Nyt riitti tämän maikkarinkin jälkeen. Valitettavasti kaikki tv-kanavat ovat nyt alittaneet kaikki mahdolliset rimat järjestämissään vaalitenteissä. Ainoana poikkeuksena ehkä FST, jossa surkeaan ohjelmaan eivät olleet syyllisiä ohjelman tekijät vaan osallistujat huonolla kielitaidollaan.
Juho-Pekka Rantalan 'vaalitentit' ovat olleet tuskastuttavinta katsottavaa, kun toimittaja on vängännyt kuin leikkipuiston hiekkalaatikolla aivan toisarvoisia asioita ehdokkailta ja vääristellyt heidän sanojaan sekä tarkoitusperiään.
Paljon paremmin eivät ole menneet isommat vaalikeskustelutkaan, joissa toimittajat ovat keskeyttäneet kaikki alkavat väittelyt ja vastaukset, joista olisi voinut saada käsitystä ehdokkaiden todellisista mielipiteistä ja tietämyksestä. Aikapula ei ole siihen oikea syy, vaan pikemminkin toimittajien kyvyttömyys hahmottaa keskustelujen jännitteitä ja dramaturgiaa. Ihan tulee nostalgian kaipuu Antero Kekkosen aikoihin.
Laajempi mediaa koskeva ongelma on ehdokkaiden jakaminen 'kolmen kärkeen' ja pienpuolueiden 'mukamas-ehdokkaisiin'. Se on suorastaan demokratian halventamista ja äänten jakamista jo ennen vaaleja. Eihän 100m jouksukilpailussakaan ennakkosuosikkien starttia sijoiteta 20m lähemmäksi maalia kuin muiden sillä periaatteella, että 'kun ne voittaa kuitenkin'! Tällä metodillahan vaaleja sekä tv-keskusteluja olisi turha järjestää, vaan Halonen voitaisiin valita poikkeuslailla kuin Kekkonen aikanaan. YLE:lla luulisi olevan julkisen palvelun velvoitteensa myötä tässä erityinen vastuu, kuten sillä on muutenkin ohjelmien tasapuolisuuden suhteen. Muilla kanavilla taas olettaisi olevan edes hieman ammattitaitoa.
Juho-Pekka Rantalan 'vaalitentit' ovat olleet tuskastuttavinta katsottavaa, kun toimittaja on vängännyt kuin leikkipuiston hiekkalaatikolla aivan toisarvoisia asioita ehdokkailta ja vääristellyt heidän sanojaan sekä tarkoitusperiään.
Paljon paremmin eivät ole menneet isommat vaalikeskustelutkaan, joissa toimittajat ovat keskeyttäneet kaikki alkavat väittelyt ja vastaukset, joista olisi voinut saada käsitystä ehdokkaiden todellisista mielipiteistä ja tietämyksestä. Aikapula ei ole siihen oikea syy, vaan pikemminkin toimittajien kyvyttömyys hahmottaa keskustelujen jännitteitä ja dramaturgiaa. Ihan tulee nostalgian kaipuu Antero Kekkosen aikoihin.
Laajempi mediaa koskeva ongelma on ehdokkaiden jakaminen 'kolmen kärkeen' ja pienpuolueiden 'mukamas-ehdokkaisiin'. Se on suorastaan demokratian halventamista ja äänten jakamista jo ennen vaaleja. Eihän 100m jouksukilpailussakaan ennakkosuosikkien starttia sijoiteta 20m lähemmäksi maalia kuin muiden sillä periaatteella, että 'kun ne voittaa kuitenkin'! Tällä metodillahan vaaleja sekä tv-keskusteluja olisi turha järjestää, vaan Halonen voitaisiin valita poikkeuslailla kuin Kekkonen aikanaan. YLE:lla luulisi olevan julkisen palvelun velvoitteensa myötä tässä erityinen vastuu, kuten sillä on muutenkin ohjelmien tasapuolisuuden suhteen. Muilla kanavilla taas olettaisi olevan edes hieman ammattitaitoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun lehteriltä Sarasvuo arvio esim. Tarja Haloselta puuttuneen hymyn, ja hänen todellisen luonteensa tulleen jossain määrin ilmi ja totesi jotenkin:
" Silloin kun ennustettu äänisaalis on yli 50 %, olisi kyllä syytä hymyyn. Johon Tarja Halonen hyvin kiihkeästi ja tuimasti jotenkin..
" Niin, mutta kannattajani, he eivät olleet täällä."
Vastaus tuli aivan luonnollisesti, kuvasi hänen arvomaailmaansa ja muistutti suurelta osin globaalin päätöksenteon totuutta.
Mitä kauempana globaalin talouden päätöksentekijä on objektistaan, sitä bulvaaninomaisempaa voi olla päätöksenteko objektia kohtaan. Ja se näkyy varsinkin eduskuntaelämässä, hallituksessa ja pankkimaailmassa.
Maataloustuottajaakin tulee kyllä kuunnella, mutta toimiminen heidän puolestaan onkin eri asia.
Tarjalta unohtui TV-ruutujen ääressä istuva kuulijakunta. HE EIVÄT OLLEET LÄSNÄ.
Äänestys ja muukin toiminta toimii ei ainoastaan kuuntelun ja läsnäolon periaatteella vaan oikeamielisyyden, tasa-arvoisuuden ja vastavuoroisuuden perusteella.