Mä yritän olla äiti, mutta kun tää ei toimi!! Aina vaan menee kaikki vituilleen. Mies alotti just reissuhommis ja yritin niin kovin et meillä poikien (3v ja 1v) kans ois ollu hauska ilta ilman isiä. Mitä vielä! Isommalle on yx hailee mitä sanon, kun isi on antanu tehä ihan mitä vaan, ja sit mä päädyn karjumaan kakaralle naama punasena kun ei mee mitenkään sievemmin jakeluun. Tää on kamalaa!!! Nyt ne sit tekee tuolla mitä lystää: ovat tainneet vetää naulakosta kamat jo lattialle, talsivat ulkokengillä ympäri kämppää ja tyhjäävät isänsä vaatekaappia. Ja mä vaan parun täs tietsikan ääres. Ja just, sanokaa vaan et hae apua! Arvatkaa oonko hakenu? Olen! Ja ei mua kai vaivaa muu kuin luulosairaus. Luulen vaan olevani paska äiti vaikka tää meidän todellisuus puhuu sen puolesta että se on ihan fakta.
Kiitti jos jaksoit lukea. Oli saatava purettuu itteeni johonkin (ja tukinetin salasanani olin unohtanu).
Kiitti jos jaksoit lukea. Oli saatava purettuu itteeni johonkin (ja tukinetin salasanani olin unohtanu).
Vastaukset 4
Vanhimmat
...mut kannattaa "potkia" takaisin :)
kyl se siitä helpottuu.... toivottavasti!
Voimia!
Lapset ovat sellaisia, ne eivät tajua. Mutta mietitäänhän mikä on se perimmäinen syy tähän tilanteeseen. Olisiko se ehkä maatamme vaivaava työttömyys?
Ehkä isi on huolestunut työn vuoksi, siksi että joutuu lähtemään työn perässä reissuhommiin. Hän on huolehtinut sitä jo pitemmän aikaa eikä ole jaksanut ajatella lapsiakaan, vaan on antanut tehdä mitä keksivät.
Jotta tulevilla äideillä olisi helpompaa, niin kannattaa ehkä miettiä asioita. Ehkä kannttaa toimia niin, että työpaikkoja olisi kaikilla tarjolla, niistä saisi hyvän tulon eikä tarvitsi lähteä reissuhommiin kun on pieniä lapsia.
Siihen annan omalta osaltani seuraavanlaista miettimistä, joka löytyy tuolta toiselta keskustelupalstalta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000021&posting=22000000013164083
Tiedän tunteen. Mutta lohdutuksen sanana sanoisin, että kaikkeen tottuu. Jos miehesi on pois säännöllisesti, myös lapset oppivat siihen. Älä ota paineita siitä, että olisi kauhean kivaa ja kaikki hyvin, vaan anna joidenkin hommien jäädä hoitamatta. Kannattaa pitää mjielessä sekin, että tilanne on uusi myös lapsille, ja meillä ainakin ovat kovia ikävöimään, viimeistään kolmas päivä ilman iskää on tosi vaikea. Silloin lähdemme kylään, koska tiedän, että homma karkaa käsistä jos kotiin jäämme.
Tiölannetta ei kuitenkaan auta se karjuminen eikä itkeminen, voi olla että pahentaa vaan lasten käytöstä luomalla lisää turvattomuutta. Kannattaa myös miettiä jokin uusi toimintatapa tai rutiini, jota tehdään kun iskä lähtee. Meillä mennään kauppaan, ja tehdään yhdessä ruokaostoksia, myös jotain herkkua otamme, yleensä leipäjuustoa. Olen myös varannut aina videon hätävaraksi, jotta saan pelin poikki ennen kuin homma karkaa käsistä. Tämäkin onnistuu naapurista lainaamalla. isommalle on jemmassa tehtäviä, värityskuvia, tai uusi kirja. Soitto mummolle tai papallekin voi auttaa.
Jos iskä on pidempään pois, palkitsen itseäni hänen kotiuduttuaan omalla ajalla. Aina kun hermoa kiristää ajattelen sitä, että vielä vähän aikaa, niin sitten pääsen yksin rauhoittumaan. Lasken myös tunteja siihen, että kohta lapset lähtee yöunille yms. Näin sitä sitten sitkutellaan.
Meillä muuten lapset ovat 6 vuotta 2,5 vuotta ja neljä kuukautta.
Hei sinä äiti,
Sinun lapsesi kuulostavat juuri samanlaisille lapsityranneille kuin mitä tv:ssä tiistaisin esitetty sarja kertoo. Siinä on hyviä vinkkejä kasvatukseen "vaikeiden" lasten kanssa. Muista ensi tiistaina katsoa seuraava jakso. Sinunkin lapsesi näyttävät tarvitsevan vahvat vanhemmat ja jos sinulla ei sitä päättäväisyyttä ja vahvuutta vielä ole, niin se pitää nyt opetella. Ajatteleppas sitä kun nuo tottelemattomat lapset pääsevät murrosikään.....