Miksi seuroissa tai tilaisuuksissa ei käsitellä mitään uskovaisten historiasta eli siitä, miten uskovaisten joukko on selviytynyt maailmassa vuosituhansien ajan ja miten se päätyi Suomeen?
Miksi näistä asioista vaietaan kokonaan?
Kiinnostavaa olis saada tietää myös, miksi valdolaisten kanssa ei olla tekemisissä tai heistä ei puhuta? Olivathan he jo tuhat vuotta sitten joukko, ainoa joukko, jolla oli taivaan valtakunnan avaimet eli oikeus antaa syntejä anteeksi.
Jostain kumman syystä heitä ei enää Suomessa arvosteta eikä kunnioiteta, vietiinkö heiltä avainten valta noin vain vai miksi ollaan kuin heitä ei enää olisi?
Heitä elää tänäkin päivänä 30 000 Italiassa ja täällä vain paasataan, kuin vl ihmisillä on taivaan valtakunnan avaimet? Vietiinkö siis avaimet heiltä ja jos kerran sanotaan vl-uskoisten olleen muinoin valdolaisia, niin miksi ei olla enää?
Kukaan tuskin osaa vastata kysymyksiini, on ne sen verran vaikeita. Mutta olisi se kyllä hyvä, jos seuroissa puhuttais joskus tästä uskovaisten kulkeutumisen historiastakin jotain, niin että siitä sais tietää ihan jokainen uskovainen.
Valdolaisuus kiinnostaa, sillä olihan heillä jo tuhat vuotta sitten taivaan valtakunnan avaimet ja tuskin ne heiltä mihinkään ovat kadonneet? Vai mitä tuumii vanhoillislestadiolaiset..
Miksi näistä asioista vaietaan kokonaan?
Kiinnostavaa olis saada tietää myös, miksi valdolaisten kanssa ei olla tekemisissä tai heistä ei puhuta? Olivathan he jo tuhat vuotta sitten joukko, ainoa joukko, jolla oli taivaan valtakunnan avaimet eli oikeus antaa syntejä anteeksi.
Jostain kumman syystä heitä ei enää Suomessa arvosteta eikä kunnioiteta, vietiinkö heiltä avainten valta noin vain vai miksi ollaan kuin heitä ei enää olisi?
Heitä elää tänäkin päivänä 30 000 Italiassa ja täällä vain paasataan, kuin vl ihmisillä on taivaan valtakunnan avaimet? Vietiinkö siis avaimet heiltä ja jos kerran sanotaan vl-uskoisten olleen muinoin valdolaisia, niin miksi ei olla enää?
Kukaan tuskin osaa vastata kysymyksiini, on ne sen verran vaikeita. Mutta olisi se kyllä hyvä, jos seuroissa puhuttais joskus tästä uskovaisten kulkeutumisen historiastakin jotain, niin että siitä sais tietää ihan jokainen uskovainen.
Valdolaisuus kiinnostaa, sillä olihan heillä jo tuhat vuotta sitten taivaan valtakunnan avaimet ja tuskin ne heiltä mihinkään ovat kadonneet? Vai mitä tuumii vanhoillislestadiolaiset..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vanhoillislesdadiolaisuus on nyky-yhteiskunnan viimeinen pesäke joka rajoittaa historian kirjoittamisensa. Se mitä kirjoitetaan on tyyliä: Näin on selvitty, Voitosta voittoon, Sanan perustalla, Tässä auttoi Herra jne.
Kaikilla muilla suuntauksilla taisteluista ja käännekohdista kertovat historiikit edes vihjaavat ruumiiden määrästä, laadusta ja tekotavasta. Vl historiikki henki kertoo vain kuinka me selvisimme eksytyksistä ym. pahoista ajoista, ja kuinka oikeus ja pyhä henki johdatti meidät voittoon ja eriseurat joutuivat kannattajineen kadottajan haltuun.
Kommunistit ovat perkanneet tekonsa ja tunnustaneet virheensä, nämä syntiset Jumalan hylkäämät ateistit. Jumalan siunaama herran kansa ei ole vielä koskaan myöntänyt virheitään vaikka aineistoa on kylläkin kertynyt ainakin yhden raamatun verran, tämä on täysin poikkeuksellista käyttäytymistä länsimaisissa yhteiskunnissa.
En halua ilmaista tätä provokaationa vaan tosiasina joka on olemassa ja johon joku varmasti jolloinkin tartuu kun oma väki ei historiaansa halua tunnustaa.
Oulun yliopistolla on ainakin yksi ulkopuolisen tutkimus menossa liittyen hoitokokousten vuosiin.
Riviuskovaisten ja maallikkopuhujien uskon historiasta tietämys ovat vain tietoa Lestadiuksesta ja jotain Lutherista ja sitten tietoa Raamatusta jonkin verran. Ainoastaan teologian opiskelijat taitavat tietää mm.valdolaisista jotain.
Sikäli harmillista, että kun historiasta ei puhuta, niin sitä ei ole tainnut ennen lestadiusta ollakaan? Ja on ollut taukoja uskovaisuudessa ennen Lutheria, ym jos ei olekaan niin että lestadiolaisuus juontaa juurensa alkuseurakunnasta, valdolaisista, bööminveljistä, huusilaisista, luterilaisista ja pietisteistä sekä lukijalaisista lestadiolaisiin.
Valdolaislla on ollut taivaan valtakunnan avaimet ja siksi heitä on vainottu ja tapettukin. Mutta kumma kyllä jossain kohdassa historiaa ne avaimet on tältä sorretulta pieneltä joukolta viety:( Nykyajan lestadiolainen ei edes ole kuullut valdolaisista eikä monia edes kiinnosta heidän joukkonsa, kun ne avaimet ovat muka vain vl uskoisilla.
Minusta on surullista että tehdään tyhjäksi valdolaisten joukko ja heidän uskonsa, ihan kuin heitä ei olisikaan. Heitä elää nytkin 30 000 Italiassa. Historiasta vaietaan, siitä ei pidetä harmillista kyllä minkäänlaisia juttelutuokiota eikä kirjoiteta päivämiehessä, yms. On tavallaan väärin unohtaa joku niinkin keskeinen joukko kuin valdolaiset ja unohtaa se että heitä vieläkin on olemassa ja heillä on ollut avainten valta jo tuhat vuotta sitten. Monen lestadiolaisen mielestä kuitenkin valdolaisia olivat tuhat luvun uskovaisetkin, mutta ei heitä enää tunneta eikä olla yhteydessä heihin. Surullista, miten paljon ihmisiltä jää pimentoon asioita.
Itse en muista aiemmin kuulleeni tai lukeneeni valdolaisuudesta. Pikaisesti lukemalla heidän tosiaan kerrotaan omineen mm.avainten valta.
Se mikä puolestaan pisti silmään suurena erona (ainakin nyky)lestadiolaisuuteen nähden oli valdolaisten noudattama "Kristuksen kehotus lähteä maailmasta ja pitäytyä köyhyydessä ja laupiudessa..."
Mielenkiintoisia asioita historiasta nämäkin.
Ainakin minä olen lukenut valdolaisista jonkin verran joskus kymmeniä vuosia sitten. On vieläkin hyllysssäni se kirja, josta luin. Sen mukaan heidän eristäytymisensä johtui vainoista. Kulkivat hiljaisina, keskustelivat ihmisten kanssa. Kun maaperä tuntui sopivalta, hiljaisesti kertoivat uskostaan. Sitä en tiedä, oliko Jumalan Valtakunta heidän keskuudessaan, vai jossakin muualla silloin. Se ei kuitenkaan ole ydinasia, ei kovin tärkeää tietää, ainoastaan mielenkiintoista.
Miksi sitten ei yhteyttä? Mahdolliset yhteydet ovat katkenneet jo satoja vuosia sitten, ennen Hussia ja Lutheria. Kun Jumala siirtää valtakuntansa sanomaa uusille alueille, entisille seuduille jää vain näkymättömät jäljet. Aikoja sitten kuulin mielenkiintoisen saarnan aiheesta, sen piti muuan perinteitä tallettanut entinen maanviljelijä. Muutama vuosi sitten tämän maan vaivoista päässyt veli.
alueille, kannattaa sitten lgikkasi mukaan miettiä milloin se lähtee pois täältä pohjosesta se usko:) Ei voi oikeastaan noin vain tehdä tyhjäksi valdolaisten uskovaisten joukon elämää ja ajatuksia siitä, että heillä on myös lupa antaa synnit anteeksi. Mutta monella tavallahan sitä yritetään kyllä nyt nämä valdolaiset saada ns.epäuskoisiksi, jotta säilyisi ajatus siitä että vain vl usko pelastaa ja että vain vanhoillisilla on se lupa antaa synnit anteeksi.
siksi koska 'me' emme kasto taaksepäin, kun olemme laivassa.
Vaan tähyilemme tienviittojen ja ajan merkkien mukaan tulevaan päivä kerrallaan.
Tässä ja nyt on meidän 'taivas ja helvetti' ;-)
Seurapuheet eivät ole esitelmiä historiasta, vaan Jumalan armon julistusta. Historiasta on julkaistu kirjoja, siitä on myös pidetty esitelmätilaisuuksia. Mm Seppo Lohi on kirjoittanut ja esitelmöinyt. Täälläkin kävi muutama vuosi sitten.
On jo kaksi osaa historiasta kirjoitettu, alkaen Laestadiuksen suvun lähtökohdista, ruotsalaisesta Lästan kylästä. Toinen osa, joka on myös väitöskirja, kertoo liikkeen leviämisestä. Kolmas osa on valmistumassa, neljättä osaa suunnitellaan.
Historiaa on puuhattu jo kymmeniä vuosia, sen piti valmistuakin ties miten kauan sitten. Aineistoa on kertyi niin paljon, että työ on viivästynyt. Aineiston lajittelu vie aikansa, eikä kirjoittaminenkaan mitään pikakirjoitusta ole.
Myös paikallisia historiateoksia kirjoitetaan, lukekaa jos kiinnostaa. Lukemalla tietoa saa, ei muuta kuin lukemaan.
Lestadiolaisuutta herätysliikkeenä on tutkittu todella paljon. Edesmennyt teologian professori Pekka Raittila laati jo 60-luvulla lestadiolaisuuden bibliografiankin. Herätysliikettä tutkitaan myös edelleen koko ajan.
Ymmärsin kuitenkin aloittajan tarkoittavan sitä, että onko tietoa siitä millä tavoin tämä "ainoa oikea uskonkäsitys" sitten siirtyi katolisen kirkon sisällä oltuaan (esimerkiksi valdolaisuutena) reformaattoreiden kautta juuri ja ainoastaan sinne Lars Leevi Lestadiuksen synnyttämään herätysliikkeeseen, Ruotsin Lappiin. Välissä on eurooppalaisia maita ja kansoja aika paljon. Ja kaiken päällehän VL-näkemys kuuluu, ettei se oikea usko ole sielläkään muilla kuin nimenomaan suurimmalla ryhmällä, vanhoillislestadiolaisilla.
1600-luvulta lähtien Euroopasta muutti muualle ryhmittymiä, joita uskonkäsityksensä tähden vainottiin, lähinnä Amerikkaan. Tällaisia edelleen vanhoista perinteistään kiinni pitävien yhteisöjä on Yhdysvalloissa yhä. Yleisesti tunnetaan amishien ja mennoniittien uskonlahkot. He ovat kristittyjä, jotka ovat ikään kuin "pysäyttäneet teknologian". Kun vl kieltää television, näillä ovat synnillisiä esimerkiksi sähkövoima ja vetoketju. Heillä on erittäin tiiviit yhteisöt ja he osaavat tehdä tehokkaasti yhdessä töitä. Elämäntavat ovat äärimmäisen terveellisiä, monessa suhteessa vertautuvat varhaisempaan lestadiolaiseen kulttuuriin. Perinteellisest agraariyhteiskunnan arvot ovat kunniassa. Liikkeestä ei ole helppoa päästä eroon, sillä siihen kasvetaan ja kasvatetaan tiukasti vauvasta saakka, ja eritoten naiset ja nuoret ovat tiukassa kontrollissa. Tosin nuorison aikuistumisriittiin kerrotaan toisinaan sisältyvän eräänlaista ennalta sovittua ja suunniteltua, raflaavaakin "maailmassaolon kokeilua", joka on kuitenkin kontrolloitu osa aikuistumista.
On hyvä muistaa, että tällä Telluksella elää ja toimii lukemattomia sellaisia uskonnollisia ryhmittymiä, joilla on se vakaa ja ehdoton käsitys, että vain he ovat se ainut oikea pelastettujen joukko. Tämä vain me-ominaisuus ei erota vanhoillislestadioalisia myöskään islamistisista, juutalaisista tai katolilaisista ääriliikkeistä.
Olisi todellakin mielenkiintoista löytää tutkimusta, joissa olisi kuvattu miten vanhoillislestadiolaisuudessa suosittu ajattelutapa, ainoan oikean uskon ketju alkuseurakunnasta SRK-laisuuteen oikein menee läpi historian.
Tähän saa usein sellaisen kommentin lestadiolaiselta, että mitä sinä näitä mietit, usko vain omat syntisi anteeksi. Ajattelua ja pohtimista kehotetaan varomaan. Onkin totta, että on erilaisia hetkiä: on sielunhoidon hetkiä, mutta on sitten mhyös muita näkökulmia joita ihminen pohtii. Ihmiseyyteen kuuluu kaipaus tietämykseen ja ymmärrykseen.
SRK-lestadiolaisuus ohjaa väistämään henkilökohtaista vastuuta uskonnollisista ja eettisistä ratkaisuista (samoin kuin muutkin totalitaristiset systeemit). Minullekin sisarukset ja monet muuta aina sanoivat: "Mitä sinä noita asioita pohdit, usko vaan kun seurakunta on niin asian päättänyt. Seurakunta ei koskaan erehdy."
Ihminen kuitenkin kasvaa oman elämänsä itsenäiseksi tekijäksi vain itsenäisen vastuun kantamisen ja tietoisten, perusteltujen ratkaisujen kautta. Vastuuta omasta elämästään ei voi sälyttää keillekään saarnamiehille eikä SRK:n neuvonpitojen puhujille. Eivätkä he sitä vastuuta oikeasti tietysti otakaan. Sitten kun apua tarvitsisi ja on heikoilla, saa osakseen välinpitämättömyyttä, torjuntaa, leimaavia juoruja ja puukotusta selkään. Sosiaalinen eristäminen on suurin pelonaihe ihmisillä.
Tove Jansson on sanonut: Ei ole vaikeaa olla rohkea ellei pelkää.
Tulee etsimättä mieleen ranskalaisen nobelkirjailijan André Giden ajatus: Kuunnelkaa niitä jotka etsivät totuutta, mutta varokaa niitä jotka ovat sen löytäneet.
Olen lukenut näistäkin siirtolaisista, oli myös paljon puhuvia kuvia. Härällä ja hevosella kyntäjiä, käsinlypsyä, tehokasta, mutta alkeellista.
Ei ole verrattavissa tämän päivän VL uskovaisiin. Vaikka katsomme varoen kaikkea uutta, hyväksi katsotut uutuudet otamme kuitenkin käyttöön arkailematta.
Kun halutaan päästä eroon tärkeimmästä, eli kysymyksestä oman sielun kohtalosta, siirretään keskustelu tällaisiin epäolennaisiin. Ei ole tärkeää tietää, minkälaisia reittejä elävä usko on kulkenut, tärkeää on tietää, missä se on nyt tällä hetkellä.
Historia on mielenkiintoista, siitä oppii paljon, sen tunteminen ei kuitenkaan auta sielun autuuden kysymyksessä. En tätä kohdista yhdellekään yksilölle tällä palstalla, vaan aivan yleisenä havaintona. Ottakoon itselleen, kuka tuntee tarvitevansa.
Mm. Juhani Uljas on omina homminaan tutkinut elävän uskon siirtymävaiheita ja saanutkin seurattua historiaa jonkin matkaa. (esim. lukijaisuus, herhunttilaisuus).
Uljas kertoili näistä asioista eräässä suviseurapuheessaan ja lopputoteama oli että elävän uskon toteaminen jää uskon varaan. Ei järjen tai tutkimuksen, hän ei siis saanut reittejä selville.
Yleisimmin elävän uskon todellisuuden mahdollisuutta vaikuttaa vl-kristittyjen joukossa perustellaan sakariaan kirjan profetialla. Sakarja ilmoittaa valkoisen hevosen karauttavan pohjan maalle jossa herra antaa henkensä levätä.
Uljas ei ole mikään historioitsija, joten hänen näpertelynsä ei täytä minkäänsorttisia, edes alkeellisimpia historiantutkimuksen kriteerejä. eikös hän ole peltomulta-asiantuntija?
"Sakarja ilmoittaa valkoisen hevosen karauttavan pohjan maalle jossa herra antaa henkensä levätä."
- Kyseisessä kohdassa ei laisinkaan tarkoiteta pohjoista Suomea, kyseessä on hurja ja villi tulkinta
kirjoitit: "...tärkeää on tietää, missä se on nyt tällä hetkellä."
Osaatko määritellä? Minä en osaa, ja Raamattu ei anna oikeutusta tämän asian tarkempaan määrittelyyn.
Minusta aina mennään hukkaan, kun aletaan tarkemmin määrittelemään ja rajaamaan seurakuntaa. Parasta pysyä yksinkertaisessa Lutherin määritelmässä, että "Pyhä Henki luo evankeliumin kautta seurakunnan". Tässä sitä paitsi näkyy oikea armonjärjestys: Jumala saa kaiken aikaan! Seurakunta - joka on todellinen ja on maanpäällä - on SEURAUSTA Pyhän Hengen työstä. Ja itse Jumala Henkensä kautta hoitaa sitä, pitää sitä koossa ja rakentaa sitä, kuten Paavali asian ilmaisee.
Olen Paula E:n kanssa samaa mieltä, että olisi mielenkiintoista tietää noita askelia Jeesuksesta Lutheriin ja Laestadiukseen. Ja tietyllä tavalla se olisi mitä loogisinta, kun ajatellaan nyky-vl:n tarkkaan rajattua seurakuntaoppia. Luulenpa vaan, että entiset Pyhät eivät tienneet yhtä tarkkaan seurakunnan rajoja kuin tämän päivän vl:t. Siinä eräs huolenaihe meille!
Julistakaamme parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Ovet auki ja jalat liikkeelle. Sanoma kuuluu kaikille. Jos nimittäin oikeasti uskoo, että tämä on ainoa oikea usko, niin tekee niinkuin Jeesus teki: hän jätti ne 99 joilla ei ollut hätää ja MENI ja ETSI sen yhden joka oli eksyksissä. Jeesus oli AKTIIVINEN etsijä ja pelastaja. Eikä varmasti huono malli meillekään?
eikös hän ole peltomulta-asiantuntija?
Ei vaan maanmittausneuvos.
Siis väitätkö tosiaan että jos tuhat vuotta sitten valdolaislla oli jo avaimet, niin ne olis noin vain siirtyneet heiltä pois Suomeen? Jos valdolaisilla on avaimet eli lupa antaa synnit anteeksi ja vl porukalla myös, niin sitten on jo kaksi porukkaa joilla avaimet ovat.
Mikä ihmeen hinku niiden avainten perään on tullut? Jos joku porukka Italiassa niin suunnattomasti kiinnostaa, pitää ottaa niihin yhteyttä ja kysyä, onko ne kadottaneet avaimensa. Tuntuu aivan kuin mieluummin sallittaisiin, että ne olisivat jossakin tietymättömissä mieluummin kuin sellaisilla jotka asuvat vaikka naapurissa.
Toden puhuen siitähän on monesti lestadiolaiset sanoneet, että voi samoin uskovia olla vaikka missä, mutta niistä ei vain tiedetä. Valdolaiset ovat uskonpuhdistuksen pyörteissä sulautuneet muihin joukkoihin, mutta toki voi olla niitäkin, joilla oma usko on säilynyt. Joukkona he ovat pieni, ja tuntuu että kukaan ei oikein tiedä heistä. Sanotaan että jossakin Italiassa.
Sehän olisi vain ihana asia, jos olisi enemmän, kaikkein parasta että kaikki ihmiset olisivat uskomassa. Jokainen Jumalanlapsi saa oman avaimensa, ei se ole avainnippu jonkun plakkarissa. Jos valdolaisilla on avaimet, niin antaa olla, yksikään avaimenhaltija ei ole liikaa.
Jos nyt jollakin on tietoa valdolaisista enemmän kuin näissä kahdessa viestiketjussa on esille tullut, siitä voisi kirjoittaa tai antaa lukuvinkin.
niitä syntejä saarnaa Suomessakin anteeksi mm.esikoislestadiolaiset ja rauhan sanalaiset vanhoillislestadiolaisten lisäksi. Heilläkin on avaimet, niin myös valdolaisilla..vaikka kuinka monella maailmassa. Kyse on vain siitä, että useimmat lestadiolaiset ei usko eikä halua myöntää että taivaaseen voi päästä muitakin kuin vain vanhoillislestadiolaisia. Palaamme siis aikaisempiin keskusteluihin eli alkukysymykseen, onko Pyhä Henki vain vanhoillisilla ja pääseekö kukaan muu taivaaseen. Tiedätte varsin hyvin että monen mielestä ei pääse.