Poikaystäväni kärsii ajoittain masennuksesta ja minun on vaikea ymmärtää häntä, koska en itse ole lainkaan siihen taipuvainen. Kertokaa te, jotka olette masennuksen itse kokeneet, miten voisin auttaa häntä vaikeina aikoina.
Emme asu yhdessä ja masennukausina hän ei juurikaan halua tavata minua. Silloin kun kuitenkin tapaamme, tunnen itseni aivan voimattomaksi. Kaipaatteko te silloin esim. fyysistä läheisyyttä (en tarkoita seksiä vaan halimista ym.) vai haluatteko eristäytyä ? Hän ei juurikaan puhu siitä, mitä hänen mielessään liikkuu enkä siksi oikein tiedä, auttaisiko keskustelu. Antakaa hyviä neuvoja pliis, pelkään että juttumme päättyy muuten eroon jos emme selviä paremmin yli hänen masennuskausistaan.
Rakastan häntä ja haluaisin auttaa, mutta en osaa !
Emme asu yhdessä ja masennukausina hän ei juurikaan halua tavata minua. Silloin kun kuitenkin tapaamme, tunnen itseni aivan voimattomaksi. Kaipaatteko te silloin esim. fyysistä läheisyyttä (en tarkoita seksiä vaan halimista ym.) vai haluatteko eristäytyä ? Hän ei juurikaan puhu siitä, mitä hänen mielessään liikkuu enkä siksi oikein tiedä, auttaisiko keskustelu. Antakaa hyviä neuvoja pliis, pelkään että juttumme päättyy muuten eroon jos emme selviä paremmin yli hänen masennuskausistaan.
Rakastan häntä ja haluaisin auttaa, mutta en osaa !
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse eristäydyin. Sitten kun hieman helpotti niin seura piristää, sitä ei vain voimat riittänyt tavata frendejä kuin ihan hetken, kunhan oli voimia keräillyt viikon nukkuen. Fyysistä läheisyyttä en sietänyt. Oikeastaan lähinnä siksi, että loppujen lopuksi ihminen on itsekäs ja kun voimat eivät riitä muuhun on vain ajateltava itseään.
Keskustelu... auttaa, pitäisi vaan lähteä omasta halusta. En valitettavasti pysty parempia neuvoja antamaan. Hommalla on taipumus pahentua kerta kerralta. Eli jossain vaiheessa on hänet haettava ammatti-ihmisten puheille. (jos näin ei jo ole) Ilman hoitoa mikään ei muutu. Se on raskas ja pitkä prosessi, enkä itse usko että äitiä lukuunottamatta kukaan jaksaa rinnalla. (puhun depressiosta, masennuksella kaiketi voi käsittää lievemmät oireet.)
Se ettet ymmärrä häntä ja hänen oireitaan on pelkkää positiivistä. Vain siten mielestäni Teillä on tulevaisuutta. Kaksi heikkoa ei yhdessä selviä =). Tsemppiä! mutta varautuisin siihen että saattaa mennä vuosia näinkin.
jr tuossa jo vastasi mielestäni hyvin. Ehdotan, että haet netistä lisätietoa depressiosta. Uskoakseni taudinkuvan tunteminen auttaisi sinua "sopeutumaan" tilanteeseen.
Esimerkiksi seuraavista linkeistä voisi olla apua:
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/studies/opetmat/psyh/a7_4.htm
http://www.tohtoritalo.fi/vaivat/masenn.html
http://www.eu.gw.com/anxiety/masennus.html
Minusta on hienoa, että kannat hänestä huolta. Lääkäriin kaverin on ilman muuta syytä hakeutua.
Ehh etkö tienny et masentuneille pitää puhuu kanattais varmaa sen jätkäs mennä johonki terapiaaki ei kannata antaa olla sen yksin ainakaa jos on masentunu siinä vaa alkaa sekoo just ku ei puhu kenenkää kaa
Kovin oli kotikutoiset "itsestään selvät" ohjeet. Et tunnu tietävän masennuksesta mitään. Oletkos sama hemmo joka toisessa viestissä kirjoitti varpaan seinään hakkaamisesta? Siinä oli sentään isoja kirjaimia lauseen alussa, pisteitäkin ja ylipäätään kaikki ei ollut yhtä lausetta. Sait neuvon lyödä pääsi seinään. Älä tee sitä enää..........
Masennus/depressio on kuitenkin monitahoinen ongelma. Puhuminen ei kuitenkaan ole aina hyväksi tässä sairaudessa. Mielestäni on turha masentuneen antaa vatvoa samaa kuviota puheissaan. Eli jos kuuntelijalla ei ole kokemusta hän ei pysty tähän kehään puuttumaan, vaan helposti vain syventää masennuskierrettä ja puhuminenkin aina palauttaa mieliin helposti huonot asiat, jos niistä puhutaan. Toisaalta taas päivänpolitiikkalla tai säällä ei ole vitunkaan merkitystä jos tila on sellainen että just ja just jaksaa paskalla käydä.
Ei masentunut mitenkään sen enempää sekoa kuin valtaväestö. Ihminen itse hakeutuu voimiensa mukaan joko rauhaan tai seuraan. Rauha ja lepääminen on sinällään ihan hyvää terapiaa sekin. Huomioon hänet toki kannattaa ottaa. Varsinkin jos hänellä on taipumusta itsetuhoisuuteen.
Totta on se ettei masentunuttakaan kannata erikseen paapoa varsinkaan aikuista. Jotain rotia masentuneellakin on oltava ja vastuuntuntoa muita kohtaan. Ei se masennus vauvaksi ketää tee, eikä masennus/depressio sairautena ole huomion kerjäämistä. Jos näin on on syyt aivan toiset.
Yritä tätä kirjaa:
Seligman: Optimistin käsikirja
Kysele myös neuvoa ihan psykologilta. Mene vaikka terapiaan kerraksi mukaan...
Minä itse masentuneena kuvittelen ettei ketään välitä minusta... Johtunee ehkä ensimmäisestä masennuksesta joka johtui kiusaamisesta. Mulla on ilmeisesti masennus nytkin tuloillaan... Itken paljon enemmän kuin ennen... Haluaisin olla onnellinen... Haluaisin että minua rakastettaisiin ja hoivattaisiin... Mä haluun puhua jollekkin, mutta murheeni tuntuu niin vähäpätöisiltä ja turhilta...
No jaa... yritän kai vain sanoa että masentuneetkin ovat yksilöitä ja käyttäytyvät yksilöllisesti. Useimmiten karkoitan ihmiset läheltäni masentuneena vaikka siihen ne juuri haluaisin...