Miten bulimia teillä alkoi?

laihutin paljo koska olin ylipainonen ja sit sain itteni aika hoikaks, sit lihoin pari kiloo ja olin aivan paniikissa, eikä elämä menny muutenkaan mitenkään hyvin sitte luin tosi paljo kaikkee bulimiasta ja ajattelin et pakko yrittää laihtuu ja oksentaa...sit ajattelin varmaan puoli vuotta et voin mä lopettaa jos haluun, sit en voinu nii ajattelin et tää on vaan tällänen vaihe, ollu nyt 2 vuotta bulimia, pahenee vaan koko ajan....
Ei kannata oksentaa koskaan...ja tällä tavalla ei todellakaan laihu!!! masentuu vaan ja kaikki asiat vaikeutuu...
mä toivon etten ois koskaan oksentanu...myöhästä...

Mulla alkoi vähän samalla tavalla kuin Emilyllä. Eli laihdutin jonkin verran, mutta sitten en laihtunut kuitenkaan tarpeeksi. Yritin pitää dieettiä yllä kaikesta huolimatta (en halunnut luovuttaa ja lihoa takasin) mutta paino ei enää pudonnut. Herkkuja teki mieli koko ajan, ja sitten en pystynyt enää kieltäytymään vaan söin ja lopuksi oksensin. Ja myös olin tosi yksinäinen joten se toimi mulla ajanvietteenä. Mutta nyt olen pääsemässä siitä eroon.

Alkoi hyvin samalla tavalla kuin edellisillä vastanneilla. Laihdutin ensin rajusti, noin 25kg, tavalla, jolla ei tulisi laihduttaa. Kotona kaikki oli helvettiä, joka lisäsi ahdistusta, itseinhoa etc. Kaipasin suunnattomasti hyväksyntää ja ajattelin, että hoikempana se onnistuisi helpommin. Loppuvaiheessa en enää oikeastaan syönyt mitään. Liekö olin sairastunut anoreksiaan, mutta en sitä tajunnut, eikä kukaan tuntunut kiinnittäneen siihen huomiota.
Tulin sitten "järkiini" ja aloin taas syödä (olin alkanut harrastaa tosissaan liikuntaa). Koin kuitenkin ruoan vastenmielisenä ja lihottavana, joten näin parhaaksi oksennella... varsinkin, jos söin jotain epäterveellistä (ahmin karkkia pahaan oloon). Tätä jatkui jonkin aikaa, mutta jotenkin vuoden jälkeen onnistuin lopettamaan. Elämän tilanne muuttui radikaalisti ja koin olevani onnellinen.

Nyt olen taas lihonnut, en tosin aivan hirvittäväksi, mutta lievää ylipainoa on. Tuntuu kamalalta. Toivottavasti, en ajaudu samaan kierteeseen uudestaan... =/

mulla alko kanssa siitä pelosta että rupee lihoomaan. Ja siihen aikaan mussa ei ollut kavereiden silmissä mitään muuta hyvää kuin se että olin laiha.

Ja oikeesti älä rupea oksentamaan!! Siitä seuraa kierre ja vaikka aluksi luulet että pystyt sen lopettamaan ja että sulle on siitä hyötyä niin älä. Sanon tän kokemuksen syvällä rintaäänellä :) Sitä kierrettä ei hallitse ja elämä sen jälkeen kaikkea muuta kuin kivaa! Mua esim. häiritsee kovasti se kun kaikki juhlapäivät (joulu, synttärit jne.) menee pilalle kun pitää ruveta ajatteleen syömistä/oksentamista.