etenevät ja julmuus, itsekkyys, nälkäkuolemat ja oikeutettu terrorismi ovat arkipäivää?

Paras tapa vesittää asia on ottaa se hoitaakseen. Silloin voi varmistaa, ettei kukaan siihen sotkeudu. Voi huolehtia, että asia jää hoitamatta.

Pitääkin tutustua tähän Paloheimoon hieman tarkemmin, mieshän puhuu asiaa!