Kerrankin asiaa

Näinhän se on.. En ymmärrä sitä, että miksi pitäisi pitää kaikista lapsista. Olen äiti ja tottakai rakastan omaa lastani enemmän kuin mitään muuta. Samoin pidän monista lapsista, mutta en todellakaan kaikista. En menetä järkeäni vauvan nähdessäni ja ala lepertelemään, että ai kun se on ihana..! Vauvan kuin vauvan itku kyllä herättää äidinvaistoni ja tekisi mieli mennä ottamaan vauva syliin hoivattavaksi.

Paljon on myös lapsia, joista en pidä tai oikeammin, joiden kanssa en viihdy. En minä sitä tietenkään niille lapsille näytä ja kaikkia kohtelen tasapuolisesti, mutta kyllä se vain niin on, että kaikista ei voi tykätä, edes kaikista lapsista.

Sitä taas en hyväksy ollenkaan, kun jotkut vanhemmat syrjivät joitain lapsia vanhempiensa vuoksi. Esim. alkoholistivanhemman/vanhempien lasten kanssa kielletään leikkimästä jne. Juuri ne lapsethan eniten niitä ystäviä ja normaaleja ihmiskontakteja tarvitsisivatkin. Sen ymmärrän, jos kielletään lasta menemästä kylään sellaiseen kotiin, mutta miksi heidän lapsiaankin pitää syrjiä? Oli todella hirveää nähdä kerran, kun naapuriin pyrki useampi lapsi kylään ja perheen äiti käännytti ovelta yhden lapsista pois, sanoen että sinä et voi tulla, meille ei juopporetkujen kakarat tule. Järkytävää! Lapsi varmasti kärsii muutenkin, niin tarvitseeko sitä kärsimystä vielä lisätä?! Koska satuin näkemään tilanteen, kysyin tuolta pikkupojalta, että jos olisi halunnut tulla meille leikkimään, mutta eipä hän sitten tullut. Ilmeisesti kuitenkin pahoitti mielensä ja nolotti niin, että ei viitsinyt tulla. Kyllä tuntui pahalta.

lyhyesti ja ytimekkäästi todettu asia..