Ystäväpariskuntamme saa pian lapsen. Olemme aina olleet kaikki neljä läheisiä keskenämme. Koska tunnen tämän tulevan äidin hyvin, tiesin jo etukäteen että erittäin ailahtelevaisena ja levottomana luonteena hän on varmaan vielä ailahtelevampi raskausaikana. Mutta enpä ikinä uskonut että se vaikuttaisi kummien valintaan. Kummit ovat vaihdelleet tulevan äidin puheessa tiuhaan tahtiin, ilman että isällä on ollut sanavaltaa asiaan. Meillä on kummiskin koko ajan ollut ns. varma kummin nakki tulossa. Nyt, kuukausi ennen synnytystä, sain kuulla ettei meistä kummeja nyytille tulekaan. Se tuli kyllä pienoisena järkytyksenä..
Meidän tilallemme kummeiksi tulee eräs toinen pariskunta, josta he aiemmin ovat jauhaneet runsainmitoin paskaa. Todella ihmettelen, ja varsinkin tapa millä ystäväni kertoi asian:aivan kun hän ei "muka" muistaisi, että on useita kertoja kysynyt kummiksi, kehunut kuinka hyvin olen ollut tukena jne. Nyt yhtäkkiä hän puhui kastajaisista ja luetteli ihmisiä joiden pitää päästä kastajaisiin(meitä ei maininnut) koska ovat kummiskin kummeja(paino viimeisellä sanalla).
Kyllä harmittaa, sillä olen todella odottanut kummilapsen tuloa kuin kuuta nousevaa, en ota kummeutta mitenkään heppoisena juttuna. Nyt tuntuu, että ystäväni halua jostain tuntemattomasta syystä sulkeakin minut pois vauvansa elämästä. Tuntuu pahalta. Tulevaisuudesta osaan jo varmaksi sanoa, että varmasti mieli tulee edelleen ailahtelemaan, että tulikin laitettua se ja se kummiksi,koska tällä ystävälläni vaihtelee muutenkin mielipiteet ihmisistä ja kavereista. Tiedän, tiedän. Oma on vikani kun kaveeraan epäluotettavan ystävän kanssa, mutta silti.
Kyllä säälittää tuleva lapsi siinä mielessä, että varmasti kummit pyörivät hänen elämässään vain jaksottaisesti. Kukaan ei todella kelpaa vanhemmille..
Meidän tilallemme kummeiksi tulee eräs toinen pariskunta, josta he aiemmin ovat jauhaneet runsainmitoin paskaa. Todella ihmettelen, ja varsinkin tapa millä ystäväni kertoi asian:aivan kun hän ei "muka" muistaisi, että on useita kertoja kysynyt kummiksi, kehunut kuinka hyvin olen ollut tukena jne. Nyt yhtäkkiä hän puhui kastajaisista ja luetteli ihmisiä joiden pitää päästä kastajaisiin(meitä ei maininnut) koska ovat kummiskin kummeja(paino viimeisellä sanalla).
Kyllä harmittaa, sillä olen todella odottanut kummilapsen tuloa kuin kuuta nousevaa, en ota kummeutta mitenkään heppoisena juttuna. Nyt tuntuu, että ystäväni halua jostain tuntemattomasta syystä sulkeakin minut pois vauvansa elämästä. Tuntuu pahalta. Tulevaisuudesta osaan jo varmaksi sanoa, että varmasti mieli tulee edelleen ailahtelemaan, että tulikin laitettua se ja se kummiksi,koska tällä ystävälläni vaihtelee muutenkin mielipiteet ihmisistä ja kavereista. Tiedän, tiedän. Oma on vikani kun kaveeraan epäluotettavan ystävän kanssa, mutta silti.
Kyllä säälittää tuleva lapsi siinä mielessä, että varmasti kummit pyörivät hänen elämässään vain jaksottaisesti. Kukaan ei todella kelpaa vanhemmille..
Vastaukset 1
Vanhimmat
vasta lapsen synnyttyä. Tosin viimeisestä kummiudesta olin etukäteen varma, vaikka pyyntö/kutsu tulikin vasta syntymän jälkeen.
Tulevat vanhemmat tekivät varmaankin laskutoimituksen, että sinä muistat muksua ilman kummiuttaki. Loppupeleissä ei kummilapset tule halvaksi, vaikka kuinka yrittäisi etsiä lahjoa kasvatuksen (myös kristillisen kasvatuksen) kannalta.