Milloin kyseessä on "rakkauden neuvo" ja milloin taas kaikkia velvoittava "isäin perinnesääntö"?
Itse vetäisin rajan näin:
"Perinnessäännöksi" neuvo muuttuu siinä vaiheessa, kun neuvon noudattaja ei ole edes elänyt aikana jolloin neuvo lanseerattiin. Silloin se "neuvo" on sukupolvien takaa tullut perinne.
Perinnessäännön tuntomerkki voisi olla myös se, kuinka velvoittavana sen noudattamista yhteisössä pidetään. Neuvo on aina vain pelkkä neuvo mutta perinnessääntö on ehdoton, jyrkkä, ja koskee ehdottomana kaikkia.
Perinnessäännön yhtenä tuntomerkkinä voitaneen pitää myös sen riippumattomuutta vallitsevasta ajasta ja ympäristöstä. Perinne kun on aina vanha perinne menneiltä ajoilta, ja nykymaailma saa sen näyttämään peräti hassulta.
Perinnessäännöksi asia paljastuu myös silloin, kun sen loogisuutta tai tarpeellisuutta kyselevälle vastataan että "näin se on Siionissa kuule aina nähty".
Näiden kriteerien valossa näkisin television pitokiellon yhtenä -aika varmana- isäin perinnesääntönä. Se on ehdoton, ihmisille ei jätetä mitään tulkinnanvaraa, se sääntö on tehty joskus hamassa menneisyydessä, ja se on myös hassun näköinen sääntökukkanen nykyisessa mediamaailmassa, jossa televisio itsessään sisältyy jo valmiina internettiin, kännykkään, yms.
Ko. "isäin perinnessäännön" mukaan uskovaisen ei tule pitää kotonaan analogista televisiovastaanotinta.
Mutta kaikki muut mediat (siis jo sisältäen tv vastaanottimen) ovat sallittuja pitää.
Itse vetäisin rajan näin:
"Perinnessäännöksi" neuvo muuttuu siinä vaiheessa, kun neuvon noudattaja ei ole edes elänyt aikana jolloin neuvo lanseerattiin. Silloin se "neuvo" on sukupolvien takaa tullut perinne.
Perinnessäännön tuntomerkki voisi olla myös se, kuinka velvoittavana sen noudattamista yhteisössä pidetään. Neuvo on aina vain pelkkä neuvo mutta perinnessääntö on ehdoton, jyrkkä, ja koskee ehdottomana kaikkia.
Perinnessäännön yhtenä tuntomerkkinä voitaneen pitää myös sen riippumattomuutta vallitsevasta ajasta ja ympäristöstä. Perinne kun on aina vanha perinne menneiltä ajoilta, ja nykymaailma saa sen näyttämään peräti hassulta.
Perinnessäännöksi asia paljastuu myös silloin, kun sen loogisuutta tai tarpeellisuutta kyselevälle vastataan että "näin se on Siionissa kuule aina nähty".
Näiden kriteerien valossa näkisin television pitokiellon yhtenä -aika varmana- isäin perinnesääntönä. Se on ehdoton, ihmisille ei jätetä mitään tulkinnanvaraa, se sääntö on tehty joskus hamassa menneisyydessä, ja se on myös hassun näköinen sääntökukkanen nykyisessa mediamaailmassa, jossa televisio itsessään sisältyy jo valmiina internettiin, kännykkään, yms.
Ko. "isäin perinnessäännön" mukaan uskovaisen ei tule pitää kotonaan analogista televisiovastaanotinta.
Mutta kaikki muut mediat (siis jo sisältäen tv vastaanottimen) ovat sallittuja pitää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kysymys on hyvä. Määritelmästi oli myös osuva, ottaen huomioon sanan "perinnäissääntö" sanatarkan merkityksen.
Lisää määritelmiä "perinnäissäännön" läheltä:
- "opittu sääntö": Sääntö, jota neuvoja ei ole itse keksinyt, vaan hänelle on se "neuvottu" ja hänestä se on tuntunut ihan hyvältä ja hän välittää sitä eteenpäin.
- "pakotettu sääntö": Opittu sääntö, jota neuvoja ei ole edes sisäistänyt mutta katsoo silti velvollisuudekseen välittää eteenpäin. Ei ole missään tapauksessa "rakkauden neuvo", koska ei lähde neuvojan sydämestä.
Myös opitut ja varsinkin pakotetut säännöt ovat rakkauden hengen vastaisia.