Ylistyksen uusi sisältö
Ote kirjasta Suomen Helluntaiherätyksen historia, ss. 356-362
(Päivä Oy, 1994)
--------------------------------------------------------------------------------
Lieveilmiöitä
1980-luvulla herätysliike kohtasi joitakin hengellisen elämän lieveilmiöitä. Uusia kummajaisia olivat menestysteologia, uskonsanan harhaoppi, sekä ylistyksen ja palvonnan nimellä kulkenut hurmahenkisyyden aalto. Kyseiset virtaukset tulivat ulkomailta.
Vuosikymmenen hengellinen tilanne olikin otollista maaperää uusille painotteille. Yli-Vainion toiminnan aikana monet olivat tottuneet näkemään ihmeitä ja kokemaan "kaatumisia". Kun Niilosta sitten aika jätti, jäi hengelliselle kentälle tyhjiö, johon moninaiset harhat saattoivat pesiytyä.
Menestysteologia ei sanottavammin koetellut helluntaikansaa, vaikka Suomessa tuolloin elettiinkin riehakasta kasinotalouden aikakautta. Se oli myös helpoimmin tunnistettavissa oleva virtaus, ja siihen ennätettiin kiinnittää huomiota jo Amerikassa, ennen kuin sen vaikutukset levisivät Eurooppaan. 1990-luvun lama lienee parantanut nekin, jotka ehkä vielä palvoivat mammonaa.
Uskonsana sen sijaan on ollut vaikeammin erotettavissa oleva harha. Vaikka eksytys ei syntynyt helluntailaisten keskuudessa, sen levittäjiksi ilmaantui joitakin amerikkalaisia helluntaijulistajia, joista tunnetuimpia olivat Kenneth Hagin ja Kenneth Copeland. Uskonsana vetosi erityisesti helluntailaisiin, jotka toivoivat suurempaa Jumalan voiman ilmentymistä nykyaikana. Ruotsissa syntyi tämän eksytyksen vuoksi ongelmia monissa seurakunnissa. Ennen kuin harhaoppi ennätti saada jalansijaa Suomen helluntailaisten keskuudessa, se oli eriytynyt jo omaksi liikkeekseen, ja oli täten helpommin tunnistettavissa.
"Ylistyksen "ja "palvonnan" nimellä kulkenut hurmahenkisyys sen sijaan ennätti aiheuttaa vahinkoa joissakin seurakunnissa. Vaikka monenlaiset opilliset, rakenteelliset ja inhimillisetkin erimielisyydet olivat aiheuttaneet konflikteja helluntaiherätyksen keskuudessa, oli ennättänyt kulua vuosikymmeniä ilman, että herätysliike olisi laajemmin joutunut kärsimään ns. "hengellisten viettelysten" aiheuttamista häiriötiloista.
Tämän kaltaisiin eksytyksiin oli törmätty jo 1910-luvulla, ja silloin niihin otettiin selkeä kanta. Mutta jo tuolloin kummasteltiin sitä, kuinka epäraitis hengellisyys saattoi ilmetä aidon ohessa ja näyttää oikean kaltaiselta. Raamatusta etsittiin vastauksia näihinkin ongelmiin, ja esimerkiksi vuonna 1914 ilmenneitä harhoja Pekka Brofeldt luotasi näin: "Aaronin ensi uhrin jälkeen näkyi Herran kunnia ja pyhä tuli lankesi alttarille, ja se oli siunauksen tuli. Mutta heti sen jälkeen kaksi Aaronin poikaa vei 'vierasta tulta' Herran eteen, mutta silloin lankesi tuomion tuli, joka surmasi heidät. Siinä missä oli oikea nöyrä uhri, siinä oli heti väärä suitsutus."
1980-luvulla kohdattiin jälleen alkuaikojen ongelmia.
Ylistysvirtaus levisi Suomeen Englannista vuosien 1982-83 aikana. Tämä myös "palvonnan" nimellä kulkenut kokoustoiminnan muoto oli vuorovaikutustyyppistä, mukaansa tempaavaa yleisön aktivoimista, jossa tunnelmamusiikilla oli päärooli. Kyseisiä menoja harrastettiin erityisesti ns. restauraatioliikkeen seurakunnissa. Virtauksen maahantuojana toimi englantilaissyntyinen David Sterling. Hänen vaikutuksestaan joitakin suomalaisia julistajia ja kesäpalveluryhmiä vieraili Englannissa palvontaan tutustumassa, ja saaduista kokemuksista kerrottiin seuraavaa:
"Englantilaisesta kokoustoiminnasta jäi mieleen se, että kokouksissa lauletaan ylistyslauluja ja palvotaan Herraa. Ylistyslaulut ovat syntyneet viime vuosien kuluessa, ja ne vaikuttavat ratkaisevasti kokouksen ilmapiiriin; syntyy lämmin ja vapaa tunnelma, jossa on helppo avautua Jumalalle ja kokea riemua Pyhässä Hengessä.
Tärkeä osuus tässä kaikessa oli monipuolisella orkesterilla, esilaulajilla ja piirtoheittimellä; esilaulajat aloittivat uuden laulun ja johtivat ylistystä, piirtoheittimen avulla vapauduttiin laulukirjoista, joten käsiä saattoi käyttää muuhun kuin laulukirjan pitelemiseen."
"Ilman erillisiä kehoituksia ihmiset osallistuivat reipastempoiseen lauluun. Laulu on Herran ylistykseen keskittyvää. Ei vain suu ylistä, vaan pian koko olemus on mukana: suurin osa ihmisistä ylistää Herraa kädet ylhäällä tai niitä taputtaen, jopa hyppien (= karkeloiden)."
Tässä uudentyyppisessä ja hyvinkin hengelliseltä kuulostavassa "ylistyksessä" oli kuitenkin kysymys vanhakantaisen sielullisuuden uudesta tulemisesta. "Palvonnan" päätarkoituksena näytti olevan hyvään tunnelmaan pääseminen ja "tunnekuohu-siunausten" kokeminen Pyhän Hengen avulla. Tähän pyrkimykseen tarvittiin reilusti musiikkia kannustukseksi.
Jo vuosisadan alussa oli jouduttu pohdiskelemaan sielullisuuden ja todellisen hengellisyyden välistä eroa, ja aiheesta alettiin opettaa seurakunnissa.
Ilmeisesti ongelma katsottiin voitetuksi, sillä ajan oloon valistuspuoli tästä aiheesta jäi vähäiseksi. Kasvoi uusi sukupolvi, joka ei ollut varustautunut tämäntapaisten kiusojen kohtaamiseen.
Ratkaiseviksi tekijöiksi virtauksen leviämiseen seurakunnallisella tasolla muodostuivat kuorot ja musiikkiryhmät. Erityisesti kuorojen johtajat koetettiin värvätä uuden palvonnan johtajiksi. Syyskuussa 1984 Oulussa pidetyssä kuoronjohtajien kokoontumisessa oli teemana ylistys. Tapahtumassa "ei keskitytty niinkään itse musiikkitaiteeseen kuin ylistämiseen musiikin avulla. David Sterlingin luentojen ja laulujen innoittamina helluntaiherätyksen johtavat musiikkivoimat kiinnostuivat Herran palvomisesta uudella tavalla ja harjoittelivat sitä myös käytännössä ylistäen ja palvoen."
Pian julkaistiin ylistyslaulukirjoja ja kasetteja. Suuntaus sai lisätukea Judson Cornwallin kirjasta On aika ylistää.
Kun Suomessakin sitten alettiin joillakin paikkakunnilla harrastaa ylistystä, se tuntui monista jokseenkin vieraalta, mutta kun uudessa muodossa ei alussa näyttänyt olevan teologisia ongelmia, sai virtaus jalansijaa. Erityisesti kuorolaiset olivat asiasta innostuneita ja alkoivat opettaa palvontaa seurakunnissa. Virtaus levisi uusien ylistyslaulujen myötä nopeasti.
Samalla kun tuotiin esille uusia muotoja ja menoja, kritisoitiin vanhaa. Polvistumista rukouksen ajaksi suorastaan karsastettiin. "Jotenkin vain tuntuu, että polvirukousasento ei vapautakaan meitä vapaaseen ylistykseen ja kiitokseen, Jumalan kohtaamiseen. Ylistys vapauttaa meidät! "
Jotkut olivat huomaavinaan sielullisen touhuilun oireita, mutta kulisseina olleet termit "ylistys" ja "palvonta" olivat hämääviä. Vanhan ajan helluntailaiset alkoivat kuitenkin tuumia, että emmekö me ennen vanhaan osanneetkaan oikealla tavalla Herraa kiittää? Miksi "henkeä" pitää näin pumpata?
Kun aikansa oli ylistystä harjoitettu, muuttui ylikiihottunut sielullinen palvonta hurmoksellisuudeksi. Joissakin seurakunnissa syntyi erimielisyyttä, kun Sanan saarna ja ehtoollinen jäivät toisarvoiselle tilalle ja kokousten menoa johdettiin jatkuvasti tunnepitoiseen ylistykseen ja käsien kohottamiseen. Niitä saarnamiehiä, jotka yrittivät vinoutumaa oikaista, syytettiin Hengen sammuttamisesta.
Teologisiakin ongelmia alkoi ilmetä. David Sterlingin esittämät näkemykset herättivät arvostelua. Kysymyksessä ei ollut ainoastaan uusi palvonnan muoto, vaan myös uusi sisältö. Sterlingin näkökannan mukaan ylistys oli jumalayhteyden kanava:
"Olen kokenut, että voin ylistyksen ja palvonnan kautta avata tietä Herralle. Ylistäminen avaa tien kuninkaalle, että Hän saapuisi keskuuteemme. Se on väylä, jota pitkin Hän tulee kansansa keskuuteen.
Minusta tuntuu, että monissa seurakunnissa ollaan ikään kuin kiitoksen kynnyksellä. Siihen kuuluu kaikki tämä vauhti ja melu ja käsien taputtaminen ynnä muut mutta meidän pitäisi päästä siitäkin eteenpäin: ylistykseen ja palvontaan Jumalan kasvojen edessä. Se on suloista ja se on hiljaista. Se on sitä, että me pääsemme kaikkein pyhimpään, saamme kosketuksen ikuisuuteen. Useimmiten me jäämme vain etupihalle, jossa tapahtuu kaikki ulkonainen toiminta. Mutta kaikkein pyhimmässä vain ihaillaan Jumalaa.
Minun nähdäkseni seurakunnan kuoron yhtenä tärkeänä tehtävänä olisi innoittaa ja johdattaa seurakuntaa Jumalan kasvojen eteen, siis palvontaan ja ylistykseen."
Sterlingin mukaan "vasta kun on opittu ylistykseen, voi lähteä palvelemaan Jumalan valtakunnan työssä".
Tällaiset uskomukset kuulostivat aika nurinkurisilta. Sterlingin lausumasta voi päätellä, että ylistyksen väylän kautta voidaan sekä Jumalaa että ihmisiä liikutella ylös ja alas. Hänen käsityksensä mukaan tämä palvonnan kanava on normaalisti tukossa, mutta kuorolaisilla on hyvät mahdollisuudet sen avaamiseen, ja heidän avullaan muutkin pääsevät kosketuksiin taivaallisten kanssa.
Ylistyksen teologiaa joutuivat monet pohdiskelemaan, ja siitä keskusteltiin veljeskokouksissa ja talvipäivillä. Tutkittiin, mitä on Raamatun mukainen ylistäminen ja mitä se ei ole. Onko ylistys jumalayhteyden väylä? Ovatko kuorolaiset tämän kanavan säätelijöitä - sen avaajia taivaallisiin tuuppaajia ja Jumalan läsnäolon välittäjiä?
Todettiin, että Raamatun mukaan "yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä" (1 Tim 2:5). Ja "meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään" (Hebr 10:19-20, Ef 2:18; 3:11-12). "Siellä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä" (Matt 18:20; Ef 3:17).
Jumalan kanssa yhteyteen pääseminen ei siis kaipaa mitään ylimääräisiä konsteja. Jeesus on tie Isän luokse (Joh 14:6). Kiitoksen ja ylistyksenkin tulee kohota Jumalalle Kristuksen kautta (Hebr 13:12-15; Ef 5:18-20).
Palvonnan teologia oli ilmeisen epäraamatullista. Ylistysvirtauksessa voi havaita samoja piirteitä, mitä harhaopeissa yleensä esiintyy: Jollakin ihmistekoisella syrjäytetään Kristus ja Hänen sovitustyönsä. Koko ylistystoiminta oli siis uskovien harhaan johtamista.
Myös sanaan "palvonta" kiinnitettiin huomiota. Se oli uuden virtauksen mukanaan tuoma käännös englanninkielisestä sanasta "worship". Vaikka sanaa oli toki ennenkin käytetty, sen uusi teologinen merkitys tuntui helluntailaisista vieraalta - suomenkielisessä Uudessa testamentissa kun ei puhuta palvonnasta, vaan palvelusta ja jumalanpalvelusta. Eksegeesi kreikankielisistä sanoista "threskeia" (palvonta, jumalanpalvelu, uskonto) ja "latreuo" (palvella, palvoa) ei puoltanut Sterlingin esittämää näkemystä.
Ylistysvirtausta puntaroitaessa jouduttiin miettimään myös siinä ilmennyttä ihmiskeskeisyyttä: Onko ylistys Jumalaa vai ihmistä varten? Saako Jumala kunnian, jos ihmiset hakevat ylistämisestä itselleen "nautintoja" riemun kokemista ja tunnelmaa?
Vanhan testamentin ajoista alkaen on musiikki ja laulurunous kuulunut osana Jumalan kunnioittamiseen, mutta ylistyksen lähtökohtana ja kohteena on aina Jumala, ei se, mitä ihminen siitä mahdollisesti saa. Havaittiin, että "puhdas ja tahraton jumalanpalvelus (kreik. "threskeia") Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta" (Jaak 1:2-27).
Samoin etsittiin rukouksen oikeaa paikkaa kokouksissa ja teologisessa arvojärjestyksessä. Onko kiitos tärkeämpää kuin esimerkiksi Sanan saarna? Sanan ja rukouksen perusero lienee siinä, että Raamatussa Jumala puhuu ihmiselle, kun taas rukouksessa ja ylistämisessä ihminen puhuu Jumalalle. Tärkeysjärjestyksen tulisi olla itsestään selvä asia. Ero on niin korkea kuin taivas on maasta.
Mutta myös ylistys on tärkeä asia. Oli valitettavaa, että jalo rukouksen muoto, jossa kunnioitetaan Jumalaa Hänen kaikessa valtasuuruudessaan, joutui sielullisen touhun naamioksi. Jumala on ylistyksen arvoinen, tuntui ihmisestä miltä tuntui. Kiitos on Hänelle otollista aina ja kaikkialla, joskin Jumala tutkii ihmisten sydämet ja motiivit.
Kun palvonnan uutena rakenteellisena elimenä tuotiin esille kuorot, oli se ehkä viettelykseksi monille, sillä joillekin kuorolaisille tällainen uusi virka Jumalan läheisyyden säätelijöinä varmaan merkitsi paljon. Mutta Uudessa testamentissa ei edes mainita seurakunnallisista kuoroista, joten niillä ei voi olla mitään erityisfunktioita. Olisikin liikaa vaadittu, jos Jumalan läsnäolo olisi sidottu joidenkin kitaransoittajien ja tamburiinien helistäjien "kanavointikykyihin" (Kanavointi on termi, jota käytetään myös New Age -liikkeessä. NA:n mukaan kanavointi voi merkitä mm. sitä, että ihminen on yhteydessä todelliseen jumalalliseen olemukseensa (Petri huom.)).
Raamatun tutkistelun ja keskustelujen ansiosta vinoutuma paljastui eikä hurmahenkisyys päässyt leviämään kovin laajalle herätysliikkeen keskuuteen. Ehkäpä pohdiskeluista taas jotakin opittiin - muutakin kuin se, että sielullisuus nostaa päätään aika ajoin. Kun linjoja vedettiin, joutui David Sterling sivuun toiminnasta ja perusti oman ryhmän Tampereelle.
"Palvonta" ei osoittautunut rakentavaksi, vaan hajottavaksi suuntaukseksi.
* * *
Otsikointi ja korostukset: Petri Malk
Päivitetty 25.3.2004
Miksi ylistyslauluja lauletaan?
19
4444
Vastaukset
- m82
Kiitos viestistä, hyvää luettavaa oli. Olen itse sitä mieltä, että jos ylistys vie kohtuuttoman paljon aikaa seurakunnan kokoontumisesta ja syrjäyttää esim. osan opetuksesta, niin silloin se ei välttämättä koidu seurakunnan rakentamiseksi.
Toisaalta raamattu kertoo meille, Ps 68:4 "Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä." Eli ylistys on täysin raamatullista, kunhan sitä on sopivassa suhteessa ja kaikki kunnia menee Jumalalle. Jos mukana on oman "fiiliksen" tavoittelua, niin siinä tilanteessa kannattaisi katsoa peiliin ja nöyrtyä Jumalan kasvojen edessä.- Raamatullista!
Vanhan Testamentin aikoihin valittiin erikseen ihmisiä veisaajien tehtävään. Psalmeissa puhutaan ylistämisestä. ylistys on todellakin Raamatullista ja Herran mielen mukaista - kunhan se tulee sydämestä ja ylistyksen tarkoitus on ylistää Herraa.
mutta ylistys ei saisi mennä koskaan Sanan julistuksen edelle. Jumalan Sana tulee ennen kaikkea muuta!
olen itse helluntailainen ja kuulun ns. ylistysryhmään. olen tavannut ihmisiä, joille ylistyksen merkitys "tuntuu menevän överiksi". jos kokoukset olisivat pelkkää ylistyslaulujen laulamista, siinähän on selvä oman hyvän fiiliksen tavoittelun maku. ja jos Sanaa ei saarnata lainkaan niin mikä merkitys sellaisella kokouksella on? Jumalan Sanahan on se, joka meidät pitää oikealla tiellä. joka on ohjenuoramme joka tilanteessa. ei pelkkä ylistäminen saa aikaan parannuksen tekoa sydämessä. mutta oikeanlainen Jumalan Sanan julistaminen saa. niin Herraahan meidän tulisi palvella ei omaa lihaamme. - jatkoa
Raamatullista! kirjoitti:
Vanhan Testamentin aikoihin valittiin erikseen ihmisiä veisaajien tehtävään. Psalmeissa puhutaan ylistämisestä. ylistys on todellakin Raamatullista ja Herran mielen mukaista - kunhan se tulee sydämestä ja ylistyksen tarkoitus on ylistää Herraa.
mutta ylistys ei saisi mennä koskaan Sanan julistuksen edelle. Jumalan Sana tulee ennen kaikkea muuta!
olen itse helluntailainen ja kuulun ns. ylistysryhmään. olen tavannut ihmisiä, joille ylistyksen merkitys "tuntuu menevän överiksi". jos kokoukset olisivat pelkkää ylistyslaulujen laulamista, siinähän on selvä oman hyvän fiiliksen tavoittelun maku. ja jos Sanaa ei saarnata lainkaan niin mikä merkitys sellaisella kokouksella on? Jumalan Sanahan on se, joka meidät pitää oikealla tiellä. joka on ohjenuoramme joka tilanteessa. ei pelkkä ylistäminen saa aikaan parannuksen tekoa sydämessä. mutta oikeanlainen Jumalan Sanan julistaminen saa. niin Herraahan meidän tulisi palvella ei omaa lihaamme.niin ylistys menee todellakin liian pitkälle, jos se alkaa syrjäyttää Sanan julistamista. ja muuta toimintaa kuten Herran edessä hiljentymistä, seurakunnan yhteistä rukousta.
olen itsekin viime vuosina huomannut-vaikka laulankin ns.ylistysryhmässä-että joillakin tahoilla ylistyksessä on menty liian pitkälle. joillekin se on vaikuttanut tulevan tärkeimmäksi asiaksi kokouksessa. olen vain ajatellut, että tuohon samaan en itse halua mennä. pidän Jumalan Sanaa kaikkein tärkeimpänä ja että Herra saa puhua Sanansa kautta kokouksissa ja kotona. ylistys ei näytä mitä henkilöllä on ehkä pielessä uskonelämässään tai asenteissaan ainoastaan Jumalan Sanan kuuleminen voi saada aikaan parannuksen tekoa omassa elämässä ja sydämessä.
Ylistääksemme Jumalaa; tuodaksemme kiitosta Hänen eteensä.
Hyvä on kirjoitus, olen joskus aikaisemminkin lukenut sen.
Minusta tuntuu, että erityisesti tämän nousevan sukupolven (johon itsekin kuulun) tulee olla erityisen varovainen näiden asioiden kanssa. On pelottavaa kun joillekin musiikkiryhmässä soittaminen tai laulaminen näyttäisi olevan ainoa asia, mikä pitää seurakuntayhteydessä. Silloin ollaan jo pahasti väärällä tiellä, eikä se todellakaan johda mihinkään hyvään.
Ylistämisessä ei sinänsä ole mitään pahaa, päin vastoin. Sanoohan sanakin, että Herra asuu kansansa kiitoksen keskellä. Kiittämistä ei kuitenkaan saisi sitoa esim. musikaalisuuteen, vaan sen pitäisi olla elämäntapa. Meidän pitäisi kulkea jatkuvasti kiittäen ja ylistäen Herraamme siitä, mitä Hän on tehnyt puolestamme. Jokaisella uudestisyntyneellä uskovalla on tietty perusvire sisimmässään, joka kiittää Jumalaa. Ei siihen musiikkia tarvia, vaikka mukava lisä onkin.
Itse myös soitan ylistysryhmässä, ja koen sen omaksi palvelustehtäväkseni tällä hetkellä. Sana sanoo, että jokaisella on jotain annettavaa seurakunnan yhteisissä kokoontumisissa, ja minun kohdallani se on soittaminen. On hienoa laulaa kiitos/ylistys -lauluja Herramme kunniaksi. Kuitenkin tässä piilee suuri vaara. Joskus sitä masentuneena huomaa, kuinka alkaa odottamaan kiitosta ihmisiltä, ja sillon on todellinen nöyrtymisen paikka. Minunhan piti tehdä tätä Jumalan kunniaksi, ja yhtäkkiä alankin odottamaan, että saan itse siitä jotain. Tämän vuoksi jatkuva nöyrtyminen Jumalan armon varaan on uskovan ehdoton edellytys, oli palvelustehtävä mikä tahansa.
Kuten jo edellisissä vastauksissa tulikin esille, musiikki ei koskaan saa mennä sanan edelle. Seurakunnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on kasvattaa uskovia täyteen Kristuksen tuntemiseen, eikä se onnistu pelkän laulamisen avulla. Ainoa keino on perehtyä Jumalan sanaan, Elämän leipään. Raamatusta löydämme Jumalan tahdon, jonka mukaisesti meidän tulee elää.
En näe ylistystä kuitenkaan mitenkään seurakuntaa uhkaavana asiana, sillä kuten kirjoituksestakin ilmenee, se on jo asettunut omalle paikalleen. Ylistysmusiikkihan on hengellistä musiikkia/"kiitos virsiä", joita Paavali kehoittaa mm. laulamaan seurakunnan yhteisissä tilaisuuksissa. Musiikkityyli on vain muuttanut muotoaan. Kitarakuoroja kaiholla muistelijat varmaan pitävät niitä mitä hengellisimpinä lauluina, mutta todennäköisesti ne ovat aivan erilaisia verrattuna alkuseurakunnan aikoihin laulettuihin.
Tärkeintä on muistaa, että kaiken tulisi tapahtua Jumalan kunniaksi. Jos jokin alkaa menemään omaneduntavoitteluksi, täytyy miettiä, missä on mennyt vikaan. On tärkeää, että jatkuvasti valvomme itseämme, ja peilaamme tekemisiämme Raamatun ilmoitukseen. Niin pysymme oikealla tiellä, joka johtaa pelastukseen, Vapahtajamme yhteyteen.
Siunausta kaikille.- tosiasiaa
Hän kieltää puhtaan Raamatun ilmoituksen, hänellä on oma oppi!
- HelleviR
on tapana että ylistetään jotta päästäisiin henkeen, ja toisin paikoin taas ylistetään että henki pääsee paikalle. Mitä tästä sanotte, onko se teidänkin ylistyksenne tarkoitus?
- TOTTA JOKA SANA
HOIDA VAAN OMA JUMALASUHTEESI KUNTOON, ETTEI KÄY HUONOSTI.
- sinun motiivejasi Helle...
ihan kuin sinulla olisi tarve täällä löytää uskovista kaikenlaisia vikoja ja osoitella sormella toisia. sitä en ymmärrä. ja kylvää riidansiementä.
Ylistyksen tarkoitus on ylistää Herraa!!! sanoin sen kyllä edellisissä viesteissäni mielesäni selvästi. kun olen laulamassa nostan sydämeni ja katseeni Jeesukseen.
ihan oikeasti viestisi ovat vain pahaa mieltä aiheuttavia, kun yrität kaivamalla kaivaa vikoja toisista. ja vaikka edellisissä kahdessa viestissäni kerroin mikä on mielestäni ylistyksen tarkoitus, joka on Jumalan Sanan mukaista niin yrität yhä kaivamalla kaivaa vikoja muista.
en todellakaan ole hakemassa mitään fiiliksiä, kun olen laulamassa Herralle. Herra tietää mitä sydämessäni on. myös sen, että haluamalla haluan pysyä lähellä Häntä, enkä mennä joidenkin fiilisten perässä tai hakea niitä. viestini myös osoittivat sen, etten todellakaan ole sellainen ihminen joka hakee fiiliksiä! ylistäminen on Jumalan mielen mukaista kunhan se tapahtuu sydämessä Herralle!
sydän ja sydämen asennehan se ratkaisee! - HelleviR
sinun motiivejasi Helle... kirjoitti:
ihan kuin sinulla olisi tarve täällä löytää uskovista kaikenlaisia vikoja ja osoitella sormella toisia. sitä en ymmärrä. ja kylvää riidansiementä.
Ylistyksen tarkoitus on ylistää Herraa!!! sanoin sen kyllä edellisissä viesteissäni mielesäni selvästi. kun olen laulamassa nostan sydämeni ja katseeni Jeesukseen.
ihan oikeasti viestisi ovat vain pahaa mieltä aiheuttavia, kun yrität kaivamalla kaivaa vikoja toisista. ja vaikka edellisissä kahdessa viestissäni kerroin mikä on mielestäni ylistyksen tarkoitus, joka on Jumalan Sanan mukaista niin yrität yhä kaivamalla kaivaa vikoja muista.
en todellakaan ole hakemassa mitään fiiliksiä, kun olen laulamassa Herralle. Herra tietää mitä sydämessäni on. myös sen, että haluamalla haluan pysyä lähellä Häntä, enkä mennä joidenkin fiilisten perässä tai hakea niitä. viestini myös osoittivat sen, etten todellakaan ole sellainen ihminen joka hakee fiiliksiä! ylistäminen on Jumalan mielen mukaista kunhan se tapahtuu sydämessä Herralle!
sydän ja sydämen asennehan se ratkaisee!Kummalista se vaan on, kun sinä laulat sydämelläsi parisen tuntiakin, että tule pyhä henki? Kertoisitko minulle, mikä motiivi siinä on hokea samaa asiaa; missä ei ole päätä eikä häntää? Jos Pyhä Henki ei ole paikalla, ei Hän hokemalla sinne tule, ja sos Hän on paikalla, miksi Häntä hokea tulevaksi?
Ajattele, lapsi huutaa, tule äiti, kun äiti on samassa huoneessa, tai kun äitiä ei ole koko talossa, ei hän huutamallakaan tule. Jumalakin väsyy lässyttelyyn. Oikeaa ylistystä on, mutta ei turhan hokemista, että päästään johonkin henkeen.
Kaikenlainen itsensä kiihottaminen laulamalla tai puhuessa huutamalla, on vaan sielun maailman myllerrystä, eikä siinä ole mitään suloista tuoksua, johon Jumala mielistyisi, eikä tervehenkiset ihmisetkään! - viiraa??
HelleviR kirjoitti:
Kummalista se vaan on, kun sinä laulat sydämelläsi parisen tuntiakin, että tule pyhä henki? Kertoisitko minulle, mikä motiivi siinä on hokea samaa asiaa; missä ei ole päätä eikä häntää? Jos Pyhä Henki ei ole paikalla, ei Hän hokemalla sinne tule, ja sos Hän on paikalla, miksi Häntä hokea tulevaksi?
Ajattele, lapsi huutaa, tule äiti, kun äiti on samassa huoneessa, tai kun äitiä ei ole koko talossa, ei hän huutamallakaan tule. Jumalakin väsyy lässyttelyyn. Oikeaa ylistystä on, mutta ei turhan hokemista, että päästään johonkin henkeen.
Kaikenlainen itsensä kiihottaminen laulamalla tai puhuessa huutamalla, on vaan sielun maailman myllerrystä, eikä siinä ole mitään suloista tuoksua, johon Jumala mielistyisi, eikä tervehenkiset ihmisetkään!kokouksethan koostuvat paljon muusta kuin pelkästä ylistyksestä. mistä ihmeestä sait päähäsi tuon pari tuntia??? muutama laulu ei ole pari tuntia. enkä laula mihinkään fiilikseen päästäkseni. aivan älytöntä tuo sinun kirjoittelusi! olenhan jo sanonut Jumalan Sana on kaikkein tärkein. Herraa minä menen kokouksissa kohtaamaan. ja haluan kuunnella mitä Hänellä on minulle sanottavaa.
- osa kokousta
HelleviR kirjoitti:
Kummalista se vaan on, kun sinä laulat sydämelläsi parisen tuntiakin, että tule pyhä henki? Kertoisitko minulle, mikä motiivi siinä on hokea samaa asiaa; missä ei ole päätä eikä häntää? Jos Pyhä Henki ei ole paikalla, ei Hän hokemalla sinne tule, ja sos Hän on paikalla, miksi Häntä hokea tulevaksi?
Ajattele, lapsi huutaa, tule äiti, kun äiti on samassa huoneessa, tai kun äitiä ei ole koko talossa, ei hän huutamallakaan tule. Jumalakin väsyy lässyttelyyn. Oikeaa ylistystä on, mutta ei turhan hokemista, että päästään johonkin henkeen.
Kaikenlainen itsensä kiihottaminen laulamalla tai puhuessa huutamalla, on vaan sielun maailman myllerrystä, eikä siinä ole mitään suloista tuoksua, johon Jumala mielistyisi, eikä tervehenkiset ihmisetkään!miksi ihmeessä hyökkäät minua vastaan??? ja yleensäkin muita uskovia vastaan tällä palstalla.
Jumalan Sana on kaikkein tärkein johan sen olen sanonut. ylistäminen on vain osa kokousta. suurin osa kokoustahan on hiljentymistä Jumalan Sanaa kuulemaan ja sitä mitä Herralla on puhuttavana Sanansa kautta. se on mielestäni tärkein osa kokousta. samoin hiljentyminen rukoillen.
Sinun omissa viesteissäsihän ei ole päätä eikä häntää! ei Pyhää Henkeä sitä paitsi tarvitse ylistämällä pyytää tulemaan paikalle vaan Hänhän on koko ajan läsnä uskovan elämässä. Jeesus lupasi omilleen lähettää Pyhän Henkensä olemaan heidän kanssaan. - huutamisesta puhut?
HelleviR kirjoitti:
Kummalista se vaan on, kun sinä laulat sydämelläsi parisen tuntiakin, että tule pyhä henki? Kertoisitko minulle, mikä motiivi siinä on hokea samaa asiaa; missä ei ole päätä eikä häntää? Jos Pyhä Henki ei ole paikalla, ei Hän hokemalla sinne tule, ja sos Hän on paikalla, miksi Häntä hokea tulevaksi?
Ajattele, lapsi huutaa, tule äiti, kun äiti on samassa huoneessa, tai kun äitiä ei ole koko talossa, ei hän huutamallakaan tule. Jumalakin väsyy lässyttelyyn. Oikeaa ylistystä on, mutta ei turhan hokemista, että päästään johonkin henkeen.
Kaikenlainen itsensä kiihottaminen laulamalla tai puhuessa huutamalla, on vaan sielun maailman myllerrystä, eikä siinä ole mitään suloista tuoksua, johon Jumala mielistyisi, eikä tervehenkiset ihmisetkään!en käsitä sitäkään...puhuessani Herralle hiljennyn Hänen eteensä. ja hiljaa sydämessäni rukoilen. joskus saatan kotona sanoa Hänelle ääneen jotain...
ihmettelen mikä sinua oikeasti viiraa?? - frihet
huutamisesta puhut? kirjoitti:
en käsitä sitäkään...puhuessani Herralle hiljennyn Hänen eteensä. ja hiljaa sydämessäni rukoilen. joskus saatan kotona sanoa Hänelle ääneen jotain...
ihmettelen mikä sinua oikeasti viiraa??MIELEN JA ARVOSTELUTTUL MUUTTUVAT KRIITISEMMIKSI.
Herralle annamme myös kiitoksen, vaan kriitinen ihminen vihaa vapautta ja etsii vikoja hyvästäkin.
Itse olen kanssasi suunilleen samaa mieltä, että ylistys Herralla on normaalia ja Jumalan sana on pää-ruokamme.
Göteborin tytöt eivät varmaan rukoustakaan hyväksy, muutoinhan he voisivat samoin kritisöidä rujouksen tarkoituksia, kun Herra on jo kanssamme.
Koita kestää katkerien arvostelut ja kiinittää katseesi Kristukseen, siunausta. - HelleviR
huutamisesta puhut? kirjoitti:
en käsitä sitäkään...puhuessani Herralle hiljennyn Hänen eteensä. ja hiljaa sydämessäni rukoilen. joskus saatan kotona sanoa Hänelle ääneen jotain...
ihmettelen mikä sinua oikeasti viiraa??Teen vielä selväksi,
että en minä vastusta Jumalan palvomista ja ylistystä, vaikka en ole kaikkien hoilottajien motiiveista samaa mieltä. Jumalaa on kunnioitettava ei vain Jumlana, vaan myös Herrana ja Vapahtajana.
Jos sinun yhteisössäsi ei ole tapana ylistellä tuntikaupalla, ei se tarkoita sitä, että muuallakin olisi näin. Käytäntö on näyttänyt, että kokouksista on tullut ylistyskokouksia, niin kuin meilläpäin niitä oikein kutsutaan Mutta pelkkä palvonta, palvonnan kannalta, jonkin fiiliksen aikaansaamiseksi on todella vastenmielistä, sitä minä vastustan, entä sinä?
Monituntinen ylistys ei ole Pyhään Henkeen pääsemistä, niinkuin hurmoshenkiset sen tulkkaavat, vaan ylistys himoa, ja siinä on suuri ero, se sinunkin täytyy myöntää.
Siinä päästään johonkin toiseen henkeen, jossa ennen viileskeltiin veitsillä niin että veri tippui sen hartauden osoittamiseksi. Sen palvonnan nimi on Baalin palvonta. - otetaan rauhallisesti
HelleviR kirjoitti:
Teen vielä selväksi,
että en minä vastusta Jumalan palvomista ja ylistystä, vaikka en ole kaikkien hoilottajien motiiveista samaa mieltä. Jumalaa on kunnioitettava ei vain Jumlana, vaan myös Herrana ja Vapahtajana.
Jos sinun yhteisössäsi ei ole tapana ylistellä tuntikaupalla, ei se tarkoita sitä, että muuallakin olisi näin. Käytäntö on näyttänyt, että kokouksista on tullut ylistyskokouksia, niin kuin meilläpäin niitä oikein kutsutaan Mutta pelkkä palvonta, palvonnan kannalta, jonkin fiiliksen aikaansaamiseksi on todella vastenmielistä, sitä minä vastustan, entä sinä?
Monituntinen ylistys ei ole Pyhään Henkeen pääsemistä, niinkuin hurmoshenkiset sen tulkkaavat, vaan ylistys himoa, ja siinä on suuri ero, se sinunkin täytyy myöntää.
Siinä päästään johonkin toiseen henkeen, jossa ennen viileskeltiin veitsillä niin että veri tippui sen hartauden osoittamiseksi. Sen palvonnan nimi on Baalin palvonta.uskossa tärkeintä katseen kiinnittäminen Herraan. en koe ollenkaan omakseni tuota monituntista ylistystä, enkä fiiliksien ja kokemusten hakemista. enkä ole halunnut lähteä sellaiseen mukaan, en ole kokenut sitä kohdallani oikeaksi.
enkä halua kiistellä kanssasi HelleviR enkä kenenkään muunkaan. harmittaa, että sorruin sellaiseen...pahoittelen. - Make
HelleviR kirjoitti:
Teen vielä selväksi,
että en minä vastusta Jumalan palvomista ja ylistystä, vaikka en ole kaikkien hoilottajien motiiveista samaa mieltä. Jumalaa on kunnioitettava ei vain Jumlana, vaan myös Herrana ja Vapahtajana.
Jos sinun yhteisössäsi ei ole tapana ylistellä tuntikaupalla, ei se tarkoita sitä, että muuallakin olisi näin. Käytäntö on näyttänyt, että kokouksista on tullut ylistyskokouksia, niin kuin meilläpäin niitä oikein kutsutaan Mutta pelkkä palvonta, palvonnan kannalta, jonkin fiiliksen aikaansaamiseksi on todella vastenmielistä, sitä minä vastustan, entä sinä?
Monituntinen ylistys ei ole Pyhään Henkeen pääsemistä, niinkuin hurmoshenkiset sen tulkkaavat, vaan ylistys himoa, ja siinä on suuri ero, se sinunkin täytyy myöntää.
Siinä päästään johonkin toiseen henkeen, jossa ennen viileskeltiin veitsillä niin että veri tippui sen hartauden osoittamiseksi. Sen palvonnan nimi on Baalin palvonta.Ne jotka vastustaaa ylistystä ovat selkeästi harhaoppisia.Ylistys on hyvin raamatullinen asia.
Jos joku ei ylistää Herraa niinkuin minä sanon ei se siitä harhaa tee.
Kun ihminen omassa viisaudessaan vastustaa jotain hän sokeutuu totuuden Sanalle. - !!!
HelleviR kirjoitti:
Teen vielä selväksi,
että en minä vastusta Jumalan palvomista ja ylistystä, vaikka en ole kaikkien hoilottajien motiiveista samaa mieltä. Jumalaa on kunnioitettava ei vain Jumlana, vaan myös Herrana ja Vapahtajana.
Jos sinun yhteisössäsi ei ole tapana ylistellä tuntikaupalla, ei se tarkoita sitä, että muuallakin olisi näin. Käytäntö on näyttänyt, että kokouksista on tullut ylistyskokouksia, niin kuin meilläpäin niitä oikein kutsutaan Mutta pelkkä palvonta, palvonnan kannalta, jonkin fiiliksen aikaansaamiseksi on todella vastenmielistä, sitä minä vastustan, entä sinä?
Monituntinen ylistys ei ole Pyhään Henkeen pääsemistä, niinkuin hurmoshenkiset sen tulkkaavat, vaan ylistys himoa, ja siinä on suuri ero, se sinunkin täytyy myöntää.
Siinä päästään johonkin toiseen henkeen, jossa ennen viileskeltiin veitsillä niin että veri tippui sen hartauden osoittamiseksi. Sen palvonnan nimi on Baalin palvonta.Onpa järkyttävää tekstiä! Kuulehan sinä kaikkitietävä Hellevi: Jos et opi täällä maanpäällä ylistämään Herraa, niin tulee sulla olemaan tylsää taivaassa. Olet kieroutunut tässä ylistysasiassa. Harvat ihmiset ovat ne, jotka ylistävät Jeesusta sentakia, että pääsisivät hurmokseen. Kyllä Raamatussakin Daavid ylisti Jumalaa ja Jeesus itsekin ylisti Jumalaa ehtoollisen yhteydessä. Kyllä asia on niin, että ylistys tulee siitä, kun Jeesuksen Henki antaa ilon sydämeen rakkaudesta Jeesukseen. Olet tainnut jollain tapaa pudonnut ylistyksen 'kelkasta', toisin sanoen et alkuunkaan ymmärrä, mistä on edes kyse ylistyksessä. Itse luterilaisena haluan ylistää Jeesusta Hänen sovitustyöstään ja avustaan jokapäiväisessä elämässäni. Katso mallia messiaanisten juutalaisten ylistyksestä: www.wstw.fm
- http://keskustelu.suomi24.f...
- Kanadaan
Astian maku on aina mukana.Ei siita paase mihinkaan ja jos aletaan pelkaa sielullisuutta
sitten pitaa lopettaa elamasta ! Se on aina
mukana.
Ylistys ja Kiitos kuuluu Jumalalle.On luonnollista me annamme Hanenlle mika Hanelle
kuuluu.Palvonta kuuluu vain Jumalalle joka on
Pyha.Jumalassa ei ole pimeytta.Jumalassa ei ole
syntia.Joten...
Jos ymmarramme KUKA Jumala on...aivan automaattisesti tulee Kiitos,Ylistys ja Palvonta.
Ei siis ole mikaan ihme jos Herran Oma ylistaa ja
kiittaa ja palvoo...se pitaisi olla luonnollista.
Nyt monta kertaa syyllistetaan ihmisia...jos he
haluu Ylistaa ja Kiittaa ja Palvoa Jumalaa.Tuo
on jo kaukana Jumalan Sanan opetuksesta.
On kauheeta jos Uskovainen ei sita tee.Se osoittaa ei ole ymmarretty KUKA Jumala on.Ei ole
taysin sydan avautunut Jumalan rakkaudelle ja armolle.Se joka ymmartaa...myos ymmartaa KIITTAA
kaikesta hyvasta,mita Jumala on tehnyt !
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata431491Mikä on kaivattusi ihanin ja ärsyttävin piirre?
Ja onko hän mies, nainen ja muun sukupuolinen? Mies. Huomaavaisuus. Kiireisyys. Joskus voi rentoutuakin.981375Riikka Purra: työttömät tulee velvoittaa töihin
Purra panisi työttömät tulevaisuudessa työskentelemään sosiaaliturvan saamiseksi, koska työllisyysaste ei muuten näytä l3091329- 1091135
- 191091
- 681083
Näin Ellen Jokikunnaksen Ralph-poikaa suojellaan julkisuudelta - Katso tuoreet kuvat Italiasta!
Ellen Jokikunnas ja Jari Rask ovat Ralph-poikansa kanssa kakkoskodissa Italiassa. Mukana on myös Unelmia Italiassa -kuva171047- 711022
Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f177902Vihdoinkin lavatansseja tv:ssä - Juhannuksena tanssitaan, bändeinä Yölintu ja Komiat!
Jes, vihdoinkin lavatansseja taas televisiossa! Keskikesän juhlaa vietetään tänä juhannuksena Tuuloksen Kapakanmäellä ju18841