Oon jatkuvasti masentunu. Oon käyny nyt kerran psykologilla, mutta hän ei näyttänyt pitävän tilaani muuna, kuin normaalina murrosiän kriisinä... Tunnen kuitenkin lähes jatkuvaa ahdistusta, alemmuudentunnetta,... Olen jo monta kertaa ollut ihan valmis tekemään itsemurhan, mutta taitaa sekin olla vain tätä "teini-iän angstia"... Viiltelen silloin tällöin, oksentelun aloitin parisen viikkoa sitten. Taidan olla aika masokistinen, sillä loppujen lopuksi saan nautintoa kivusta ja asioista, joita pidetään yleisesti epämukavan tuntuisina(esim. oksentaminen). Tuntuu jopa, että nautín veren ja oksennuksen näkemisestä, tuntuu että on "saanut jotain aikaan"... Kuulostaa sairaalta, mutten itseasiassa pidä sitä kovin vakavana. Menen uudestaan psykologille, mutta tiedän etten koskaan tule sanomaan sille, miten asiat oikeesti on. Haluaisin lääkkeet, mutta en uskalla niitä pyytääkään. Ainakaan viime käynnillä psykologi ei puhunut niistä mitään, joten tuskin hänkään niitä määrää... Ahdistaa niin paljon, kaikki... Eikä kukaan auta... Tietenkin voi olla, etten oikeasti lääkkeitä tarvitsekaan, siksi en niitä ole pyytänytkään. Monilla ihmisillä on suurempiakin ongelmia, joten miksi mä saisin vaivaisen puolen vuoden pahemman masennuksen jälkeen lääkkeitä?
Masennuslääkkeet 16 vuotiaalle?
Ahdistunut
131041
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mielestäni sinä kyllä ne masennuslääkkeet tarvitset. Mutta kukaan ei voi auttaa sinua jos et rehellisesti kerro omasta tilaanteestasi.
Kun seuraavankerran tapaat tämän psykologin kerro kaikki viiltelyt ym. hänelle aivan avoimesti. Hän on vaitiolovelvollinen joten hänelle voi luottavaisin mielin puhua. Rohkeutta ja voimia sinulle!
Psykologin luona kannattaa tosiaankin olla avoin. Ehkä hän voisi arvioida myös tuota lääkityksen tarvetta, mutta työnjako on sellainen, että lääkkeitä voi määrätä vain lääkäri.
Jos sinulla on ongelma johon toivot apua, mutta et kerro millainen ongelma sinulla on, niin auttaminen on vaikeaa.
Nuo oireet joista kerroit, ovat hyvin yleisiä, erityisesti nuorilla naisilla. Viiltely ja ahmiminen ja oksentelu sitovat ahdistusta, mutta niiden tuoma apu on hetkellinen. Viiltely on kuitenkin itsetuhoisuutta ja sikäli sellainen kannattaa ottaa hyvin vakavasti.
16 vuoden ikä ei ole este lääkitykselle, mutta harvoin lääkitys tilannetta ratkaisee, ja haluan rohkaista sinua avoimuuteen kun olet psykologin tai lääkärin vastaanotolla, vain siten hän voi sinua ymmärtää. Muuten suosittelisin pidättyväisyyteen sen suhteen kenelle muuten kerrot oireistasi, ovathan ne kuitenkin sinun henkilökohtainen asia ja niiden käsittely kuuluu ammattilaiselle jonka vaitioloon voit varmasti luottaa, onhan se psykiatrisen työn ehdoton lähtökohta ja kuuluu ammatinkuvaan.
Jos vielä koulussa käyt, niin kannattaa mennä ensin terveydenhoitajalle.
Siellä kerrot suoraan ongelmistasi.
Sinun ei kuitenkaan tarvitse sanoa, että tykkäät oksentelusta.
Ainoastaan sanot vain terkkarilles, että sinua masentaa ja että olet harkinnut itsemurhaa monta kertaa.
Jo noista syistä, terkkarisi pitäisi lain mukaan jo lähettää sinut lääkäriin.
Joten saatua lähetteen lähimpään lääkäriin, keskustelet siellä lääkärin kanssa ja saat 99% varmuudella ekalla tai toisella kerralla pillerit käteen.
Mutta tiedä kuitenkin, että pillerit ei auta, ellei sinulla ole psykoosia tai jonkun muun sortin ongelmaa. (siis muu kuin masennus)
Mitä en kuitenkaan usko tekstistäsi päätellen.
Kaikki ongelmat tulee sisältä ja sinne sun pitää nyt keskittää ajatuksesi jos haluat parantua.
Ps: Masokistina oleminen ei sinäänsä ole paha asia.
Mutta jos kohdistaisit tuon masokismin johonkin muuhun kun oksentamiseen?
Voisin sanoa pari asiaa, mutta ehkä 16 vuotiaalle ne ovat hiukan väärät... ^^;
Toivottavasti noista oli kuitenkin apua.
Jos olet vielä koulussa niin:
Mene terkkarille, kerro että olet harkinnut itsemurhaa ja olet masentunut.
Sen jälkeen olet varmaan jo käynyt lääkärillä ja saanut lääkket.
Pidä kuitenkin varasi niiden lääkkeiden kanssa.
Sillä monet lääkärit, etenkin jos osut väärälle, saattaa antaa sulle jo ensimmäisellä tai jopa tokalla kerralla ne lääkkeet käteen.
Ja ne lääkkeet saattaa olla väärät sinulle ja pahentaa oloasi.
Toiseksi.
Masennuslääkkeet eivät toimi.
Se on jo todistettu.
Mitkä lääkkeet toimii, ovat psykoosilääkkeet.
Mutta en usko että sinulla on mitään sellaisia ongelmia.
Vaan perusmasennus.
Ja se menee vain ajalla ohi.
Joten anna sille aikaa sekä itsellesi.
-
Olen siis kans andrea.
Ja koska tuli käyttökatkos luulin ettei viesti tullut perille. -_-
Ja samalla unohdin nikkini. :D
Noniin.. mutta molemmat viestit siis minulta.
Ei psykologi mitään lääkkeitä voi määrätä, siihen tarvitaan ao. lääkäri eli psykiatri. Eli hankkiudu psykiatrin juttusille!
...Enpä tosiaan tota muistanukaan.
Kyllä nykyään voi tavallinen terveyskeskuslääkärikin määrätä masennuslääkkeitä, tosin psykiatri saattaa tietää masennuslääkkeistä ja -lääkityksestä vähän enemmän.
kirjoitaa psykologille? Itse en saanut sanottua omalle terapeutilleni alkuun oikein mitään. Sitten kekesin kirjoitaa. Sillä päästiin jotenkin keskustelun alkuun. Kirjoitan vieläkin. Kun annoin ensimmäisen kirjoitukseni, olisin halunnut kadota savuna ilmaan, sen verran hävetti. Turhaan kuintenkin häpesin.
Itse oli jo murrosiässä masentunut. Jos olisin saanut siihen ajoissa apua, olisi varmaan myöhemmin ollut hieman helponpaa.
Mun mielestä itsensä vahingoittaminen ja siitä nauttuminen ei todellakaan kuulu murrosiän kriisiin.
Lääkärin kanssa voisit keskustella lääkkeistä. En tiedä kuinka helposti ne lääkkeitä nuorille määrää, mutta ainakin voisit siitä puhua. Joskus mietokin lääkitys saattaa auttaa näkemään elämän valoisammalta.
"Itse oli jo murrosiässä masentunut. Jos olisin saanut siihen ajoissa apua, olisi varmaan myöhemmin ollut hieman helponpaa."
Tota mäkin oon miettiny. Ei mun mielestä tää mun "tila" tässä vaiheessa kovinkaan paha oo, mutta pelkään että se pahentuu. Toinen ongelma on uni... Mulla on ollu jo kolmen vuoden ajan ongelmia unen saannin kanssa. Nyt on taas useempi päivä menny 3-4 tunnin unilla. Mä en enää oikeen ees tiedä miltä tuntuu olla "ei-väsynyt", oon eläny univajeessa jo niin kauan.
itse aloitin masennuslääkkeet vähän päälle 16- vuotiaana, eli kutakuinkin vuosi sitten. itse lääkäri niitä minulle kirjoitti. sen jälkeen on kokeiltu ties mitä pillereitä.. pari kertaa olen itse pyytänyt kirjoittamaan jotain. etköhän sinä saa.. perustele vain pyyntösi hyvin! avoimuus kannattaa psykologilla.. sinun parastasihan hän vain haluaa vaikka aina ei siltä tuntuisikaan! itse tajusin lääkkeiden ja terapian tärkyyden joulukuussa kun tätini tapettiin. voimia sinulle! kyllä kaikki asiat järjestyvät jossain vaiheessa.
kuin synteettisiä lääkkeitä. E-EPAsta on julkaistu jo niin monia myönteisiä tutkimuksia, että suomalaiset psykiatritkin suosittavat sitä lääkäreille tarkoitetuissa kirjoituksissa (Duodecimissa ja Suomen Lääkärilehdessä). Tässä niitä tutkimuksia on taulukossa. Raportteja voi lukea suomeksi kun klikkaa tekijöiden nimiin
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/e-epa_taulukko.html